Oliko ne mansikat 80-luvulla huomattavasti kalliimpia kun ne poimittiin suomalaisella työvoimalla?

Mielestäni mansikat oli kyllä halvempia joskus kasarilla ja ysärillä. Siis suhteutettuna nykyeuroihin.

Ei niiden tarvitse kyllä mielestäni halpoja olla, ja työntekijöille pitää maksaa reilu palkka, ja viljelijänkin täytyy saada vähän voittoa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mansikka-asia on minusta saanut aivan kohtuuttoman suuret mittasuhteet. Ei se ole todellakaan kansantalouden kannalta mikään kynnyskysymys, ovatko vai eivätkö mansikat ole ensi kesänä vähän kalliimpia kuin yleensä. Mansikat eivät ole mikään välttämättömyystuote, jota ilman ei tule toimeen.

Ei, mutta tilallisen toimeentulon kannalta ne ovat tärkeitä.

Jos on nuori lapsiperhe, joka on investoinut marjaviljelyyn työnsä ja rahansa, heitä pitää tukea kriisin yli. Toivottavasti he voivat tulla jossain asioissa vastaan.

Mansikat maksoi torilla 80-luvulla 5-6 markkaa litra .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla moni asia oli suhteellisesti kalliimpaa. Mansikoista en osaa sanoa, mutta esim risteilyt ihan oikeasti maksoivat rahaa, kun nyt lippu Tallinnaan tai Tukholmaan maksaa samaa luokkaa kuin paikallisjunalippu lentoasemalle. Lentäminen oli vielä hyvin paljon kalliimpaa.

Kaikilla oli työtä ja siitä maksettavalla palkalla pystyi elämään (ei tosin aina kovin leveästi).

Ihmiset muistelee vain sitä numeraalista hintaa, eikä ota huomioon inflaatiota. Jos sulla silloin oli 6 markkaa, niin se ei vastannut yhtä nykyeuroa, vaan yli kahta euroa.

Ostovoima kyllä vastasi. 6 markalla sai ison tuopin kaljaa ravintolassa. Yksiön vuokra oli 500 markkaa. Tupakka-aski 4 markkaa. Liha alle kympin kilo. Elokuviin pääsi 7 markalla jne.

Et nyt puhu 1980-luvun hinnoista. Minä opiskelin silloin, ja muistan vielä hintoja. Maksoin Teekkarikylässä vuokraa puolikkaasta kahden hengen huoneesta kuuden hengen solussa yli 400 mk kuukaudessa. Samassa huoneessa asui siis toinen, joka maksoi yhtä paljon. Kilo jauhelihaa maksoi monta kymppiä. Tuettu ateria opiskelijaruokalassa maksoi 7-8 mk.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ihmiset eläneet yhteiskunnan kustannuksella. Työ kuin työ kelpasi.

Asuttiin alivuokralaisina tai useampi perhe samassa kunnes oli varaa omaan pieneen kotiin. Lapsia tehtiin vasta kun oli koulutus ja työpaikka.

Yhteiskunnassa ei mennyt tätä määrää rahaa toimeentulotukiin ja asumistukiin. Oli häpeä hakea yhteiskunnan tukia. Vanhukset ja kehitysvammaiset hoidettiin pääasiassa kotona. Terveydenhoito ei ollut näin kallista kuin nykyään. Turhia hoitoja ei ollut, liki kuolleet saivat rauhassa kuolla eikä monia edes yritetty hoitaa.

Globalisaatiota ei ollut. Yritykset laajensivat Suomen sisällä kun saivat tuottos ja raha kiersi täällä. Ihmiset ostivat enemmän suomalaista. Osakeyhtiöitä oli vähemmän ja muuta välistävetoa.

Vanhukset ja vammaiset oli yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa. Vanhainkotiin meno oli osa normaalia elämänkaarta. Vammaiset saivat 60-luvulla ihmisarvon, kun heitä alettiin diagnosoida ja työllistää omissa hoitopaikassa. Olen asunut yhden sellaisen vieressä.

Mitä tulee lapsiperheiden asumisiin, tuo kuvaamasi muoto haihtui pitkälti 80-luvulle tultaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla moni asia oli suhteellisesti kalliimpaa. Mansikoista en osaa sanoa, mutta esim risteilyt ihan oikeasti maksoivat rahaa, kun nyt lippu Tallinnaan tai Tukholmaan maksaa samaa luokkaa kuin paikallisjunalippu lentoasemalle. Lentäminen oli vielä hyvin paljon kalliimpaa.

Kaikilla oli työtä ja siitä maksettavalla palkalla pystyi elämään (ei tosin aina kovin leveästi).

Ihmiset muistelee vain sitä numeraalista hintaa, eikä ota huomioon inflaatiota. Jos sulla silloin oli 6 markkaa, niin se ei vastannut yhtä nykyeuroa, vaan yli kahta euroa.

Ostovoima kyllä vastasi. 6 markalla sai ison tuopin kaljaa ravintolassa. Yksiön vuokra oli 500 markkaa. Tupakka-aski 4 markkaa. Liha alle kympin kilo. Elokuviin pääsi 7 markalla jne.

Et nyt puhu 1980-luvun hinnoista. Minä opiskelin silloin, ja muistan vielä hintoja. Maksoin Teekkarikylässä vuokraa puolikkaasta kahden hengen huoneesta kuuden hengen solussa yli 400 mk kuukaudessa. Samassa huoneessa asui siis toinen, joka maksoi yhtä paljon. Kilo jauhelihaa maksoi monta kymppiä. Tuettu ateria opiskelijaruokalassa maksoi 7-8 mk.

Suoja-aika 29.90/kg.

Viime vuosina on puolalainen mansikka maksanut saman hinnan/kilo satamassa, mitä suomessa maksetaan poimijalle palkkaa.  Teollisuus ei suomalaista mansikkaa osta. Espanjasta  tuotavan mansikan yms. poimivat esim romanialaiset, palkka n. 50 euroa/päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla moni asia oli suhteellisesti kalliimpaa. Mansikoista en osaa sanoa, mutta esim risteilyt ihan oikeasti maksoivat rahaa, kun nyt lippu Tallinnaan tai Tukholmaan maksaa samaa luokkaa kuin paikallisjunalippu lentoasemalle. Lentäminen oli vielä hyvin paljon kalliimpaa.

Kaikilla oli työtä ja siitä maksettavalla palkalla pystyi elämään (ei tosin aina kovin leveästi).

Ihmiset muistelee vain sitä numeraalista hintaa, eikä ota huomioon inflaatiota. Jos sulla silloin oli 6 markkaa, niin se ei vastannut yhtä nykyeuroa, vaan yli kahta euroa.

Ostovoima kyllä vastasi. 6 markalla sai ison tuopin kaljaa ravintolassa. Yksiön vuokra oli 500 markkaa. Tupakka-aski 4 markkaa. Liha alle kympin kilo. Elokuviin pääsi 7 markalla jne.

Et nyt puhu 1980-luvun hinnoista. Minä opiskelin silloin, ja muistan vielä hintoja. Maksoin Teekkarikylässä vuokraa puolikkaasta kahden hengen huoneesta kuuden hengen solussa yli 400 mk kuukaudessa. Samassa huoneessa asui siis toinen, joka maksoi yhtä paljon. Kilo jauhelihaa maksoi monta kymppiä. Tuettu ateria opiskelijaruokalassa maksoi 7-8 mk.

Suoja-aika 29.90/kg.

Sika-nauta, delar Autocorrect.

80-luvulla Suomi olikin vielä puolittain kehitysmaa ja työvoima täällä ylipäätään halpaa. Joka paikassa oli työntekijöitä enemmän. Nyt korkeammat palkat pitää ansaita tehokkuudella. Kaikilla aloilla tehokkuus ei ole noussut tarpeeksi ja siksi ei palkatkaan. Kanta-asukit ei näihin hommiin enää tahdo. Sama juttu joka maassa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ihmiset eläneet yhteiskunnan kustannuksella. Työ kuin työ kelpasi.

Asuttiin alivuokralaisina tai useampi perhe samassa kunnes oli varaa omaan pieneen kotiin. Lapsia tehtiin vasta kun oli koulutus ja työpaikka.

Yhteiskunnassa ei mennyt tätä määrää rahaa toimeentulotukiin ja asumistukiin. Oli häpeä hakea yhteiskunnan tukia. Vanhukset ja kehitysvammaiset hoidettiin pääasiassa kotona. Terveydenhoito ei ollut näin kallista kuin nykyään. Turhia hoitoja ei ollut, liki kuolleet saivat rauhassa kuolla eikä monia edes yritetty hoitaa.

Globalisaatiota ei ollut. Yritykset laajensivat Suomen sisällä kun saivat tuottos ja raha kiersi täällä. Ihmiset ostivat enemmän suomalaista. Osakeyhtiöitä oli vähemmän ja muuta välistävetoa.

8-luvulla alkoi rötösherrajahti, kun talousrikollisuus ymmärrettiin. Ja välistä meni jotta viuhui. Kun vanhat 30-vuotiaat alkoivat tehdä lapsia, sitä kummasteltiin.

80-luvun lopulla tukia alkoi olla paljon ja kaikkien saatavilla. Se oli toivottua edistystä, mutta siipeilijät kuppasivat sosiaalitoimistoja ja paikallisia Krapula-Päivejä. 90-luvulle tultaessa Kelasta otettiin kaikki irti. Ihmeteltiin jos joku ei ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla moni asia oli suhteellisesti kalliimpaa. Mansikoista en osaa sanoa, mutta esim risteilyt ihan oikeasti maksoivat rahaa, kun nyt lippu Tallinnaan tai Tukholmaan maksaa samaa luokkaa kuin paikallisjunalippu lentoasemalle. Lentäminen oli vielä hyvin paljon kalliimpaa.

Kaikilla oli työtä ja siitä maksettavalla palkalla pystyi elämään (ei tosin aina kovin leveästi).

Ihmiset muistelee vain sitä numeraalista hintaa, eikä ota huomioon inflaatiota. Jos sulla silloin oli 6 markkaa, niin se ei vastannut yhtä nykyeuroa, vaan yli kahta euroa.

Tottakai rahan arvon muuttuminen pitää huomioida. Suhteutettuna silloisiin ansioihin moni asia oli paljon kalliimpaa. Matkustamisesta ja ruuasta lähtien.

Sain vuonna 1984 työsuhdeautoksi Citroen BX:n, sen hinta oli noin 87.000 FIM, joka vastaa nykyrahassa yli 30.000 €. Suhteessa tuota vastaavan Citikka C4:n saa nyt noin 20.000 € hintaan. Eli noin kolmanneksen halvemmalla. Samalla oma ansiotaso on noin kaksinkertaistunut.

Valmistusteknologian kehitys halventaa tuotantoa. Se, että tuotteita saa aikaisempaa halvemmalla johtuu teknologian kehityksestä, ei siitä että ihmisten tuotantoteho olisi parempi. Toinen syy on myös globalisaatio, jossa käytetään hyväksi sitä, että tuotanto viedään maihin, joissa ihmiset eivät ole vielä, huom. vielä, käyneet läpi samanlaista työväenluokan olojen ja ansioiden parantamista kuin länsimaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ihmiset eläneet yhteiskunnan kustannuksella. Työ kuin työ kelpasi.

Asuttiin alivuokralaisina tai useampi perhe samassa kunnes oli varaa omaan pieneen kotiin. Lapsia tehtiin vasta kun oli koulutus ja työpaikka.

Yhteiskunnassa ei mennyt tätä määrää rahaa toimeentulotukiin ja asumistukiin. Oli häpeä hakea yhteiskunnan tukia. Vanhukset ja kehitysvammaiset hoidettiin pääasiassa kotona. Terveydenhoito ei ollut näin kallista kuin nykyään. Turhia hoitoja ei ollut, liki kuolleet saivat rauhassa kuolla eikä monia edes yritetty hoitaa.

Globalisaatiota ei ollut. Yritykset laajensivat Suomen sisällä kun saivat tuottos ja raha kiersi täällä. Ihmiset ostivat enemmän suomalaista. Osakeyhtiöitä oli vähemmän ja muuta välistävetoa.

8-luvulla alkoi rötösherrajahti, kun talousrikollisuus ymmärrettiin. Ja välistä meni jotta viuhui. Kun vanhat 30-vuotiaat alkoivat tehdä lapsia, sitä kummasteltiin.

80-luvun lopulla tukia alkoi olla paljon ja kaikkien saatavilla. Se oli toivottua edistystä, mutta siipeilijät kuppasivat sosiaalitoimistoja ja paikallisia Krapula-Päivejä. 90-luvulle tultaessa Kelasta otettiin kaikki irti. Ihmeteltiin jos joku ei ottanut.

Avoliitot yleistyivät, ja niistä hyödyttiin yh-lisien muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ihmiset eläneet yhteiskunnan kustannuksella. Työ kuin työ kelpasi.

Asuttiin alivuokralaisina tai useampi perhe samassa kunnes oli varaa omaan pieneen kotiin. Lapsia tehtiin vasta kun oli koulutus ja työpaikka.

Yhteiskunnassa ei mennyt tätä määrää rahaa toimeentulotukiin ja asumistukiin. Oli häpeä hakea yhteiskunnan tukia. Vanhukset ja kehitysvammaiset hoidettiin pääasiassa kotona. Terveydenhoito ei ollut näin kallista kuin nykyään. Turhia hoitoja ei ollut, liki kuolleet saivat rauhassa kuolla eikä monia edes yritetty hoitaa.

Globalisaatiota ei ollut. Yritykset laajensivat Suomen sisällä kun saivat tuottos ja raha kiersi täällä. Ihmiset ostivat enemmän suomalaista. Osakeyhtiöitä oli vähemmän ja muuta välistävetoa.

Lapsia tehtiin 1980-luvulla paljon nuorempana kuin nykyään. Teiniäitiys oli myös paljon yleisempää ja ylipäätänsä ihmisten koulutustaso matalampi kuin nyt. Työtä oli kuitenkin silloin tarjolla ja ei tarvinnut mitenkään odottaa ja etsiä työpaikkaa kun sellaisen löysi heti, vaikka ei olisi kuin peruskoulu käytynä.

Työssäkäyvän ei tarvinnut hakea toimeentulotukea kun työstä saatu palkka riitti. Nyt monella on niin pieni palkka (ja on kaikenlaisia harjoittelupaikkoja yms.) että pelkällä palkalla ei tule toimeen varsinkin kun kohtuuhintaista asumista (vuokra-asunnot) ei riitä kaikille.

Mielestäni nykyään kyllä enemmän odotetaan lapsenteon kanssa ja mietitään että milloin on oikea aika saada lapsi ja että on työtä yms. Siksi ensisynnyttäjien ikä on jo yli 30 ja moni jättää kokonaan lapset tekemättä. Ei tällaista tarvinnut 1980-luvulla miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla moni asia oli suhteellisesti kalliimpaa. Mansikoista en osaa sanoa, mutta esim risteilyt ihan oikeasti maksoivat rahaa, kun nyt lippu Tallinnaan tai Tukholmaan maksaa samaa luokkaa kuin paikallisjunalippu lentoasemalle. Lentäminen oli vielä hyvin paljon kalliimpaa.

Kaikilla oli työtä ja siitä maksettavalla palkalla pystyi elämään (ei tosin aina kovin leveästi).

Ihmiset muistelee vain sitä numeraalista hintaa, eikä ota huomioon inflaatiota. Jos sulla silloin oli 6 markkaa, niin se ei vastannut yhtä nykyeuroa, vaan yli kahta euroa.

Ostovoima kyllä vastasi. 6 markalla sai ison tuopin kaljaa ravintolassa. Yksiön vuokra oli 500 markkaa. Tupakka-aski 4 markkaa. Liha alle kympin kilo. Elokuviin pääsi 7 markalla jne.

Kun tupakan hinta alkoi nousta ja oli v.-86 kokonaista KYMPIN, se oli tappohinta.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ennevanhaan mansikoissa oli myös mansikan maku.

Olen syönyt oikein mainion makuisia kotimaisia mansikoita, samaa ei voi sanoa espanjalaisista marjoista

Kesällä 1999 5kg mansikkalaatikko maksoi 27mk kotiovelle tuotuna.

Kasarilla oli vielä tapana pakastaa. Moni meni mummolaan kesällä syömään pelloilta. Eivät kaupunkilaiset enää samaa harrasta. Mansikkaa voi ostaa ympäri vuoden. Ei haittaa, vaikka maksaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ihmiset eläneet yhteiskunnan kustannuksella. Työ kuin työ kelpasi.

Asuttiin alivuokralaisina tai useampi perhe samassa kunnes oli varaa omaan pieneen kotiin. Lapsia tehtiin vasta kun oli koulutus ja työpaikka.

Yhteiskunnassa ei mennyt tätä määrää rahaa toimeentulotukiin ja asumistukiin. Oli häpeä hakea yhteiskunnan tukia. Vanhukset ja kehitysvammaiset hoidettiin pääasiassa kotona. Terveydenhoito ei ollut näin kallista kuin nykyään. Turhia hoitoja ei ollut, liki kuolleet saivat rauhassa kuolla eikä monia edes yritetty hoitaa.

Globalisaatiota ei ollut. Yritykset laajensivat Suomen sisällä kun saivat tuottos ja raha kiersi täällä. Ihmiset ostivat enemmän suomalaista. Osakeyhtiöitä oli vähemmän ja muuta välistävetoa.

Lapsia tehtiin 1980-luvulla paljon nuorempana kuin nykyään. Teiniäitiys oli myös paljon yleisempää ja ylipäätänsä ihmisten koulutustaso matalampi kuin nyt. Työtä oli kuitenkin silloin tarjolla ja ei tarvinnut mitenkään odottaa ja etsiä työpaikkaa kun sellaisen löysi heti, vaikka ei olisi kuin peruskoulu käytynä.

Työssäkäyvän ei tarvinnut hakea toimeentulotukea kun työstä saatu palkka riitti. Nyt monella on niin pieni palkka (ja on kaikenlaisia harjoittelupaikkoja yms.) että pelkällä palkalla ei tule toimeen varsinkin kun kohtuuhintaista asumista (vuokra-asunnot) ei riitä kaikille.

Mielestäni nykyään kyllä enemmän odotetaan lapsenteon kanssa ja mietitään että milloin on oikea aika saada lapsi ja että on työtä yms. Siksi ensisynnyttäjien ikä on jo yli 30 ja moni jättää kokonaan lapset tekemättä. Ei tällaista tarvinnut 1980-luvulla miettiä.

1985 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 26 vuotta, kun nyt se on 29 vuotta. Eroa on, mutta ei nyt ihan älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun monessa työssä täytyy osakkeidenomistajille, omistajille ja vuokrafirmalle jäädä massia. Tämä työelämä on sairasta nykyään, ahnetta välistä vetoa.

Toivotaan, että tämä koronapandemia poistaa nämä ahneet välistävetäjät ja siirrytään takaisin siihen vanhaan hyvään (tai ainakin tätä nykyistä parempaan) malliin jossa työntekijä on työsuhteessa yritykseen eikä johonkin vuokrafirmaan. Näitä vuokrafirmaloisia ei tarvitse suomalaisten elättää joten ne pitää kiertää ihan lailla kun kerran ahneus on mennyt mahdottomaksi. Muutenkaan me ei tarvita sellaista maailmaa joka on aina auki (johon tarvitaan kamala määrä halpoja vuokratyöntekijöitä nollasoppareilla esim kauppoihin) vaan työstä pitää maksaa kunnon palkka tekijälleen ja jos jokin ei muka kannata ilman palkkojen polkemista niin silloin kyseistä palvelua ei tarvita.

Muutenkin tämä on aivan käsittämätöntä, että kaikesta pitää säästää ja tehostaa työntekijän kustannuksella ja silti nykyisin ei yrityksillä ole varaa mihinkään. Jos se on globalisaation syytä niin silloin siitä pitää irtisanoutua ihan kokonaan koska sitä ei oikeasi tarvita eikä siitä ole hyötyä tai iloa. Se, että joku kapitalisti siitä hyötyy ei todellakaan enää tämän koronasotkun jälkeen riitä.

Vierailija kirjoitti:

Halpoja olivat mansikat vielä 80-luvulla. Muistan että kilon eli kaksi litraa saattoi saada 4 markalla. supermarketista.

Niinpä markkaa.Euro kun tuli niin hinnat pomppasi pilviin vaikka mooses Lipponen muuta puhui.