Korona-aikana synnyttäviltä on totaalisesti kadonnut järki
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kylläitse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin PÄÄSEMISEN odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.
Kommentit (63)
Olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa etten päässyt sängystä ylös yksin. Emme saaneet perhehuonetta. Yöllä sitten jouduin soittamaan kätilön paikalle koska vauvalla oli kakka enkä päässyt itse vaihtamaan vaippaa. Tämä voi jostain tuntua typerältä vinkumiselta, mutta koen edelleen epäonnistumista ja surua siitä, että joku vieras ihminen pesi vauvani pyllyn ensimmäistä kertaa. Vieläkin meinaa tulla itku kun ajattelen asiaa. Onneksi kuopuksen synnytys ja lapsivuodeaika olivat eheyttävä kokemus.
Jokaisen kokemus ja jokaisen tunteet ovat täysin valideja. Ymmärrän synnyttäjiä hyvin tässä asiassa, sillä on iso psykologinen merkitys että puoliso voi olla vierellä jokaisella askeleella. Eikä niitä tunteita saa missään nimessä vähätellä ja mitätöidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäessä on kivut, toisilla enemmän toisilla vähemmän, mutta nyt vähän asennetta naiset. Tuo ainainen valittaminen on noloa.
Koviin kipuihin saa lääkettä, kun minä synnytin ei saanut, eikä siitä jäänyt mitään traumoja, kipu oli hirveä, unohtui sitten saman tien. Kolme olen synnyttänyt, isoja kaikki, yli 4 kg. Minä olin nuori ja tavattoman hoikka. Kuopusta tehdessä repesin sisältä ja ulkoa, kätilö ompeli 20 tikkiä, kun nuori (mies)lääkäri ei uskaltanut. Hyvä tuli! Ja lantiopohjan lihakset olen pitänyt kunnossa, saan kirsikankiven solmuun, pimpillä!Kirsikankiveä ei kyllä kukaan saa solmuun, edes kaltaisesi idi..tti.
Se tuo sarkasmi ei tyhmille oikein avaudu.
Ohis
Ap vaikuttaa hyvin tympeältä ihmiseltä. Itsellä laskettu aika parin viikon sisään (esikoinen) ja en mitenkään panikoi tulevaa synnytystä vaikka nämä uudet säädökset. Ymmärrän ihan täysin, että nyt osastoille ei haluta ylimääräisiä. Toisaalta mihin menen synnyttämään niin siellä ollaan parihuoneissa. Miehen kanssa ollaan oltu nyt yli kolme viikkoa erityksessä kotona, jolloin huonekumppani omalla kohdalla paljon suurempi riski. Toivon myös, että olisin suht hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen. Täällä kun synnyttäneiden osastolla odotetaan esimerkiksi, että synnyttänyt laittaa itse itselleen petivaatteet tms. Enkä usko muutenkaan kätilöiden ehtivän olla avuksi, jos olen heikommassa kunnossa. Toivon vain kovasti, että kaikki menisi synnytyksessä hyvin ja pääsisin kotiin miehen avun luo mahdollisimman nopeaa.