Mistä tiesitte että teidän perheenne lapsilukumäärä on täynnä?

Siitä kun mies päätti ettei kolmatta tule.

Minulle ainakin on ihan selkeä että kaksi on riittävä. Minulle lasten vauvavuosi on ollut raskas. Lapsia voisi varmaan olla enemmänkin jos en itse kokisi sitä niin raskaana.

Mä tiesin, että meidän mitkään resurssit eivät riitä kolmanteen lapseen. Jollain tavalla oli sellainen olo, että olisin halunnut vielä yhden, mutta se meni ohi suunnilleen silloin, kun nuorempi lapseni täytti 3.

En jaksa missään nimessä hoitaa enempää. Yhden kanssa oli helppoa, kahden kanssa olen jo liiankin tiukilla. En olisi uskonut että muutos olisi näin suuri.

Tiesin jo etukäteen, että haluan lapselle kaverin, mutta mahdollisimman vähän lapsia. Eli eihän ole muuta vaihtoehtoa kuin kaksi lasta.

Mies olisi halunnut enemmän.

Minä ja mies annamme lapsien määrän jonkun korkeamman voiman käsiin. Olemme aina tienneet että meillä tulee olemaan vaikeuksia saada lapsia, emme siitä johtuen ole koskaan käyttäneet ehkäisyä emmekä tule luultavasti käyttämäänkään.

Lapsia meillä on nyt 5, kaikki ovat syntyneet suht pitkillä ikäeroilla, vanhimmainen on nyt 20 ja nuorimmainen 5. Toivon että saan kokea raskauden vielä ainakin kerran, olen nyt 43- vuotias, mutta luotan kehooni.

Koen ikuista vauvakuumetta, joten en pysty tuollaista päätöstä oikein tekemään. Sovittiin että mies tekee sen puolestamme. Nyt meillä on 4 lasta ja tämä riittää.

Ensimmäisen jälkeen päätettiin että jää yhteen mutta mieli muuttui ja nyt on kaksi. Tämä piisaa ehdottomasti ja mies kävi katkaisemassa piuhat. Tykätään paljon matkustella ja kahden kanssa se sujuu vielä kivuttomasti. Miehellä on ennestään jo yksi mutta hän on jo täysi-ikäinen.

Kun kuopus syntyi viikolla 24+3 ja vietti vuoden sairaalassa ennen kuin pärjäili mitenkään kotioloissa ja ilman hengityslaitteita, tiesin varmuudella, että meidän lapset on tässä.

Tuli vain tunne, että perheestä ei enää puutu ketään. Tai pikemminkin, ei tullut tunnetta, että joku puuttuisi.

Meillä on 14- ja 12-vuotiaat lapset. Viimeiset kymmenen vuotta olemme jahkailleet kolmannen lapsen suhteen. Iän puolesta aikaa olisi vielä (olen 34, mies 36)

Saa nähdä päästäänkö tällä vuosikymmenellä päätökseen...

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo etukäteen, että haluan lapselle kaverin, mutta mahdollisimman vähän lapsia. Eli eihän ole muuta vaihtoehtoa kuin kaksi lasta.

Mies olisi halunnut enemmän.

Sama juttu! Joskus tuntunut että kaksikin on liikaa, yhden kanssa kaikki ois ollut iisimpää. Mutta sitten ois varmaan ikuisesti jossitellut että millaista se ois ollut kahden lapsen kanssa. Meillä kakkonen on niin mainio luonne että on kyllä ilo että hänkin tuli perheeseemme :) 

Siitä kun en onnistunut saamaan yhtäkään ja lopulta tuli ikä vastaan. Lapsiluku on 0.

Neljää toivottiin, kaksi saatiin. Ihan hyvä näin. Sitten joskus, jos nuo löytävät kumppanit, niin meillä on ne hartaasti toivotut neljä <3.

Toisessa sektiossa leikkannut lääkäri kertoi jälkikäteen, että kohdun seinämä oli ollut paperin ohut, joten uusia raskauksia ei suositella. Haaveilen kolmannesta lapsesta mutta tuskin uskaltaisin ottaa sitä riskiä että kuolen kun kohtu repeää.

Sairastuin kroonisesti ja jouduin aloittamaan immunosupressiivisen lääkityksen. Lääkäri "määräsi" huolehtimaan ehkäisystä, sillä lääkkeen mahdollisista vaikutuksista sikiöön ei ollut silloin v. 2000 tarkkaa tietoa.

Muutama kuukausi sitten syntyi meille neljäs pienokainen, olin aika varma raskausaikana että tämä olisi se viimeinen.... Mutta nyt ollaan kyllä jo oikeastaan päätetty miehen kanssa että tehdään vielä yksi kohtalaisen pienellä ikäerolla tähän meidän nuorimmaiseen. Se saa luvan sitten riittää vaikka minulla varmaan ikuinen vauvakuume tulee olemaan kuitenkin. Tämän rajan sanelee omat voimavarat, sekä taloudellinen tilanteemme. Kotimme ja automme eivät myöskään enempää väkeä niele. Olen myös aikoja sitten päättänyt että lapsia ei tule enää 35 ikävuoden jälkeen minulle ja tämäkin raja tulee parissa vuodessa täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Neljää toivottiin, kaksi saatiin. Ihan hyvä näin. Sitten joskus, jos nuo löytävät kumppanit, niin meillä on ne hartaasti toivotut neljä <3.

Älä.... tuolla asenteella sinusta tulee painajaismainen anoppi

Siitä, kun mies päätti tehdä vasektomian.

Erosta on kohta kymmenen vuotta ja vaihdevuodet alkavat pikkuhiljaa kolkuttelemaan. Eiköhän ne lapset ole nyt tehty.