Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies syyttää minua lapsemme uhmakohtauksista
06.04.2020 |
Meillä on kaksivuotias uhmaikäinen lapsi, joka saa uhmakohtauksia. Kuten nyt uhmaikäiset saa. Mies kuitenkin syyttää minua niistä lapsen uhmakohtauksista, sanoo että ne kaikki on minun syytä. Olen selittänyt hänelle, että uhmakohtaukset kuuluu ikään, mutta mies ei mieltään muuta, joka kerta sanoo että ne on minun syytä. Ja minun syytä on että ne ei lopu. Itse hän ei koskaan yritä saada uhmakohtausta loppumaan vaan minun on ne hoidettava aina. Mikä tähän auttaa kun keskustelu ei auta?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Sain uhmaikäisenä remmistä jollei puhe auttanut.
Olen pahoillani, että vanhempasi pahoinpitelivät ihan pientä lasta sen takia, että he eivät itse ymmärtäneet, mitä uhmaikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Siinäs kuulitte. Ei voi tehdä mitään, kun on uhmaikää, esimurrosikää, murrosikää, ties mitä tasavuosien ikäkriisejä, esivaihdevuodet, vaihdevuodet, jne. Ei pidä mennä vaatimaa ja odottamaan liikoja, kun on se ikä...
Jahah, marttyyri ilmoitautui. Ei, 2-vuotiaan uhmakohtauksiin ei auta kuri, kun ne kohtaukset ovat vain merkki siitä, että lapselle kehittyy oma tahto ja sen takia koko hänen systeeminsä on sekaisin. 2-vuotiaalta ei voi vaatia kovin erikoisia asioita. Niiden uhmakohtausten aikana selitetään, että lapsi ei voi nyt tehdä kuten haluaa (mitä se nyt sitten onkin, joka vanhemman pitää lapselta kieltää), kerrotaan, ettei saa lyödä tai potkia tai paiskoa (jos sellaista kohtaukseen liittyy) ja sanotaan vielä, että sua nyt harmittaa tämä, mutta nyt ei voi mitään. Ei se ole mitään "kuria". Se on vanhemmuutta.
Silläkö se lyöminen, potkiminen tai paiskominen loppuu, että sanotaan että "ei saa" ja "sinua harmittaa"? Ja mistä äiti muuten edes tietää harmittaako sitä lasta? Minusta aika kyseenalaista yrittää sanella ihmisille sitä miten he kokevat eri asiat.
Ap, toivon, ettet trollaa näin vakavalla aiheella.
Ensinnäkin, uhma on aiheutettu ja toiseksi, ylikontrollointi uhman aikana ahdistaa lasta yhä enemmän: olen aiheuttanut pahan noidankehän? Kolmanneksi vielä, että syyttely ei auta. Myönnä virheesi, ja tee muutos käytökseesi! Lapsella on vielä mahdollisuus toipua ennen neljättä ikävuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Ja on ihan normaalia edes yrittää edes kasvattaa sitä lasta. Sillä pääsee jo pitkälle kun tutustuu sen lapsen tempperamenttiin ja oppii ennakoimaan ja kasvattamaan sen mukaan.
Mä en ymmärrä, miten tuo sun kommentti edes liittyy mun viestiin. On ihan normaalia ymmärtää, että 2-vuotiaan pää on ihan sekaisin siitä, että tulee se oma tahto, ja vanhempien pitää tuoda siihen rajat ja turva. Mutta että aletaan kurilla vaatimaan kohtauksia pois.
Lapsi tarvitsee juuri se, että estetään, eli kurin.
Sen sijaan se ei kaipaa mitään "turvallista rajaa" eli suomeksi sanottuna veteen piirrettyä viivaa, jonka voi ylittää milloin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivon, ettet trollaa näin vakavalla aiheella.
Ensinnäkin, uhma on aiheutettu ja toiseksi, ylikontrollointi uhman aikana ahdistaa lasta yhä enemmän: olen aiheuttanut pahan noidankehän? Kolmanneksi vielä, että syyttely ei auta. Myönnä virheesi, ja tee muutos käytökseesi! Lapsella on vielä mahdollisuus toipua ennen neljättä ikävuotta.
Sanotko vielä, että mikä se minun virhe sitten on ja mitä minun pitää käytöksessäni muuttaa sinun mielestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivon, ettet trollaa näin vakavalla aiheella.
Ensinnäkin, uhma on aiheutettu ja toiseksi, ylikontrollointi uhman aikana ahdistaa lasta yhä enemmän: olen aiheuttanut pahan noidankehän? Kolmanneksi vielä, että syyttely ei auta. Myönnä virheesi, ja tee muutos käytökseesi! Lapsella on vielä mahdollisuus toipua ennen neljättä ikävuotta.
Uhma kuuluu ikään, jokaisella lapsella on uhmaikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se mies ei tee itse yhtään mitään. Syyttää vain muita. JSSAP.
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että tämä oma tulevaisuuteni. Mietittiin lasta kauan ja tuntui, että ollaan asioista yhtä mieltä ja mies ymmärtää realiteetit. Nyt raskaana huomannut miten pihalla mies on. Hän on esimerkiksi ilmoittanut, että meidän lapselle ei tule uhmaikää eikä saa uhma- tai kiukkukohtauksia, vaan lapsi pystyy käsittelemään pahaa mieltään neutraalisti ja neuvottelemaan. Itsellä meinasi tässä vaiheessa pudota leuka lattiaan. Kysyin perusteluja miksi lapselle ei tule uhmaa, vastaus oli, että ei kuulemma vain tule. Mies ollut myös sitä mieltä, että kaikki lapset tykkää sitteristä tms. Kun lapsen laittaa sitteriin se vaan naureskelee iloisena ja samalla voi vaikka siivota eli esimerkiksi kodinhoidon kanssa ei mitään. Paras oli kuitenkin kun suuttui minulle, kun olen ostanut bodyja niin paljon. Bodyt kuulemma vauvan alusvaatteita ei niitä voi käyttää vaan jo vastasyntyneellä pitää olla normaali paita ja housut. Vähän huolettaa, että mitä tästä tulee.
Kannattaa varoa, kuulostaa siltä että mies ilmottaa vauvaa sulta kysymättä kaiken maailman harrastuksiin. Jos kysyt perusteluja, vastaus on että vauva tykkää koska hänkin tykkää. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a, itse en tuollaista miestä katselisi. Pyydä mies neuvolaan mukaan, ja ammattilainen voisi yrittää selittää hänelle mitä lapsen kehitykseen kuuluu? Lapselle on erittäin haitallista, jos oma vanhempi ei hyväksy erilaisia ikä- ja kehitysvaiheita.
On käyty yhdessä neuvolassa ja neuvolan ihminen sanoo miehelle samat asiat uhmaiästä kuin minä olen sanonut kotona. Mies nyökyttelee siellä että noin se on, mutta mikään kotona ei muutu, kotona uhmakohtaukset on minun vika aina. Sanoo että kasvata lapsen niin huonosti, että siksi sillä on uhmakohtauksia. Ap
Sano, että herra on hyvä, ja kasvattaa lapsensa itse, jos kokee olevansa siinä niin paljon parempi. Sitten poistut paikalta, ja jätät miehen lapsensa kanssa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miesten asenteet ovat kuin suoraan jostain 60-luvulta. Meilläkin mies puhui pitkään siitä, että lapsi pitäisi hylätä johonkin jäähypenkille jos lapsi on uhmakas.
Ja naisten hysterialla taas ei tunnu olevan mitään rajoja. Jäähykin on naisten kirjoissa joku "hylkääminen". Mitään ei saisi sille pikku Nico-Petterille tehdä (paitsi lässyttää), kun muuten sille tulee traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivon, ettet trollaa näin vakavalla aiheella.
Ensinnäkin, uhma on aiheutettu ja toiseksi, ylikontrollointi uhman aikana ahdistaa lasta yhä enemmän: olen aiheuttanut pahan noidankehän? Kolmanneksi vielä, että syyttely ei auta. Myönnä virheesi, ja tee muutos käytökseesi! Lapsella on vielä mahdollisuus toipua ennen neljättä ikävuotta.
Sanotko vielä, että mikä se minun virhe sitten on ja mitä minun pitää käytöksessäni muuttaa sinun mielestä.
Ap
Miehesi tietää sen. Kuuntele häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a, itse en tuollaista miestä katselisi. Pyydä mies neuvolaan mukaan, ja ammattilainen voisi yrittää selittää hänelle mitä lapsen kehitykseen kuuluu? Lapselle on erittäin haitallista, jos oma vanhempi ei hyväksy erilaisia ikä- ja kehitysvaiheita.
On käyty yhdessä neuvolassa ja neuvolan ihminen sanoo miehelle samat asiat uhmaiästä kuin minä olen sanonut kotona. Mies nyökyttelee siellä että noin se on, mutta mikään kotona ei muutu, kotona uhmakohtaukset on minun vika aina. Sanoo että kasvata lapsen niin huonosti, että siksi sillä on uhmakohtauksia. Ap
Sano, että herra on hyvä, ja kasvattaa lapsensa itse, jos kokee olevansa siinä niin paljon parempi. Sitten poistut paikalta, ja jätät miehen lapsensa kanssa kahdestaan.
Varsinaisen mallikasvattajan neuvo:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivon, ettet trollaa näin vakavalla aiheella.
Ensinnäkin, uhma on aiheutettu ja toiseksi, ylikontrollointi uhman aikana ahdistaa lasta yhä enemmän: olen aiheuttanut pahan noidankehän? Kolmanneksi vielä, että syyttely ei auta. Myönnä virheesi, ja tee muutos käytökseesi! Lapsella on vielä mahdollisuus toipua ennen neljättä ikävuotta.
Sanotko vielä, että mikä se minun virhe sitten on ja mitä minun pitää käytöksessäni muuttaa sinun mielestä.
Ap
Miehesi tietää sen. Kuuntele häntä.
Ei sano. Ei sano vaikka kuinka kuuntelisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Siinäs kuulitte. Ei voi tehdä mitään, kun on uhmaikää, esimurrosikää, murrosikää, ties mitä tasavuosien ikäkriisejä, esivaihdevuodet, vaihdevuodet, jne. Ei pidä mennä vaatimaa ja odottamaan liikoja, kun on se ikä...
Jahah, marttyyri ilmoitautui. Ei, 2-vuotiaan uhmakohtauksiin ei auta kuri, kun ne kohtaukset ovat vain merkki siitä, että lapselle kehittyy oma tahto ja sen takia koko hänen systeeminsä on sekaisin. 2-vuotiaalta ei voi vaatia kovin erikoisia asioita. Niiden uhmakohtausten aikana selitetään, että lapsi ei voi nyt tehdä kuten haluaa (mitä se nyt sitten onkin, joka vanhemman pitää lapselta kieltää), kerrotaan, ettei saa lyödä tai potkia tai paiskoa (jos sellaista kohtaukseen liittyy) ja sanotaan vielä, että sua nyt harmittaa tämä, mutta nyt ei voi mitään. Ei se ole mitään "kuria". Se on vanhemmuutta.
Silläkö se lyöminen, potkiminen tai paiskominen loppuu, että sanotaan että "ei saa" ja "sinua harmittaa"? Ja mistä äiti muuten edes tietää harmittaako sitä lasta? Minusta aika kyseenalaista yrittää sanella ihmisille sitä miten he kokevat eri asiat.
Kyllä, koska tosiaan, se uhmaikä on normaali lapsen kehityksen vaihe, ja lapsi, jolla keskimääräistä vastaava tunteidensäätelykyky ja impulssikontrolli, kasvaa siitä ohi. Lapselle on ihan normaalia suuttua ja ilmaista sitä suuttumusta heittelemällä, lyömällä ja potkimalla. Kun lapsi kehittyy, nuo mainitut impulssikontrolli, tunteiden säätelemiskyky ja empatia (nyt ihan muutamia mainitakseni) kehittyvät. Tosin onhan sitä paljon aikuisiakin, joilla ne eivät ole kovin kehittyneitä.
On aika helppo päätellä, että lasta harmittaa, jos lapsi esim. itkee, huutaa ja kieriskelee lattialla. Lapsella ei kuitenkaan ole luontaisesti sanoja tunteilleen, vaan aivan kuten muunkin kielen, lapsi oppii nimitykset niiltä ihmisiltä, joiden kanssa on tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Ja on ihan normaalia edes yrittää edes kasvattaa sitä lasta. Sillä pääsee jo pitkälle kun tutustuu sen lapsen tempperamenttiin ja oppii ennakoimaan ja kasvattamaan sen mukaan.
Mä en ymmärrä, miten tuo sun kommentti edes liittyy mun viestiin. On ihan normaalia ymmärtää, että 2-vuotiaan pää on ihan sekaisin siitä, että tulee se oma tahto, ja vanhempien pitää tuoda siihen rajat ja turva. Mutta että aletaan kurilla vaatimaan kohtauksia pois.
Lapsi tarvitsee juuri se, että estetään, eli kurin.
Sen sijaan se ei kaipaa mitään "turvallista rajaa" eli suomeksi sanottuna veteen piirrettyä viivaa, jonka voi ylittää milloin vain.
Se "veteen piirretty viiva, jonka voi ylittää milloin vain", ei ole mikään turvallinen raja, vaan diipadaapaa, joka vain ahdistaa lasta.
Ehkä mies on havainnut että yrität nujertaa lapsen tahdon. Hän vaistomaisesti tietää että se on väärin. Kaikkia lapsia ei voi nujertaa ja tämän takia uhma vaan pahenee. Lapsi tietää että teet väärin, eikä voi hyväksyä sitä.
Ehkä olet ajanut ongelman arvovaltakiistaan? Joka tapauksessa lapsi on saanut sinut nurkkaan ja se on oikeastaan pahinta mitä kasvattaja voi tehdä. Olisit valinnut taistelusi paremmin.
Isä
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on havainnut että yrität nujertaa lapsen tahdon. Hän vaistomaisesti tietää että se on väärin. Kaikkia lapsia ei voi nujertaa ja tämän takia uhma vaan pahenee. Lapsi tietää että teet väärin, eikä voi hyväksyä sitä.
Ehkä olet ajanut ongelman arvovaltakiistaan? Joka tapauksessa lapsi on saanut sinut nurkkaan ja se on oikeastaan pahinta mitä kasvattaja voi tehdä. Olisit valinnut taistelusi paremmin.
Isä
Ohis mutta ainakaan minä en ymmärtänyt tästä kommentista pätkääkään sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies on havainnut että yrität nujertaa lapsen tahdon. Hän vaistomaisesti tietää että se on väärin. Kaikkia lapsia ei voi nujertaa ja tämän takia uhma vaan pahenee. Lapsi tietää että teet väärin, eikä voi hyväksyä sitä.
Ehkä olet ajanut ongelman arvovaltakiistaan? Joka tapauksessa lapsi on saanut sinut nurkkaan ja se on oikeastaan pahinta mitä kasvattaja voi tehdä. Olisit valinnut taistelusi paremmin.
Isä
Mitä tämä tarkoittaa? Lapsen pitää antaa tehdä kaikki mielensä mukaan vai?
Alue: Aihe vapaa
Mä en ymmärrä, miten tuo sun kommentti edes liittyy mun viestiin. On ihan normaalia ymmärtää, että 2-vuotiaan pää on ihan sekaisin siitä, että tulee se oma tahto, ja vanhempien pitää tuoda siihen rajat ja turva. Mutta että aletaan kurilla vaatimaan kohtauksia pois.