Korona-aikana synnyttäviltä on totaalisesti kadonnut järki

Se että sinua ei asia (olettaaksesi) vaivaisi JOS se sattuisi omalle kohdallesi ei laisinkaan lohduta niitä ihmisiä joita tilanne oikeassa elämässä koskettaa ja jotka joutuvat elämään asian kanssa muutoin kuin mielikuvitustasolla.

Vierailija kirjoitti:

Voi ristus. Semmoiset asiantuntemuksen sieltä.

Annetaan tän ajan synnyttäjien nyt selvitä ylimääräisestä stressistä ihan rauhassa.

Jospa ap ei tekisi oman synnytyksensä ja oman vauvansa perusteella kovin pitkälle meneviä arvioita muiden tilanteesta.

”Kun mulla oli näin, miten kellään muulla voisi olla toisin?”

Ei tässä siitä ole kyse. Käynnistyksessä en olisi tarvinnut miestä, AINOASTAAN synnytyksessä ja se on kaikille sama. Ja miehet saa nytkin osallistua synnytykseen! Mikään ei ole siis erilailla. Samoin lapsivuodeaikanakaan miestä ei tarvita, sairaalassa pärjää TÄYSIN HYVIN ilman miestäkin. Kun nämä synnyttäjät suhtautuvat siten, kuin syytä rajoituksille ei olisi! Miten eivät ymmärrä??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se että sinua ei asia (olettaaksesi) vaivaisi JOS se sattuisi omalle kohdallesi ei laisinkaan lohduta niitä ihmisiä joita tilanne oikeassa elämässä koskettaa ja jotka joutuvat elämään asian kanssa muutoin kuin mielikuvitustasolla.

Kyllä se varmasti vaivaisi, totta kai, mutta tokihan mä YMMÄRTÄISIN, miksi nyt on rajoitettu! Eikä siitä sitten sen enempää!

Ap

Nythän siellä on hyvä lekotella, mieskään ei pääse kapakoihin humputtelemaan. Ottakaa videopuhelu auki odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olisin kuollut pelkkään pelkoon, jos mies ei olisi ollut koko ajan mukana.

Ai käynnistykseen vai? Kyllä minäkin pelkäsin, itse synnytystä! Käynnistys on ERI ASIA.

Ap

Synnytystä voi pelätä jo etukäteen, kun tietää että kohta se alkaa. Okei, meidän sukupolvelle on itsestäänselvyys, että isäkin on mukana koko ajan, vaikka aina niin ei olekaan ollut ja silloinkin äidit ovat kestäneet synnytyksen. On se silti kamalaa, jos on valmistautunut kestämään koko synnytyksen yhdessä ja sitten se tärkein tuki ja turva viedäänkin pois.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet tyyppiesimerkki yksinkertaisesta ihmisestä, joka yleistää omat kokemuksensa koskemaan kaikkia muita.

Esimerkiksi tuo, että synnytyssaliin pääsyä odotellessa joku haluaa miehensä rinnalleen on minusta hyvin tapauskohtaista ja ymmärretäävää.

Joku pääsee sinne heti synnärille saavuttuaan, toinen odottelee tunteja, kolmas päiviä, jotkut viikkoja. Jos kivut ovat kovat, eikä ole tietoa siitä, koska avautumisvaihe on edennyt niin pitkälle, että synnärille pääsee, niin miksi ihmeessä se mies pitäisi hätistää kotiin? Kaikki eivät edes asu lyhyen ja helpon matkan päässä synnäriltä, joten miten sieltä vaikkapa 400 kilometrin päästä sännätään nopeasti synnärille takaisin. Ei ole mikään outo välimatka esmerkiksi Lapissa.

Sinun mielestäsi ilmeisesti perhehuoneetkin ovat aivan tyhmä ja tarpeeton keksintö, kun "ainahan siellä sairaalassa kolme yötä ilman miestäkin pärjää", kun "kerran minäkin pärjäsin"?

Totta kai PÄRJÄÄ, mutta on se silti IHANAA, jos mies omasta halustaan on vaimonsa ja pienen vauvansa kanssa. Siinä ensi päivien aikana hitsaudutaan perheeksi ja mies oppii heti käsittelemään lastaan luontevasti. Kateeksi käy niitä, jotka onnistuivat perhehuoneen saamaan, me emme saanet, mutta olisi ollut todella hienoa saada.

Jos sinulla on tuollainen mies, jolle mikään ylimääräinen läsnäolo ja tekeminen ei ole kuin riesaa ja oma asenteesi on, että "ei saa pyytää mitään huomioimista, se on naiseuden kriteeri, että kaikesta suoriudutaan MINÄ ITTE", niin se on oma häpeäsi. Siinähän sitten puret hammasta.

Mutta älä ole tuollainen pässinpää, että luulet oman tapasi olevan ainoa oikea.

Eli sinäkään et ymmärrä näitä koronan takia asetettuja rajoituksia? Miten voit olla noin tyhmä? Sääliksi käy. Nämä nyt synnyttävät hysteerikot eivät nimittäin YMMÄRRÄ niitä. Sitä kritisoin. En sitä, etteikö asia ole vaikea. Mutta ne ida rit huutaa että rajoitukset pitääperua! Siitä syytän heitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ristus. Semmoiset asiantuntemuksen sieltä.

Annetaan tän ajan synnyttäjien nyt selvitä ylimääräisestä stressistä ihan rauhassa.

Jospa ap ei tekisi oman synnytyksensä ja oman vauvansa perusteella kovin pitkälle meneviä arvioita muiden tilanteesta.

”Kun mulla oli näin, miten kellään muulla voisi olla toisin?”

Ei tässä siitä ole kyse. Käynnistyksessä en olisi tarvinnut miestä, AINOASTAAN synnytyksessä ja se on kaikille sama. Ja miehet saa nytkin osallistua synnytykseen! Mikään ei ole siis erilailla. Samoin lapsivuodeaikanakaan miestä ei tarvita, sairaalassa pärjää TÄYSIN HYVIN ilman miestäkin. Kun nämä synnyttäjät suhtautuvat siten, kuin syytä rajoituksille ei olisi! Miten eivät ymmärrä??

Ap

Lapsivuodeaikana EI pärjää yksin, jos maha on leikattu auki eikä pääse yksin edes ylös sängystä. Kätilöillä ei ole resursseja auttaa sellaisessa mittakaavassa kuin isät ovat aiemmin useimpia sektioäitejä auttaneet. Tämä on tietysti vaikea ymmärtää jos itse on voinut synnytyksen jälkeen hyvin eikä ole tarvinnut apua. Yritä nyt aikuinen ihminen ymmärtää, että kaikki eivät ole näin onnekkaita. Eikä läheskään kaikki sektiot ole pelkosektioita, monella ei ole valinnanvaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olisin kuollut pelkkään pelkoon, jos mies ei olisi ollut koko ajan mukana.

Ai käynnistykseen vai? Kyllä minäkin pelkäsin, itse synnytystä! Käynnistys on ERI ASIA.

Ap

Synnytystä voi pelätä jo etukäteen, kun tietää että kohta se alkaa. Okei, meidän sukupolvelle on itsestäänselvyys, että isäkin on mukana koko ajan, vaikka aina niin ei olekaan ollut ja silloinkin äidit ovat kestäneet synnytyksen. On se silti kamalaa, jos on valmistautunut kestämään koko synnytyksen yhdessä ja sitten se tärkein tuki ja turva viedäänkin pois.

Pitää osata pelätä yksinkin. Kyllä minäkin pelkäsin. Mieti, pelkäsinkö kotona yksin päivisin, kun laskettu aika ylittyi kaksi viikkoa! Minä sanoin kaikille, että tunnelma on, kuin odottaisin mestauslavalle menoa. Mutta entä sitten? Ei se pelottava vaihe, jota ei kuulu kestää yksin ole käynnistys, vaan synnytys.

Ap

Onpas ap vähäisellä empatiakyvyllä varustettu ihminen. Ymmärrän kyllä täysin, miksi sairaalaan ei haluta yhtään ylimääräistä porukkaa ajankohtaisen tilanteen vuoksi, mutta ymmärrän myös, että monelle on surullinen ja mahdollisesti ahdistavakin ajatus, että yhteisen lapsen syntyessä ja yhteisen elämän mullistuessa pariskunnan tulee olla lähes koko synnytysprosessin ajan erillään. Onhan se harmillista, jos on suunnitellut ja valmistautunut tapahtumaan yhteisenä asiana. Suurin osa kyllä ymmärtänee rajoituksen ja hyväksyy sen, mutta kyllä heille sallittakoon myös ilmaista tästä johtuvat mahdolliset varsin inhimilliset harmistuneisuuden ja pettymyksen tunteet.

Synnyttäessä on kivut, toisilla enemmän toisilla vähemmän, mutta nyt vähän asennetta naiset. Tuo ainainen valittaminen on noloa.

Koviin kipuihin saa lääkettä, kun minä synnytin ei saanut, eikä siitä jäänyt mitään traumoja, kipu oli hirveä, unohtui sitten saman tien. Kolme olen synnyttänyt, isoja kaikki, yli 4 kg. Minä olin nuori ja tavattoman hoikka. Kuopusta tehdessä repesin sisältä ja ulkoa, kätilö ompeli 20 tikkiä, kun nuori (mies)lääkäri ei uskaltanut. Hyvä tuli! Ja lantiopohjan lihakset olen pitänyt kunnossa, saan kirsikankiven solmuun, pimpillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ristus. Semmoiset asiantuntemuksen sieltä.

Annetaan tän ajan synnyttäjien nyt selvitä ylimääräisestä stressistä ihan rauhassa.

Jospa ap ei tekisi oman synnytyksensä ja oman vauvansa perusteella kovin pitkälle meneviä arvioita muiden tilanteesta.

”Kun mulla oli näin, miten kellään muulla voisi olla toisin?”

Ei tässä siitä ole kyse. Käynnistyksessä en olisi tarvinnut miestä, AINOASTAAN synnytyksessä ja se on kaikille sama. Ja miehet saa nytkin osallistua synnytykseen! Mikään ei ole siis erilailla. Samoin lapsivuodeaikanakaan miestä ei tarvita, sairaalassa pärjää TÄYSIN HYVIN ilman miestäkin. Kun nämä synnyttäjät suhtautuvat siten, kuin syytä rajoituksille ei olisi! Miten eivät ymmärrä??

Ap

Lapsivuodeaikana EI pärjää yksin, jos maha on leikattu auki eikä pääse yksin edes ylös sängystä. Kätilöillä ei ole resursseja auttaa sellaisessa mittakaavassa kuin isät ovat aiemmin useimpia sektioäitejä auttaneet. Tämä on tietysti vaikea ymmärtää jos itse on voinut synnytyksen jälkeen hyvin eikä ole tarvinnut apua. Yritä nyt aikuinen ihminen ymmärtää, että kaikki eivät ole näin onnekkaita. Eikä läheskään kaikki sektiot ole pelkosektioita, monella ei ole valinnanvaraa.

Tuskinpa tässä ollaan normaalitilanteissakaan varattu isän varaan, moni isä kun hoitaa lapsia kotona.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet tyyppiesimerkki yksinkertaisesta ihmisestä, joka yleistää omat kokemuksensa koskemaan kaikkia muita.

Esimerkiksi tuo, että synnytyssaliin pääsyä odotellessa joku haluaa miehensä rinnalleen on minusta hyvin tapauskohtaista ja ymmärretäävää.

Joku pääsee sinne heti synnärille saavuttuaan, toinen odottelee tunteja, kolmas päiviä, jotkut viikkoja. Jos kivut ovat kovat, eikä ole tietoa siitä, koska avautumisvaihe on edennyt niin pitkälle, että synnärille pääsee, niin miksi ihmeessä se mies pitäisi hätistää kotiin? Kaikki eivät edes asu lyhyen ja helpon matkan päässä synnäriltä, joten miten sieltä vaikkapa 400 kilometrin päästä sännätään nopeasti synnärille takaisin. Ei ole mikään outo välimatka esmerkiksi Lapissa.

Sinun mielestäsi ilmeisesti perhehuoneetkin ovat aivan tyhmä ja tarpeeton keksintö, kun "ainahan siellä sairaalassa kolme yötä ilman miestäkin pärjää", kun "kerran minäkin pärjäsin"?

Totta kai PÄRJÄÄ, mutta on se silti IHANAA, jos mies omasta halustaan on vaimonsa ja pienen vauvansa kanssa. Siinä ensi päivien aikana hitsaudutaan perheeksi ja mies oppii heti käsittelemään lastaan luontevasti. Kateeksi käy niitä, jotka onnistuivat perhehuoneen saamaan, me emme saanet, mutta olisi ollut todella hienoa saada.

Jos sinulla on tuollainen mies, jolle mikään ylimääräinen läsnäolo ja tekeminen ei ole kuin riesaa ja oma asenteesi on, että "ei saa pyytää mitään huomioimista, se on naiseuden kriteeri, että kaikesta suoriudutaan MINÄ ITTE", niin se on oma häpeäsi. Siinähän sitten puret hammasta.

Mutta älä ole tuollainen pässinpää, että luulet oman tapasi olevan ainoa oikea.

Eli sinäkään et ymmärrä näitä koronan takia asetettuja rajoituksia? Miten voit olla noin tyhmä? Sääliksi käy. Nämä nyt synnyttävät hysteerikot eivät nimittäin YMMÄRRÄ niitä. Sitä kritisoin. En sitä, etteikö asia ole vaikea. Mutta ne ida rit huutaa että rajoitukset pitääperua! Siitä syytän heitä.

Ap

Totta kai ymmärrän, ja noilla rajoituksilla mennääm. Se ei silti ole sama asia kuin mitä sinä vaahtoat eli että puolison läsnäolo on tarpeetonta. Eivät he tuon jutun kommenttikentässä muuta tee kuin tuo sen ilmi, että rajoitukset ovat ikäviä.

Et siis edes tuota tajua, että voi olla harmissaan rajoituksesta ja silti ymmärtää, että tässä tilanteessa se on kenties tarpeen.

20

On aivan selvää, että asia voi aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja surua. Sitä ei sovi vähätellä yhtään.

Kuitenkin tässä tilanteessa ei ole vaihtoehtoja, koska olemme pahoissa ongelmissa jos korona pääsee leviämään niin pahasti, ettei ole hoitohenkilökuntaa tarpeeksi synnytyksiin. Kätilönä ei voi toimia kuka tahansa. Tällä hetkellä on pakko priorisoida synnyttäjät, vastasyntyneet sekä kätilöt etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Onpas ap vähäisellä empatiakyvyllä varustettu ihminen. Ymmärrän kyllä täysin, miksi sairaalaan ei haluta yhtään ylimääräistä porukkaa ajankohtaisen tilanteen vuoksi, mutta ymmärrän myös, että monelle on surullinen ja mahdollisesti ahdistavakin ajatus, että yhteisen lapsen syntyessä ja yhteisen elämän mullistuessa pariskunnan tulee olla lähes koko synnytysprosessin ajan erillään. Onhan se harmillista, jos on suunnitellut ja valmistautunut tapahtumaan yhteisenä asiana. Suurin osa kyllä ymmärtänee rajoituksen ja hyväksyy sen, mutta kyllä heille sallittakoon myös ilmaista tästä johtuvat mahdolliset varsin inhimilliset harmistuneisuuden ja pettymyksen tunteet.

Kyllähän ne tunteet ymmärtää, mutta kun ihmiset eivät yritäkään käsitellä NIITÄ tunteita, vaan muuttaa tilannetta! Eivät hyväksy sitä? Montako ruuvia heiltä oikein puuttuu!?

Ap

Viestiesi perusteella et vaikuta laisinkaan ymmärtäväiseltä, päinvastoin. Väheksyt ja pilkkaat toisten vanhempien huolta heidän lapsiensa tulevia syntymiä koskien.

Heillä on täysi oikeus olla huolissaan tässä poikkeustilassa jossa raskauden aikana luodut suunnitelmat menevät päälaelleen eikä mistään ole varmuutta - sinun näkemyksesi ovat yllättävän vahvat ottaen huomioon että asia ei kosketa sinua muuta kuin mutu-mietteiden tasolla.

Vaikuttaa siltä että koska asiat menivät sinulla synnytyksissä tietyllä tapaa ja sinä kaipasit tietynlaista olemista, niin kaikkien muiden pitäisi haluta samaa ja pärjätä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäessä on kivut, toisilla enemmän toisilla vähemmän, mutta nyt vähän asennetta naiset. Tuo ainainen valittaminen on noloa.

Koviin kipuihin saa lääkettä, kun minä synnytin ei saanut, eikä siitä jäänyt mitään traumoja, kipu oli hirveä, unohtui sitten saman tien. Kolme olen synnyttänyt, isoja kaikki, yli 4 kg. Minä olin nuori ja tavattoman hoikka. Kuopusta tehdessä repesin sisältä ja ulkoa, kätilö ompeli 20 tikkiä, kun nuori (mies)lääkäri ei uskaltanut. Hyvä tuli! Ja lantiopohjan lihakset olen pitänyt kunnossa, saan kirsikankiven solmuun, pimpillä!

Kirsikankiveä ei kyllä kukaan saa solmuun, edes kaltaisesi idi..tti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet tyyppiesimerkki yksinkertaisesta ihmisestä, joka yleistää omat kokemuksensa koskemaan kaikkia muita.

Esimerkiksi tuo, että synnytyssaliin pääsyä odotellessa joku haluaa miehensä rinnalleen on minusta hyvin tapauskohtaista ja ymmärretäävää.

Joku pääsee sinne heti synnärille saavuttuaan, toinen odottelee tunteja, kolmas päiviä, jotkut viikkoja. Jos kivut ovat kovat, eikä ole tietoa siitä, koska avautumisvaihe on edennyt niin pitkälle, että synnärille pääsee, niin miksi ihmeessä se mies pitäisi hätistää kotiin? Kaikki eivät edes asu lyhyen ja helpon matkan päässä synnäriltä, joten miten sieltä vaikkapa 400 kilometrin päästä sännätään nopeasti synnärille takaisin. Ei ole mikään outo välimatka esmerkiksi Lapissa.

Sinun mielestäsi ilmeisesti perhehuoneetkin ovat aivan tyhmä ja tarpeeton keksintö, kun "ainahan siellä sairaalassa kolme yötä ilman miestäkin pärjää", kun "kerran minäkin pärjäsin"?

Totta kai PÄRJÄÄ, mutta on se silti IHANAA, jos mies omasta halustaan on vaimonsa ja pienen vauvansa kanssa. Siinä ensi päivien aikana hitsaudutaan perheeksi ja mies oppii heti käsittelemään lastaan luontevasti. Kateeksi käy niitä, jotka onnistuivat perhehuoneen saamaan, me emme saanet, mutta olisi ollut todella hienoa saada.

Jos sinulla on tuollainen mies, jolle mikään ylimääräinen läsnäolo ja tekeminen ei ole kuin riesaa ja oma asenteesi on, että "ei saa pyytää mitään huomioimista, se on naiseuden kriteeri, että kaikesta suoriudutaan MINÄ ITTE", niin se on oma häpeäsi. Siinähän sitten puret hammasta.

Mutta älä ole tuollainen pässinpää, että luulet oman tapasi olevan ainoa oikea.

Eli sinäkään et ymmärrä näitä koronan takia asetettuja rajoituksia? Miten voit olla noin tyhmä? Sääliksi käy. Nämä nyt synnyttävät hysteerikot eivät nimittäin YMMÄRRÄ niitä. Sitä kritisoin. En sitä, etteikö asia ole vaikea. Mutta ne ida rit huutaa että rajoitukset pitääperua! Siitä syytän heitä.

Ap

Totta kai ymmärrän, ja noilla rajoituksilla mennääm. Se ei silti ole sama asia kuin mitä sinä vaahtoat eli että puolison läsnäolo on tarpeetonta. Eivät he tuon jutun kommenttikentässä muuta tee kuin tuo sen ilmi, että rajoitukset ovat ikäviä.

Et siis edes tuota tajua, että voi olla harmissaan rajoituksesta ja silti ymmärtää, että tässä tilanteessa se on kenties tarpeen.

20

Eivät todellakaan tuo ilmi, että rajoitukset ovat ikäviä! Vaan VÄÄRIÄ, vaarallisia, tarpeettomia ja muuta paskaa! Ihmiset ovat TYHMIÄ!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Viestiesi perusteella et vaikuta laisinkaan ymmärtäväiseltä, päinvastoin. Väheksyt ja pilkkaat toisten vanhempien huolta heidän lapsiensa tulevia syntymiä koskien.

Heillä on täysi oikeus olla huolissaan tässä poikkeustilassa jossa raskauden aikana luodut suunnitelmat menevät päälaelleen eikä mistään ole varmuutta - sinun näkemyksesi ovat yllättävän vahvat ottaen huomioon että asia ei kosketa sinua muuta kuin mutu-mietteiden tasolla.

Vaikuttaa siltä että koska asiat menivät sinulla synnytyksissä tietyllä tapaa ja sinä kaipasit tietynlaista olemista, niin kaikkien muiden pitäisi haluta samaa ja pärjätä samalla.

Ei, vaan ihmiset ovat tyhmiä, ja huutavat siellä, että rajoitukset ovat vaarallisia, vääriä, tyhmiä ja aivan turhia! Sitä kritisoin! Ihmiset ovat kuin suuria vaivoja, joilla ei ole kykyä sopeutua miettimään, miten selviytyä, kun nyt on näin. Ihme vauvamaisia vänkääjiä. Aivan kuin jokainen vain tanssisi heidän idioottimaisen pillinsä mukaan. Ei tanssi! Miten se on noin vaikeaa uskoa? Ja hyväksyä? Mikä ruuvi puuttuu?

Ao

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi minäkään tarvinnut miestä, jos olisin kyennyt sukkaa kutomaan käynnistyksessä, mutta yrittämällä olisin varmaan puhkonut silmäni, niin kovat olivat kivut. Synnytyksen jälkeen en tarvinnutkaan, mutta huonekaverilla oli niin pahat repeämät ja kivut, ettei pystynyt nousemaan istumaan ollenkaan.

Kaikilla ei aina kaikki mene ihan nappiin, ja tarvitsevat enemmän apua ja/tai tukea.

Ei minulle ainakaan tarjottu 2007 mahdollisuuttakaan ottaa miestä mukaan käynnistykseen ja siis miksi mies olisi siellä mukana ollut?? Ei ollut vatsaa hänellä. Kyllä tuollaiset kivut ja muut pitää ihan itsekseen kestää, jos on aikuinen ihminen. Siis itse en olisi edes halunnut miestä siihen tulilinjalle, jos olisin voinut huonosti. Etsin apuni itse ja ammattilaisten keinoista. On oikeasti aika heikkoa, jos ei pysty yksin olemaan käynnistyksessä, en edes tiennyt, että sairaalat sallii ylimääräisiä ihmisiä sisään käynnistysosastolle. Heistä on vain haittaa siellä, sinne kuuluvat potilaat. Yksityisyydensuoja äideille. Ei vieraita miehiä sinne kuljeksimaan.

Ap

Niin, sinullapa olikin aika helppo käynnistys selkeästi. Kaikilla ei ole, omalla kohdallani puolisoa nimenomaan pyydettiin pysymään kanssani, koska käynnistyksen kanssa tuli ongelmia, eikä minulla ollut esimerkiksi jaloissani tuntoa, eikä hoitohenkilökunnalla ollut aikaa istua vieressäni tarkkailemassa, ettei tilanne pahenisi.

On typerää edes yrittää yleistää omien kokemuksien pohjalta, varsinkin, kun itsellä kaikki on mennyt hyvin. Olen samaa mieltä, että nyt on syytä rajoittaa vierailijoita sairaalassa, mutta erityisesti synnytysten osalta tilanteita tulisi arvioida tapauskohtaisesti, varsinkin kun sitä hoitohenkilökuntaa ei ole ruuhkaksi asti. Tietysti olisi plussaa, jos tukihenkilöt olisi mahdollista testata, että ovat terveitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ristus. Semmoiset asiantuntemuksen sieltä.

Annetaan tän ajan synnyttäjien nyt selvitä ylimääräisestä stressistä ihan rauhassa.

Jospa ap ei tekisi oman synnytyksensä ja oman vauvansa perusteella kovin pitkälle meneviä arvioita muiden tilanteesta.

”Kun mulla oli näin, miten kellään muulla voisi olla toisin?”

Ei tässä siitä ole kyse. Käynnistyksessä en olisi tarvinnut miestä, AINOASTAAN synnytyksessä ja se on kaikille sama. Ja miehet saa nytkin osallistua synnytykseen! Mikään ei ole siis erilailla. Samoin lapsivuodeaikanakaan miestä ei tarvita, sairaalassa pärjää TÄYSIN HYVIN ilman miestäkin. Kun nämä synnyttäjät suhtautuvat siten, kuin syytä rajoituksille ei olisi! Miten eivät ymmärrä??

Ap

Lapsivuodeaikana EI pärjää yksin, jos maha on leikattu auki eikä pääse yksin edes ylös sängystä. Kätilöillä ei ole resursseja auttaa sellaisessa mittakaavassa kuin isät ovat aiemmin useimpia sektioäitejä auttaneet. Tämä on tietysti vaikea ymmärtää jos itse on voinut synnytyksen jälkeen hyvin eikä ole tarvinnut apua. Yritä nyt aikuinen ihminen ymmärtää, että kaikki eivät ole näin onnekkaita. Eikä läheskään kaikki sektiot ole pelkosektioita, monella ei ole valinnanvaraa.

Tuskinpa tässä ollaan normaalitilanteissakaan varattu isän varaan, moni isä kun hoitaa lapsia kotona.

Ap

Normaalioloissa henkilökunnalla riittää paremmin aikaa auttaa niitä harvoja sektiosynnyttäjiä, joilla ei ole tukiverkkoja, koska useimmilla on mies apuna. Myös niillä joilla on vanhempia lapsia - lapsille on usein järjestetty ainakin osaksi aikaa hoitopaikka. Ja ne jotka ovat sektion jälkeen hoitajien varassa ovat normaalioloissakin raportoineet aika vaihtelevia kokemuksia, monella ei ole henkilökunnan tuki ollut riittävää.

Ei tarvitse raivopäänä huutaa pelkkiä oletuksia, jos ei ole yhtään viitsinyt ottaa asioista selvää.