Lue keskustelun säännöt.
Miksi hankitaan lapsia ja sitten ei haluta olla lasten kanssa?
02.04.2020 |
Ystäväpiirissäni on monia, jotka ovat eronneet siitä syystä, että saavat näin enemmän omaa aikaa, kun lapset ovat vuoroviikoin toisen vanhemman luona.
Veljeni ja hänen vaimonsa ovat tyrkyttäneet lastaan joka viikko minulle hoitoon, jotta saisivat omaa aikaa.
Samoin nyt Koronan aikaan monilla vanhemmilla on mennyt hermo siihen, ettei ole omaa aikaa.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, jos perheet osaavat myös pyytää joskus hoitoapua, että saavat esim. vaikka parisuhdeaikaa.
Enkä tällä tarkoita, että olisi tarpeen pyytää sitä jatkuvasti ja kuormittaa läheisiään.
SItten taas on ihan hyvä tunnistaa myös se, jos haluaa pitää lapset lähellään.
Miten ap. teillä huolehditaan parisuhteen ylläpidosta?
Mitä jos ei ymmärretä, että apu kuormittaa läheistä?
Ehkäpä osaat avata suusi ja sanoa, ettet aina jaksa, halya tai viitsi. Että sinulla on muuta tekemistä.
Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi ja jämäkkyydeksi. Jämäkkää aikuista kunnioitetaan, kynnysmattoa ei.
Sinun pitää kyetä kestämään se hetkellinen tunnekuohu, jonka kieltäytymisesi ehkä aiheuttaa.
Aikuisuus on sitä, ettei aina tarvitse miellyttää.
Ei tarvitse miellyttää, mutta se on varmaan sit välit poikki, jos oikein tulkitsen kirjoittajaa.
Paska juttu tässä on se, että väärä henkilö kärsii. Eli se jolla ei ole velvollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, jos perheet osaavat myös pyytää joskus hoitoapua, että saavat esim. vaikka parisuhdeaikaa.
Enkä tällä tarkoita, että olisi tarpeen pyytää sitä jatkuvasti ja kuormittaa läheisiään.
SItten taas on ihan hyvä tunnistaa myös se, jos haluaa pitää lapset lähellään.
Miten ap. teillä huolehditaan parisuhteen ylläpidosta?
Mitä jos ei ymmärretä, että apu kuormittaa läheistä?
Ehkäpä osaat avata suusi ja sanoa, ettet aina jaksa, halya tai viitsi. Että sinulla on muuta tekemistä.
Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi ja jämäkkyydeksi. Jämäkkää aikuista kunnioitetaan, kynnysmattoa ei.
Sinun pitää kyetä kestämään se hetkellinen tunnekuohu, jonka kieltäytymisesi ehkä aiheuttaa.
Aikuisuus on sitä, ettei aina tarvitse miellyttää.
Toki ei tarvi miellyttää, mutta jos ei mielytä muita, niin varmaan se oli sen ystävyys- tai sukulaisuussuhteen loppu.
Kuka haluaa olla sun kaveri, jos et tuo sille mitään "lisää"?
Tätä olen ihmetellyt myös välillä. Ei taida olla kuitenkaan kovin yleistä. Tiedän yhden perheen, missä lapset ovat joka viikonloppu hoidossa isovanhemmilla. Ja todella paljon laittavat isovanhempia kuskaamaan lapsia harrastuksiin, päiväkotiin ja kouluun. Ja tietenkin tässäkin tilanteessa pienemmät ovat päiväkodissa ja eskarissa, kun ei pysty/halua tehdä etänä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen ihmetellyt myös välillä. Ei taida olla kuitenkaan kovin yleistä.
On täälläkin eri Korona-keskusteluissa jaksettu valittaa aika paljon siitä, että joutuu omien lastensa kanssa olla niin paljon.
Itsellä myös ystäviä, jotka eronneet siksi, että pääsevät eroon lapsistaan joka toinen viikko.
Nykyajan pullamössö sukupolvi, minä, minulle, minä haluan, minä.......sanoisin että ei kannata perustaa perhettä, jos ei viihdy omien lasten kanssa eikä viihdy perheellisenä. Silloin kannattaa olla sinkku tai parisuhteessa niin, että kumpikaan ei halua lapsia. Kannattaa miettiä mitä se tarkoittaa kun on lapsia. Silloin yleensä ne joilla on aivot, lapsen tarpeet tulevat ensin, sitten aikuisten tarpeet. Ei ole normaalia, että aikuiset tarvitsevat koko ajan jotain omia menoja.....se on lähinnä itsekästä minä minä minä ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, jos perheet osaavat myös pyytää joskus hoitoapua, että saavat esim. vaikka parisuhdeaikaa.
Enkä tällä tarkoita, että olisi tarpeen pyytää sitä jatkuvasti ja kuormittaa läheisiään.
SItten taas on ihan hyvä tunnistaa myös se, jos haluaa pitää lapset lähellään.
Miten ap. teillä huolehditaan parisuhteen ylläpidosta?
Mitä jos ei ymmärretä, että apu kuormittaa läheistä?
Ehkäpä osaat avata suusi ja sanoa, ettet aina jaksa, halya tai viitsi. Että sinulla on muuta tekemistä.
Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi ja jämäkkyydeksi. Jämäkkää aikuista kunnioitetaan, kynnysmattoa ei.
Sinun pitää kyetä kestämään se hetkellinen tunnekuohu, jonka kieltäytymisesi ehkä aiheuttaa.
Aikuisuus on sitä, ettei aina tarvitse miellyttää.Toki ei tarvi miellyttää, mutta jos ei mielytä muita, niin varmaan se oli sen ystävyys- tai sukulaisuussuhteen loppu.
Kuka haluaa olla sun kaveri, jos et tuo sille mitään "lisää"?
Joskus se vaan, että pyydetään on oikeesti kuormittavaa. Tätä ei monet tajua.
Kai osa ei tajuu, mitä tarkoittaa olla vanhempi ja mitä vastuita siitä seuraa.
Jotku varmaan vahinkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatteko oikeasti olla lapsen kanssa jatkuvasti ympäri päivän? Siis tottakai se on ok, mutta kyllä aikuinen tarvitsee välillä muutakin kun lapsen seuraa. Ymmärrän negatiivisen suhtautumisen jos haluaa olla vuoroviikoin lapsesta erossa, mutta miksei esimerkiksi kaksi tuntia? Se voi olla merkittävä hengähdystauko ja sitten on taas voimia tehdä lapsen kanssa kaikenlaista kun taas yhdessä ollaan. Mutta se ei varmaan käy näille superäideille ja isille....
Jos hankkii lapsen, niin kyllä siitä seuraa velvollisuus olla sen lapsen kanssa 24/7.
Juuri tämä on vastaus kaikkiin näihin lapsijurnutusketjuihin. Jos hankit lapsen, otat vastuun olla vanhempi 24/7, joissain tapauksissa jopa se ainoa vanhempi. Jos et tähän kykene tai edes älyä varautua ajatuksellakaan tähän ennen lisääntymistä niin käytä ehkäisyä.
Eibpysty, kin pakko käydä töissä.
se lapsenteko ei ainakaan ole pakollista
Vierailija kirjoitti:
Valittivatkohan vanhempi sukupolvi nuorena, ettei ollut omaa aikaa...luulen, että ei.
Jos haluaa oma aika on niin tärkeää, niin ei varmaan kannata hankkia lasta tai vaihtoehtoisesti voi hoitaa sellaiset puitteet, että voi hankkia lapsille kaksneljäseiskanannyn.
Ennen vanhaan lapset tuli ja meni miten sattui ja koko kylä komensi niitä.
Ja kyllä ihmisillä on aina palanut pinna kun ovat joutuneet talvisin istumaan seitsemän henkeä samassa mökissä, ihan normaaliahan se on. Lähes jokainen ihminen tarvitsee oman nurkan jonne vetäytyä hetkeksi, sitten jaksaa taas seuraa. Lapsetkin kaipaa välillä yksinoloa, varsinkin teinit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, jos perheet osaavat myös pyytää joskus hoitoapua, että saavat esim. vaikka parisuhdeaikaa.
Enkä tällä tarkoita, että olisi tarpeen pyytää sitä jatkuvasti ja kuormittaa läheisiään.
SItten taas on ihan hyvä tunnistaa myös se, jos haluaa pitää lapset lähellään.
Miten ap. teillä huolehditaan parisuhteen ylläpidosta?
Mitä jos ei ymmärretä, että apu kuormittaa läheistä?
Ehkäpä osaat avata suusi ja sanoa, ettet aina jaksa, halya tai viitsi. Että sinulla on muuta tekemistä.
Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi ja jämäkkyydeksi. Jämäkkää aikuista kunnioitetaan, kynnysmattoa ei.
Sinun pitää kyetä kestämään se hetkellinen tunnekuohu, jonka kieltäytymisesi ehkä aiheuttaa.
Aikuisuus on sitä, ettei aina tarvitse miellyttää.Toki ei tarvi miellyttää, mutta jos ei mielytä muita, niin varmaan se oli sen ystävyys- tai sukulaisuussuhteen loppu.
Kuka haluaa olla sun kaveri, jos et tuo sille mitään "lisää"?
Joskus se vaan, että pyydetään on oikeesti kuormittavaa. Tätä ei monet tajua.
Monet hankkii ystäviä vaan, että voivat itse hyötä heistä. Olen näin korona-aikaan kuullut monen valittavan miten laput tipahtelee silmiltä ja huomaa, mitä hyväksikäyttäjiä "ystävät" ovat olleet. Viimeksi asiaa valitti veljeni, joka olisi tarvinnut nyt vastavuoroisesti apua, mutta kukaan "ystävistä" ei korvaansa lotkauttanut. Veljeni on itse aina ensimmäisenä menossa auttamaan muita.
Toki lastenvahtiapua voi tarjota, jos on oikeesti joku polttava syy sille.
Usein apua pyydetään kuitenkin kaikenlaiseen ei-välttämättömään hömppään, kuten että pitää päästä ravintolaan tai mennä jumppaan. Sillä lastenvahdiksi kysytylläkin voi olla jotain hömppää kalenterissa, esim. jumppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole tarkoitettu että vanhemmat ovat lasten kanssa 24/7. Mikään muu kädellinen ei jää yksin/kaksin jälkeläisten kanssa. Systeemimme on täysin per***tä. On tarkoitettu että lasta hoitamassa/kasvattamassa on monta sukulaista, niin kuin vielä muutama sukupolvi sitten olikin. Ei mikään ihme että lapsia ei tehdä ja ne jotka tekee niin ei jaksa. Ja täällä lyötyä kyllä lyödään. Voi vi**u näitä turakkeja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, jos perheet osaavat myös pyytää joskus hoitoapua, että saavat esim. vaikka parisuhdeaikaa.
Enkä tällä tarkoita, että olisi tarpeen pyytää sitä jatkuvasti ja kuormittaa läheisiään.
SItten taas on ihan hyvä tunnistaa myös se, jos haluaa pitää lapset lähellään.
Miten ap. teillä huolehditaan parisuhteen ylläpidosta?
Mitä jos ei ymmärretä, että apu kuormittaa läheistä?
Ehkäpä osaat avata suusi ja sanoa, ettet aina jaksa, halya tai viitsi. Että sinulla on muuta tekemistä.
Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi ja jämäkkyydeksi. Jämäkkää aikuista kunnioitetaan, kynnysmattoa ei.
Sinun pitää kyetä kestämään se hetkellinen tunnekuohu, jonka kieltäytymisesi ehkä aiheuttaa.
Aikuisuus on sitä, ettei aina tarvitse miellyttää.Toki ei tarvi miellyttää, mutta jos ei mielytä muita, niin varmaan se oli sen ystävyys- tai sukulaisuussuhteen loppu.
Kuka haluaa olla sun kaveri, jos et tuo sille mitään "lisää"?
Joskus se vaan, että pyydetään on oikeesti kuormittavaa. Tätä ei monet tajua.
Monet hankkii ystäviä vaan, että voivat itse hyötä heistä. Olen näin korona-aikaan kuullut monen valittavan miten laput tipahtelee silmiltä ja huomaa, mitä hyväksikäyttäjiä "ystävät" ovat olleet. Viimeksi asiaa valitti veljeni, joka olisi tarvinnut nyt vastavuoroisesti apua, mutta kukaan "ystävistä" ei korvaansa lotkauttanut. Veljeni on itse aina ensimmäisenä menossa auttamaan muita.
Tiedän tunteen. Itse autan mielellään, mutta kun apua tarvisi, ketään ei kiinnosta.
Varmaan kyse itsekkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatteko oikeasti olla lapsen kanssa jatkuvasti ympäri päivän? Siis tottakai se on ok, mutta kyllä aikuinen tarvitsee välillä muutakin kun lapsen seuraa. Ymmärrän negatiivisen suhtautumisen jos haluaa olla vuoroviikoin lapsesta erossa, mutta miksei esimerkiksi kaksi tuntia? Se voi olla merkittävä hengähdystauko ja sitten on taas voimia tehdä lapsen kanssa kaikenlaista kun taas yhdessä ollaan. Mutta se ei varmaan käy näille superäideille ja isille....
Lapsella on lähes aina kaksi vanhempaa. Vanhemmat ottavat vuorotellen hengähdystauon, ei siihen kolmatta osapuolta tarvita.
Tiedätkö aika monelle tulee ap yllätyksenä se, kuinka paljon lapsen saaminen muuttaa elämää. Jo ihan tavallisen, terveen ja helpon lapsen kasvattaminen on raakaa työtä niin saati sitten kun lapsia on monta, ehkä pienellä ikäerolla ja osalla vaikka jotain erityispiirteitä tai muuten vaan vaikka kova uhmaikä. Sitä rakastaa lapsiaan, mutta joskus voi vaan väsyä. On huonosti nukuttua öitä, sairastelua yksi toisensa perään perheessä, tosi vähän omaa aikaa eli aikaa tehdä ihan mitä itseä huvittaa: katsoa hömppää TV:stä, käydä lenkillä, tehdä käsitöitä, käydä salilla tms. Joskus siihen vaan väsyy. Ei kukaan jaksa olla toisten saatavilla vuosikausia 24/7. Luojan kiitos yhteiskunnassa on järjestetty päivähoito.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole tarkoitettu että vanhemmat ovat lasten kanssa 24/7. Mikään muu kädellinen ei jää yksin/kaksin jälkeläisten kanssa. Systeemimme on täysin per***tä. On tarkoitettu että lasta hoitamassa/kasvattamassa on monta sukulaista, niin kuin vielä muutama sukupolvi sitten olikin. Ei mikään ihme että lapsia ei tehdä ja ne jotka tekee niin ei jaksa. Ja täällä lyötyä kyllä lyödään. Voi vi**u näitä turakkeja...
Siis mun vastuulla olis hoitaa mun sukulaisen lasta?
Musta on itsestään selvää että lapset on vanhempien vastuulla mutta uskallan myös myöntää, että en aina jaksa edes omia lapsia. Minulla ei juuri ole omia menoja ja olen aika introvertti. Äitiys sopii minulle mutta jatkuva perhe-elämä ei välttämättä ole se minun juttu. Aina on helppo syyllistää ja kertoa miten asioiden tulisi olla. Tärkeintä mielestäni ole kuitenkin se että lapsi saa rakkautta ja vanhemman joka oikeasti jaksaa olla läsnä, lapsen on kuitenkin hyvä oppia olemaan myös itsekseen eikä tottua siihen, että joku jatkuvasti viihdyttää. On myöskin rikkaus mikäli lapsella on paljon turvallisia aikuisia ympärillään, tällöin ei myöskään ole niin haavoittavaa jos vaikkapa vanhemmat eroavat tai on muuten haasteita on elämässä. Lapsrn kasvatus, työn tekeminen, parisuhteen ylläpito yms asiat vievät energiaa ja vaativat työtä, ei vanhemman tarvitse olla mikään itsensä täysin uhraava superihminen, tavallisuus riittää.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö aika monelle tulee ap yllätyksenä se, kuinka paljon lapsen saaminen muuttaa elämää. Jo ihan tavallisen, terveen ja helpon lapsen kasvattaminen on raakaa työtä niin saati sitten kun lapsia on monta, ehkä pienellä ikäerolla ja osalla vaikka jotain erityispiirteitä tai muuten vaan vaikka kova uhmaikä. Sitä rakastaa lapsiaan, mutta joskus voi vaan väsyä. On huonosti nukuttua öitä, sairastelua yksi toisensa perään perheessä, tosi vähän omaa aikaa eli aikaa tehdä ihan mitä itseä huvittaa: katsoa hömppää TV:stä, käydä lenkillä, tehdä käsitöitä, käydä salilla tms. Joskus siihen vaan väsyy. Ei kukaan jaksa olla toisten saatavilla vuosikausia 24/7. Luojan kiitos yhteiskunnassa on järjestetty päivähoito.
Siis väitätkö, että päivähoito on sitä varten, että vanhemmat saa omaa aikaa? Luulin, että se on sitä varten, että vanhemmat voi käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan pullamössö sukupolvi, minä, minulle, minä haluan, minä.......sanoisin että ei kannata perustaa perhettä, jos ei viihdy omien lasten kanssa eikä viihdy perheellisenä. Silloin kannattaa olla sinkku tai parisuhteessa niin, että kumpikaan ei halua lapsia. Kannattaa miettiä mitä se tarkoittaa kun on lapsia. Silloin yleensä ne joilla on aivot, lapsen tarpeet tulevat ensin, sitten aikuisten tarpeet. Ei ole normaalia, että aikuiset tarvitsevat koko ajan jotain omia menoja.....se on lähinnä itsekästä minä minä minä ajattelua.
Eikös pullamössösukupolvi tarkoita nykyisiä eläkeläisiä? Heille kirjaimellisesti syötettiin pullamössöä ja saivat kaiken työpaikoista varhaisiin eläkkeisiin. Muuten olen kyllä samaa mieltä.
Nämähän tehdään vanhuuden turvaksi.