Miten älykkäät ihmiset sietää tyhmiä ja yksinkertaisia?

Sanopa se. On muuten ihan totta että tyhjät kattilat kolisvat eniten; miksi esim. jossain työpaikan kahvihuoneessa eniten asiaa on niillä joilla ei ole mitään sanottavaa?

Minä viihdyn aika paljon itsekseni.

Haha hauska "itseänihän ei muut ihmiset kiinnosta, mutta miten muut ihmiset...."

Helposti. Itse arvoitan muut sen mukaan miten he kohtelevat kanssaihmisiä, enkä sen mukaan miten he suoriutuvat Mensan testeissä. Ja täytyy sanoa että useammin vähemmän älykkäät kokevat hankalaksi suhtautua meihin älykkäämpiin, sitä tuppaa tahtomattaan joutumaan vähän ulkopuoliseksi.

Toki myös älykkyyden tyyppejä voisi tutkia loputtomiin, oletan että tarkoitat tässä matemaattisloogista hahmotuskykyä, etkä esimerkiksi inter- tai intrapsyykkistä älykkyyttä.

Huonosti. 

Olen hankkinut elämäni varrella muutamia itselleni mielekkäältä tuntuvia ystävyyssuhteita. Muiden ihmisten kanssa en juuri ole tekemisissä, perhe mukaanluettuna. Olen sielläkin niin erilainen, että en pysty puhumaan mistään itseäni kiinnostavasta. En kyllä kovin paljon ihmiskontakteja tarvitsekaan. Koen että elämäni on hyvää näin.

Suhtautuu samalla tavalla, kuin pikkulapsiin.

En voi sietää tyhmiä enkä yksinkertaisia ihmisiä. Väsyn ja kyllästyn nopeasti heihin ja heidän mitäänsanomattomiin juttuihinsa. Olenkin paljon yksin, olen huomannut että nämä tyhmät ja yksinkertaiset omaavat yleensä paljon yhtä tyhmiä ja yksinkertaisia kavereita ympärillään. Kahvihuoneessa huomaa nopeastikin kuka kuuluu tähän tyhmien ja yksinkertaisten ryhmään.

Mitä enemmän tulee ikää, sen vähemmän siedän small talkia. Ja yhä enemmän on ihmisiä jotka eivät muuta osaa. Ihan kuin keskustelun taito olisi katoamassa.

Haluan puhua politiikasta, maailmasta, elokuvista jne, enkä halua olla keskustelun vetäjä, jos toinen vain istuu toimettomana, kun ei keksi mitään sanomista. Pysyköön sitten poissa, ei haittaa yhtään.

Erilaisuuden sietämisen opettelu. Tekee hyvää kaikille. Oppii näkemään maailmaa eri näkökulmista käsin.

Miksi pitäisi puhua mistään muusta kuin säästä, resepteistä, mitä teki viikonloppuna jne? Omat "fiksut" ajatukset voi pitää ihan omina ajatuksina eikä lähteä toitottamaan omaa erinomaisuuttaan kaikille. Naurettavinta on, että ihmiset kaipaa muka "älyllisiä, syvällisiä" keskusteluja ja heti kun avaavat suunsa, niin tajuaa, ettei toi kovin älykäs olekaan. Masentavaa oikeastaan. Parempi pysyä arkisissa puheenaiheissa.

Kyllähän sitä sietää sadettakin.

Ylipäätään  yleensä tyhmät on voimakkaampia ja rajumpia otteissaan.

Siksi tyhmyys on periytynyt näihin päiviin asti.

Kun tyhmä lyö turpaan ja älykäs putoaa, niin tyhmä on alueen ainoa älykäs.

Siksi voima on lopullisesti kaikista puhtainta älykkyyttä mitä luonto meille todistaa.

Eräänlainen älykkyys on vain suodattimen läpi heijastuvaa itselohtua.

Siksi kovat nyrkit on totuus.

Matemaattispaska, se on sekundääristä nanologiaa.

En oikein siedäkään. Jostain syystä tulin parin kuukauden tauon jälkeen tänne vauvapalstalle, ja heti muistin miksi en täällä ennenkään viihtynyt.

Suhtaudun kaikkiin lempeästi ja pystyn keskustelemaan kaikkien kanssa mukavia vaikka vastapuolen äo olisi 10. Nimittäin se on aina sen ”viisaammaan” vastuulla että rilanne on mukava, toinen ei koe sitä että ”viisaampi” nokittelee tai pätee. On keskustelussa ehkä tärkeintä se että osaa keskustella niin taitavasti että toinen osapuoli kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi.

Ylipäätään rakastan kaikkia ihmisiä (puhun agape-rakkaudesta nyt) ja mulla ei ole mitään tarvetta esitellä tutkintojani, älyäni, työuraani tms vaan aina osaan keskustella kyllä. Ainostaan siitä pidän kiinni etten hauku muita enkä löhde mukaan toisten selän takana ilkeitä juoruja puhumaan.

Kuulostaa ehkä humblebragilta mutta ihan oikeasti koen että minun kaltaisia on tosi vähän. Siis ihmisiä jotka arvostavat kaikkia, suhtautuvat rakastavasti toisiin eivätkä yritä talloa ja liiskata ”vähemmän lahjakkaita” jalkoihinsa.

Yleensä kovanyrkkisellä ei ole ystäviä.

Se kertoo jo älykkyydestä.

Lopussa seisoo vain yksi.

Ei tyhmyys ole niin paha asia. Ilkeys on.

Jos voin itse säädellä kanssakäymisen määrää, niin typerien typeryyksille on välillä hauska naureskella. Sen takia näitä av:n juttujakin käyn välillä lueskelemassa.

Pidän itseäni hyvin usein erittäin typeränä, mutta liian usein pidän kanssaihmisiä vielä itseänikin tyhmempinä ja se on huolestuttavaa ihmiskunnan kannalta. Syy itseni typeränä pitämiseen on lähinnä se, että harva asia on riittävän mielenkiintoista, eikä minua kiinnosta opetella epäkiinnostavia asioita pintaraaputusta enempää. Ne mielenkiintoiset asiat taas ovat lähinnä täyttä turhuutta, kuten erilaiset pelit. Niissäkin saatan usein tyytyä keskitasoon, enkä siis vaivaudu harjoittelemaan paremmaksi. Add.

Eli tarkoitat varmaan sietämisellä siis kahdenkeskistä ajanviettoa yhdessä toisen ihmisen kanssa?

Ei kaikkia ole tarkoitettu viettämään läheistä aikaa keskenään tai että keskusteluilla olisi jotain annettavaa. Nämä jotka ovat vähemmän älykkäitä tietyn mittapuun mukaan, he eivät varmaan myöskään nauti ajanvietosta sinunkaltaisesi kanssa. Tämä on normaalia.

Eli älä hakeudu tilanteisiin joissa tulee tämmöisiä keskusteluja. Ei sinua tarvitse kiinnostaa ajanvietto heidän kanssaan. Vietä aikaa älykkäiden kanssa, jos kaipaat lähinnä älykästä keskustelua etkä muunlaista ajanviettoa.

Mutta ihmiset jotka ovat ns. vähemmän älykkäitä, heillä ei ole tiettyjä älykkyydestä usein tulevia ongelmia (esim juuri ärsyyntyminen vähemmän älykkäisiin, valikoivuus, monimutkainen ajattelu josta on hyvät ja huonot puolensa). He ovat ehkä rennompia ottamaan kontaktia muihin ja he ovat hyviä tietynlaisissa töissä ja toimissa, jotka ovat yhteiskunnalle ja jokaiselle meistä olennaisia, että arki sujuu.

Jos ärsyttää, mieti vaikka kaikkia tavaroita, palveluja, tuotteita jotka ovat sinulle välttämättömiä ja mieluisia, jotka ovat muiden aikaansaannosta, monet niistä juuri näiden "yksinkertaisten" työläisten, ja arvosta heidän työtään. Jokaiselle on paikkansa elämässä ja epäsuorasti hyödyt paljon heidän taidoistaan ja panoksestaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi puhua mistään muusta kuin säästä, resepteistä, mitä teki viikonloppuna jne? Omat "fiksut" ajatukset voi pitää ihan omina ajatuksina eikä lähteä toitottamaan omaa erinomaisuuttaan kaikille. Naurettavinta on, että ihmiset kaipaa muka "älyllisiä, syvällisiä" keskusteluja ja heti kun avaavat suunsa, niin tajuaa, ettei toi kovin älykäs olekaan. Masentavaa oikeastaan. Parempi pysyä arkisissa puheenaiheissa.

Mun työpaikan kahvipöydässä istuu tyyppi jonka lempihuvi on selata kännykästä iltapäivälehtiä ja siteerata muille itseään kiinnostavia (jonninjoutavia) julkkisjuoruja. Mitä väliä sillä että meillä kaikilla muillakin on sama mahdollisuus lukea kyseisiä "uutisia" päivät päästämme jos asia todellisesti kiinnostaisi ja keskustelisimme kahvipöydässä mieluummin vaikka siitä säästä, rsepteistä, viikonlopputekemisistäMME. Vaatii todellakin erilaisuuden sietämisen opettelua istua kauniisti aloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Haha hauska "itseänihän ei muut ihmiset kiinnosta, mutta miten muut ihmiset...."

Täytyy kyllä sanoa, että olen samalla linjalla ap:n kanssa. Mulle työpaikan kahvitauot on yhtä tuskaa, koska kaikkien on pidettävä tauko yhtäaikaa, kun pomon mielestä se kasvattaa yhteishenkeä, ja sitten istutaan pöydän ääressä juoruilemassa tuttavista tai julkkiksista -- asioista jotka ei kiinnosta pätkääkään. Luojan kiitos nyt Korona-aikana on vihdoin päässyt etätöihin, niin tätä ongelmaa ei ole. 

Ja vaikka minua ei yhtään kiinnosta naapurifirman työntekijät tai Englannin kuninkaalliset, niin silti psykologisessa mielessä on aina kiehtonut se, minkä takia valtaosaa ihmisistä selvästi kiinnostaa. 

Siihen en ota kantaa, onko sillä mitään tekemistä älykkyyden kanssa.