Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuiselle ihmiselle tyrkytetään maistettavaksi jotain josta tämä ei pidä, kohdellaan kuin nirsoa lasta ? "Maista nyt edes""... miten se maku on muka edellisestä maistelusta muuttunut`?
08.04.2020 |
Minä en pidä mämmistä. En kermalla, en sokerilla, en vaniljakastikkeella. Enkä myöskään kahvista, sama miten kalliita kahvipapuja itse jauhat ja keität monen sadan euron keittimelläsi. Olen 44-vuotias, eiköhän se ole selvää etten tule tässä elämässä mämmistä tai kahvista pitämään
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä keskusteluja lukee, niin tulee aina sellainen olo, etten halua enää kutsua vieraita ja nähdä vaivaa heidän tarjoiluidensa eteen, kun joku ihan normaalikin ainesosa ei vaan kelpaa ja voin heittää sitten tarjottavillani vesilintua. On myös epäkohteliasta itse mutustaa jotain vieraan ollessa kuivin suin. Nykyään on yksinkertaisesti mahdotonta saada tehtyä mitään syötävää, mikä kelpaisi kaikille vieraille.
Valituksen päätteeksi: kiitos näin korona-aikaan muistutuksesta, että ihmisten tapaaminen on oikeastaan aika hirveää :D
Minä kyllä muistan ystävistäni, onko jollain jotain allergiaa tai inhokkeja. Jos en muista, niin osaan kutsuessani kysäistä asiaa. Oma moka, jos ei silloin kerro, mutta ei meillä ole pakko edes maistaa jotain, jos ei tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä keskusteluja lukee, niin tulee aina sellainen olo, etten halua enää kutsua vieraita ja nähdä vaivaa heidän tarjoiluidensa eteen, kun joku ihan normaalikin ainesosa ei vaan kelpaa ja voin heittää sitten tarjottavillani vesilintua. On myös epäkohteliasta itse mutustaa jotain vieraan ollessa kuivin suin. Nykyään on yksinkertaisesti mahdotonta saada tehtyä mitään syötävää, mikä kelpaisi kaikille vieraille.
Valituksen päätteeksi: kiitos näin korona-aikaan muistutuksesta, että ihmisten tapaaminen on oikeastaan aika hirveää :D
Minä kyllä muistan ystävistäni, onko jollain jotain allergiaa tai inhokkeja. Jos en muista, niin osaan kutsuessani kysäistä asiaa. Oma moka, jos ei silloin kerro, mutta ei meillä ole pakko edes maistaa jotain, jos ei tahdo.
Toki lähimmistä ystävistä ja sukulaisista nämä muistaa ja ovat tulleet ilmi. Mutta esim. juhlien järjestämiseen minulta ovat halut kadonneet, kun parhaimmillaan olen tehnyt viittä, kuutta eri sorttia ja silti pari vierasta ei ole mitään voinut ottaa, kun siinä vegaanisessa tarjottavassa olikin paprikaa ja gluteenittomassa sipulia.
En tyrkytä ruokia muille, mutta nämä kaunopuheisesti maalaillut jutut miksi jokin on pahaa, on minusta lapsellisia. Jos mulle tyrkytettäisiin jotain josta olen jo kieltäytynyt, en vastaisi mitään vaan vaihtaisin puheeenaihetta. Jos väkisin laitettaisiin lautaselle, jättäisin vaan koskematta. Jos joku vaan jatkaisi hymyillisin hajamielisesti ja antaisin häen tehdä itsestään pellen. Mutta nää inhoselostukset on ihan alakoulusta.
Vierailija kirjoitti:
En tyrkytä ruokia muille, mutta nämä kaunopuheisesti maalaillut jutut miksi jokin on pahaa, on minusta lapsellisia. Jos mulle tyrkytettäisiin jotain josta olen jo kieltäytynyt, en vastaisi mitään vaan vaihtaisin puheeenaihetta. Jos väkisin laitettaisiin lautaselle, jättäisin vaan koskematta. Jos joku vaan jatkaisi hymyillisin hajamielisesti ja antaisin häen tehdä itsestään pellen. Mutta nää inhoselostukset on ihan alakoulusta.
Olisit toista mieltä, kun tapaisit oikean raivotyrkyttäjän: mistään muusta ei puhuta eikä mitään tehdä, ennen kuin sinä olet MAISTANUT EDES. Minä olen tavannut pari tällaista kunnollista ja muutaman puolitutun Jehovan todistajan, jotka ovat yhtä pahoja. Jotkut tupakoinnin tai viinanjuonnin lopettaneet ovat yhtä pahoja aatteen tuputtajia kuin maistattajatkin. Kohteliaisuus ja huomiotta jättäminen ei tehoa, ulos heittäminen vain antaa lisää puhtia käännytykseen.
Mun inhokki on voileipäkakku, kermakakut ja kaikki missä on maitopohjaisia kuorrutteita. "Sä oot ihan kuin joku pikkulapsi, kun et syö", olen mm. saanut kuulla. Olen inhonnut niitä aina, lapsena ja nyt. Yleensä maitotuotteista vain jugurtti maistuu ja sekin maustamaton, johon sotken puolet marjoja sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota nyt tuota kakkua pala, ota. Ei kiitos, en erityisemmin ole maitotuotteiten ystävä.
No tosiasiassa ajattelen, että yäk. Otan sen palan ja maistelen. Kerman maku on edelleen jotain aivan kamalaa ja kermaviili vielä kamalampaa. Tuorejuustot, ei mene ei. Se maku maistuu koko illan ja tulee paha olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tyrkytä ruokia muille, mutta nämä kaunopuheisesti maalaillut jutut miksi jokin on pahaa, on minusta lapsellisia. Jos mulle tyrkytettäisiin jotain josta olen jo kieltäytynyt, en vastaisi mitään vaan vaihtaisin puheeenaihetta. Jos väkisin laitettaisiin lautaselle, jättäisin vaan koskematta. Jos joku vaan jatkaisi hymyillisin hajamielisesti ja antaisin häen tehdä itsestään pellen. Mutta nää inhoselostukset on ihan alakoulusta.
Olisit toista mieltä, kun tapaisit oikean raivotyrkyttäjän: mistään muusta ei puhuta eikä mitään tehdä, ennen kuin sinä olet MAISTANUT EDES. Minä olen tavannut pari tällaista kunnollista ja muutaman puolitutun Jehovan todistajan, jotka ovat yhtä pahoja. Jotkut tupakoinnin tai viinanjuonnin lopettaneet ovat yhtä pahoja aatteen tuputtajia kuin maistattajatkin. Kohteliaisuus ja huomiotta jättäminen ei tehoa, ulos heittäminen vain antaa lisää puhtia käännytykseen.
Miten he reagoivat siihen ettei reagoi mitenkään?
Yunnen yhden viinintyrkyttäjän, mutta hiljaisuus saa hänet jonkun toisen kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein nämä ”ei-kahvinjuojat” ovat sellaisia ”maistoin kerran lapsena, enkä tykännyt” -tyyppejä. Ihmisen maku muuttuu! En minäkään ole koko ikääni tykännyt homejuustosta, oliiveista, punaviinistä jne., mutta nyt ne ovat herkkuani.
Tyrkyttämisten kauttako opit niistä pitämään? Ja koitko, että se on jonkinlainen kansalaisvelvollisuus?
Minä olin viime syksynä kolme päivää ilman ruokaa. En omasta tahdostani, vaan siksi, että olin jo syönyt pikkuhiljaa kaikki kaapeista löytyvät ainekset ja käyttänyt viimeiset rahani pariin laskuun.
Oli aikamoinen nälkä, kun olin jo pitkään säännöstellyt vähiä ruokiani. Olin aiemmin saanut eräältä tuttavalta muutaman paketin pekonia, mutta koska inhoan pekonia, olin pannut ne pakastimeen odottamaan jotakuta, jolle ne kelpaisivat. Ne ovat pakastimessa edelleen. En toki ollut kuolemassa nälkään, koska tiesin, milloin minulla taas olisi rahaa, mutta aika äärimmäisessä tilanteessa olin silti. Kolme päivää ilman ruokaa ei kuitenkaan saanut minua edes harkitsemaan pekonin eli suolatun läskin syömistä. Jos olisin yrittänyt, olisin oksentanut välittömästi. Ja arvaapa muuten, kuinka monta kertaa elämäni aikana minulle on selitetty, että totta kai otat pekonia, se on niin ihanaa, että siitä näkee joskus untakin.
Jollet tiedä asiasta mitään, pidä nokkeluutesi omana tietonasi.