Miksi suomessa ihmiset eivät juurikaan tee hyvää?

Täällä siis todella moni ajattelee, että koska maksetaan veroja, mitään auttamista ei tarvita? Tai että suomalainen on vaan niin "ilkeä"? Todella...erikoista. Ilmeisesti ei ole kokemusta yhteisöllisyydestä, vaikeuksista tai siitä, miten muualla maailmassa asiat toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen minimieläkkeellä ja etenevästi sairas. Teen mahdollisuuksieni mukaan hyväntekeväisyyttä. Nyt en voi koska olen (rankasti) riskiryhmässä ja voin muutenkin heikosti. Ajattelen niin, että ihmisyydessä harvemmin tajutaan toisen kärsimystä ellei omaa subjektiivista kokemusta löydy. Tämän lisäksi suomalaiset ovat sekä itsekkäitä että ahneita. Ajatusmaailma seurailee pitkälti reittejä ”minä ja mun perhe”.

Vaikka et teekään juuri nyt hyväntekeväisyyttä, voisitko kuitenkin pidättäytyä tuosta törkeästä lähimmäistesi haukkumisesta? Olisi sekin yhden lajin hyväntekeväisyyttä.

En voi. Ehkä se herättää. Ja taas kalahti. Koira älähti.

Et voi olla haukkumatta muita ihmisiä? Just. Olet taas yksi niitä ihmisiä jotka tekevät hyväntekeväisyyttä tasan yhdestä syystä: että voivat hieroa omaa kuviteltua paremmuuttaan kaikkien muiden naamaan. Muista ihmisistä et voisi vähempää välittää.

Sivusta: jätä hänet rauhaa. Onko sinulla enemmänkin taipumusta tuohon kiusaamiseen? Olet sairas.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin koska Suomessa ajatellaan että köyhyys on oma vika.

Sairauksia lukuunottamattahan se on oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Täällä siis todella moni ajattelee, että koska maksetaan veroja, mitään auttamista ei tarvita? Tai että suomalainen on vaan niin "ilkeä"? Todella...erikoista. Ilmeisesti ei ole kokemusta yhteisöllisyydestä, vaikeuksista tai siitä, miten muualla maailmassa asiat toimivat.

Ehkä niinkin, mutta täällä tuntuu maan tapana olevan kyllä ihan valtion puoleltakin ihan ihmeellinen toiminta. Ajattele esim. uuden lastensairaalan tapausta. Ei riittänyt rahat valtiolla perustaa _sairaalaa_, kun lopulta lahjoituksilla saatiin kerättyä riittävä summa, niin sitten kyllä kelpasi esitellä hienoa uutta lastensairaalaa. Yliopistojen rahoitus on ulkoistettu osittain yksityisiltä tulevien sponssien varaan, silti kehuskellaan ihan omana saavutuksena. Kun sitä rahaa ei budjetissa liikene asiaan x, niin odotetaan, että ihmiset sitten haluavat maksella lisää vähän siitä sun tästä. Tämä toimii muualla maailmassa, jossa verotus on matalammalla tasolla, mutta täällä kupataan ensin verot ja sen jälkeen olet vielä paska ihminen, jos et maksa jäljellejäävistä vielä naapurin lapsen harrastuksia ja asuinalueesi hulevesiviemäröinnin korjausta.

Vierailija kirjoitti:

Olen minimieläkkeellä ja etenevästi sairas. Teen mahdollisuuksieni mukaan hyväntekeväisyyttä. Nyt en voi koska olen (rankasti) riskiryhmässä ja voin muutenkin heikosti. Ajattelen niin, että ihmisyydessä harvemmin tajutaan toisen kärsimystä ellei omaa subjektiivista kokemusta löydy. Tämän lisäksi suomalaiset ovat sekä itsekkäitä että ahneita. Ajatusmaailma seurailee pitkälti reittejä ”minä ja mun perhe”.

No kyllä esimerkiksi tässä nykyisessä tilanteessa oma perhe menee sinun ohi tärkeysjärjestyksessä. Pahoittelut.

Muualla on paljon sivistyneempää kun on tuhansia vuosia eletty yhdessä. Ulkomaalaiset ymmärtävät kuinka elintärkeetä on olla ystävällinen ja aktiivinen.

Suomalaiset eivät ymmärrä ett kaikki on kotiinpäin kun ollaan toisilleen kivoja.

Suomesta puuttuu täysin sosiaalinen älykkyys.

En auta enää, koska auttamisen haluni käytettiin niin törkeästi hyväksi, ettei mitään rajaa. Äitipuolellani oli 8 omaa lasta, jotka eivät huolehtineet hänestä ollenkaan, vaan minä (ei edes virallinen tytärpuolikas), koska isäni ei ollut naimisissa naisystävänsä kanssa. Isäni kuoltua huolehdin "äidistä" 10v., eikä kukaan omista lapsista tehnyt oman äidin eteen mitään, vaan luotettiin minun ja mieheni huolenpitoon. Huom. Oma äitini oli jo kuollut aikaisemmin. Käytiin vielä kerjäämässä, että olisiko heillä vielä jotain saamisia meiltä. Voi vi..ttu, että otti päähän sen kaiken surun keskellä, koska rakastin oikeasti heidän äitiään. Hän oli minulle todellakin hyvä ystävä ja rakastettu meidän perheessä. Nyt on itsellä ikää ja huolehdin omasta perheestä, kuten lapsista, siskoista, veljistä, jotka tarvitsevat apua juuri minulta, koska on tämä koronavirus. Autan viemällä heille omaa leipomaa leipää, pullaa, käyn kaupassa ja apteekissa. Joten ei minulta ja mieheltäni voi enempää vaatia. Onneksi meillä on 2 koiraa (pieniä), jotka saavat meidät lenkille joka päivä, että voimme pitää omaa kuntoa yllä ja jaksamme päivän kerrallaan. Ja onneksi asumme maalla, niin meillä on myös hyvät lenkkeilymaastot, jossa voimme nauttia elämästä näin vaikeina aikoina.

Kyllä olemme auttaneet omassa elämässä ihan tarpeeksi!

Lisäksi on kaikenlaista pikkupuroa hyvinvoinnin tasoittamiseen, joita ihmiset eivät välttämättä tiedä tai muista.

Helsingin kaupunki tukee kouluja alueilla, joissa on sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia perheissä ja koululaisista isompi osa puhuu muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenä. Rahat menee minusta erittäin hyvään tarkoitukseen, mutta käytännössä me keskiluokkaisilla alueilla asuvat ei saada lapsille samalla lailla tukiopetusta, retket ja tapahtumat maksetaan itse ja vanhempainyhdistys kerää rahaa palloihin ja muihin välineisiin välitunneille.

Työkaveri kerran valitti, miten uusi koulu on ihan surkea verrattuna aiempaan, yritin kertoa, että heillä ei vaan ole rahaa. Ei ne itä-helsinkiläisen koulun opettajat omalla ajalla antaneet tukiopetusta, vaan saivat siitä palkkaa.