Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuiselle ihmiselle tyrkytetään maistettavaksi jotain josta tämä ei pidä, kohdellaan kuin nirsoa lasta ? "Maista nyt edes""... miten se maku on muka edellisestä maistelusta muuttunut`?
08.04.2020 |
Minä en pidä mämmistä. En kermalla, en sokerilla, en vaniljakastikkeella. Enkä myöskään kahvista, sama miten kalliita kahvipapuja itse jauhat ja keität monen sadan euron keittimelläsi. Olen 44-vuotias, eiköhän se ole selvää etten tule tässä elämässä mämmistä tai kahvista pitämään
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Sellaisena kohdellaan kuin annat sinua kohdeltavan. Seuraavalla kerralla kun tulee tuputtamaan mämmiä, vastaat jämäkästi "ei kiitos". Jos sitten tyrkyttää vielä naamalle sitä niin läimäise mämmit kämmenellä seinille ja huuda "SANOIN EI KIITOS ETKÖ SINÄ APINAAIVO TAJUA?". Tämän jälkeen ei tule toista kertaa tuputtamaan kahdesti.
Ja tämän episodin jälkeen ap:ta kohdeltaisiin epävakaana kakarana 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Makuaisti muuttuu ikääntyessä, siksi on hyvä aika-ajoin maistella uusia ja pahoina pitämiään makuja.
-Aivot tottuvat makuihin ja niitä voi halutessaan totuttaa uusiin makuihin.
No, kahvi nyt vaan on edelleen pahan makuista kuitenkin... Itsellä on mielipiteen muutos tullu punaviiniin ja oliiveihin.
Niinpä, olen itse alkanut aikuisiällä suorastaan rakastamaan monia sellaisia ruoka-aineita, joita en vielä nuorena aikuisenakaan voinut sietää. Sellainen ehdoton ”yäk, en suostu edes maistamaan” on pikkulapsen käytöstä, mutta toki omapahan on jokaisen asia. Itse en kenellekään mitään väkisin tyrkytä vaan uskon kyllä kerrasta.
Tuota noin. Kuinka suhtaudut uskonnollisiin ruokakieltoihin? Onko se pikkulapsen käytöstä, kun hindu kieltäytyy maistamasta ihanaa karjalanpaistia?
Kyllä. Uskonnot on paskaa!
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa ei sitä paitsi ollut puhetta ylinirsoista "yäk en syö" -aikuisista vaan siitä, miksi jotain tiettyä ruokaa tyrkytetään jatkuvasti sellaiselle ihmiselle, joka siitä ei pidä. Ihan jokaisella meistä on joitain ruokia, joista emme pidä eikä se tee meistä "yäk en syö" -aikuisia.
Kyllä se kannattaa miettiä olisiko sittenkin "yäk en syö" - aikuinen jos jatkuvasti joutuu tuollaisen tyrkytyksen kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
-Makuaisti muuttuu ikääntyessä, siksi on hyvä aika-ajoin maistella uusia ja pahoina pitämiään makuja.
-Aivot tottuvat makuihin ja niitä voi halutessaan totuttaa uusiin makuihin.
No, kahvi nyt vaan on edelleen pahan makuista kuitenkin... Itsellä on mielipiteen muutos tullu punaviiniin ja oliiveihin.
Aha, no kuule sen kun totuttelet niitä aivojasi vaan kahville! Koska kyllähän makuaisti muuttuu ikääntyessä!
Joo, kyllä se muuttuu, olen itsekin huomannut mutta se ei tarkoita etä mun pitäisi joka kerta jokaiselle erikseen kertoa että minulla on makuaisti muuttunut aikuisena enkä pidä välttämättä tarjolla olevista ruuista. Sen lisäksi minulla on terveydellisistä syistä ruokarajoitteita joita on pakko noudattaa jos meinaa terveenä pysyä, en tahdo niitä mainostaa tyrkyttäjille erikseen, ei se heille kuulu. Aivan sama vaikka pidätte mua lapsen tasolla olevana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole kohdannut tuollaista käytöstä. Tarjotaan, mutta kieltäytyä saa eikä kukaan ala siitä hössöttömään. En kyllä tietenkään ota nokkiini vaikka joku sitten tuotetta mainostaisikin, että "tämä on kyllä parasta sitäjatätä..." Ja usein kokeilenkin uusia tarjottavia, vaikka niistä olisikin muisto että lapsena en tästä tykännyt.
Eli todennäköisesti käyttäydytte kuin nirsot lapset kun teitä niin kohdellaan.
Jos sinulle tarjotaan vasikan silmämunaa syötäväksi, otatko? Jos otat, mikäpä siinä. Jos et ota, käyttäydytkö kuin nirso lapsi?
Sinä et siis ole kohdannut ihmistä, jonka tiukkana periaatteena on se, että kaikkea pitää maistaa, ja joka ei hyväksy sitä, että ei maisteta. Tuollainen tyrkyttäjä työntää ei-toivotun haarukallisen toisen lautasella ja joskus yrittää suuhun asti. Olen tavannut sellaisenkin aikuisen ihmisen, joka uhkasi ruveta huutamaan keskellä ravintolasalia, jollei hänen tarjoamansa haukkapala kelpaa. Väkisinmaistattaminen on eräänlaista vallankäyttöä, joissakin tapauksissa myös peiteltyä väkivaltaa.
No niinhän minä sanoin, etten ole kohdannut tuollaista. Siksi mielestäni kannattaa miettiä omaa käytöstään jos useinkin joutuu tyrkytyksen kohteeksi. Jos kyse taas on jostain yksittäistapauksesta niin koko ketju on turhaa hössötystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole kohdannut tuollaista käytöstä. Tarjotaan, mutta kieltäytyä saa eikä kukaan ala siitä hössöttömään. En kyllä tietenkään ota nokkiini vaikka joku sitten tuotetta mainostaisikin, että "tämä on kyllä parasta sitäjatätä..." Ja usein kokeilenkin uusia tarjottavia, vaikka niistä olisikin muisto että lapsena en tästä tykännyt.
Eli todennäköisesti käyttäydytte kuin nirsot lapset kun teitä niin kohdellaan.
Jos sinulle tarjotaan vasikan silmämunaa syötäväksi, otatko? Jos otat, mikäpä siinä. Jos et ota, käyttäydytkö kuin nirso lapsi?
Sinä et siis ole kohdannut ihmistä, jonka tiukkana periaatteena on se, että kaikkea pitää maistaa, ja joka ei hyväksy sitä, että ei maisteta. Tuollainen tyrkyttäjä työntää ei-toivotun haarukallisen toisen lautasella ja joskus yrittää suuhun asti. Olen tavannut sellaisenkin aikuisen ihmisen, joka uhkasi ruveta huutamaan keskellä ravintolasalia, jollei hänen tarjoamansa haukkapala kelpaa. Väkisinmaistattaminen on eräänlaista vallankäyttöä, joissakin tapauksissa myös peiteltyä väkivaltaa.
No niinhän minä sanoin, etten ole kohdannut tuollaista. Siksi mielestäni kannattaa miettiä omaa käytöstään jos useinkin joutuu tyrkytyksen kohteeksi. Jos kyse taas on jostain yksittäistapauksesta niin koko ketju on turhaa hössötystä.
Mtä ihmettä sinä sitten teet tässä keskustelussa? Tulit vain sanomaan, että tämä asia ei koske sinua ollenkaan, ja katsot asiaksesi nälviä niitä, joita se koskee?
Olen viimeiset viisikymmentä vuotta kieltäytynyt syömästä suurena herkkuna pidettyjä katkarapuja, ja suurin piirtein jokaisella kerralla ainakin yksi ihminen on ihmetellyt, miksen muka tykkää niistä. En vain halua edes maistaa. Mikset muka halua maistaa? No en. Mutta nämähän ovat ihania! Ne näyttävät kamalilta ja ovat kokonaisia eläimiä. Eiiii kun kyllä nämä ovat ihania, maistuvatkin ihan kanalta, ota tästä yksi. Ei kiitos, en syö äyriäisiä. No ota nyt. MAISTA EDES.
Minulle on muun muassa tilattu ns. paremmassa ravintolassa pelkistä merenelävistä koostunut illallinen. Vitsinä. Pöydässä, jossa oli uusia ulkomaalaisia liikekumppaneita. Yritin olla herättämättä huomiota ja illallisen jälkeen oksensin vessassa kaiken ulos, vaikka yritin pitää sisälläni sen vähän, jonka olin onnistunut nielemään. Vitsin toteuttajana oli melkein kuusikymppinen hotellinjohtaja, jonka mielestä oli hemmetin hauskaa "opettaa" minua "tavoille". Tuon jälkeen olen kertonut ajoissa olevani pahasti allerginen mereneläville, kun en kerran pysty miettimään omaa käytöstäni sellaiseksi, etten vetäisi maistattajia puoleeni.
Aikuinen ihminen päättää aina itse mitä syö.
Olen hoikka niinpä ihmisillå on minun ns lihotusprojekti meneillään tyyliin minun pitäisi saada 15-20kg lisää painoa eli olla yhtä lihava kuin hekin.
Kylässä ollessa lautaselleni laitetaan väkisten lisää ruokaa tai kakkua. En tietenkään syö niitå enkä mene enää sellaisten ns ystävien tai sukulaisten luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin kun tuttavaperheessä pienille lapsille syötettiin sokeroituja jogurtteja ja vanukkaita aamiaiseksi. Kysyin miksi ei puuroa. Perheen äiti sanoi, ettei ole ikinä puuroa maistanut eikä maista eikä siksi heidän lapsetkaan sitä syö.
Hyvä, että olet edes maistanut, parempi syy sekin kieltäytyä, kuin tuo edellä kertomani. Makuasioista ei voi kiistellä, niinhän sitä sanotaan.
Mutta maku VOI muuttua Joskus voi olla kohteliasta olla tekemättä tykkäämisistään kovin isoa numeroa.
Oli aika noloa emännälle, kun kerran mökillä hyvää sapuskaa tarjotessani vieras sanoi: hyyyyiii, ei kai tässä vain ole valkosipulia. Olihan siinä.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisena kohdellaan kuin annat sinua kohdeltavan. Seuraavalla kerralla kun tulee tuputtamaan mämmiä, vastaat jämäkästi "ei kiitos". Jos sitten tyrkyttää vielä naamalle sitä niin läimäise mämmit kämmenellä seinille ja huuda "SANOIN EI KIITOS ETKÖ SINÄ APINAAIVO TAJUA?". Tämän jälkeen ei tule toista kertaa tuputtamaan kahdesti.
Mikä on apinaaivo?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole kohdannut tuollaista käytöstä. Tarjotaan, mutta kieltäytyä saa eikä kukaan ala siitä hössöttömään. En kyllä tietenkään ota nokkiini vaikka joku sitten tuotetta mainostaisikin, että "tämä on kyllä parasta sitäjatätä..." Ja usein kokeilenkin uusia tarjottavia, vaikka niistä olisikin muisto että lapsena en tästä tykännyt.
Eli todennäköisesti käyttäydytte kuin nirsot lapset kun teitä niin kohdellaan.
Jos sinulle tarjotaan vasikan silmämunaa syötäväksi, otatko? Jos otat, mikäpä siinä. Jos et ota, käyttäydytkö kuin nirso lapsi?
Sinä et siis ole kohdannut ihmistä, jonka tiukkana periaatteena on se, että kaikkea pitää maistaa, ja joka ei hyväksy sitä, että ei maisteta. Tuollainen tyrkyttäjä työntää ei-toivotun haarukallisen toisen lautasella ja joskus yrittää suuhun asti. Olen tavannut sellaisenkin aikuisen ihmisen, joka uhkasi ruveta huutamaan keskellä ravintolasalia, jollei hänen tarjoamansa haukkapala kelpaa. Väkisinmaistattaminen on eräänlaista vallankäyttöä, joissakin tapauksissa myös peiteltyä väkivaltaa.
No niinhän minä sanoin, etten ole kohdannut tuollaista. Siksi mielestäni kannattaa miettiä omaa käytöstään jos useinkin joutuu tyrkytyksen kohteeksi. Jos kyse taas on jostain yksittäistapauksesta niin koko ketju on turhaa hössötystä.
Mtä ihmettä sinä sitten teet tässä keskustelussa? Tulit vain sanomaan, että tämä asia ei koske sinua ollenkaan, ja katsot asiaksesi nälviä niitä, joita se koskee?
Olen viimeiset viisikymmentä vuotta kieltäytynyt syömästä suurena herkkuna pidettyjä katkarapuja, ja suurin piirtein jokaisella kerralla ainakin yksi ihminen on ihmetellyt, miksen muka tykkää niistä. En vain halua edes maistaa. Mikset muka halua maistaa? No en. Mutta nämähän ovat ihania! Ne näyttävät kamalilta ja ovat kokonaisia eläimiä. Eiiii kun kyllä nämä ovat ihania, maistuvatkin ihan kanalta, ota tästä yksi. Ei kiitos, en syö äyriäisiä. No ota nyt. MAISTA EDES.
Minulle on muun muassa tilattu ns. paremmassa ravintolassa pelkistä merenelävistä koostunut illallinen. Vitsinä. Pöydässä, jossa oli uusia ulkomaalaisia liikekumppaneita. Yritin olla herättämättä huomiota ja illallisen jälkeen oksensin vessassa kaiken ulos, vaikka yritin pitää sisälläni sen vähän, jonka olin onnistunut nielemään. Vitsin toteuttajana oli melkein kuusikymppinen hotellinjohtaja, jonka mielestä oli hemmetin hauskaa "opettaa" minua "tavoille". Tuon jälkeen olen kertonut ajoissa olevani pahasti allerginen mereneläville, kun en kerran pysty miettimään omaa käytöstäni sellaiseksi, etten vetäisi maistattajia puoleeni.
Kokonaisia eläimiä XDDDDDD
Olin lapsena nirso, mutta aikuisena maistelen mielelläni uusia makuja. Kaikesta en silti tykkää.
En ymmärrä miksi ihminen ei saisi itse päättää maistaako vai ei. Itse aloin maistella peruskoulun jälkeen, kun kukaan ei pakottanut ja tuputtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle saa tyrkyttää homejuustoa. Jos syön sitä, taatusti oksennan, kokeiltu on. Varmasti mukavaa sille tyrkyttäjälle kun yrjöän pöytään.
Olen nelikymppinen enkä ole koskaan voinut sietää kyseistä tuotetta. Miksi edes pitäisi?
ihmisten nyt täytyy vaan saada tuputtaa. Kaikki mitä he itse tekee on oikein, ja jos muut ei tee samalla lailla se on jotenkin heidän päässään väärin ja asiantila täytyy korjata eli hairahtunut täytyy saada samalle aaltopituudelle ja juomaan kahvia ja viinaa ja syömään mämmiä ja kaalia. Kaikkien pitää olla samanlaisia ja kahvi, kuten viinakin, on sellaisia pyhiä lehmiä tässä maassa että hyvät saa olla syyt että saat luvan olla juomatta.
Samaa saa kuunnella jos on jotain ruokarajoitteita. Itselläni on raivokas refluksitauti joka pysyy kurissa refluksidieetillä josta ei pahemmin lipsuta mihinkään suuntaan. Kahvia en voi edes ajatella juovani. Kun sanon että en voi juoda kahvia, aletaan esitellä että niin, mutta oletkos kokeillut sitä ja tätä paahtoa tai tällä lailla keitettyä kahvia, ei pitäisi ärsyttää mahaa niin pahasti? Tiedättekö mikä ärsyttää mahaa vielä vähemmän, se ettei juo sitä kahvia ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olin baarissa ja joku motoristi tarjosi jaloviinashotin mulle ja kaverille. Olin päättänyt etten juo väkeviä sinä iltana ja jaloviina on sitäpaitsi ihan hirveää, mutta join silti, koska itsesuojeluvaisto sanoi että paras keino selvitä elossa on vain juoda ja kiittää.
Itse olin todella nirso lapsi enkä suostunut syömään oikeastaan mitään erikoisempia ruokia tai ruoka-aineita. Nykyään aikuisena olen onneksi kasvanut tuosta yli ja syön oikeastaan mitä vain. Paitsi herkkusieniä ja paprikaa. Herkkusienten rakenne on niin inhottavan limainen, etten vain saa pureskeltua niitä. Paprikan maku taas on mielestäni käsittämättömän karvas ja maistuu läpi ihan kaikesta. Jopa paprikan haju etoo minua ja haistan sen kaukaa.
Jostain syystä erityisesti tuon paprikan välttely vaivaa anoppiani. Mieheni ja minun suhteen alkuvuosina anoppilassa käydessä oli miltei jokaisessa ruoassa mukana paprikaa. Joka kerta kieltäydyin ystävällisesti syömästä ja joka kerta anoppi taivasteli, että eihän hän ollenkaan muistanut ja ettenkö nyt kuitenkin voisi syödä. Useampaan otteeseen piti joka käyntikerralla tyrkyttää niitä paprikaruokia. Onneksi nykyään tilanne on rauhoittunut.
No ap, tiettyyn rajaan asti olet ihan oikeassa.
Esim. mämmi on sellainen pääsiäisherkku, joka joillekin uppoaa, toisille ei, vaikka millä valkealla höystäisi ja kuorruttaisi. Samalla tavalla jyrkästi ihmisiä jakavat
- sinihomejuusto (rakastan)
- valkosipuli (rakastan)
- maustekurkut etikkaliemessä (pystyn hyväksymään)
- punajuuret lasipurkissa (tästä en tykkää enkä opi tykkäämään koskaan)
On kuitenkin liioiteltua, että aikuinen tietäisi varmuudella aina mistä pitää ja mistä ei. Suurin osa raaka-aineista on sellaisia, että ne pitää valmistaa oikein, jotta ne maistuvat. Punajuurikin voi olla syötävää, jos sen valmistaa tuoreena oikein. Samoin kaalit. Ei ole mikään ihme, että puoli tuntia keitetyt ruusukaalit maistuvat märälle pierulle. Jos ainoa muisto kaalista on koulun kaalilaatikko, saattaahan se ajatus kaalista aikuisena ällöttää. Mutta esim. ruusukaalia ei tarvitse keittää välttämättä ollenkaan. Tai jos kukkakaalia käyttää kiehuvassa vedessä pienen hetken ja rouhii myllystä suolaa päälle, siitä tulee ihana suupala. Oikealla valmistuksella mikä tahansa voi maistua taivaalliselta. Vääränlaisella valmistuksella esim. ylikypsentämällä ihan minkä tahansa raaka-aineen voi kyllä pilatakin!
Kahviin: kahveissa on valtavia eroja. Sama koskee teetä. On laadukkaampia ja täyttä kuraa. Mikä tahansa laadukaskin tee on pahaa ja kitkerää, jos se laitetaan liian kuumaan veteen ja haudutetaan liian pitkään. Uskon, että voisin tykätä hyvin valmistetun laadukkaan kahvin mausta, jos joisin kahvia. En kuitenkaan pysty juomaan sitä, koska yksikin kuppi aiheuttaa sydämentykytystä, närästystä, tärinää ja huimausta. Nämä fyysiset oireet ovat ikäviä, mutta kahvi voisi olla hyvää, jos pystyisin sitä juomaan.
Ja sitten vielä olut: En ole koskaan pitänyt oluesta. Ihan hirveästi en ole maistellutkaan, mutta pienikin kulaus on aina ollut minulle leveän irvistyksen aihe. Pari vuotta sitten olin Tallinnassa syömässä erittäin hyvässä modernissa ravintolassa, jossa maistelumenuun kanssa saattoi tilata juomapaketin. Ei viinipakettia vaan juomapaketin. Ymmärsin tilatessa, että kaikki juomat eivät välttämättä ole viinejä, mutta päätin ottaa riskin. Ensimmäinen kaato alkuruoan kanssa (sinisimpukat tomaatti-chili-korianterisalsassa) oli virolaisen pienpanimon kauraolutta. Päässäni syttyi lamppu. Olut oli taivaallisen hyvää. En ole senkään jälkeen pitänyt S- ja K-kaupan hyllyssä myytävistä tölkkioluista, ei minusta mitään oluenjuojaa tullut, mutta voin ainakin sanoa maistaneeni olutta, josta todella pidin.
Ei se ruoka-aineen tai juoman nimi, vaan se, miten se on valmistettu.
Inhoan päärynöitä. Todella vastenmielinen hedelmä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin todella nirso lapsi enkä suostunut syömään oikeastaan mitään erikoisempia ruokia tai ruoka-aineita. Nykyään aikuisena olen onneksi kasvanut tuosta yli ja syön oikeastaan mitä vain. Paitsi herkkusieniä ja paprikaa. Herkkusienten rakenne on niin inhottavan limainen, etten vain saa pureskeltua niitä. Paprikan maku taas on mielestäni käsittämättömän karvas ja maistuu läpi ihan kaikesta. Jopa paprikan haju etoo minua ja haistan sen kaukaa.
Jostain syystä erityisesti tuon paprikan välttely vaivaa anoppiani. Mieheni ja minun suhteen alkuvuosina anoppilassa käydessä oli miltei jokaisessa ruoassa mukana paprikaa. Joka kerta kieltäydyin ystävällisesti syömästä ja joka kerta anoppi taivasteli, että eihän hän ollenkaan muistanut ja ettenkö nyt kuitenkin voisi syödä. Useampaan otteeseen piti joka käyntikerralla tyrkyttää niitä paprikaruokia. Onneksi nykyään tilanne on rauhoittunut.
No mun mies on kasvanut kodissa, jossa jokaisella perheenjäsenellä on omat rajoitteensa. Miehellä on suolakurkku ja punajuuri, miehen siskolla punaviini (esim. lihalle punaviinikastike -> sisko keittää itselleen ruskean kastikkeen), miehen isällä esim. jogurtit, lammas, vuohenjuusto.
Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa aina anoppilassa syödessämme pöydässä on puoli tusinaa vaihtoehtoa, jokaiselle jotakin, kun kaikessa on jotain, mistä kaikki ei pidä.
Itse olen kotoisin kodista, jossa kaikille tehtiin samaa ruokaa monipuolisista ja vaihtelevista aineksista. Ei olisi tullut kuuloonkaan sanoa, että mä en haluu ja mä en maista. Nykyään olen kaikkiruokainen ja pystyn syömään myös sieniä, joista en lapsena niin välittänyt. Olen esim. ymmärtänyt, että herkkusieni säilykepurkissa tai herkkusieni tuoreena kaupan heviosastolta ovat kaksi eri raaka-ainetta. Säilykeherkkusienet ovat limaisia eivätkä suinkaan mikään makunautinto, mutta mikä estää syömästä herkkusieniä tuoreena? Nehän ovat aivan kuivia!
Paprikakin voi olla oikein valmistettuna makea. Mutta ymmärrän kyllä, että jos sitä ei osaa valmistaa, siitä voi tulla pahojakin traumoja.
En syö eläinperäisiä tuotteita. Tuputus on tuttua. Tuntuu että potukan on vielä vaikeampi hyväksyä eettisiä periaatteita kuin makumieltymyksiä.
Miksi?