Lue keskustelun säännöt.
Tukihenkilöiden pääsyä synnytyssairaalaan rajoitetaan rajusti
Äidit joutuvat pärjäämään yksin synnytyksen alkuvaiheissa ja vastasyntyneen kanssa. Imetyksen tuki vaarantuu ja traumaattiset kokemukset lisääntyvät kaikin puolin. Uudet rajoitukset ovat ylimitoitettuja. Niistä aiheutuvat haitat ovat suurempia kuin hyödyt.
https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-rajaa-synnyttäjien-t…
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Itse synnytin 2019 loppuvuodesta ja vauvan isä oli koko ajan mukana, käynnistys tehtiin sairalaassa ja mies mukana. Synnytyksen jälkeen mies myös osastolla 3 päivää kanssani hoiti vauvaa koska itsellä oli huono olo enkä pystynyt istumaan ollenkaan,en myös pystynyt kävellä pitkään joten mies haki ruoat huoneeseen minulle. Menetin synnytyksessä melkei litran verta ja jouduin melkein heti pesulle itsekseni vaikka olo oli hutera ja pitelin kiinni suihkussa siellä olevista seinätuista, kätilö oli huoneessa hetken muttei auttanut mitenkään, jos apua tarvitsi niin sitä joutui melkein vinkumaan heiltä, ruokaa eivät tuoneet vaan piti itse hakea käytävältä. Tämä siis nykypäivää, pitäisi vissiin olla tosi huonossa hapessa että ehkä saisi apua jos vähänkin pystyt jotenkuten liikkua edes hetken niin olet oman onnen nojassa.
Juuri tätähän se on. Nyt työmäärää on lisätty ja resurssit pidetty ennallaan, mutta tästä ei saisi puhua tai huolestua koska muuten olet avuton luuseri jos toivoisit ison leikkauksen jälkeen jonkinlaista apua. Hys hys vaan, ennenkin mentiin suoraan sektiosta navettatöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella surullinen tästä. Meillä on takana 8 vuoden lapsettomuus ja nyt vihdoin rankoilla hoidoilla esikoinen (lähes varmasti ainokainen myös) tulossa. Laskettu aika on reilun kuukauden päästä. Tämä on meille luultavasti ainutkertainen tilanne ja niin pitkän ajan haave. Raskaus on ollut muutenkin hirvittävän stressaava ja pelko epäonnistumisesta on koko ajan läsnä vaikean raskaus/keskenmenohistorian vuoksi. Ja nyt sitten kun vihdoin alkoi uskaltaa luottaa, että ehkä meistäkin vielä vanhempia tulee niin tulee taas uutta hermoiltavaa. Meillä ei ole alatiesynnytys terveyssyistä vaihtoehto. Tuntuu aivan kohtuuttomalta ettei mies saisi olla mukana ainokaisensa syntymässä ja ensihetkissä 😢 Olen niin vihainen ja turhautunut!
Siitä sun sektiosta taitaa olla tosi pitkä aika... Ei sen jälkeen nykyään enää oo homma eikä mikään nousta itse sängystä ha lähteä liikkeelle. Mut joo, vielä 10 vuotta sitten oli. Nykyään on superhyvät lääkkeet yms, ei huolta :-)
Tv: Kolme sektiota takana, viimeisimmästä kolme viikkoa ja mukavasti sujuu :)
Olen eri, mutta ei kai tässä kukaan ole väittänyt, ettei sektion jälkeen kannata liikkua ollenkaan. Mutta alkuun liikkeelle lähdetään avustettuna. Moni ei pääse moneen päivään tai jopa viikkoon omin avuin ylös sängystä. Jos varovaisimmallakin mahdollisella ylösnousutavalla itsenäinen sängystä nousu tuntuu siltä, kun joku repeäisi sisältä, niin siihen on hemmetin hyvä syy ja väkisin hampaat irvessä yksin reuhtominen on pelkästään tyhmää ja altistaa komplikaatioille. Ei kyse ole siitä, että pitäisi vaan maata sängyssä. Vaan siitä että ylösnousuun, vauvan nosteluun yms tarvitaan apua eikä henkilökunnalla riitä siihen resursseja.
Eikä se "mahdollisimman pian liikkeelle lähteminen" isojen leikkausten jälkeen tarkoita todellakaan sitä, että suositellaan saati kannustetaan lähtemään omin päin liikkeelle heti leikkauspäivän iltana ja siitä eteenpäin onkin sitten koko lailla omillaan. Eikä minkään muun ison leikkauksen jälkeen odoteta ihmisen olevan päävastuussa vastasyntyneen hoidosta, joten vertailu on täysin absurdia.[/quote]
Siitä sun sektiosta taitaa olla tosi pitkä aika... Ei sen jälkeen nykyään enää oo homma eikä mikään nousta itse sängystä ha lähteä liikkeelle. Mut joo, vielä 10 vuotta sitten oli. Nykyään on superhyvät lääkkeet yms, ei huolta :-)
Tv: Kolme sektiota takana, viimeisimmästä kolme viikkoa ja mukavasti sujuu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeustilassa, itsekkyydestä ja minäminäminä, kyllä minä voin, kyllä mun mies voi - tyyppisistä ajatuksista pitää luopua. KAIKKI joutuu nyt joustamaan omasta mukavuudestaan, niin Levin mökkeilijät kuin synnyttäjätkin.
Ei tässä ole todellakaan kyse mukavuudesta vaan mm. turvallisuudesta.
Jep. Pitäisi taata, että sairaalan osastolla on tarpeeksi henkilökuntaa auttamassa synnytyksestä toipuvia äitejä. En halua edes kuvitella, mitä olisi ollut jos mieheni ei olisi ollut apuna.
Olisit pärjännyt ihan hyvin koska ei olisi ollut vaihtoehtoja. Sama tilanne jos miehesi olisi lähtenyt lätkimään tai potkaissut tyhjää ennen synnytystä, sinun olisi pitänyt vaan pärjätä
Niin, en tiedä. Iso vatsa alueen leikkaus, ja heti olisi pitänyt näpsäkästi kipittää hakemaan itse ruokansa, hoitaa vaipanvaihdot nosteluineen jne.
Tikit varmaan olisi pettäneet nopeasti, ja siitäkin olisi varmaan tullut moitteita.
Ihan normaalia että isonkin leikkauksen jälkeen lähdetään pian liikkumaan eikä jäädä perse homeessa odottamaan palvelua. Ehkäisee veritulppariskiä ja edistää toipumista
Riippuu ihan kuule leikkauksesta.
OhisMainitsetko esimerkkejä leikkauksista milloin ei pyritä mahdollisimman nopeasti liikkeelle?
Olen eri, mutta ei kai tässä kukaan ole väittänyt, ettei sektion jälkeen kannata liikkua ollenkaan. Mutta alkuun liikkeelle lähdetään avustettuna. Moni ei pääse moneen päivään tai jopa viikkoon omin avuin ylös sängystä. Jos varovaisimmallakin mahdollisella ylösnousutavalla itsenäinen sängystä nousu tuntuu siltä, kun joku repeäisi sisältä, niin siihen on hemmetin hyvä syy ja väkisin hampaat irvessä yksin reuhtominen on pelkästään tyhmää ja altistaa komplikaatioille. Ei kyse ole siitä, että pitäisi vaan maata sängyssä. Vaan siitä että ylösnousuun, vauvan nosteluun yms tarvitaan apua eikä henkilökunnalla riitä siihen resursseja.
Eikä se "mahdollisimman pian liikkeelle lähteminen" isojen leikkausten jälkeen tarkoita todellakaan sitä, että suositellaan saati kannustetaan lähtemään omin päin liikkeelle heti leikkauspäivän iltana ja siitä eteenpäin onkin sitten koko lailla omillaan. Eikä minkään muun ison leikkauksen jälkeen odoteta ihmisen olevan päävastuussa vastasyntyneen hoidosta, joten vertailu on täysin absurdia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeustilassa, itsekkyydestä ja minäminäminä, kyllä minä voin, kyllä mun mies voi - tyyppisistä ajatuksista pitää luopua. KAIKKI joutuu nyt joustamaan omasta mukavuudestaan, niin Levin mökkeilijät kuin synnyttäjätkin.
Ei tässä ole todellakaan kyse mukavuudesta vaan mm. turvallisuudesta.
Jep. Pitäisi taata, että sairaalan osastolla on tarpeeksi henkilökuntaa auttamassa synnytyksestä toipuvia äitejä. En halua edes kuvitella, mitä olisi ollut jos mieheni ei olisi ollut apuna.
itse en tarvinnut miehen apua. Olin viikon koska sektio.
Saitko osastolla hoitajien apua?
sain apua koska en osannut sideharsoa laittaa vauvalle, nk opetus. Ruoka kai tuotiin sektion jälkeen parina päivänä. Heti kun pääsin tolpilleni niin hoidin hommat. Hyvät muistot on jääneet. Enkä kaipaillut kotiin, hyvin viihdyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse synnytin 2019 loppuvuodesta ja vauvan isä oli koko ajan mukana, käynnistys tehtiin sairalaassa ja mies mukana. Synnytyksen jälkeen mies myös osastolla 3 päivää kanssani hoiti vauvaa koska itsellä oli huono olo enkä pystynyt istumaan ollenkaan,en myös pystynyt kävellä pitkään joten mies haki ruoat huoneeseen minulle. Menetin synnytyksessä melkei litran verta ja jouduin melkein heti pesulle itsekseni vaikka olo oli hutera ja pitelin kiinni suihkussa siellä olevista seinätuista, kätilö oli huoneessa hetken muttei auttanut mitenkään, jos apua tarvitsi niin sitä joutui melkein vinkumaan heiltä, ruokaa eivät tuoneet vaan piti itse hakea käytävältä. Tämä siis nykypäivää, pitäisi vissiin olla tosi huonossa hapessa että ehkä saisi apua jos vähänkin pystyt jotenkuten liikkua edes hetken niin olet oman onnen nojassa.
On niin surullista lukea, miten naisiin suhtaudutaan. Synnytys on suuri urakka, ja äiti tarvitsee kaiken tuen ja avun ja KUNNIOITUKSEN.
Synnytys on ihan normaali ja luonnollinen tapahtuma, ei siitä tarvitse mitään sankarin viittaa harteille asetella. Miten koet että synnytysurakkaasi ei kunnioteta, jos yritetään muutaman viikon ajan kunnioittaa kaikkien ihmisten terveyttä rajoittamalla sairaalassa ravaamista?
Entäs jos Sinun tai jonkun toisen synnyttäjän mies tartuttaa koronan juuri sinuun ja vauvaasi? Ja koko osaston synnyttäjiin js syntyjiin? Jos hän ei tiedä tartuttavansa, on altistunut itse vaikkapa kauppamatkalla? Minkälainen vikinä ja meteli siitä tulee?
Joo on luonnollinen tapahtuma. Tuskin siitä kukaan nyt mitään supersankarin viittaa kaipaakaan, mutta kyllähän se nyt sen verran iso asia on, että jonkinlainen kunnioitus kuitenkin on paikallaan. Etenkin näinä aikoina kun kiljutaan ja valitetaan laskevaa syntyvyyttä ja vaaditaan synnytystalkoita. Halventavalla suhtautumisellako se sitten nousee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeustilassa, itsekkyydestä ja minäminäminä, kyllä minä voin, kyllä mun mies voi - tyyppisistä ajatuksista pitää luopua. KAIKKI joutuu nyt joustamaan omasta mukavuudestaan, niin Levin mökkeilijät kuin synnyttäjätkin.
Ei tässä ole todellakaan kyse mukavuudesta vaan mm. turvallisuudesta.
Jep. Pitäisi taata, että sairaalan osastolla on tarpeeksi henkilökuntaa auttamassa synnytyksestä toipuvia äitejä. En halua edes kuvitella, mitä olisi ollut jos mieheni ei olisi ollut apuna.
Olisit pärjännyt ihan hyvin koska ei olisi ollut vaihtoehtoja. Sama tilanne jos miehesi olisi lähtenyt lätkimään tai potkaissut tyhjää ennen synnytystä, sinun olisi pitänyt vaan pärjätä
Niin, en tiedä. Iso vatsa alueen leikkaus, ja heti olisi pitänyt näpsäkästi kipittää hakemaan itse ruokansa, hoitaa vaipanvaihdot nosteluineen jne.
Tikit varmaan olisi pettäneet nopeasti, ja siitäkin olisi varmaan tullut moitteita.
Ihan normaalia että isonkin leikkauksen jälkeen lähdetään pian liikkumaan eikä jäädä perse homeessa odottamaan palvelua. Ehkäisee veritulppariskiä ja edistää toipumista
Riippuu ihan kuule leikkauksesta.
OhisMainitsetko esimerkkejä leikkauksista milloin ei pyritä mahdollisimman nopeasti liikkeelle?
Olen eri, mutta ei kai tässä kukaan ole väittänyt, ettei sektion jälkeen kannata liikkua ollenkaan. Mutta alkuun liikkeelle lähdetään avustettuna. Moni ei pääse moneen päivään tai jopa viikkoon omin avuin ylös sängystä. Jos varovaisimmallakin mahdollisella ylösnousutavalla itsenäinen sängystä nousu tuntuu siltä, kun joku repeäisi sisältä, niin siihen on hemmetin hyvä syy ja väkisin hampaat irvessä yksin reuhtominen on pelkästään tyhmää ja altistaa komplikaatioille. Ei kyse ole siitä, että pitäisi vaan maata sängyssä. Vaan siitä että ylösnousuun, vauvan nosteluun yms tarvitaan apua eikä henkilökunnalla riitä siihen resursseja.
Eikä se "mahdollisimman pian liikkeelle lähteminen" isojen leikkausten jälkeen tarkoita todellakaan sitä, että suositellaan saati kannustetaan lähtemään omin päin liikkeelle heti leikkauspäivän iltana ja siitä eteenpäin onkin sitten koko lailla omillaan. Eikä minkään muun ison leikkauksen jälkeen odoteta ihmisen olevan päävastuussa vastasyntyneen hoidosta, joten vertailu on täysin absurdia.
pääsin ylös omin avuin sängystä ja oli sektio. En tarvinnut nostajaa. Siinähän on oma tekniikka miten ylös. Ohjelehtinen annettiin. Eka vauva ja ikää oli yli 40 v. Enkä tarvinnut vessaan saattajaa. Sanottiin ettei saa yksin mennä mutta menin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeustilassa, itsekkyydestä ja minäminäminä, kyllä minä voin, kyllä mun mies voi - tyyppisistä ajatuksista pitää luopua. KAIKKI joutuu nyt joustamaan omasta mukavuudestaan, niin Levin mökkeilijät kuin synnyttäjätkin.
Ei tässä ole todellakaan kyse mukavuudesta vaan mm. turvallisuudesta.
Jep. Pitäisi taata, että sairaalan osastolla on tarpeeksi henkilökuntaa auttamassa synnytyksestä toipuvia äitejä. En halua edes kuvitella, mitä olisi ollut jos mieheni ei olisi ollut apuna.
Olisit pärjännyt ihan hyvin koska ei olisi ollut vaihtoehtoja. Sama tilanne jos miehesi olisi lähtenyt lätkimään tai potkaissut tyhjää ennen synnytystä, sinun olisi pitänyt vaan pärjätä
Niin, en tiedä. Iso vatsa alueen leikkaus, ja heti olisi pitänyt näpsäkästi kipittää hakemaan itse ruokansa, hoitaa vaipanvaihdot nosteluineen jne.
Tikit varmaan olisi pettäneet nopeasti, ja siitäkin olisi varmaan tullut moitteita.
Ihan normaalia että isonkin leikkauksen jälkeen lähdetään pian liikkumaan eikä jäädä perse homeessa odottamaan palvelua. Ehkäisee veritulppariskiä ja edistää toipumista
Riippuu ihan kuule leikkauksesta.
OhisMainitsetko esimerkkejä leikkauksista milloin ei pyritä mahdollisimman nopeasti liikkeelle?
Olen eri, mutta ei kai tässä kukaan ole väittänyt, ettei sektion jälkeen kannata liikkua ollenkaan. Mutta alkuun liikkeelle lähdetään avustettuna. Moni ei pääse moneen päivään tai jopa viikkoon omin avuin ylös sängystä. Jos varovaisimmallakin mahdollisella ylösnousutavalla itsenäinen sängystä nousu tuntuu siltä, kun joku repeäisi sisältä, niin siihen on hemmetin hyvä syy ja väkisin hampaat irvessä yksin reuhtominen on pelkästään tyhmää ja altistaa komplikaatioille. Ei kyse ole siitä, että pitäisi vaan maata sängyssä. Vaan siitä että ylösnousuun, vauvan nosteluun yms tarvitaan apua eikä henkilökunnalla riitä siihen resursseja.
Eikä se "mahdollisimman pian liikkeelle lähteminen" isojen leikkausten jälkeen tarkoita todellakaan sitä, että suositellaan saati kannustetaan lähtemään omin päin liikkeelle heti leikkauspäivän iltana ja siitä eteenpäin onkin sitten koko lailla omillaan. Eikä minkään muun ison leikkauksen jälkeen odoteta ihmisen olevan päävastuussa vastasyntyneen hoidosta, joten vertailu on täysin absurdia.
pääsin ylös omin avuin sängystä ja oli sektio. En tarvinnut nostajaa. Siinähän on oma tekniikka miten ylös. Ohjelehtinen annettiin. Eka vauva ja ikää oli yli 40 v. Enkä tarvinnut vessaan saattajaa. Sanottiin ettei saa yksin mennä mutta menin.
Ei tietenkään heti leikkauksen jälkeen vaan oliko seuraavana päivänä. Makuulla olin seuraavaan iltapvään asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeustilassa, itsekkyydestä ja minäminäminä, kyllä minä voin, kyllä mun mies voi - tyyppisistä ajatuksista pitää luopua. KAIKKI joutuu nyt joustamaan omasta mukavuudestaan, niin Levin mökkeilijät kuin synnyttäjätkin.
Ei tässä ole todellakaan kyse mukavuudesta vaan mm. turvallisuudesta.
Jep. Pitäisi taata, että sairaalan osastolla on tarpeeksi henkilökuntaa auttamassa synnytyksestä toipuvia äitejä. En halua edes kuvitella, mitä olisi ollut jos mieheni ei olisi ollut apuna.
Olisit pärjännyt ihan hyvin koska ei olisi ollut vaihtoehtoja. Sama tilanne jos miehesi olisi lähtenyt lätkimään tai potkaissut tyhjää ennen synnytystä, sinun olisi pitänyt vaan pärjätä
Niin, en tiedä. Iso vatsa alueen leikkaus, ja heti olisi pitänyt näpsäkästi kipittää hakemaan itse ruokansa, hoitaa vaipanvaihdot nosteluineen jne.
Tikit varmaan olisi pettäneet nopeasti, ja siitäkin olisi varmaan tullut moitteita.
Ihan normaalia että isonkin leikkauksen jälkeen lähdetään pian liikkumaan eikä jäädä perse homeessa odottamaan palvelua. Ehkäisee veritulppariskiä ja edistää toipumista
Olen eri, mutta sinulla ei taida olla mitään käsitystä isoista vatsan alueen leikkauksista. Joku tähystysumppari ei ole mikään iso vatsan alueen leikkaus, ja ison laparotomian jälkeen ei kyllä todellakaan odoteta tai edes haluta kenenkään lähtevän omin päin resuamaan ylös sängystä - saati sitten että lykättäisiin saman tien hoitovastuuseen pikkuvauvasta. Jos olet hoitaja ja sinulla on tapana käskeä laparotomiapotilaat heti leikkauksen jälkeen omin päin ylös sängystä, vessaan, hakemaan ruuat jne niin kerropa tästä ensi kerralla leikkaavalle kirurgille ja kysy miten hyvältä idealta tämä hänestä tuntuu. Kuinkakohan monta faskiaruptuuraa teillä leikataan sinun takiasi viikottain?
Ei, en ole hoitaja ja jos olisin, sinun kaltaistesi viisastelijoiden ja besserwissereiden takia olisi alanvaihto edessä hyvin pian. Tuollaisten kanssa ei kukaan voi tehdä töitä.
Kyllä vaan jo vuonna -93 toimittiin hyvinkin itsenäisesti sektion jälkeen. Aamulla sektio, illalla ylös sängystä. Lapsen isä sai käydä vierailuaikoina kuten muutkin kun ei ollut perhehuoneita olemassa ja äiti (minä) hoiti lasta ja omat ruokailut, suihkut ja vessat itse. Lapselle ja isälle muodostui siitä huolimatta hyvin luonteva ja läheinen suhde eikä minullekaan mitään traumoja jäänyt, synnytin sen jälkeen vielä 2 lasta. Tottakai kaikilla ei men homma kuin strömsössä ja toiset vaativat palvelua ja apua vain koska heidät on leikattu mutta ei tuo sektion jälkeinen itsenäinen toiminta mikään uusi ja poikkeuksellinen toimintatapa ole
Niin, eli olet maallikko jolla on peräti yhden sektion verran kokemusta vatsan alueen leikkauksista ja sillä perusteella sitten täällä huutelet miten haavat ei voi revetä eikä kukaan vuoda eikä kenellekään tule mitään komplikaatioita. Ja jos väärinkäsityksen haluaa oikaista niin on viisastelija. 😀 Mihin niitä koulutettuja ammattilaisia edes tarvitaan, kaikkihan voi vaan lähteä kotiin ja laitetaan sinne joku sinun kaltaisesi neropatti vaan viisastelemaan viereen ja jankuttamaan että "kun minäkin niin kyllä sinäkin". Seuraavaksi sen sektionkin voi varmaan tehdä ihan itse. Jep jep.
Joillekin tulee komplikaatioita ja ties mitä sektion jälkeen. Siellä on henkilökuntaa ja apua pyydetään kai siinä soittklo oli. Oli sektio ja meni hyvin. Ei tarvinnut soittokelloa käyttää. Hyvissä käsissä olette kun olette synnytyssairaalassa ja apu on lähellä. Kiitos Naistenklinikka. Hyvät muistot jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeustilassa, itsekkyydestä ja minäminäminä, kyllä minä voin, kyllä mun mies voi - tyyppisistä ajatuksista pitää luopua. KAIKKI joutuu nyt joustamaan omasta mukavuudestaan, niin Levin mökkeilijät kuin synnyttäjätkin.
Ei tässä ole todellakaan kyse mukavuudesta vaan mm. turvallisuudesta.
Jep. Pitäisi taata, että sairaalan osastolla on tarpeeksi henkilökuntaa auttamassa synnytyksestä toipuvia äitejä. En halua edes kuvitella, mitä olisi ollut jos mieheni ei olisi ollut apuna.
Olisit pärjännyt ihan hyvin koska ei olisi ollut vaihtoehtoja. Sama tilanne jos miehesi olisi lähtenyt lätkimään tai potkaissut tyhjää ennen synnytystä, sinun olisi pitänyt vaan pärjätä
Niin, en tiedä. Iso vatsa alueen leikkaus, ja heti olisi pitänyt näpsäkästi kipittää hakemaan itse ruokansa, hoitaa vaipanvaihdot nosteluineen jne.
Tikit varmaan olisi pettäneet nopeasti, ja siitäkin olisi varmaan tullut moitteita.
Ihan normaalia että isonkin leikkauksen jälkeen lähdetään pian liikkumaan eikä jäädä perse homeessa odottamaan palvelua. Ehkäisee veritulppariskiä ja edistää toipumista
Leikatuille ei kuitenkaan tuoda vastasyntynyttä vauvaa hoidettavaksi vuorokauden ympäri. Nyt en siis puhu sektioista.
Ei tuotu vauvaa hoidettavaksi ja oli lähes yö ja nk kiireellinen sektio. Kaikki meni hyvin ja ei tullut komplikaatioita ei revennyt haava ei tulehtunut.
Taas kerran ketju täynnä trollaamista ja kiusaamista.
Mietin asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että rajoitus on ainakin kaikkia koskevana huono. Olen kyllä kannattanut koronarajoituksia ja ottanut koronatilanteen vakavasti heti alusta asti. Mutta jos tilanne on se, että puolisoille on jo pitkään käytännössä jätetty/siirretty hoitajien tehtäviä ja lisäksi he huolehtivat synnyttäjien turvallisuudesta, ovat he silloin välttämättömiä. (Toki yksin pärjäävät naiset eivät heitä tarvitse ja hyödyttömät kumppanit voisi jättää kotiin.) Ei ihmisiä voi jättää koronankaan vuoksi oman onnensa nojaan. Moni synnyttänyt selvästi tarvitsee enemmän apua kuin siihen on nykyään resursseja.
Lisäksi ihan yleisellä tasolla se, ettei lapsen oma vanhempi ja huoltaja voi olla paikalla on kyllä todella ankara rajoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä korona on vakava paikka nyt. Ei vierailuja. Maltti on NYT valttia.
No voi nyyh. 10 vuotta sitten oli sikainfluenssan kanssa sama juttu. Isillä ei ollut asiaa synnyttäneiden vuodeosastolle. Synnytyssalissa sai olla. Tosin ilmankin olisin pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kermapersesukupolvi miettii vaan "miten pärjää supistuskipujen kanssa, jos ei ole ketään hieromassa ja auttamassa".
Ennen äitien ei edes annettu nousta sängystä, vaan piti levätä synnytyksen jälkeen. Nykyään pitää nousta heti ylös, vaihtaa omat lakanat, hakea itse ruoka tai jäädä ilman. Ihan sama vaikka et edes fyysisesti pääse sängystä ylös! Sairaalassa oltiin huomattavasti pidempään kuin nykyään. Nykyään ollaan korkeintaan 3-4 päivää, ja sekin vaikean synnytyksen jälkeen. Vauvoja hoidettiin vauvoloissa jotta äidit saivat levätä. Nykyään lapsi annetaan äidille saman tien ja sanotaan hoida itse. Äiti ei saa missään vaiheessa levätä synnytyksen jälkeen kun pitää huolehtia vauvasta ja kun oma vauva nukkuu, huutaa huonekavereiden vauvat.
Niin kuka onkaan se kermapersesukupolvi?
Tämä. Synnytin kiireellisellä sektiolla muutama vuosi sitten. Käytännössä ei saanut nukkua, tultiin herättämään koko ajan.
Ruoka olisi pitänyt hakea itse jo seuraavana päivänä leikkauksesta ja hoitaja moitti, kun en uskaltanut kantaa vauvaa sylissäni verinäytteenottoon. Tämä siis pari päivää leikkauksesta, kun olin meinannut pyörtyä jo vessassakäynnin aikana.Olin aivan kuutamolla kun lopulta kotiuduttiin. Uutta lasta ei kyllä tule, oli sen verran mieleenpainuva synnytyskokemus.
Yötä vasten kiireellinen sektio. Ei nukutus. Hyvin meni ja sitten kun vattan alusta kiinni niin kärrättiin johonkin jossa olin yksin. Mies tuli puolenyön jälkeen katsomaan ja ei siinä kauaa juteltu. Oli ihan ihmeellinen olo. Pian nukahdin ja ei herätetty kertaakaan ja aamulla kärrättiin osastolle. Ruoka tuotiin sängyn viereen.
Isoäitini synnytti setäni savusaunassa talvella 1943. Tukihenkilönä toimivat 80 vuotias huonokuntoinen isoisänäiti ja kahdeksavuotias tätini. Kätilö ei kerinnyt paikalle, kun syntymän jälkeen. Isoisä näki nuorimman lapsensa ensikertaa kolmikuukautisena , kun oli lomilla rintamalta. Eivät kyllä tietääkseni valittaneet yleisönosastolla.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini synnytti setäni savusaunassa talvella 1943. Tukihenkilönä toimivat 80 vuotias huonokuntoinen isoisänäiti ja kahdeksavuotias tätini. Kätilö ei kerinnyt paikalle, kun syntymän jälkeen. Isoisä näki nuorimman lapsensa ensikertaa kolmikuukautisena , kun oli lomilla rintamalta. Eivät kyllä tietääkseni valittaneet yleisönosastolla.
Hohhoijaa...
Kurjaa mutta perusteltua. Varsinkin keskosilla mutta myös täysaikaisilla vauvoilla immuunipuolustus ei ole vielä kehittynyt, joten on tärkeää että koronan leviämisriski sairaalassa minimoidaan.
Huomaa kyllä sen vahvan itsekkyyden tässä ketjussa molemmin puolin.
Kun Minä haluan puolisoni osastolle Minua auttamaan, ihan sama muiden tartuntariskistä.
Kun Minä en tarvinnut apua synnytyksen jälkeen, niin ei voi kukaan muukaan tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukihenkilön poissaolosta selviää. Itse synnytin 16v. sitten ja lapsen isä oli mukana synnytyksessä. Seuraavan kerran tuli sairaalaan, kun haki meidät kotiin. Ei ehtinyt työkiireiltään. Ihan hyvin selvisin vauvan kanssa osastolla. Välillä soittelin kotiin kuulumisia ja juttelin kavereiden kanssa puhelimessa. Nukuin, kun vauvakin nukkui. Suihkuun mennessäni rahtasin vauvan hoitajien toimistoon. Oli heille ihan ok. En joutunut kertaakaan vaihtamaan omia lakanoitani... Siteet pitivät hyvin. Vauvan hoito lähti hyvin alkuun. Imetys pääsi kunnolla alkuun vasta, kun olin kotona ja maito nousi kunnolla. Hyvin pärjättiin.
Kotona vauvan isä pääsi mukaan vauva-arkeen. Ei se olisi ollut samanlaista ahtaassa potilashuoneessa, kun perhehuoneita oli hyvin vähän. Potilashuoneessa oli kolme vauvaa äitineen... Kiva, kun siellä ei rampannut hirveästi ihmisiä.Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.
Ei kaikilla synnyttäjillä ole edes kumppania, joten pakko se vaan on jotenkin selvitä. Esim. minut jätettiin raskausaikana, joten synnytin yksin ja menetin runsaasti verta. Kivaa se ei todellakaan ollut ja pakko oli vaan pyytää paljon apua synnärillä, koska itse en pystynyt sängystä nousemaan.
Puoliso saa kuitenkin edelleen olla mukana tavallisessa alatiesynnytyksessä ja HUSsin sivuilla myös luki, että sektion jälkeen on mahdollista tavata vastasyntynyttä n. puolen tunnin ajan. Äiti voi myös useissa tapauksissa kotiutua hyvinkin nopeasti, jolloin ero puolisosta ei ole pitkä. Itse synnytin toisen lapseni yöllä ja lähdin seuraavana aamupäivänä kotiin. 2 vrk:n iässä vauva tuotiin sitten lääkärintarkastukseen synnärille.
Sektiolla synnyttänyt äiti ei voi kotiutua "hyvinkin nopeasti" vaan osastolla ollaan yleensä kolme päivää. Se puolen tunnin näkeminen ei auta, kun äiti ei pääse ilman apua ylös sängystä, eikä henkilökunnalla ole resursseja ravata äidin luona joka kerta kun lapsi täytyy nostaa rinnalle, vaippaa pitää vaihtaa, äidin täytyy päästä vessaan. Jos äiti ei saa apua vaan joutuu pinnistelemään yksin, niin riskinä on mm. haavan repeytyminen. Tämä on ihan todellinen huoli jonka osa henkilökunnastakin jakaa ja tunnustaa. En ymmärrä, mikä tarve teillä joilla ei ole mitään kokemusta sektiosta eikä ilmeisesti myöskään synnytyssairaalassa työskentelystä on niin kova pakkomielle tämän kiistämiseen vain sillä perusteella, että mutku en mäkään tarvinnu niin ei kukaan muukaan varmaan tartte.
Kun lukee mitä tahansa sektio vs. alatiesynnytys -keskustelua palstalla, ovat liki kaikki sektiolla synnyttäneet sitä mieltä, että toipuivat nopeammin kuin kukaan alateitse synnyttänyt tuttu, vauvan hoito sujui heti ongelmitta ja seksiäkin harrastettiin jo viikko sektiosta. Nyt onkin eri ääni kellossa?
Olen eri, mutta ei kai tässä kukaan ole väittänyt, ettei sektion jälkeen kannata liikkua ollenkaan. Mutta alkuun liikkeelle lähdetään avustettuna. Moni ei pääse moneen päivään tai jopa viikkoon omin avuin ylös sängystä. Jos varovaisimmallakin mahdollisella ylösnousutavalla itsenäinen sängystä nousu tuntuu siltä, kun joku repeäisi sisältä, niin siihen on hemmetin hyvä syy ja väkisin hampaat irvessä yksin reuhtominen on pelkästään tyhmää ja altistaa komplikaatioille. Ei kyse ole siitä, että pitäisi vaan maata sängyssä. Vaan siitä että ylösnousuun, vauvan nosteluun yms tarvitaan apua eikä henkilökunnalla riitä siihen resursseja.
Eikä se "mahdollisimman pian liikkeelle lähteminen" isojen leikkausten jälkeen tarkoita todellakaan sitä, että suositellaan saati kannustetaan lähtemään omin päin liikkeelle heti leikkauspäivän iltana ja siitä eteenpäin onkin sitten koko lailla omillaan. Eikä minkään muun ison leikkauksen jälkeen odoteta ihmisen olevan päävastuussa vastasyntyneen hoidosta, joten vertailu on täysin absurdia.