Korona-aikana synnyttäviltä on totaalisesti kadonnut järki

En nähnyt siellä yhtäkään viestiä, jossa synnyttäjä olisi sisäistänyt, saati hyväksynyt muuttuneet rajoitukset ja olisi käsitellyt sitä!

Ap

Onko tämä joku tunnettu palstahullu, kun kuulostaa tämä messuaminen niin tutulta?

Minulla meni synnytyksessä kivusta puhekyky ja ilma miestä olisin ollut tiuskivan kätilön armoilla.

Samoin osastolla mies katsoi vauvaa kun kävin suihkussa ja  otin torkkuja, hoitajien asenne kun tuntui olevan " no mitenkä sinä kotona suihkussa käyt sen kanssa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi minäkään tarvinnut miestä, jos olisin kyennyt sukkaa kutomaan käynnistyksessä, mutta yrittämällä olisin varmaan puhkonut silmäni, niin kovat olivat kivut. Synnytyksen jälkeen en tarvinnutkaan, mutta huonekaverilla oli niin pahat repeämät ja kivut, ettei pystynyt nousemaan istumaan ollenkaan.

Kaikilla ei aina kaikki mene ihan nappiin, ja tarvitsevat enemmän apua ja/tai tukea.

Ei minulle ainakaan tarjottu 2007 mahdollisuuttakaan ottaa miestä mukaan käynnistykseen ja siis miksi mies olisi siellä mukana ollut?? Ei ollut vatsaa hänellä. Kyllä tuollaiset kivut ja muut pitää ihan itsekseen kestää, jos on aikuinen ihminen. Siis itse en olisi edes halunnut miestä siihen tulilinjalle, jos olisin voinut huonosti. Etsin apuni itse ja ammattilaisten keinoista. On oikeasti aika heikkoa, jos ei pysty yksin olemaan käynnistyksessä, en edes tiennyt, että sairaalat sallii ylimääräisiä ihmisiä sisään käynnistysosastolle. Heistä on vain haittaa siellä, sinne kuuluvat potilaat. Yksityisyydensuoja äideille. Ei vieraita miehiä sinne kuljeksimaan.

Ap

Niin, sinullapa olikin aika helppo käynnistys selkeästi. Kaikilla ei ole, omalla kohdallani puolisoa nimenomaan pyydettiin pysymään kanssani, koska käynnistyksen kanssa tuli ongelmia, eikä minulla ollut esimerkiksi jaloissani tuntoa, eikä hoitohenkilökunnalla ollut aikaa istua vieressäni tarkkailemassa, ettei tilanne pahenisi.

On typerää edes yrittää yleistää omien kokemuksien pohjalta, varsinkin, kun itsellä kaikki on mennyt hyvin. Olen samaa mieltä, että nyt on syytä rajoittaa vierailijoita sairaalassa, mutta erityisesti synnytysten osalta tilanteita tulisi arvioida tapauskohtaisesti, varsinkin kun sitä hoitohenkilökuntaa ei ole ruuhkaksi asti. Tietysti olisi plussaa, jos tukihenkilöt olisi mahdollista testata, että ovat terveitä...

No oli, mutta ei se olisi muuttanut siä, että olisin ottanut miehen mukaan! Sairaalaan! Häh? En ollut iso vauva, vaan normaali aikuinen. En ottaisi mihinkään sairaalareissuun miestä mukaan, vaikka ois miten kivuliasta, varsinkin jos syy on selvillä 😏

Synnytyssalissa sitten synnytetään, sinne se mies mukaan. Ei häiritä sairaalan työntekijöitä käynnistysosastoilla turhilla miehillä, eivät he sinne kuulu.

Ja siis EN KRITISOI kenenkään tuntemuksia rajoituksista, ne ovat täysin ymmärrettäviä, VAAN sitä, että synnyttäjien mielestä rajoitukset ovat turhia ja vaarallisia.

Ap

Voi tulla hoitsuille yllätyksenä kuinka paljon juuri synnyttänyt voi tarvita apua. Itse kun sain lapsen niin isä hoiti sen sairaalassa kokonaan. Itse vain imetin. Isä auttoi minut vessaan ja haki ruoat. Kolmantena päivänä nousin ilman apua vessaan.

Miten meinasivat auttaa niitä äitejä jotka ovat yhtä huonossa kunnossa kuin minä? Vartin välein tulevat kääntämään vauvan tissiltä toiselle (kuten ohje oli ja mies sen käännön hoiti). Vauvat kakkavaipoissa tuntitolkulla kun ei ehdi auttamaan?

Kaikki sympatia tuleville äideille jotka joudutte tämän kohtelun kokemaan.

Varmistaa sen, että en tee yhtään lasta enää tähän pskamaahan jossa vanhempia kohdellaan näin julmasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni synnytyksessä kivusta puhekyky ja ilma miestä olisin ollut tiuskivan kätilön armoilla.

Samoin osastolla mies katsoi vauvaa kun kävin suihkussa ja  otin torkkuja, hoitajien asenne kun tuntui olevan " no mitenkä sinä kotona suihkussa käyt sen kanssa?"

Koronankaan takia ei miehen pääsyä synnytykseen estetä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla hoitsuille yllätyksenä kuinka paljon juuri synnyttänyt voi tarvita apua. Itse kun sain lapsen niin isä hoiti sen sairaalassa kokonaan. Itse vain imetin. Isä auttoi minut vessaan ja haki ruoat. Kolmantena päivänä nousin ilman apua vessaan.

Miten meinasivat auttaa niitä äitejä jotka ovat yhtä huonossa kunnossa kuin minä? Vartin välein tulevat kääntämään vauvan tissiltä toiselle (kuten ohje oli ja mies sen käännön hoiti). Vauvat kakkavaipoissa tuntitolkulla kun ei ehdi auttamaan?

Kaikki sympatia tuleville äideille jotka joudutte tämän kohtelun kokemaan.

Varmistaa sen, että en tee yhtään lasta enää tähän pskamaahan jossa vanhempia kohdellaan näin julmasti.

Ehkä et vain viitsinyt yrittää, koska olet tottunut olamaan passattavana. Yllättävän monilla nykyajan nuorilla ei ole kovinkaan hyvä kunto tai itsestä vastuuta kantava asenne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet tyyppiesimerkki yksinkertaisesta ihmisestä, joka yleistää omat kokemuksensa koskemaan kaikkia muita.

Esimerkiksi tuo, että synnytyssaliin pääsyä odotellessa joku haluaa miehensä rinnalleen on minusta hyvin tapauskohtaista ja ymmärretäävää.

Joku pääsee sinne heti synnärille saavuttuaan, toinen odottelee tunteja, kolmas päiviä, jotkut viikkoja. Jos kivut ovat kovat, eikä ole tietoa siitä, koska avautumisvaihe on edennyt niin pitkälle, että synnärille pääsee, niin miksi ihmeessä se mies pitäisi hätistää kotiin? Kaikki eivät edes asu lyhyen ja helpon matkan päässä synnäriltä, joten miten sieltä vaikkapa 400 kilometrin päästä sännätään nopeasti synnärille takaisin. Ei ole mikään outo välimatka esmerkiksi Lapissa.

Sinun mielestäsi ilmeisesti perhehuoneetkin ovat aivan tyhmä ja tarpeeton keksintö, kun "ainahan siellä sairaalassa kolme yötä ilman miestäkin pärjää", kun "kerran minäkin pärjäsin"?

Totta kai PÄRJÄÄ, mutta on se silti IHANAA, jos mies omasta halustaan on vaimonsa ja pienen vauvansa kanssa. Siinä ensi päivien aikana hitsaudutaan perheeksi ja mies oppii heti käsittelemään lastaan luontevasti. Kateeksi käy niitä, jotka onnistuivat perhehuoneen saamaan, me emme saanet, mutta olisi ollut todella hienoa saada.

Jos sinulla on tuollainen mies, jolle mikään ylimääräinen läsnäolo ja tekeminen ei ole kuin riesaa ja oma asenteesi on, että "ei saa pyytää mitään huomioimista, se on naiseuden kriteeri, että kaikesta suoriudutaan MINÄ ITTE", niin se on oma häpeäsi. Siinähän sitten puret hammasta.

Mutta älä ole tuollainen pässinpää, että luulet oman tapasi olevan ainoa oikea.

Eli sinäkään et ymmärrä näitä koronan takia asetettuja rajoituksia? Miten voit olla noin tyhmä? Sääliksi käy. Nämä nyt synnyttävät hysteerikot eivät nimittäin YMMÄRRÄ niitä. Sitä kritisoin. En sitä, etteikö asia ole vaikea. Mutta ne ida rit huutaa että rajoitukset pitääperua! Siitä syytän heitä.

Ap

Totta kai ymmärrän, ja noilla rajoituksilla mennääm. Se ei silti ole sama asia kuin mitä sinä vaahtoat eli että puolison läsnäolo on tarpeetonta. Eivät he tuon jutun kommenttikentässä muuta tee kuin tuo sen ilmi, että rajoitukset ovat ikäviä.

Et siis edes tuota tajua, että voi olla harmissaan rajoituksesta ja silti ymmärtää, että tässä tilanteessa se on kenties tarpeen.

20

Eivät todellakaan tuo ilmi, että rajoitukset ovat ikäviä! Vaan VÄÄRIÄ, vaarallisia, tarpeettomia ja muuta paskaa! Ihmiset ovat TYHMIÄ!

Ap

Niin? Kukaan ei sano, ettei noudattaisi rajausta. Valtaosa pitää kieltoja heikosit perusteltuina ja ikävinä eli väärinä.

Eivät nuo kiellot mitään jumalansanaa ole, aina niihin voi vaatia perusteluja ja niitä saa kritisoida.

Ja se, että sinä tykkäsit olla mieluummin synnärillä ilman miestäsi on vain oma kokemuksesi. Monen muun mielestä miehestä on varsinkin ensimmäisessä synnytyksessä paljon hyötyä ja turvaa.

Olen melkoisen varma, että jos ja kun kerran isät joka tapauksessa pääsevät sinne synnytykseen mukaan, saliin pääsyä odotteleville olisi kyllä - JOS NIIN HALUTTAISIIN - järjestettävissä suljettuja huoneita, joita voidaan desinfioida tarvittaessa välillä niin, että siellä voisi isäkin hengityssuojaimen ja hanskojen kanssa olla supistelevan vaimonsa tukena.

Eli kyllä, tuota linjausta voi aina kritisoida.

Olen muuten itse synnyttänyt molemmat lapseni Naistenklinikalla ja voin kyllä kertoa, että kummallakin kerralla siellä ei ollut kätilöllä aikaa kuin piipahtaa muutaman tunnin välein vilkaisemassa (molemmat synnytykseni pitkittyneine avautumisvaiheineen kestivät pitkään oksitosiinitipasta huolimatta). Ilman miestä olisi ollut todella vaikeaa, supistuksia tuli parin minuutin välein ja esimerkiksi vessassa käynti olisi ollut tippoejen ja kipujen takia mahdotonta ilman miehen apua.

Jossain pienessä synnytyssairaalassa tilanne voi olla täysin toinen.

Tätäkään et tosin näy ymmärtävän, ap.

20

Vierailija kirjoitti:

En nähnyt siellä yhtäkään viestiä, jossa synnyttäjä olisi sisäistänyt, saati hyväksynyt muuttuneet rajoitukset ja olisi käsitellyt sitä!

Ap

No kyllä mä olen ihan sinut sen asian suhteen, että synnytän vaikka sitten ihan yksin. Mutta olenkin uudelleen synnyttäjä, jolla aiemmat synnytykset ovat sujuneet ihan ok ja suoraan sanottuna, ei se mun mies ole aiemmissakaan synnytyksissä ollut kovinkaan suuri tuki. Ei kyennyt katsomaan synnytystä tai tukemaan minua omalta heikotukseltaan ja kun olen mennyt osastolle, niin on mennyt takaisin töihin, eikä suinkaan jäännyt auttelemaan. Kotona sitten ollut kyllä hyvä ja osallistuva isä, tietty siinä määrin mitä voi, kun on yrittäjä.

Mutta silti kykenen ymmärtämään, että etenkin ensisynnyttäjästä voi tuntua varsin epävarmalta ja turvattomalta. Ja itsekin vähän mietin, että millaisetkohan valmiudet henkilökunnalla on auttaa ja tukea synnyttäjää tai jo synnyttänyttä, kun tukihenkilöiden läsnäolo on rajoitettu näin ja voihan olla että epidemian edetessä, myös henkilökunnasta on pulaa. Näen selviä riskejä liittyen synnyttäjien ja vastasyntyneiden turvallisuuteen.

Mun mielestä empatiakyvyttömyyden lisäksi ap:lla on ilmeisen paska suhde. On normaalia, että puolisot tukevat toisiaan henkisesti ja on normaalia, että puolison LÄSNÄOLOA kaivataan. Jos sillä ei ole mitään väliä, että onko puoliso mukana vai ei niin se kertoo kyllä suhteen tilasta. Kyse ei ole siitä, etteikö pärjäisi. Olen minäkin synnyttänyt luomuna ja syöksynä enkä ole kuormittanut mitään odotustiloja vaan mennyt suoraan saliin (ihan kuin se olisi minun ansiota :D) enkä ole tarvinnut siihen synnytystilanteeseen miestä, mutta totta kai sillä on merkitystä henkisesti, että toinen ylipäänsä on paikan päällä. Niin ennen synnytystä, synnytyksen aikana kuin sen jälkeenkin. Tunteet on inhimillisiä. Totta kai harmittaa, osaa pelottaakin, vaikka ymmärtävätkin tilanteen. Ja niin saa ja PITÄÄ ollakin. 

Vierailija kirjoitti:

En nähnyt siellä yhtäkään viestiä, jossa synnyttäjä olisi sisäistänyt, saati hyväksynyt muuttuneet rajoitukset ja olisi käsitellyt sitä!

Ap

No, sinä oletkin lukutaidoton hölmö.

Se, että on eri mieltä, ei tarkoita, etteikö noudattaisi sääntöjä.

Ketjussa on myös kommentoijia, mm. Mikaela_s, jonka mielestä sääntö on hyvä. Sekin mielipide on ok.

Sinulle tuottaa nyt selvästi suunnattomia vaikeuksia ymmärtää, että tuoKIN kielto on ratkaisu, jolle on perusteluja, mutta jota voi myös aivan asiaperustein kritisoida. Mikään mielipide ei siten ole väärä!

Rajoituksilla om aina hyviä ja huonoja puolia. Virustartunnan minimointi versus synnyttäjien pelot ja puolison läsnäolon lisäämä turva. Hyvin harvassa isommassa synnytyssairaalassa puoliso on ponnitusvaihetta odoteltaessa korvattavissa kätilöllä. Yleensä kätilöillä on monta samanaikaista synnytystä meneillään ja synnyttäjän puoliso on tärkeä tukihenkilö synnyttäjän voinnin valvojana ja synnyttäjän avustajana.

Mun mieheni oli ihan turha synnytyksessä. Pelailu ja katseli Netflixiä. Ei ollut tueksi ja avuksi. Pyörryin yksin suihkussa, jonka jälkeen minut vietiin juosten pyörätuolilla saliin. Olin sitä ennen pyytänyt, että mies olisi puolestani puhunut kätilölle, että synnytys etenee. Olin itse liian kipeä puhumaan. Esikoinen vielä syntyi salamana samalla tavalla ja yritin vakuuttaa, että nyt käy sama. Mies vaan leppäili ja sanoi, että kätilöt kyllä tietää mitä tekee. Salissa kätilö joutui itse pyytämään, että mies tukisi enemmän.

Että hyvin olisi sujunut ilman miestä. Varsinkin synnytyksen jälkeen. Esikoisen jälkee meinattiin lentää perhehuoneesta kun mies ei tarpeeksi paikalla. Toisen kohdalla kävi vain vierailuaikoina ja vetosi esim töihinsä.

Sittemmin ollaan kyllä erottukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla hoitsuille yllätyksenä kuinka paljon juuri synnyttänyt voi tarvita apua. Itse kun sain lapsen niin isä hoiti sen sairaalassa kokonaan. Itse vain imetin. Isä auttoi minut vessaan ja haki ruoat. Kolmantena päivänä nousin ilman apua vessaan.

Miten meinasivat auttaa niitä äitejä jotka ovat yhtä huonossa kunnossa kuin minä? Vartin välein tulevat kääntämään vauvan tissiltä toiselle (kuten ohje oli ja mies sen käännön hoiti). Vauvat kakkavaipoissa tuntitolkulla kun ei ehdi auttamaan?

Kaikki sympatia tuleville äideille jotka joudutte tämän kohtelun kokemaan.

Varmistaa sen, että en tee yhtään lasta enää tähän pskamaahan jossa vanhempia kohdellaan näin julmasti.

Ehkä et vain viitsinyt yrittää, koska olet tottunut olamaan passattavana. Yllättävän monilla nykyajan nuorilla ei ole kovinkaan hyvä kunto tai itsestä vastuuta kantava asenne.

Ap

No sun kaltainen ihminen tän päätöksen on varmaan tehnyt. Kertoo tän maan tilasta ja nyt saa sen äitivihan verhottua koronan alle. Onnea! Ainakin mun kohdalla osui vyön alle.

Mun miehestä oli kyllä ihme ja kumma apua synnytyksessä. Tappoi aikaa perhehuoneessa mun kanssa, kun odoteltiin 2 vrk käynnistystä. Ja hieroi alaselkää ennen synnytystä. Eikä tarvinnut yksin synnyttää.

Aloittaja vaikuttaa hyvin kapeakatseiselta ihmiseltä, jolla on ollut tuuri sen suhteen, ettei omalle kohdalle isompia ongelmia ole osunut.

Kuka sinä olet siis arvioimaan, minkälaista apua he, joilla ei ole ollut yhtä hyvä tuuri, tarvitsevat?

Näitä rajoituksia ei ole tehty turhaan, mutta ei niitä ole myöskään tehty vakaasti harkiten ja huolellisesti suunnitellen, vaan niissä on selkeitä epäkohtia, jotka koskettavat nimenomaan niitä, joilla synnytys on nyt edessä, ja jotka sitä puolison tukea tarvitsisivat joko pelon tai aikaisemman trauman takia, tai juuri siksi, että käynnistyksessä, synnytyksessä tai sen jälkeen tapahtuu jotain odottamatonta joka heikentää synnyttäjän toimintakykyä eikä henkilökunta yksinkertaisesti pysty vastaamaan näihin tarpeisiin sen koko ajan vierellä pysyvän tukihenkilön tavoin.

Todella tökeröä arvostella näiden ihmisten huolta ja mielipiteitä, etenkin kun sinua asia ei kosketa eikä sinulla ilmesti ole edes omakohtaista kokemusta ongelmista käynnistyksessä tai synnytyksen jälkeen, jonka perusteella voisit tilanteeseen samaistua.

Jos synnyttäjä/synnyttänyt ei pärjää ilman tukihenkilöä sairaalassa, miksi ei voisi päästää äitiä ja vauvaa heti kotiin synnytyksen jälkeen esim parin tunnin seurannan jälkeen?? Ei haittaa vaikka olisi vähän huonossakin kunnossa, tukihenkolö/puoliso voi passata kotona. Kotiinhan sitä pitää pystyä joka tapauksessa menemään.

En tiedä miten tämän muotoilisi, jotta ymmärrettäisiin oikein. Olen synnyttänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana neljä kertaa, puolella kerroista mies oli mukana ja puolella ei. Meillä se johtui tukiverkkojen puutteesta, ei ollut ketään joka olisi tullut katsomaan esikoista, ja myöhemmin häntä ja siskoaan. Minusta tämä ei ole sankaritarina, mutta tavallista elämää kuitenkin. Olen toki joutunut olemaan "vahva", varmasti vahvempi kuin äidit joilla on isovanhemmat tai muita läheisiä apunaan.

Nyt isät on kuitenkin poistettu vain lapsivuodeosastolta, ja saavat edelleen osallistua synnytykseen. Mietin, miksei se riitä? Yksin ei kukaan joudu olemaan, vuodeosastoilla on henkilökuntaa. Isän ja lapsen suhde ei ole meillä pilaantunut siitäkään, ettei isä ole ensimmäisen vuorokauden aikana nähnyt lasta lainkaan.

Välillä vaan käy näin olosuhteiden pakosta, ettei synnytystapahtuma ole täysin ideaali. Voisivatko äiditkin ajatella niin, hyväksyä tilanteen ja etsiä positiivisia keinoja selvitä siitä adressien ym. turhan sijaan? Voimaannuttaa itseään nyt aktiivisesti ennen lähtöä. Itselläni se toimi.  Anoppi kyllä lupaili että tulisi katsomaan lapsia synnytyksen ajaksi, mutta valmistauduin silti toimimaan itsenäisesti. Ja anoppihan perui, ei hän jaksa tulla meille kun synnytys oli alkanut. Silti selvisin ja lapsivuodeajoista jäi hyvä muisto. Oma asenne on tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Jos synnyttäjä/synnyttänyt ei pärjää ilman tukihenkilöä sairaalassa, miksi ei voisi päästää äitiä ja vauvaa heti kotiin synnytyksen jälkeen esim parin tunnin seurannan jälkeen?? Ei haittaa vaikka olisi vähän huonossakin kunnossa, tukihenkolö/puoliso voi passata kotona. Kotiinhan sitä pitää pystyä joka tapauksessa menemään.

No just se huonokuntoinen äiti sitä sairaalaa tarvitsee. Esim itsellä lisätutkimukset (etsittiin syytä miksi olin niin huonossa hapessa) ja vahvemmat lääkkeet. Niitä ei kotiin saanut.

Jos tässä nyt jollain on ruuvi löysällä, niin todellakin ap:llä. Ei oo ihan normaalia meuhkata tohon tyyliin koronan aikaan synnyttävien murheista. Taidat olla ite jotenkin traumatisoitunut, kun olet omien synnytyksiesi aikana jäänyt yksin ja ilman tukea? Kun tarvii nyt noin kovasti täällä toisia lytätä ja korottaa itseään?

Plus itseäni ei ainakaan sureta vain omasta puolestani, vaan myös mieheni. Tiedän, että hänkin olisi halunnut nähdä vauvan syntymän (joudun siis todnäk sektioon), vaikka hän nyt minua lohduttaakseen itse vähän vähätteleekin asiaa.

Lisäksi tässä on muutenkin ollut kova stressi loppuraskaudessa, kun mahdolliset tartunnan riskit raskaana oleville, sikiöille ja vastasyntyneille ovat nekin olleet epäselviä.

Vierailija kirjoitti:

Jos synnyttäjä/synnyttänyt ei pärjää ilman tukihenkilöä sairaalassa, miksi ei voisi päästää äitiä ja vauvaa heti kotiin synnytyksen jälkeen esim parin tunnin seurannan jälkeen?? Ei haittaa vaikka olisi vähän huonossakin kunnossa, tukihenkolö/puoliso voi passata kotona. Kotiinhan sitä pitää pystyä joka tapauksessa menemään.

Näinhän se ihannetilanteessa menisi. Ongelmana on se, että vähintään vauva (joissain tapauksissa myös äiti) pitää tarkastaa parin päivän kuluttua synnytyksestä.

HUSilla on tällaista varten ollut kotikätilöitä, jotka ovat käyneet sitten kotikäynneillä, mutta mitenköhän mahtaa nyt olla? Onko kotikätilöiden toiminta lopetettu toistaiseksi? Ja löytyykö tällaista palvelua edes kaikkialta Suomesta? Kun kerran henkilökuntaa ei voi altistaa tukihenkilöille, niin miten se sopisi tähän logiikkaan, että kätilöt käy ihmisten kotona, jossa altistuvat sekä puolisolle että mahdollisille vanhemmille lapsille?