Lue keskustelun säännöt.
Miksi tietekonepelien pelaajat/pelien puolustajat eivät hyväksy minkäänlaista kritiikkiä?
01.04.2020 |
En ole koskaan kohdannut ihmisryhmää, joka eläisi yhtä vahvasti omassa kuplassaan. Tällä palstalla kaikki vähänkään pelaamista kritisoivat aloitukset saavat aina useita kymmeniä alanuolia ja teilaavia kommentteja (jotka vastaavasti saavat paljon ylänuolia).
Mistä tämä oikein johtuu?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta, että kritiikkiä pelaajana harvemmin kuulee, kyllä se on kuuroa trollaamista pikemminkin. Tuskin kukaan pitää addiktoitunutta elämäntapaa hyvänä, oli se addiktion kohde mikä hyvänsä. Jos joku pelaa tietokoneella 16-18 tuntia päivä niin, että sosiaaliset suhteet kärsii, työ/koulu/opiskelu kärsii ja terveys menee keturalleen, niin aika harva tällaista pelaamista pitää hyvänä asiana. Lisäksi kaikkien pelien niputtaminen samaan kastiin on aika puusilmäistä touhua, koska pelejä on valtavasti laidasta laitaan ja mikäli tiedossa on vaikka pelkät CS:n ja candy crush, joiden perusteella "kaikki pelit on roskaa ja aivot tuhoavaa hommaa", niin suosittelen hieman perehtymään asiaan.
Pelaan ja olen pelannut fps-pelejä (ensin yksin tai hotseatina) aika nuoresta, enkä koe olevani kovin kieroon kasvanut. Nykyään suurin osa pelaamistani on mmorpgeja ja välillä tulee pelattua koko viikonloppu laneilla. Saatan myös lähteä vaeltamaan tai melonta/fillarireissulle viikonlopuksi ja käyttää siihen ihan vastaavasti aikaa. Työt ei ole koskaan kärsineet pelaamisesta. Sen sijaan hyötyjä näen paljon (kielitaito, ryhmätyöskentely, tietynlainen ongelmanratkaisukyvyn kehittyminen). Ainoa nega, mikä tulee mieleen, on pelimaailmassa esiintyvä misogynia, jota melko varmasti jokainen naispelaaja saa kuulla.
Tuo mainittu mustavalkoisuus pelaamiseen liittyvissä keskusteluissa on kyllä harvinaisen totta, enkä keksi muuta harrastusta, josta ihmisillä olisi yhtä vahvat puolesta tai vastaan-mielipiteet (ehkä metsästys?)
Itse en ole törmännyt misogyniaan peleissä koskaan. Päin vastoin, tytöt/naiset on olleet aina pidettyjä ja haluttuja pelikavereita. Sama on ollut niin tekstipohjaisissa mudeissa, wowissa, ja fps peleissä.
Oletko pelaava nainen? Koska erikoista jos näin todella on. Kokeile pelata naisena mmorpg-pelejä ja kerro sitten uudestaan kokemuksiasi.
Mikähän wow sitten mahtoi olla jos ei mmorpg? Eipä sinänsä en usko että siellä ainakaan yleisen populaation joukossa vieraillessa ei tulisi vastaan kaikenmaailman epäkypsiä räkänokkia. Monet vaan pitää huolen etteivät kommunikoi juurikaan yleisen populaation kanssa vaan ainoastaan kiltansa ja kaveriporukkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopelithän on pitkälti todellisuuspakoa. Ei siis ihme että sen aktiiviset harrastajat ovat todellisuuspakoisia ihmisiä jotka ummistaa silmänsä kritiikiltä ja pakenee kuvitelmiinsa.
Kirjat ovat todellisuuspakoa. Elokuvat ovat todellisuuspakoa. Teatteri ja ooppera ovat todellisuuspakoa.
Kuulostat oikeasti 80 äo ihmiseltä, kun vimmatusti vihaat yhtä viihteen muotoa noin pahasti.
Turhaa vängätä peliuskovaisen kanssa, koska et osaa ottaa kritiikkiä vastaan, mutta enemmän videopelit muistuttaa jotain hedelmäpelejä kuin kirjoja tai oopperaa. Elokuva kestää sen pari tuntia mutta nettipelejä pelataan 10 tuntia päivässä kuin hamsteri juoksupyörässä. Videopelejähän oikeasti suunnitellaan joidenkin rottakokeiden pohjalta olemaan mahdollisimman addiktoivia. Aiheesta lisää: Skinner box. Pelien tarinankerrontakin on lähempänä jotain ö-luokan fantasiaa ja voimafantasioita kuin mitään tasokasta kaunokirjallisuutta. Pelaaja leikkii jotain alfasankaria joka on chosen one joka pelastaa maailman pahalta. Siis tuollaista lapsellista roskaa vertaat kirjallisuuteen. Salli mun nauraa, geimeri.
Monet pelit kuten Witcher perustuvat kirjoihin. Onko sinulla mitään tietämystä aiheesta vai heitätkö näitä juttuja aivan mutulla?
Witcher perustuu b-luokan fantasiasarjaan. Niiden kirjojen pohjalta tehty Netflix-sarjakin on Xena/Hercules tason kalkkuna. Tämäkö on nyt sitä suurta taidetta? Muskelisankari huitoo miekalla ja panee seksikkäitä noitanaisia. Vau, kypsää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopelithän on pitkälti todellisuuspakoa. Ei siis ihme että sen aktiiviset harrastajat ovat todellisuuspakoisia ihmisiä jotka ummistaa silmänsä kritiikiltä ja pakenee kuvitelmiinsa.
Kirjat ovat todellisuuspakoa. Elokuvat ovat todellisuuspakoa. Teatteri ja ooppera ovat todellisuuspakoa.
Kuulostat oikeasti 80 äo ihmiseltä, kun vimmatusti vihaat yhtä viihteen muotoa noin pahasti.
Turhaa vängätä peliuskovaisen kanssa, koska et osaa ottaa kritiikkiä vastaan, mutta enemmän videopelit muistuttaa jotain hedelmäpelejä kuin kirjoja tai oopperaa. Elokuva kestää sen pari tuntia mutta nettipelejä pelataan 10 tuntia päivässä kuin hamsteri juoksupyörässä. Videopelejähän oikeasti suunnitellaan joidenkin rottakokeiden pohjalta olemaan mahdollisimman addiktoivia. Aiheesta lisää: Skinner box. Pelien tarinankerrontakin on lähempänä jotain ö-luokan fantasiaa ja voimafantasioita kuin mitään tasokasta kaunokirjallisuutta. Pelaaja leikkii jotain alfasankaria joka on chosen one joka pelastaa maailman pahalta. Siis tuollaista lapsellista roskaa vertaat kirjallisuuteen. Salli mun nauraa, geimeri.
Ja tosi-tv ei ole lapsellista roskaa. Silti miljoonat aikuiset ihmiset vakavissaan tapittavat tätä paskaa. Mutta aktiivista ajattelukykyä, reaktioaikoja ja eteenpäin suunnittelua vaativa peli sitten on.
Parempi kun koronavirus pyyhkisi planeetalta pois tuollaiset "ihmiset" joille kaikki joka vaatii yhtään minkäänlaista aktiivista toimijuutta on 'lapsellista'.
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka katsovat temppareita aivot narikassa ja vihaavat ihmisiä jotka pelaavat esim. strategiapelejä, ovat vain yksinkertaisesti helvetin tyhmiä.
Tarkoitan että tämän temppariporukan älyykkysosamäärä on kengännumeron paikkeilla. Miksi minua kiinnostaisi mitä mieltä nämä ihmisperseet ovat mistään asiasta?
Niin naurettavia nämä geimerien puolustelut. Jos kritisoit videopelejä niin olet joku tosi-tv/tempparifani. Minulla tuossa juuri Thomas Mannia luettavana. Leiki sinä vaan sitä miekkasankaria siellä taikamaailmassasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopelithän on pitkälti todellisuuspakoa. Ei siis ihme että sen aktiiviset harrastajat ovat todellisuuspakoisia ihmisiä jotka ummistaa silmänsä kritiikiltä ja pakenee kuvitelmiinsa.
Kirjat ovat todellisuuspakoa. Elokuvat ovat todellisuuspakoa. Teatteri ja ooppera ovat todellisuuspakoa.
Kuulostat oikeasti 80 äo ihmiseltä, kun vimmatusti vihaat yhtä viihteen muotoa noin pahasti.
Turhaa vängätä peliuskovaisen kanssa, koska et osaa ottaa kritiikkiä vastaan, mutta enemmän videopelit muistuttaa jotain hedelmäpelejä kuin kirjoja tai oopperaa. Elokuva kestää sen pari tuntia mutta nettipelejä pelataan 10 tuntia päivässä kuin hamsteri juoksupyörässä. Videopelejähän oikeasti suunnitellaan joidenkin rottakokeiden pohjalta olemaan mahdollisimman addiktoivia. Aiheesta lisää: Skinner box. Pelien tarinankerrontakin on lähempänä jotain ö-luokan fantasiaa ja voimafantasioita kuin mitään tasokasta kaunokirjallisuutta. Pelaaja leikkii jotain alfasankaria joka on chosen one joka pelastaa maailman pahalta. Siis tuollaista lapsellista roskaa vertaat kirjallisuuteen. Salli mun nauraa, geimeri.
Monet pelit kuten Witcher perustuvat kirjoihin. Onko sinulla mitään tietämystä aiheesta vai heitätkö näitä juttuja aivan mutulla?
Witcher perustuu b-luokan fantasiasarjaan. Niiden kirjojen pohjalta tehty Netflix-sarjakin on Xena/Hercules tason kalkkuna. Tämäkö on nyt sitä suurta taidetta? Muskelisankari huitoo miekalla ja panee seksikkäitä noitanaisia. Vau, kypsää!
Mikään ei ole kypsempää kuin anonyymina arvostella muiden harrastuksia... En ole tuo, kenen kanssa dialogia käyt ja täytyy sanoa, että ei mua voisi vähempää kiinnostaa, mitä mun harrastuksesta ajattelet. En minäkään tuhlaa aikaani siihen, että halveksisin jotain keilausta tai sukkien kutomista tai postimerkkien keräilyä -- kukin tehköön mitä lystää omalla ajallaan, minä teen asioita, jotka minua viihdyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopelithän on pitkälti todellisuuspakoa. Ei siis ihme että sen aktiiviset harrastajat ovat todellisuuspakoisia ihmisiä jotka ummistaa silmänsä kritiikiltä ja pakenee kuvitelmiinsa.
Kirjat ovat todellisuuspakoa. Elokuvat ovat todellisuuspakoa. Teatteri ja ooppera ovat todellisuuspakoa.
Kuulostat oikeasti 80 äo ihmiseltä, kun vimmatusti vihaat yhtä viihteen muotoa noin pahasti.
Turhaa vängätä peliuskovaisen kanssa, koska et osaa ottaa kritiikkiä vastaan, mutta enemmän videopelit muistuttaa jotain hedelmäpelejä kuin kirjoja tai oopperaa. Elokuva kestää sen pari tuntia mutta nettipelejä pelataan 10 tuntia päivässä kuin hamsteri juoksupyörässä. Videopelejähän oikeasti suunnitellaan joidenkin rottakokeiden pohjalta olemaan mahdollisimman addiktoivia. Aiheesta lisää: Skinner box. Pelien tarinankerrontakin on lähempänä jotain ö-luokan fantasiaa ja voimafantasioita kuin mitään tasokasta kaunokirjallisuutta. Pelaaja leikkii jotain alfasankaria joka on chosen one joka pelastaa maailman pahalta. Siis tuollaista lapsellista roskaa vertaat kirjallisuuteen. Salli mun nauraa, geimeri.
Olipa niin epätoivoisen ilmeinen trolliyritys että saat arvosanaksi miinus kolme kautta viisi.
Itse pelaan mitä lystää enkä tarvitse siihen yhteisön tai yhteiskunnan hyväksyntää. Toisaalta olenkin aikuinen enkä epävarma räkänokka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopelithän on pitkälti todellisuuspakoa. Ei siis ihme että sen aktiiviset harrastajat ovat todellisuuspakoisia ihmisiä jotka ummistaa silmänsä kritiikiltä ja pakenee kuvitelmiinsa.
Kirjat ovat todellisuuspakoa. Elokuvat ovat todellisuuspakoa. Teatteri ja ooppera ovat todellisuuspakoa.
Kuulostat oikeasti 80 äo ihmiseltä, kun vimmatusti vihaat yhtä viihteen muotoa noin pahasti.
Turhaa vängätä peliuskovaisen kanssa, koska et osaa ottaa kritiikkiä vastaan, mutta enemmän videopelit muistuttaa jotain hedelmäpelejä kuin kirjoja tai oopperaa. Elokuva kestää sen pari tuntia mutta nettipelejä pelataan 10 tuntia päivässä kuin hamsteri juoksupyörässä. Videopelejähän oikeasti suunnitellaan joidenkin rottakokeiden pohjalta olemaan mahdollisimman addiktoivia. Aiheesta lisää: Skinner box. Pelien tarinankerrontakin on lähempänä jotain ö-luokan fantasiaa ja voimafantasioita kuin mitään tasokasta kaunokirjallisuutta. Pelaaja leikkii jotain alfasankaria joka on chosen one joka pelastaa maailman pahalta. Siis tuollaista lapsellista roskaa vertaat kirjallisuuteen. Salli mun nauraa, geimeri.
Monet pelit kuten Witcher perustuvat kirjoihin. Onko sinulla mitään tietämystä aiheesta vai heitätkö näitä juttuja aivan mutulla?
Witcher perustuu b-luokan fantasiasarjaan. Niiden kirjojen pohjalta tehty Netflix-sarjakin on Xena/Hercules tason kalkkuna. Tämäkö on nyt sitä suurta taidetta? Muskelisankari huitoo miekalla ja panee seksikkäitä noitanaisia. Vau, kypsää!
Eli mutulla vedät. Yritä nyt edes, noin säälittävää provoamista ei edes hormonikiimainen teini saa suollettua näppäimistöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun peleissä on kontaktissa muihin ihmisiin, niin mistä sen tietää miksi joku toimii kuten toimii? En tiedä vaikka joku hyökkää liki kaikkien kimppuun, joten pitäisikö minun ottaa henkilökohtaisesti jos hän käy kimppuuni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka katsovat temppareita aivot narikassa ja vihaavat ihmisiä jotka pelaavat esim. strategiapelejä, ovat vain yksinkertaisesti helvetin tyhmiä.
Tarkoitan että tämän temppariporukan älyykkysosamäärä on kengännumeron paikkeilla. Miksi minua kiinnostaisi mitä mieltä nämä ihmisperseet ovat mistään asiasta?
Niin naurettavia nämä geimerien puolustelut. Jos kritisoit videopelejä niin olet joku tosi-tv/tempparifani. Minulla tuossa juuri Thomas Mannia luettavana. Leiki sinä vaan sitä miekkasankaria siellä taikamaailmassasi.
Pläh, luin thomas mannit ja paljon muuta jo yläasteella eli yli 30 vuotta sitten. Nyt pitääkin avata dragon age...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Videopelithän on pitkälti todellisuuspakoa. Ei siis ihme että sen aktiiviset harrastajat ovat todellisuuspakoisia ihmisiä jotka ummistaa silmänsä kritiikiltä ja pakenee kuvitelmiinsa.
Kirjat ovat todellisuuspakoa. Elokuvat ovat todellisuuspakoa. Teatteri ja ooppera ovat todellisuuspakoa.
Kuulostat oikeasti 80 äo ihmiseltä, kun vimmatusti vihaat yhtä viihteen muotoa noin pahasti.
Turhaa vängätä peliuskovaisen kanssa, koska et osaa ottaa kritiikkiä vastaan, mutta enemmän videopelit muistuttaa jotain hedelmäpelejä kuin kirjoja tai oopperaa. Elokuva kestää sen pari tuntia mutta nettipelejä pelataan 10 tuntia päivässä kuin hamsteri juoksupyörässä. Videopelejähän oikeasti suunnitellaan joidenkin rottakokeiden pohjalta olemaan mahdollisimman addiktoivia. Aiheesta lisää: Skinner box. Pelien tarinankerrontakin on lähempänä jotain ö-luokan fantasiaa ja voimafantasioita kuin mitään tasokasta kaunokirjallisuutta. Pelaaja leikkii jotain alfasankaria joka on chosen one joka pelastaa maailman pahalta. Siis tuollaista lapsellista roskaa vertaat kirjallisuuteen. Salli mun nauraa, geimeri.
Monet pelit kuten Witcher perustuvat kirjoihin. Onko sinulla mitään tietämystä aiheesta vai heitätkö näitä juttuja aivan mutulla?
Witcher perustuu b-luokan fantasiasarjaan. Niiden kirjojen pohjalta tehty Netflix-sarjakin on Xena/Hercules tason kalkkuna. Tämäkö on nyt sitä suurta taidetta? Muskelisankari huitoo miekalla ja panee seksikkäitä noitanaisia. Vau, kypsää!
Moni ooppera ja mm. Straussin klassinen operetti kuten Lepakko /die Fledermaus kertoo lähinnä siitä kun päähahmo joutuu ryyppyputken jälkeen vankilaan ja vaimo sitten joutuu juomaan kahdestaan jonkun markiisin tai muun yhdentekevän hahmon kanssa samppanjaa.
Korkealentoista ja suurta taidetta. Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka katsovat temppareita aivot narikassa ja vihaavat ihmisiä jotka pelaavat esim. strategiapelejä, ovat vain yksinkertaisesti helvetin tyhmiä.
Tarkoitan että tämän temppariporukan älyykkysosamäärä on kengännumeron paikkeilla. Miksi minua kiinnostaisi mitä mieltä nämä ihmisperseet ovat mistään asiasta?
Niin naurettavia nämä geimerien puolustelut. Jos kritisoit videopelejä niin olet joku tosi-tv/tempparifani. Minulla tuossa juuri Thomas Mannia luettavana. Leiki sinä vaan sitä miekkasankaria siellä taikamaailmassasi.
Sori, mutta aika infantiili ja autistinen olet jos mielestäsi Buddenbrookit tai Taikavuori ovat jotain erityisen hienoa kirjallisuutta.
Paljastit juuri sen, että olet oikeastaan täysin ontto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin naurettavia nämä geimerien puolustelut. Jos kritisoit videopelejä niin olet joku tosi-tv/tempparifani. Minulla tuossa juuri Thomas Mannia luettavana. Leiki sinä vaan sitä miekkasankaria siellä taikamaailmassasi.
Toivottavasti tykkäät omasta vapaa-ajanviettotavastasi. Hassuimpia on ne ihmiset, jotka valitsevat tekemisensä muiden mielipiteiden mukaan esim. luetaan kirjallisuutta, mistä ei tykkää mutta lukijan voi mieltää ns. paremmaksi ihmiseksi.
En lukenut ketjun vastauksia. Minulla on kaksi poikaa, jotka pelaavat paljon. Kun esikoinen aloitti pelaamista joskus 11-vuotiaana keskustelu oli vain ja ainoastaan pelien haitoista varoittamista. Tuli vaikutelma, että tulevaisuus on nyt automaattisesti pilalla ja poika syrjäytyy täysin. Vasta myöhemmin on alettu puhua myös pelien tuomista sosiaalisista kontakteista, kielitaidon paranemisesta ja siitä, mitä taitoja peleissä oppii. Luulen, että keskustelu kärjistyi ihan liikaa silloin aikanaan ja kestää aikansa ennen kuin mustan ja valkoisen lisäksi nähdään muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta, että kritiikkiä pelaajana harvemmin kuulee, kyllä se on kuuroa trollaamista pikemminkin. Tuskin kukaan pitää addiktoitunutta elämäntapaa hyvänä, oli se addiktion kohde mikä hyvänsä. Jos joku pelaa tietokoneella 16-18 tuntia päivä niin, että sosiaaliset suhteet kärsii, työ/koulu/opiskelu kärsii ja terveys menee keturalleen, niin aika harva tällaista pelaamista pitää hyvänä asiana. Lisäksi kaikkien pelien niputtaminen samaan kastiin on aika puusilmäistä touhua, koska pelejä on valtavasti laidasta laitaan ja mikäli tiedossa on vaikka pelkät CS:n ja candy crush, joiden perusteella "kaikki pelit on roskaa ja aivot tuhoavaa hommaa", niin suosittelen hieman perehtymään asiaan.
Pelaan ja olen pelannut fps-pelejä (ensin yksin tai hotseatina) aika nuoresta, enkä koe olevani kovin kieroon kasvanut. Nykyään suurin osa pelaamistani on mmorpgeja ja välillä tulee pelattua koko viikonloppu laneilla. Saatan myös lähteä vaeltamaan tai melonta/fillarireissulle viikonlopuksi ja käyttää siihen ihan vastaavasti aikaa. Työt ei ole koskaan kärsineet pelaamisesta. Sen sijaan hyötyjä näen paljon (kielitaito, ryhmätyöskentely, tietynlainen ongelmanratkaisukyvyn kehittyminen). Ainoa nega, mikä tulee mieleen, on pelimaailmassa esiintyvä misogynia, jota melko varmasti jokainen naispelaaja saa kuulla.
Tuo mainittu mustavalkoisuus pelaamiseen liittyvissä keskusteluissa on kyllä harvinaisen totta, enkä keksi muuta harrastusta, josta ihmisillä olisi yhtä vahvat puolesta tai vastaan-mielipiteet (ehkä metsästys?)
Itse en ole törmännyt misogyniaan peleissä koskaan. Päin vastoin, tytöt/naiset on olleet aina pidettyjä ja haluttuja pelikavereita. Sama on ollut niin tekstipohjaisissa mudeissa, wowissa, ja fps peleissä.
Oletko pelaava nainen? Koska erikoista jos näin todella on. Kokeile pelata naisena mmorpg-pelejä ja kerro sitten uudestaan kokemuksiasi.
Mikähän wow sitten mahtoi olla jos ei mmorpg? Eipä sinänsä en usko että siellä ainakaan yleisen populaation joukossa vieraillessa ei tulisi vastaan kaikenmaailman epäkypsiä räkänokkia. Monet vaan pitää huolen etteivät kommunikoi juurikaan yleisen populaation kanssa vaan ainoastaan kiltansa ja kaveriporukkansa.
Se on MMO
jätetään se rpg pois
Itse olen pelien myötä kasvanut. Lapsuusajan pelien grafiikat oli niin alkeellisia, että ei niistä juuri painajaisia saanut. Oikeastaan vasta 90-luvulta lähtien on pelien grafiikat ja äänet menneet pikkuhiljaa siihen suuntaan, ettei kaikkia pelejä oikein voi lapsille suositella.
Mutta peleissä on ikärajat. Se on sitten vanhempien tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä, jos lapset saavat pelata ikärajarajoitettuja pelejä.
M49
Vierailija kirjoitti:
Videopelithän on pitkälti todellisuuspakoa. Ei siis ihme että sen aktiiviset harrastajat ovat todellisuuspakoisia ihmisiä jotka ummistaa silmänsä kritiikiltä ja pakenee kuvitelmiinsa.
Miksiköhän romaaneja lukevaa ihmistä pidetään sivistyneenä, jos hän lukee esim 100 kirjaa vuodessa, vaikka silloinkin on kyse selvästi pakkomielteisestä todellisuuspaosta?
Toki se on totta että esim. nettipelit voivat viedä aikaa. Sekin on totta, että jotkut voivat jäädä koukkuun ja on totta, että pahimmat peliaddiktiot voivat viedä hengen.
Mutta sen on myös niin,, että pelit aktivoivat aivoja paremmin kuin esim. televisio. Pelit myös kehittävät muistia ja tarkkaavaisuutta. Moni pelaaja oppii englanninkielen tosi hyvin ja lapsille on paljon opettavaisia pelejä, jotka tekevät opettamisesta hauskaa ja näin ollen helpompaa.
Pelatessa voi myös tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita ja jopa puolison voi tavata pelissä. Tai sitten nauttia jostain hyvästä tarinasta, varsinkin yksinpeleissä.
Ei pelaaminen ole mikään mörkö, jota pitäisi erityisesti pelätä. Moni pelaaja elää normaalia elämää. Käyvät töissä, urheilevat, tapaavat kavereita, harrastavat musiikkia tai muuta...
Ihan turhaa kinastella kakaroiden kanssa. Heille kun nämä lasten pelit on se elämän tärkein asia.
Ihmekös tuo kun pelaajia syytetään milloin mistäkin ja harrastusta haukutaan tyhmäksi/turhaksi ja pelaajia hikisiksi läski-nörteiksi.
Vertaa suhtautumista vaikka siihen, kun joku kertoo harrastavansa vaikka fitnessiä. Molemmat tekee vaan sitä millä saa ajan kulumaan mukavasti, mutta vain toisesta kommentoidaan ikinä positiivisesti. Pelaaja joutuu vähän peittelemään harrastustaan tuntemattomien parissa, koska ei huvita taas kuulla kuinka joku ihmettelee miten joku voi tuhlata aikaansa johonkin peleihin. Kunnollisessa maailmassa pelejä verrataan elokuviin, musiikkiin ja kirjoihin, joiden harrastamisessa ei nähdä mitään pahaa. Eikä kuulu nähdäkään.
Kaverin online nimimerkki sellainen, että aikoinaan häntä helposti luuli 18-20 vuotiaaksi ranskalaiseksi naiseksi. Sanoi saavansa pleikan kautta riittävästi yksityisviestejä, kunnes pisti eston ettei häntä voinut lähestyä. Nyt pelaa naishahmolla onlinepeliä kanssani. Eipä ole suuntaan tai toisene huomannut eroa pelaajien käytöksessä. Itse kerran innostuin jahtaamaan yhtä pelaajaa kenen nimimerkki viittasi 30-luvun Saksaan. Muuten en ymmärrä miten joku jaksaa suuremmin välittää muista pelaajista.