Lue keskustelun säännöt.
Miksi hankitaan lapsia ja sitten ei haluta olla lasten kanssa?
02.04.2020 |
Ystäväpiirissäni on monia, jotka ovat eronneet siitä syystä, että saavat näin enemmän omaa aikaa, kun lapset ovat vuoroviikoin toisen vanhemman luona.
Veljeni ja hänen vaimonsa ovat tyrkyttäneet lastaan joka viikko minulle hoitoon, jotta saisivat omaa aikaa.
Samoin nyt Koronan aikaan monilla vanhemmilla on mennyt hermo siihen, ettei ole omaa aikaa.
Kommentit (117)
Outo keskustelu.
Olen kahden lapsen äiti enkä koe mitään tarvetta selitellä, että en tehnyt lapsia ollakseni heidän kanssa 18 vuotta 24/7. Ei ole mielestäni yhtään outoa esim haluta käydä töissä tai tavata ystäviä joskus.
Nykyään on niin paljon puhetta lapsiperhe-elämän rankkuudesta, että erotilanteessakin saattaa olla helpompi vedota siihen, kun kertoa niistä todellisista pettymyksen ja raivon tunteista, joita parisuhteeseen voi liittyä. Tai käsitellä niitä asioita, jotka oikeasti ajoivat parin eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, jos perheet osaavat myös pyytää joskus hoitoapua, että saavat esim. vaikka parisuhdeaikaa.
Enkä tällä tarkoita, että olisi tarpeen pyytää sitä jatkuvasti ja kuormittaa läheisiään.
SItten taas on ihan hyvä tunnistaa myös se, jos haluaa pitää lapset lähellään.
Miten ap. teillä huolehditaan parisuhteen ylläpidosta?
Mitä jos ei ymmärretä, että apu kuormittaa läheistä?
Miten se jotain sinkkua kuormittaa kerran kuussa? Onpa aika heikkoa.
Eikö sinkulla voi olla omaa elämää? Miksi on sinkun vastuulla järjestää vanhemmille omaa aikaa?
Mitä muuta sinkulla on kuin omaa elämää hautaan saakka? Voisi aivan hyvin katsoa kerran kuussa yhden yön ajan tulevia veronmaksajia ja elättäjiään. Sukupolvet kulkevat ketjussa, mutta sinkku-velat kuvittelevat elävänsä yhteiskunnan ulkopuolella.
Onneksi me parisuhteessa olevat velat on näköjään vapautettu kaikista lastenhoito-odotuksista 😇.
Vierailija kirjoitti:
Outo keskustelu.
Olen kahden lapsen äiti enkä koe mitään tarvetta selitellä, että en tehnyt lapsia ollakseni heidän kanssa 18 vuotta 24/7. Ei ole mielestäni yhtään outoa esim haluta käydä töissä tai tavata ystäviä joskus.
Nykyään on niin paljon puhetta lapsiperhe-elämän rankkuudesta, että erotilanteessakin saattaa olla helpompi vedota siihen, kun kertoa niistä todellisista pettymyksen ja raivon tunteista, joita parisuhteeseen voi liittyä. Tai käsitellä niitä asioita, jotka oikeasti ajoivat parin eroon.
Velvollisuus siihen 24/7 on vaikka itse et haluaisi olla heidän kanssaan 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhempi haluis lapset yökylään. En todellakaan anna mennä. Turvallisinta olla kotona vanhempien kanssa.
Miksi ihmeessä estät lapsiltasi noin tärkeän ja luonnollisen kokemuksen. Itse saattelin molemmat ala-aste ikäiset lapseni bussiin, jolla matkasivat n.160 km isoäitinsä luokse joka oli perillä heitä autollaan vastassa. Hyvällä suunnittelulla ja luottamuksella puolin ja toisin se onnistui. Bussin kuljettajaakin valistettiin asiasta eikä mitään ongelmaa ilmennyt. Lapset kaipaavat tavata isovanhempiaan. Meillä tämä järjestely onnistui.
Minustakin tämä on outo aloitus. Ei se lapsi mikä esine ole, että tietää mitä oot kaupasta ostamassa ja oot varma, että pidät sen seurasta 24/7 seuraavat 18 v. Lapsen luonne ja terveys eivät ole tilattavissa valitettavasti ja itse ihminen muuttuu 18 v aikana tosi paljon. Se mistä pidit 20 vuottiaana ei välttämättä 40v iässä enää mielytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tämä on outo aloitus. Ei se lapsi mikä esine ole, että tietää mitä oot kaupasta ostamassa ja oot varma, että pidät sen seurasta 24/7 seuraavat 18 v. Lapsen luonne ja terveys eivät ole tilattavissa valitettavasti ja itse ihminen muuttuu 18 v aikana tosi paljon. Se mistä pidit 20 vuottiaana ei välttämättä 40v iässä enää mielytä.
Ihan sama pidätkö lapsestasi, on lapsi kontollasi vähintään sen 18v
On todella järkyttävää tätä ketjuakin lukiessa, että monet vanhemmat ovat sitä mieltä, että itsekkäiden sinkkujen velvollisuus olisi hoitaa muiden lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tämä on outo aloitus. Ei se lapsi mikä esine ole, että tietää mitä oot kaupasta ostamassa ja oot varma, että pidät sen seurasta 24/7 seuraavat 18 v. Lapsen luonne ja terveys eivät ole tilattavissa valitettavasti ja itse ihminen muuttuu 18 v aikana tosi paljon. Se mistä pidit 20 vuottiaana ei välttämättä 40v iässä enää mielytä.
Ihan sama pidätkö lapsestasi, on lapsi kontollasi vähintään sen 18v
Jep! Ei taida olla palautusoikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Outo keskustelu.
Olen kahden lapsen äiti enkä koe mitään tarvetta selitellä, että en tehnyt lapsia ollakseni heidän kanssa 18 vuotta 24/7. Ei ole mielestäni yhtään outoa esim haluta käydä töissä tai tavata ystäviä joskus.
Nykyään on niin paljon puhetta lapsiperhe-elämän rankkuudesta, että erotilanteessakin saattaa olla helpompi vedota siihen, kun kertoa niistä todellisista pettymyksen ja raivon tunteista, joita parisuhteeseen voi liittyä. Tai käsitellä niitä asioita, jotka oikeasti ajoivat parin eroon.
Outoa minusta, että täällä ihmiset ei ymmärrä, että se että lapsista on vastuu 24/7, ei tarkoita, että heidän kanssaan tulisi fyysisesti olla sen 18 vuotta 24/7. Johan 16-vuotiaatkin muuttavat omilleen, hyvänen aika. Mikään ihmekään, että nuppi hajoaa jos sen on noin käsittänyt. Miksi kenenkään pitäisi selitellä sitä, että haluaa käydä töissä, tavata ystäviä tai käydä teatterissa. Sen kun jätät muksun kotiin (jos on sen ikäinen), toiselle vanhemmalleen tai otat mukaan, ja se siitä. Suomessa on muutenkin ihme kulttuuri, että omat menot ja lapsen menot. Muualla maailmassa, ainakin köyhemmissä maissa, meno ovat yhteisiä, eli lapset osallistuvat aikuisten menoihin (ei siis päinvastoin) , ja heidät otetaan mielellään niihin mukaan - sitä kautta kasvavat ja oppivat.
Toki on hyvä viettää joskus vaikka parisuhdeaikaa ilman lapsia, mutta ei se tarkoita että skidit kuskataan siskolle pari kertaa kuussa.
Tässä ketjussa on nyt lähinnä ihmetelty, miten ihmiset ei tunnu sietävän oman lapsensa seuraa, ja on ihan käsittämätön tarve "omalle ajalle" koko ajan, ikäänkuin se muksu olisi teipattu jalkaan kiinni. En käsitä miten lapsen olemassaolo estää ihmistä saamasta omaa aikaa, siis ihan ilmankin että sen sysää hoitoon joka vkl. Vai tarkoittaako "oma aika" joillekin automaattisesti ryyppäämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo keskustelu.
Olen kahden lapsen äiti enkä koe mitään tarvetta selitellä, että en tehnyt lapsia ollakseni heidän kanssa 18 vuotta 24/7. Ei ole mielestäni yhtään outoa esim haluta käydä töissä tai tavata ystäviä joskus.
Nykyään on niin paljon puhetta lapsiperhe-elämän rankkuudesta, että erotilanteessakin saattaa olla helpompi vedota siihen, kun kertoa niistä todellisista pettymyksen ja raivon tunteista, joita parisuhteeseen voi liittyä. Tai käsitellä niitä asioita, jotka oikeasti ajoivat parin eroon.
Outoa minusta, että täällä ihmiset ei ymmärrä, että se että lapsista on vastuu 24/7, ei tarkoita, että heidän kanssaan tulisi fyysisesti olla sen 18 vuotta 24/7. Johan 16-vuotiaatkin muuttavat omilleen, hyvänen aika. Mikään ihmekään, että nuppi hajoaa jos sen on noin käsittänyt. Miksi kenenkään pitäisi selitellä sitä, että haluaa käydä töissä, tavata ystäviä tai käydä teatterissa. Sen kun jätät muksun kotiin (jos on sen ikäinen), toiselle vanhemmalleen tai otat mukaan, ja se siitä. Suomessa on muutenkin ihme kulttuuri, että omat menot ja lapsen menot. Muualla maailmassa, ainakin köyhemmissä maissa, meno ovat yhteisiä, eli lapset osallistuvat aikuisten menoihin (ei siis päinvastoin) , ja heidät otetaan mielellään niihin mukaan - sitä kautta kasvavat ja oppivat.
Toki on hyvä viettää joskus vaikka parisuhdeaikaa ilman lapsia, mutta ei se tarkoita että skidit kuskataan siskolle pari kertaa kuussa.
Tässä ketjussa on nyt lähinnä ihmetelty, miten ihmiset ei tunnu sietävän oman lapsensa seuraa, ja on ihan käsittämätön tarve "omalle ajalle" koko ajan, ikäänkuin se muksu olisi teipattu jalkaan kiinni. En käsitä miten lapsen olemassaolo estää ihmistä saamasta omaa aikaa, siis ihan ilmankin että sen sysää hoitoon joka vkl. Vai tarkoittaako "oma aika" joillekin automaattisesti ryyppäämistä?
Ilmeisesti ryyppäämistä, en keksi muuta syytä, miksi lapsi muutoin estäisi saamasta omaa aikaa ilman, että lapset pitää hyysätä jonkun muun hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo keskustelu.
Olen kahden lapsen äiti enkä koe mitään tarvetta selitellä, että en tehnyt lapsia ollakseni heidän kanssa 18 vuotta 24/7. Ei ole mielestäni yhtään outoa esim haluta käydä töissä tai tavata ystäviä joskus.
Nykyään on niin paljon puhetta lapsiperhe-elämän rankkuudesta, että erotilanteessakin saattaa olla helpompi vedota siihen, kun kertoa niistä todellisista pettymyksen ja raivon tunteista, joita parisuhteeseen voi liittyä. Tai käsitellä niitä asioita, jotka oikeasti ajoivat parin eroon.
Outoa minusta, että täällä ihmiset ei ymmärrä, että se että lapsista on vastuu 24/7, ei tarkoita, että heidän kanssaan tulisi fyysisesti olla sen 18 vuotta 24/7. Johan 16-vuotiaatkin muuttavat omilleen, hyvänen aika. Mikään ihmekään, että nuppi hajoaa jos sen on noin käsittänyt. Miksi kenenkään pitäisi selitellä sitä, että haluaa käydä töissä, tavata ystäviä tai käydä teatterissa. Sen kun jätät muksun kotiin (jos on sen ikäinen), toiselle vanhemmalleen tai otat mukaan, ja se siitä. Suomessa on muutenkin ihme kulttuuri, että omat menot ja lapsen menot. Muualla maailmassa, ainakin köyhemmissä maissa, meno ovat yhteisiä, eli lapset osallistuvat aikuisten menoihin (ei siis päinvastoin) , ja heidät otetaan mielellään niihin mukaan - sitä kautta kasvavat ja oppivat.
Toki on hyvä viettää joskus vaikka parisuhdeaikaa ilman lapsia, mutta ei se tarkoita että skidit kuskataan siskolle pari kertaa kuussa.
Tässä ketjussa on nyt lähinnä ihmetelty, miten ihmiset ei tunnu sietävän oman lapsensa seuraa, ja on ihan käsittämätön tarve "omalle ajalle" koko ajan, ikäänkuin se muksu olisi teipattu jalkaan kiinni. En käsitä miten lapsen olemassaolo estää ihmistä saamasta omaa aikaa, siis ihan ilmankin että sen sysää hoitoon joka vkl. Vai tarkoittaako "oma aika" joillekin automaattisesti ryyppäämistä?
Samaa ihmettelen, lapsen seuraa ei tunnuta sietävän edes näin Korona-poikkeustilan aikana. Vanhemmat on ihan pulassa, kun ei voi roudata siskolle hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat rikkaus. Kaikki tarvitsevat omaa rauhaa/aikaa ihmisestä riippumatta. Jos sinulla on perhe ole onnellinen, jos olet omasta halustasi itseksesi niin ole onnellinen. Lapset ovat pieniä vain hetken. Tämä korona-arki tuli yllätyksenä kaikille, siksi se tuntuu niin pahalta. Lapset eivät voi harrastaa tai leikkiä kavereidensa kanssa ja sama aikuisilla. Ihmekkö tuo jos vähän kiristää kaikilla. Silti tämä on hyvä kasvun paikka jos haluaa hitsata perhettä yhteen ja jos ei, niin voi ei. Älkää ny hirveesti toisia tuomitko vaan yrittäkää katsoa tilannetta toisten silmin. Ja varmasti on pässejä ja itsekeskeisiä ihmisiä/vanhempia sille ei voi mitään. Tsemppiä kaikille meille tässä korona-arestissa. Asiat tuppaavat järjestyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla yllärinä se lapsen luonne. Huvittaa aina kun täällä jotku kertovat kasvattaneensa lapsensa niin upeen hyväkäytöksisiksi. Ei, teillä vaan sattuu olemaan helpot lapset. Mulla on helppo lapsi, sitä ei tarvinnut ikinä mitenkään kasvattaa. Kavereilla joillain on todella vaikeita tapauksia, en tajua miten kestävät. Hyvät vanhemmat, yrittävät kaikin keinoin kasvattaa ja ohjata, mutta on kuin yrittäisi saada takkatulta suoran putken muotoon.
Oma esimerkki vaikuttaa paljon. Ei sitä lasta välttämättä tarvitse tietoisesti kasvattaa jos se saa olla normaalissa ympäristössä hyvien vanhempien kanssa. Eri asia sitten on kun lääkkeitä ja viinaa käyttävät vanhemmat tekevät jonkun adhd kakaran lähiöwt kotiin. Malliksi saa työttömän aikuisen, joka saa itkupotkuraivareita ja valehtelee ja kiukuttelee lapselle.
Mun tuntemat -90 lähiölapset ovat tänä päivänä menestyneitä, jotkut yliopiston käyneitä ihmisiä. Joillakin vanhemmilla oli alkoholismia yms. Sitten tiedän perheitä, jossa on perus omakotitalot, jatkuvat reissaukset ulkomailla, mutta lapset ihan pipejä päästä piilonarsismin (covert) ansiosta tai siksi, että on hemmoteltu lapsi niin, että oma minuus on ylivertainen (narsismi). Osa vain duunareita, osa johtotehtävissä. Se, että asuu itä-helsingin lähiössä työttömän vanhemman kanssa ei todellakaan tarkoita mitään ongelmakakaraa tai tulevaa epäonnistujaa. Monilla on kulissit hyvin pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki omaa aikaa kaipaaville lapsiperheille! Hankkikaa lähipiiriin toinen lapsiperhe, jossa samanikäiset lapset, jotka viihtyvät yhdessä. Toinen pariskunta vuoroin hoitaa lapset, vuoroin saa lapsivapaaillan. Ei tarvitse maksaa kellekään eikä pelätä kuormittavan mummoja tai tätejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, jos perheet osaavat myös pyytää joskus hoitoapua, että saavat esim. vaikka parisuhdeaikaa.
Enkä tällä tarkoita, että olisi tarpeen pyytää sitä jatkuvasti ja kuormittaa läheisiään.
SItten taas on ihan hyvä tunnistaa myös se, jos haluaa pitää lapset lähellään.
Miten ap. teillä huolehditaan parisuhteen ylläpidosta?
Mitä jos ei ymmärretä, että apu kuormittaa läheistä?
Miten se jotain sinkkua kuormittaa kerran kuussa? Onpa aika heikkoa.
Eikö sinkulla voi olla omaa elämää? Miksi on sinkun vastuulla järjestää vanhemmille omaa aikaa?
Mitä muuta sinkulla on kuin omaa elämää hautaan saakka? Voisi aivan hyvin katsoa kerran kuussa yhden yön ajan tulevia veronmaksajia ja elättäjiään. Sukupolvet kulkevat ketjussa, mutta sinkku-velat kuvittelevat elävänsä yhteiskunnan ulkopuolella.
Sinkku voi tienata sen verran, että elättää sillä monen muunkin..miksi sinkut olisivat toisen elätettävänä?
Tarkoitin vanhuksena. Nykylapset maksavat nyky-velan eläkkeet.
Sori vaan, oon maksanu jo nyt eläkettä sen verran, että siitä riittää muillekin. Ei sun lasten sitä enää tarvi maksaa.
Anteeksi, mutta maksat nykyisten eläkeläisten eläkettä, et omaasi.
Jokainen joka maksaa jonkun muun eläkkeitä on velvoitettu myös saamaan oman eläkkeensä. Ihan sama kuka sen tulevaisuudessa maksaa.
Tarkoitatko oikeutettu? Ei kai sitä eläkettä väkisin makseta jos ei halua rahaa vastaanottaa. Jos sitten sille eläkkeelle ei ole riittävästi maksajia, niin periaatteilla sitä ei saada maksetuksi.
Ketjun keskustelusta tulee mieleen se tutkimus, missä kerrottiin joka kolmannen esikoisen olevan vahinko. Ja ei, en muista lähdettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla yllärinä se lapsen luonne. Huvittaa aina kun täällä jotku kertovat kasvattaneensa lapsensa niin upeen hyväkäytöksisiksi. Ei, teillä vaan sattuu olemaan helpot lapset. Mulla on helppo lapsi, sitä ei tarvinnut ikinä mitenkään kasvattaa. Kavereilla joillain on todella vaikeita tapauksia, en tajua miten kestävät. Hyvät vanhemmat, yrittävät kaikin keinoin kasvattaa ja ohjata, mutta on kuin yrittäisi saada takkatulta suoran putken muotoon.
Jos ei ole nepsydiagnoosia tai kehitysvammaa, eiköhän se hankaluus ole sittenkin ihan kasvatuksen tulosta 🤔 Kaikki ei vaan osaa.
Ihmisen käytökseen vaikuttaa aika monta muutakin seikkaa, kuin pelkkä vanhempien antama kasvatus.
Jokaiselle tekee hyvää ottaa kasvatusvastuu lapsistaan. Kotiäideille se on ihan luontevaa ja itsestäänselvä asia. Oli ihan parhainta aikaa viettää lasteni varhaiset vuodet kotona heidän kasvua ja kehitystä tukien, olla mukana koulu- ja harrastusjutuissa. Paljon hauskoja muistoja ja kuvia. Lapsistani kasvoi hyviä ja itsenäisiä ihmisiä. Olen edelleen myös heidän isänsä, puolisoni kanssa yhdessä ihan vapaaehtoisesti. Ammatissani nykyisinkin ohjaan lasten kehitystä arjessa.