Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies syyttää minua lapsemme uhmakohtauksista
06.04.2020 |
Meillä on kaksivuotias uhmaikäinen lapsi, joka saa uhmakohtauksia. Kuten nyt uhmaikäiset saa. Mies kuitenkin syyttää minua niistä lapsen uhmakohtauksista, sanoo että ne kaikki on minun syytä. Olen selittänyt hänelle, että uhmakohtaukset kuuluu ikään, mutta mies ei mieltään muuta, joka kerta sanoo että ne on minun syytä. Ja minun syytä on että ne ei lopu. Itse hän ei koskaan yritä saada uhmakohtausta loppumaan vaan minun on ne hoidettava aina. Mikä tähän auttaa kun keskustelu ei auta?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Jaa a, itse en tuollaista miestä katselisi. Pyydä mies neuvolaan mukaan, ja ammattilainen voisi yrittää selittää hänelle mitä lapsen kehitykseen kuuluu? Lapselle on erittäin haitallista, jos oma vanhempi ei hyväksy erilaisia ikä- ja kehitysvaiheita.
On käyty yhdessä neuvolassa ja neuvolan ihminen sanoo miehelle samat asiat uhmaiästä kuin minä olen sanonut kotona. Mies nyökyttelee siellä että noin se on, mutta mikään kotona ei muutu, kotona uhmakohtaukset on minun vika aina. Sanoo että kasvata lapsen niin huonosti, että siksi sillä on uhmakohtauksia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teet, kun lapsella on uhmakohtaus? Sanoitatko vain, niin kuin neuvolassa ja uusissa kasvatusoppaissa neuvotaan?
Miehellä saattaa olla odotuksissa jokin perinteisempi linja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet, kun lapsella on uhmakohtaus? Sanoitatko vain, niin kuin neuvolassa ja uusissa kasvatusoppaissa neuvotaan?
Miehellä saattaa olla odotuksissa jokin perinteisempi linja.
Välillä sanotan, välillä vien pois tilanteesta. Kyllä minä siis yksittäisen uhmakohtauksen saan aina loppumaan, mutta mies syyttää minua siitä että en saa niitä kaikkia loppumaan siis kokonaan.
Mikä se perinteisempi linja on?
Ap
Annat isälle ja lapselle enemmän tilaa ettet ole koko ajan ohjaamassa ja säätelemässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekasvatus on niin uusi juttu (ollut vasta muutaman vuoden käytössä), etteivät monet miehet eivätkä edes jotkut konservatiivisemmat naiset ole halukkaita asettamaan kaikkea kasvatustoimintaa tunnekasvatuksen kehikkoon. Sen sijaan he lähtevät siitä perinteisestä ajatuksesta, ettei tunteista tule puhua. Vaikka tutkimusten mukaan tunteet vaikuttavat kaikkeen käyttäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoin pelkään, että tämä oma tulevaisuuteni. Mietittiin lasta kauan ja tuntui, että ollaan asioista yhtä mieltä ja mies ymmärtää realiteetit. Nyt raskaana huomannut miten pihalla mies on. Hän on esimerkiksi ilmoittanut, että meidän lapselle ei tule uhmaikää eikä saa uhma- tai kiukkukohtauksia, vaan lapsi pystyy käsittelemään pahaa mieltään neutraalisti ja neuvottelemaan. Itsellä meinasi tässä vaiheessa pudota leuka lattiaan. Kysyin perusteluja miksi lapselle ei tule uhmaa, vastaus oli, että ei kuulemma vain tule. Mies ollut myös sitä mieltä, että kaikki lapset tykkää sitteristä tms. Kun lapsen laittaa sitteriin se vaan naureskelee iloisena ja samalla voi vaikka siivota eli esimerkiksi kodinhoidon kanssa ei mitään. Paras oli kuitenkin kun suuttui minulle, kun olen ostanut bodyja niin paljon. Bodyt kuulemma vauvan alusvaatteita ei niitä voi käyttää vaan jo vastasyntyneellä pitää olla normaali paita ja housut. Vähän huolettaa, että mitä tästä tulee.
Miesten asenteet ovat kuin suoraan jostain 60-luvulta. Meilläkin mies puhui pitkään siitä, että lapsi pitäisi hylätä johonkin jäähypenkille jos lapsi on uhmakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet, kun lapsella on uhmakohtaus? Sanoitatko vain, niin kuin neuvolassa ja uusissa kasvatusoppaissa neuvotaan?
Miehellä saattaa olla odotuksissa jokin perinteisempi linja.
Välillä sanotan, välillä vien pois tilanteesta. Kyllä minä siis yksittäisen uhmakohtauksen saan aina loppumaan, mutta mies syyttää minua siitä että en saa niitä kaikkia loppumaan siis kokonaan.
Mikä se perinteisempi linja on?
Ap
Rajat ja kuri. Ja ei, joka myös pitää. Uhmaikäkään ei tarkoita sitä, että pitäisi olla koko ajan miettimässä miten saataisiin kaikille kiva olo vaan pitää uskaltaa sanoa myös, että nyt riittää. Eli vihelletään peli poikki, laitetaan lapsi rauhoittumaan ja kun tämä on rauhoittunut puhutaan.
Ja muistetaan, että se vanhemmuus on myös kahden kauppaa, eikä koskaan kumpikaan ole aina oikeassa ja toinen aina väärässä, joten mieti hetki voisiko miehen sanomissa olla joskun joku peräkin. Eli isääkin pitää kuulla ja antaa sitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että tämä oma tulevaisuuteni. Mietittiin lasta kauan ja tuntui, että ollaan asioista yhtä mieltä ja mies ymmärtää realiteetit. Nyt raskaana huomannut miten pihalla mies on. Hän on esimerkiksi ilmoittanut, että meidän lapselle ei tule uhmaikää eikä saa uhma- tai kiukkukohtauksia, vaan lapsi pystyy käsittelemään pahaa mieltään neutraalisti ja neuvottelemaan. Itsellä meinasi tässä vaiheessa pudota leuka lattiaan. Kysyin perusteluja miksi lapselle ei tule uhmaa, vastaus oli, että ei kuulemma vain tule. Mies ollut myös sitä mieltä, että kaikki lapset tykkää sitteristä tms. Kun lapsen laittaa sitteriin se vaan naureskelee iloisena ja samalla voi vaikka siivota eli esimerkiksi kodinhoidon kanssa ei mitään. Paras oli kuitenkin kun suuttui minulle, kun olen ostanut bodyja niin paljon. Bodyt kuulemma vauvan alusvaatteita ei niitä voi käyttää vaan jo vastasyntyneellä pitää olla normaali paita ja housut. Vähän huolettaa, että mitä tästä tulee.
Ei uhma ja teinikapina ole mitään peikkoja, jotka auttamatta ahmii niitä lapsi uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Siinäs kuulitte. Ei voi tehdä mitään, kun on uhmaikää, esimurrosikää, murrosikää, ties mitä tasavuosien ikäkriisejä, esivaihdevuodet, vaihdevuodet, jne. Ei pidä mennä vaatimaa ja odottamaan liikoja, kun on se ikä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Hih hih
Sain uhmaikäisenä remmistä jollei puhe auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Ja on ihan normaalia edes yrittää edes kasvattaa sitä lasta. Sillä pääsee jo pitkälle kun tutustuu sen lapsen tempperamenttiin ja oppii ennakoimaan ja kasvattamaan sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se perinteisempi linja on?
Pidetään kuria eikä sanoiteta.
Mitä ihmeen kuria se 2-vuotias siinä kaipaa :D Sehän on nyt ihan normaalia, että pienellä lapsella menee piuhat ristiin, kun tulee kaikenlaista uutta taitoa, mm. oma tahto.
Siinäs kuulitte. Ei voi tehdä mitään, kun on uhmaikää, esimurrosikää, murrosikää, ties mitä tasavuosien ikäkriisejä, esivaihdevuodet, vaihdevuodet, jne. Ei pidä mennä vaatimaa ja odottamaan liikoja, kun on se ikä...
Jahah, marttyyri ilmoitautui. Ei, 2-vuotiaan uhmakohtauksiin ei auta kuri, kun ne kohtaukset ovat vain merkki siitä, että lapselle kehittyy oma tahto ja sen takia koko hänen systeeminsä on sekaisin. 2-vuotiaalta ei voi vaatia kovin erikoisia asioita. Niiden uhmakohtausten aikana selitetään, että lapsi ei voi nyt tehdä kuten haluaa (mitä se nyt sitten onkin, joka vanhemman pitää lapselta kieltää), kerrotaan, ettei saa lyödä tai potkia tai paiskoa (jos sellaista kohtaukseen liittyy) ja sanotaan vielä, että sua nyt harmittaa tämä, mutta nyt ei voi mitään. Ei se ole mitään "kuria". Se on vanhemmuutta.
Alue: Aihe vapaa
Jaa a, itse en tuollaista miestä katselisi. Pyydä mies neuvolaan mukaan, ja ammattilainen voisi yrittää selittää hänelle mitä lapsen kehitykseen kuuluu? Lapselle on erittäin haitallista, jos oma vanhempi ei hyväksy erilaisia ikä- ja kehitysvaiheita.