Oliko ne mansikat 80-luvulla huomattavasti kalliimpia kun ne poimittiin suomalaisella työvoimalla?
Ihmettelen vaan.
Samoin kun 90-luvulla esimerkiksi tuntemani tyttö siivosi ruotsinlaivoja ja siivoojat oli muutenkin suomalaisia, miten siihen silloin oli varaa? Oksun siivoamisesta sai jonkun lisän (nykyään ilmeisesti ei saa?). Nyt kaikki laivasiivoojat on ulkomaalaisia. Oliko risteilyt silloin kalliimpia?
Kommentit (68)
Tämä mansikka-asia on minusta saanut aivan kohtuuttoman suuret mittasuhteet. Ei se ole todellakaan kansantalouden kannalta mikään kynnyskysymys, ovatko vai eivätkö mansikat ole ensi kesänä vähän kalliimpia kuin yleensä. Mansikat eivät ole mikään välttämättömyystuote, jota ilman ei tule toimeen.
En tiedä olivatko, mutta kävimme aina itse tiloilta keräämässä, koska sillä tavoin oli edullista. Ja perheemme oli hyvätuloinen. Mutta luulen, että syy saattoi olla myös se, että pidimme siitä hommasta, se oli hauska kesäpäivän ratto ja marjaa kerättiin aika reilusti. Niin meille kotiin kuin isovanhemmille myös, jotka olivat mukana.
Itse kävin poimimassa mansikoita 80-luvulla yläasteella ollessani. Bussi haki aamulla kaupungin keskustasta ja vei marjatilalle noin 20 km: n päähän. Iltapäivällä toi sitten takaisin.
Urakkapalkalla kerättiin, yhtään en muista mitä siitä maksettiin.
Vierailija kirjoitti:
Moni asia, joka ennen oli käytännössä mahdollista, on nykyään laskennallisesti täysin mahdotonta. Yhtenä esimerkkinä tämän suomalaisen työvoiman käyttö.
Ehkä matematiikka on jotenkin muuttunut
Oliko jotain muita esimerkkejä?
Työvoimakustannusten nousu johtuu siitä, että työn tuottavuus ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin muu elintaso. Nykyään 50 eurolla saa ihan ok android puhelimen, joka on sellaista superluksusta, että sitä ei 80-luvulla saanut rahallakaan. Ensimmäiset matkapuhelimet olivat auton takalaatikon kokoisia, silloin kun mansikat maksoivat 20 markkaa litra.
Nyt mansikat maksavat 8 euroa litra ja puhelin 50-400 euroa. Kun vertailet kuinka paljon 80-luvun mansikkaa pitäisi saada nykyajan puhelimella, niin ymmärrät miksi mansikasta ei makseta suhteessa samaa kuin 80-luvulla.
Silloin ei ihmiset eläneet yhteiskunnan kustannuksella. Työ kuin työ kelpasi.
Asuttiin alivuokralaisina tai useampi perhe samassa kunnes oli varaa omaan pieneen kotiin. Lapsia tehtiin vasta kun oli koulutus ja työpaikka.
Yhteiskunnassa ei mennyt tätä määrää rahaa toimeentulotukiin ja asumistukiin. Oli häpeä hakea yhteiskunnan tukia. Vanhukset ja kehitysvammaiset hoidettiin pääasiassa kotona. Terveydenhoito ei ollut näin kallista kuin nykyään. Turhia hoitoja ei ollut, liki kuolleet saivat rauhassa kuolla eikä monia edes yritetty hoitaa.
Globalisaatiota ei ollut. Yritykset laajensivat Suomen sisällä kun saivat tuottos ja raha kiersi täällä. Ihmiset ostivat enemmän suomalaista. Osakeyhtiöitä oli vähemmän ja muuta välistävetoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla moni asia oli suhteellisesti kalliimpaa. Mansikoista en osaa sanoa, mutta esim risteilyt ihan oikeasti maksoivat rahaa, kun nyt lippu Tallinnaan tai Tukholmaan maksaa samaa luokkaa kuin paikallisjunalippu lentoasemalle. Lentäminen oli vielä hyvin paljon kalliimpaa.
Kaikilla oli työtä ja siitä maksettavalla palkalla pystyi elämään (ei tosin aina kovin leveästi).
Ihmiset muistelee vain sitä numeraalista hintaa, eikä ota huomioon inflaatiota. Jos sulla silloin oli 6 markkaa, niin se ei vastannut yhtä nykyeuroa, vaan yli kahta euroa.
Tottakai rahan arvon muuttuminen pitää huomioida. Suhteutettuna silloisiin ansioihin moni asia oli paljon kalliimpaa. Matkustamisesta ja ruuasta lähtien.
Sain vuonna 1984 työsuhdeautoksi Citroen BX:n, sen hinta oli noin 87.000 FIM, joka vastaa nykyrahassa yli 30.000 €. Suhteessa tuota vastaavan Citikka C4:n saa nyt noin 20.000 € hintaan. Eli noin kolmanneksen halvemmalla. Samalla oma ansiotaso on noin kaksinkertaistunut.
Vierailija kirjoitti:
Mä ostan espanjalaista mansikkaa aina kun väin löydän. Espanjalaiset kasvattavat puhtaasti ja torjunta-aineettomasti. Siellä on myös työntekijöiden olot kohdallaan ja palkat ja muut edut kunnossa, toisin kuin täällä. Ei käytetä halpatyövoimaa.
😂 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kolmena kesänä 80-luvun lopussa mansikoita poimimassa yhdellä suurella tilalla. Kaikki poimijat olivat suomalaisia. Nuoret eivät enää uskaltaneet mennä sinne, kun ulkomaalaisia miehiä alkoi tulla. Nyt suomalaisille nuorille kesätöitä tiloille ilman ollenkaan mitään ulkomaalaisia! Muut kesätyöt kun ovat pitkälti peruuntuneet.
Höpö höpö. Taas on trolli vauhdissa 😄
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla pelloilla ahersivat suomalaisnuoret minipalkoilla, nykynuoret eivät samaan tapaan ole yhtä halukkaita lähtemään mansikkapelloille raatamaan.
I. D. I. O. O. T. T. I.
Vierailija kirjoitti:
Mä ostan espanjalaista mansikkaa aina kun väin löydän. Espanjalaiset kasvattavat puhtaasti ja torjunta-aineettomasti. Siellä on myös työntekijöiden olot kohdallaan ja palkat ja muut edut kunnossa, toisin kuin täällä. Ei käytetä halpatyövoimaa.
Voi trollia
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006070706.html
Olen itse ollut poimimassa mansikoita 2000-luvun taitteessa, ja siellä kaikki poimijat oli ihan suomalaisia. Ja joo, olihan se palkka aika surkea, mutta kotona asuvalle teinille kelpasi kyllä. Mutta jos olisin asunut omassa kämpässä ei olisi kannattanut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla moni asia oli suhteellisesti kalliimpaa. Mansikoista en osaa sanoa, mutta esim risteilyt ihan oikeasti maksoivat rahaa, kun nyt lippu Tallinnaan tai Tukholmaan maksaa samaa luokkaa kuin paikallisjunalippu lentoasemalle. Lentäminen oli vielä hyvin paljon kalliimpaa.
Kaikilla oli työtä ja siitä maksettavalla palkalla pystyi elämään (ei tosin aina kovin leveästi).
Ihmiset muistelee vain sitä numeraalista hintaa, eikä ota huomioon inflaatiota. Jos sulla silloin oli 6 markkaa, niin se ei vastannut yhtä nykyeuroa, vaan yli kahta euroa.
Pointtihan oli se, että nuo ovat nyt halvempia.
Vierailija kirjoitti:
Mansikan viljely ei ollut niin tehotuotantoa, mansikat kypsyivät heinäkuussa muutaman viikon aikana, nuoret viettivät muutaman viikon pellolla ja illat yhdessä iloista leirielämää, syksyllä isäntäväki istutti uudet taimet ja kaiketi keväällä lannoittivat.
Nykyisin keväällä istutetaan ja viljellään kasvihuoneessa niin, että mansikoita saa yo-kakun päälle tai ei tänä vuonna, ilmeisesti noista keväällä istutuista taimista saadaan Syksymmällä marjoja eli mansikoita saadaan yhdeltä tilalta 3kk ja sitten vielä syystyöt. Tilakoot ovat nykyisin niin isoja että isäntäväki on työnjohto ja markkinointi tehtävissä.
Ja itäblokki oli kasassa, eikä oltu EU:ssa.
Kotimaiset mansikat maksoi viime kesänä 5 euroa pieni rasia. Mielestäni kiskurihinta suhteutettuna palkkakuluihin. Tuliskohan joku marjatilallinen tänne avaamaan kulurakennetta? Vai katetaanko sillä kahden viikon sesongilla koko vuoden elintaso?
Vierailija kirjoitti:
Halpoja olivat mansikat vielä 80-luvulla. Muistan että kilon eli kaksi litraa saattoi saada 4 markalla. supermarketista.
Ensimmäiset maksoivat. Niin perunoissakin.
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa paikassa kohdevastaava (laiva tässä tapauksessa) tai ryhmäjohtaja on suomalainen nuori nainen.
Sillä olen mielessäni hykerrellyt, kun nämä verhoamattomat vaaleat naiset komentelee keski-ikäisiä muz ulmaani miehiä työkseen.
Ja miten tämä liittyy mansikoihin?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kolmena kesänä 80-luvun lopussa mansikoita poimimassa yhdellä suurella tilalla. Kaikki poimijat olivat suomalaisia. Nuoret eivät enää uskaltaneet mennä sinne, kun ulkomaalaisia miehiä alkoi tulla. Nyt suomalaisille nuorille kesätöitä tiloille ilman ollenkaan mitään ulkomaalaisia! Muut kesätyöt kun ovat pitkälti peruuntuneet.
Mitä ihmeen ulkomaalaisia miehiä sinne nyt siihen aikaan tuli? Ja siellähän poimitaan ja sitten mennään kotiin niinku mistä vaan duunista, missä välissä ne "ulkomaalaiset miehet" jotenki ongelmaksi muodostui?
Ainakin ennevanhaan mansikoissa oli myös mansikan maku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla moni asia oli suhteellisesti kalliimpaa. Mansikoista en osaa sanoa, mutta esim risteilyt ihan oikeasti maksoivat rahaa, kun nyt lippu Tallinnaan tai Tukholmaan maksaa samaa luokkaa kuin paikallisjunalippu lentoasemalle. Lentäminen oli vielä hyvin paljon kalliimpaa.
Kaikilla oli työtä ja siitä maksettavalla palkalla pystyi elämään (ei tosin aina kovin leveästi).
Ihmiset muistelee vain sitä numeraalista hintaa, eikä ota huomioon inflaatiota. Jos sulla silloin oli 6 markkaa, niin se ei vastannut yhtä nykyeuroa, vaan yli kahta euroa.
Ostovoima kyllä vastasi. 6 markalla sai ison tuopin kaljaa ravintolassa. Yksiön vuokra oli 500 markkaa. Tupakka-aski 4 markkaa. Liha alle kympin kilo. Elokuviin pääsi 7 markalla jne.
Nyt kannattaisi ottaa asioista selvää ennen kuin tulee höpöttämään.