Miksi hankitaan lapsia ja sitten ei haluta olla lasten kanssa?
Ystäväpiirissäni on monia, jotka ovat eronneet siitä syystä, että saavat näin enemmän omaa aikaa, kun lapset ovat vuoroviikoin toisen vanhemman luona.
Veljeni ja hänen vaimonsa ovat tyrkyttäneet lastaan joka viikko minulle hoitoon, jotta saisivat omaa aikaa.
Samoin nyt Koronan aikaan monilla vanhemmilla on mennyt hermo siihen, ettei ole omaa aikaa.
Kommentit (117)
Minulla ei ole lapsia, enkä tässä elämänvaiheessa aio hankkiakaan, sillä minulla ei yksinkertaisesti työkuvioiden vuoksi ole aikaa, vaikka perheen perustaminen kyllä jo muuten kiinnostaisi. Kannan vastuuni ja hankin lapsia vain, jos voin ja haluan olla läsnä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samankaltainen tilanne:
Veli vaimoineen tarvitsevat kokoajan lapsenvahtia, milloin mennään höntsälätkään tai ravintolaan syömään ilman lasta. Tarvitsevat omaa aikaa, jotta pää ei räjähdä. Tämä tarkoittaa tosin, sitä, että heidän oma aikansa on pois minun omasta ajastani.
Tarkoittaako sukulaisuus sitä, että on velvollisuus hoitaa kaikkien muiden lapsia?
Opettele kieltäytymään! Et ole velvollinen lapsenvahdiksi. Ilmoitat milloin itsellesi sopii!
Voihan sitä kieltäytyä, mutta jos kieltäydyn, veljeni vaimo kilahtaa. Tämä on jo kiristänyt suhdettani veljeeni.
Haluaisin tietää, onko muilla samanlaisia kokemuksia ja lisäksi ymmärtää lasten vanhempia.
Kieltäydy systemaattisesti. Siinäpä sitten etsii uuden orjan itselleen. Tuo on yksiselitteisesti henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatteko oikeasti olla lapsen kanssa jatkuvasti ympäri päivän? Siis tottakai se on ok, mutta kyllä aikuinen tarvitsee välillä muutakin kun lapsen seuraa. Ymmärrän negatiivisen suhtautumisen jos haluaa olla vuoroviikoin lapsesta erossa, mutta miksei esimerkiksi kaksi tuntia? Se voi olla merkittävä hengähdystauko ja sitten on taas voimia tehdä lapsen kanssa kaikenlaista kun taas yhdessä ollaan. Mutta se ei varmaan käy näille superäideille ja isille....
Jos hankkii lapsen, niin kyllä siitä seuraa velvollisuus olla sen lapsen kanssa 24/7.
Juuri tämä on vastaus kaikkiin näihin lapsijurnutusketjuihin. Jos hankit lapsen, otat vastuun olla vanhempi 24/7, joissain tapauksissa jopa se ainoa vanhempi. Jos et tähän kykene tai edes älyä varautua ajatuksellakaan tähän ennen lisääntymistä niin käytä ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatteko oikeasti olla lapsen kanssa jatkuvasti ympäri päivän? Siis tottakai se on ok, mutta kyllä aikuinen tarvitsee välillä muutakin kun lapsen seuraa. Ymmärrän negatiivisen suhtautumisen jos haluaa olla vuoroviikoin lapsesta erossa, mutta miksei esimerkiksi kaksi tuntia? Se voi olla merkittävä hengähdystauko ja sitten on taas voimia tehdä lapsen kanssa kaikenlaista kun taas yhdessä ollaan. Mutta se ei varmaan käy näille superäideille ja isille....
Jos hankkii lapsen, niin kyllä siitä seuraa velvollisuus olla sen lapsen kanssa 24/7.
Juuri tämä on vastaus kaikkiin näihin lapsijurnutusketjuihin. Jos hankit lapsen, otat vastuun olla vanhempi 24/7, joissain tapauksissa jopa se ainoa vanhempi. Jos et tähän kykene tai edes älyä varautua ajatuksellakaan tähän ennen lisääntymistä niin käytä ehkäisyä.
Eibpysty, kin pakko käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatteko oikeasti olla lapsen kanssa jatkuvasti ympäri päivän? Siis tottakai se on ok, mutta kyllä aikuinen tarvitsee välillä muutakin kun lapsen seuraa. Ymmärrän negatiivisen suhtautumisen jos haluaa olla vuoroviikoin lapsesta erossa, mutta miksei esimerkiksi kaksi tuntia? Se voi olla merkittävä hengähdystauko ja sitten on taas voimia tehdä lapsen kanssa kaikenlaista kun taas yhdessä ollaan. Mutta se ei varmaan käy näille superäideille ja isille....
Jos hankkii lapsen, niin kyllä siitä seuraa velvollisuus olla sen lapsen kanssa 24/7.
Juuri tämä on vastaus kaikkiin näihin lapsijurnutusketjuihin. Jos hankit lapsen, otat vastuun olla vanhempi 24/7, joissain tapauksissa jopa se ainoa vanhempi. Jos et tähän kykene tai edes älyä varautua ajatuksellakaan tähän ennen lisääntymistä niin käytä ehkäisyä.
Eibpysty, kin pakko käydä töissä.
Suomessa on hyvä päivähoito.
Että on taas mustavalkoista. En alkanut parisuhteeseen, jotta voin olla toisen kanssa 24/7, en halua työtä, jossa pitää olla 24/7. Lapset toki eri, kun ovat täysin omalla vastuulla, mutta silti olen aina ajatellut, että saa omaakin aikaa sitä enemmän kuin lapset kasvaa. Ei se silti tarkoita, etteikö niiden kanssa haluaisi olla. Joskus on ihan kiva viettää päivä tai pari niin, että ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään. Jos ei saa kaivata hetken aikaa ilman lapsiaan niin samalla logiikalla ei saa kaivata töissä viikonloppuja tai lomia yms., koska miksi et ole sellaisessa työssä josta nautit aina 24/7 jne.
Valittivatkohan vanhempi sukupolvi nuorena, ettei ollut omaa aikaa...luulen, että ei.
Jos haluaa oma aika on niin tärkeää, niin ei varmaan kannata hankkia lasta tai vaihtoehtoisesti voi hoitaa sellaiset puitteet, että voi hankkia lapsille kaksneljäseiskanannyn.
Vierailija kirjoitti:
Että on taas mustavalkoista. En alkanut parisuhteeseen, jotta voin olla toisen kanssa 24/7, en halua työtä, jossa pitää olla 24/7. Lapset toki eri, kun ovat täysin omalla vastuulla, mutta silti olen aina ajatellut, että saa omaakin aikaa sitä enemmän kuin lapset kasvaa. Ei se silti tarkoita, etteikö niiden kanssa haluaisi olla. Joskus on ihan kiva viettää päivä tai pari niin, että ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään. Jos ei saa kaivata hetken aikaa ilman lapsiaan niin samalla logiikalla ei saa kaivata töissä viikonloppuja tai lomia yms., koska miksi et ole sellaisessa työssä josta nautit aina 24/7 jne.
Ei kai lapsia voi verrata työhön. Tietääkseni ainakin minulla työsopimuksen mukaan velvollisuus tehdä viikossa 37,5 tuntia töitä.
Vierailija kirjoitti:
Että on taas mustavalkoista. En alkanut parisuhteeseen, jotta voin olla toisen kanssa 24/7, en halua työtä, jossa pitää olla 24/7. Lapset toki eri, kun ovat täysin omalla vastuulla, mutta silti olen aina ajatellut, että saa omaakin aikaa sitä enemmän kuin lapset kasvaa. Ei se silti tarkoita, etteikö niiden kanssa haluaisi olla. Joskus on ihan kiva viettää päivä tai pari niin, että ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään. Jos ei saa kaivata hetken aikaa ilman lapsiaan niin samalla logiikalla ei saa kaivata töissä viikonloppuja tai lomia yms., koska miksi et ole sellaisessa työssä josta nautit aina 24/7 jne.
Eikö lasten toinen vanhempi voi myös hoitaa lapsia, jos toisella on tarve omaan aikaan?
Hankitaan lapsia koska "ne nyt vaan kuuluu tehdä", eikä asiaa mietitä mitenkään tarkemmin tai pidemmälle. Monesti ne jotka ovat asiaa harkinneet tarkkaan, myös viihtyvät lastensa kanssa.
Tokihan virhearviointejakin voi tulla mutta niissä tapauksissa mietin, miksi niitä mussukoita on hankittu heti kättelyssä 5. Lapsiperhe-elämä ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tulla yllärinä se lapsen luonne. Huvittaa aina kun täällä jotku kertovat kasvattaneensa lapsensa niin upeen hyväkäytöksisiksi. Ei, teillä vaan sattuu olemaan helpot lapset. Mulla on helppo lapsi, sitä ei tarvinnut ikinä mitenkään kasvattaa. Kavereilla joillain on todella vaikeita tapauksia, en tajua miten kestävät. Hyvät vanhemmat, yrittävät kaikin keinoin kasvattaa ja ohjata, mutta on kuin yrittäisi saada takkatulta suoran putken muotoon.
Oma esimerkki vaikuttaa paljon. Ei sitä lasta välttämättä tarvitse tietoisesti kasvattaa jos se saa olla normaalissa ympäristössä hyvien vanhempien kanssa. Eri asia sitten on kun lääkkeitä ja viinaa käyttävät vanhemmat tekevät jonkun adhd kakaran lähiöwt kotiin. Malliksi saa työttömän aikuisen, joka saa itkupotkuraivareita ja valehtelee ja kiukuttelee lapselle.
Pointtini oli että kyllä näille "kunnollisille" vanhemmillekin niitä erittäin vaikeita adhdtapauksia syntyy. Siinä se oma erimerkki ei vaikuta lähes yhtään vaikka kuinka yrittäisi.
Minä olen vieny lapsiani tosi vähän hoitoon. Enemmän ne oli poissa, kun itse alkoivat haluta yökylään. Nyt ne on jo aikuisia. Ja käyvät edelleen viikottain. Ja pitävät yhteyttä lähes päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Että on taas mustavalkoista. En alkanut parisuhteeseen, jotta voin olla toisen kanssa 24/7, en halua työtä, jossa pitää olla 24/7. Lapset toki eri, kun ovat täysin omalla vastuulla, mutta silti olen aina ajatellut, että saa omaakin aikaa sitä enemmän kuin lapset kasvaa. Ei se silti tarkoita, etteikö niiden kanssa haluaisi olla. Joskus on ihan kiva viettää päivä tai pari niin, että ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään. Jos ei saa kaivata hetken aikaa ilman lapsiaan niin samalla logiikalla ei saa kaivata töissä viikonloppuja tai lomia yms., koska miksi et ole sellaisessa työssä josta nautit aina 24/7 jne.
Siitä huolimatta haluaako vai ei, on lapset sun vastuulla 24/7. Jos työ ei mieluinen, voi vaihtaa työpaikkaa, tätä ei kai voi tehdä omien lastensa suhteen.
Lisäksi töissä on usein velvollisuus tehdä omat tehtävät työaikana, ei sen ulkopuolella, joten on kai ihan ok haaveilla viikonlopusta, kunhan suorittaa ne omat duunit työaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatteko oikeasti olla lapsen kanssa jatkuvasti ympäri päivän? Siis tottakai se on ok, mutta kyllä aikuinen tarvitsee välillä muutakin kun lapsen seuraa. Ymmärrän negatiivisen suhtautumisen jos haluaa olla vuoroviikoin lapsesta erossa, mutta miksei esimerkiksi kaksi tuntia? Se voi olla merkittävä hengähdystauko ja sitten on taas voimia tehdä lapsen kanssa kaikenlaista kun taas yhdessä ollaan. Mutta se ei varmaan käy näille superäideille ja isille....
Jos hankkii lapsen, niin kyllä siitä seuraa velvollisuus olla sen lapsen kanssa 24/7.
Juuri tämä on vastaus kaikkiin näihin lapsijurnutusketjuihin. Jos hankit lapsen, otat vastuun olla vanhempi 24/7, joissain tapauksissa jopa se ainoa vanhempi. Jos et tähän kykene tai edes älyä varautua ajatuksellakaan tähän ennen lisääntymistä niin käytä ehkäisyä.
Eibpysty, kin pakko käydä töissä.
Kenen vastuulla lapset ovat, jos ei vanhemman? Siitä huolimatta, että on pakko käydä töissä.
Miksi niiden kans pitäis 24/7 olla? Vanhemmatkin tarvii sitä omaa aikaa. Eikä se tarkoita ettei rakasta lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kai on niin lampaita että ne lapset pitää hommata koska muillakin on. Kuuluu asiaan eikä sen syvällisemmin mietitä mitä se vanhemmuus tarkoittaa.
Tämä. Kysyin kerran lapsuudenystävältäni, kahden lapsen kolmekymppiseltä äidiltä, että miksi hän oli tehnyt lapsia. Hän mietti hetken ja sanoi, että siksi kun niitä kuuluu tehdä. Olin aivan äimän käkenä, hän ei siis osannut kertoa mitään muuta syytä perheellistymiseensä kuin yhteiskunnan odotukset. En voi vieläkään käsittää asiaa, lapsia tehdään miettimättä yhtään halutaanko niitä todella itse ja miten niiden kanssa pärjätään kun niitä nyt vaan kuuluu tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatteko oikeasti olla lapsen kanssa jatkuvasti ympäri päivän? Siis tottakai se on ok, mutta kyllä aikuinen tarvitsee välillä muutakin kun lapsen seuraa. Ymmärrän negatiivisen suhtautumisen jos haluaa olla vuoroviikoin lapsesta erossa, mutta miksei esimerkiksi kaksi tuntia? Se voi olla merkittävä hengähdystauko ja sitten on taas voimia tehdä lapsen kanssa kaikenlaista kun taas yhdessä ollaan. Mutta se ei varmaan käy näille superäideille ja isille....
Jos hankkii lapsen, niin kyllä siitä seuraa velvollisuus olla sen lapsen kanssa 24/7.
Just tätä en tajua. Miten vanhemmilla ei muka käy mielessä, että vastuu lapsesta ja tarvittaessa lapsen seurana oleminen 24/7 ON sun työtä, kun sen lapsen hankit. Tietysti vanhemmat tarvitsevat hengähdystaukoja välillä, mutta aina pitäisi lähteä sillä asenteella, että lapsi on sulla ja sinun 24/7.
Koska en itse jaksaisi tuota, olen tietoisesti jättänyt lapset hankkimatta.
N41
Vierailija kirjoitti:
Miksi niiden kans pitäis 24/7 olla? Vanhemmatkin tarvii sitä omaa aikaa. Eikä se tarkoita ettei rakasta lapsiaan.
Rakastaminen ja velvollisuus on vähän eri juttu. Voin rakastaa siskoani, mutta ei minun tarvitse olla hänen kanssaan 24/7.
Jos hankkii lapsia, niin ei kai se vastuu mee mihinkään, rakastaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, jos perheet osaavat myös pyytää joskus hoitoapua, että saavat esim. vaikka parisuhdeaikaa.
Enkä tällä tarkoita, että olisi tarpeen pyytää sitä jatkuvasti ja kuormittaa läheisiään.
SItten taas on ihan hyvä tunnistaa myös se, jos haluaa pitää lapset lähellään.
Miten ap. teillä huolehditaan parisuhteen ylläpidosta?
Mitä jos ei ymmärretä, että apu kuormittaa läheistä?
Ehkäpä osaat avata suusi ja sanoa, ettet aina jaksa, halya tai viitsi. Että sinulla on muuta tekemistä.
Sitä kutsutaan rajojen asettamiseksi ja jämäkkyydeksi. Jämäkkää aikuista kunnioitetaan, kynnysmattoa ei.
Sinun pitää kyetä kestämään se hetkellinen tunnekuohu, jonka kieltäytymisesi ehkä aiheuttaa.
Aikuisuus on sitä, ettei aina tarvitse miellyttää.
Oma esimerkki vaikuttaa paljon. Ei sitä lasta välttämättä tarvitse tietoisesti kasvattaa jos se saa olla normaalissa ympäristössä hyvien vanhempien kanssa. Eri asia sitten on kun lääkkeitä ja viinaa käyttävät vanhemmat tekevät jonkun adhd kakaran lähiöwt kotiin. Malliksi saa työttömän aikuisen, joka saa itkupotkuraivareita ja valehtelee ja kiukuttelee lapselle.