Lue keskustelun säännöt.
Musiikin teoriaa osaamattomille musiikki on subjektiivista
01.04.2020 |
Musiikin teoriaa osaaville tämä näkökanta on aivan naurettava
Kommentit (141)
Nuottikirjoitushan on kehitelty musiikin soitto-ohjeiden taltioimiseen aikana, jolloin minkäänlaista äänitystekniikkaa ei ollut olemassa. Musiikki oli vain ja ainoastaan esittäjänsä päässä ja yleisölle saatavissa vain ja ainoastaan soittajan soittamana (tai laulettuna). Nuottikirjoitus oli ihmiskunnan ensimmäinen alkeellinen tekninen kehitelmä taltioida ja monistaa musiikkia. Sellaisena se jäi täysi tarpeettomaksi kun äänitystekniikka kehittyi nykyiselleen. Nyt kaiken musiikin saa talteen tarkasti ja voi kopioida loputtomasti sekä levittää valonnopeudella minne tahansa. Toki sitä vielä joissain tapauksissa käytetään, kuten esimerkiksi pienon opettelussa, koska se on alkujaan nimenomaan pienoa varten ja ajatellen kehitetty, soveltumatta isoon osaa muista instrumenteista. Myös klassiessa musiikissa se on käytetty ja jossain määrin jopa hyödyllinen kapine, mutta osin sielläkin reliikki, jota ala käyttää lähinnä sen vuoksi, että se rakastaa muinaisjäänteitä ja perinteitä kaikin puolin. Klasarimuusikotkin salaa kotonaan kuuntelevat äänitallenteita, kun pomo ei näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Ja tosi moni huippukirjailija ei osaa esim. lukea tai kirjoittaa!
Analogiasi kusee. Moni huipputarinankertoja ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Koska iso osa maailman ihmisistä ei osaa. Kirjoitus on vain yksi tapa taltioida tarinoita. Kuten nuotitus on yksi tapa taltioida musiikkia. Nuotit eivät ole musiikkia, vaan ainoastaan tahroja paperilla!
Varmasti Afrikassa on hienoja muusikoita ja tarinankertojia. Mutta länsimaisen kirjallisuuden mediumina on kirjoitettu sana, ja länsimaisen musiikin mediumina nuotit.
Ei. Nuotit eivät ole mikään musiikin mediumi vaan yksi karkea tapa merkitä muistiin sävelkorkeudet ja rytmit. Nuotit eivät ole musiikkia eivätkä edes kykene kuvaamaan musiikkia. Vain sen tietyt karkeat piirteet. Musiikki on ääntä ja ajatuksia. Niitä ei voi nuotintaa. Tarina sen sijaan on sanoja ja ne voidaan kirjoittaa yksi yhteen tarkalleen.
Jos musiikki on ajatuksia, ei yhdelläkään sävellyksellä voi olla muita kuulijoita kuin tekijänsä.
Oho. Ajatus ei sulje pois ääntä. Päättelytaitojesi perusteella tuntuu kuin olisit vasta lukiolainen, korkeintaan.
Voit kuulla äänen, et ajatuksia. Jos musiikki on ääntä ja ajatuksia, sitä on mahdotonta täysin välittää toiselle ihmiselle.
Sinun päättelysi minun henkilökohtaisista ominaisuuksistani meni ikävä kyllä pieleen. En siltikään ala vetämään johtopäätöksiä sinun henkilökohtaisista ominaisuuksistasi, koska se olisi argumentointivirhe.
Ajatuksensa voi sanoa ääneen. Tai ne voi kirjoittaa. Tai piirtää. Tai näytellä.
Aika erikoinen ajatus, jos ajatuksensa pystyy vaikka piirtämään, mutta on täysin mahdotonta pukea ajatustaan nuottien muotoon. Ainakin minun mielestäni Beethovenin pianosonaateissa on ihan huikeasti enemmän ajatuksia kuin juuri missään piirustuksissa tai pantomiimeissa.
Vierailija kirjoitti:
Nuottikirjoitushan on kehitelty musiikin soitto-ohjeiden taltioimiseen aikana, jolloin minkäänlaista äänitystekniikkaa ei ollut olemassa. Musiikki oli vain ja ainoastaan esittäjänsä päässä ja yleisölle saatavissa vain ja ainoastaan soittajan soittamana (tai laulettuna). Nuottikirjoitus oli ihmiskunnan ensimmäinen alkeellinen tekninen kehitelmä taltioida ja monistaa musiikkia. Sellaisena se jäi täysi tarpeettomaksi kun äänitystekniikka kehittyi nykyiselleen. Nyt kaiken musiikin saa talteen tarkasti ja voi kopioida loputtomasti sekä levittää valonnopeudella minne tahansa. Toki sitä vielä joissain tapauksissa käytetään, kuten esimerkiksi pienon opettelussa, koska se on alkujaan nimenomaan pienoa varten ja ajatellen kehitetty, soveltumatta isoon osaa muista instrumenteista. Myös klassiessa musiikissa se on käytetty ja jossain määrin jopa hyödyllinen kapine, mutta osin sielläkin reliikki, jota ala käyttää lähinnä sen vuoksi, että se rakastaa muinaisjäänteitä ja perinteitä kaikin puolin. Klasarimuusikotkin salaa kotonaan kuuntelevat äänitallenteita, kun pomo ei näe.
Samalla tavalla kirjatkin ovat tarpeettomia reliikkejä, kun saman tiedon voi omaksua av-tallenteelta. Mutta niin vain me tässä kirjoittelemme.
Olisi kätevää jos voisi vain partituureja selailemalla ja katselemalla saada autenttisen musiikkinautintokokemuksen. Koska niin ei ole, niin on selvää, että nuotit eivät ole sama kuin musiikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Ja tosi moni huippukirjailija ei osaa esim. lukea tai kirjoittaa!
Analogiasi kusee. Moni huipputarinankertoja ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Koska iso osa maailman ihmisistä ei osaa. Kirjoitus on vain yksi tapa taltioida tarinoita. Kuten nuotitus on yksi tapa taltioida musiikkia. Nuotit eivät ole musiikkia, vaan ainoastaan tahroja paperilla!
Varmasti Afrikassa on hienoja muusikoita ja tarinankertojia. Mutta länsimaisen kirjallisuuden mediumina on kirjoitettu sana, ja länsimaisen musiikin mediumina nuotit.
Ei. Nuotit eivät ole mikään musiikin mediumi vaan yksi karkea tapa merkitä muistiin sävelkorkeudet ja rytmit. Nuotit eivät ole musiikkia eivätkä edes kykene kuvaamaan musiikkia. Vain sen tietyt karkeat piirteet. Musiikki on ääntä ja ajatuksia. Niitä ei voi nuotintaa. Tarina sen sijaan on sanoja ja ne voidaan kirjoittaa yksi yhteen tarkalleen.
Jos musiikki on ajatuksia, ei yhdelläkään sävellyksellä voi olla muita kuulijoita kuin tekijänsä.
Oho. Ajatus ei sulje pois ääntä. Päättelytaitojesi perusteella tuntuu kuin olisit vasta lukiolainen, korkeintaan.
Voit kuulla äänen, et ajatuksia. Jos musiikki on ääntä ja ajatuksia, sitä on mahdotonta täysin välittää toiselle ihmiselle.
Sinun päättelysi minun henkilökohtaisista ominaisuuksistani meni ikävä kyllä pieleen. En siltikään ala vetämään johtopäätöksiä sinun henkilökohtaisista ominaisuuksistasi, koska se olisi argumentointivirhe.
Tietenkin on! Siihen sen taiteellisuus perustuukin. Jos musiikin voisi toistaa isometrisesti, silloin nuotit ja musiikin teoria muodostaisivat musiikin ja olisivat välttämättömyyksiä.
Sanotaanko sitten kohteliaammin, että väitteesi perusteella tuskin ainakaan työskentelet tai opiskelet minkään musiikkiin liittyvän parissa.Eli musiikin taiteellisuus perustuu mielestäsi jonkinlaiseen telepaattiseen järjestelmään, joka ei toimi nuottien välityksellä? Onhan se selitys tuokin.
Sinulla on muuten todella huono tuuri persoonaani liittyvien arvailuidesi kanssa.
Miksi sinulle ainoat vaihtoehdot ovat nuotit paperilla ja telepatia. Etkö tunne muita kommunikointi/ ilmaisutapoja? Jos ihminen laulaa korvakuulolta jonkin keksimänsä melodian, kyllä se vain on musiikkia eikä mitään nuotteja ja telepatiaa. Pelkät nuotit eivät ole musiikkia, vaan musiikkia on vasta se, kun joku sen soittaa/ laulaa ja tulkitsee. Näytelmäkin tulee todeksi vasta silloin, kun siinä on näyttelijät ja ohjaaja eikä pelkkä käsikirjoitus vielä kerro esimerkiksi näyttelijän ja ohjaajan taidoista yhtään mitään.
ohis
Kuriositeettina: Ornstein jätti nuotintamatta osan pianosävellyksistään ja elämänsä ehtoopuolella huomasi kauhukseen unohtaneensa osan niistä yrittäessään kirjoittaa niitä paperille. Unohtuneet sävellykset eivät siis koskaan olleet musiikkia!
Toinen ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuottikirjoitushan on kehitelty musiikin soitto-ohjeiden taltioimiseen aikana, jolloin minkäänlaista äänitystekniikkaa ei ollut olemassa. Musiikki oli vain ja ainoastaan esittäjänsä päässä ja yleisölle saatavissa vain ja ainoastaan soittajan soittamana (tai laulettuna). Nuottikirjoitus oli ihmiskunnan ensimmäinen alkeellinen tekninen kehitelmä taltioida ja monistaa musiikkia. Sellaisena se jäi täysi tarpeettomaksi kun äänitystekniikka kehittyi nykyiselleen. Nyt kaiken musiikin saa talteen tarkasti ja voi kopioida loputtomasti sekä levittää valonnopeudella minne tahansa. Toki sitä vielä joissain tapauksissa käytetään, kuten esimerkiksi pienon opettelussa, koska se on alkujaan nimenomaan pienoa varten ja ajatellen kehitetty, soveltumatta isoon osaa muista instrumenteista. Myös klassiessa musiikissa se on käytetty ja jossain määrin jopa hyödyllinen kapine, mutta osin sielläkin reliikki, jota ala käyttää lähinnä sen vuoksi, että se rakastaa muinaisjäänteitä ja perinteitä kaikin puolin. Klasarimuusikotkin salaa kotonaan kuuntelevat äänitallenteita, kun pomo ei näe.
Samalla tavalla kirjatkin ovat tarpeettomia reliikkejä, kun saman tiedon voi omaksua av-tallenteelta. Mutta niin vain me tässä kirjoittelemme.
En ymmärrä mitä yrität sanoa. Tuskin mitään järkevää, kunhan on pakko yrittää nokkeloida.
Kirjat muuten on korvattu nykyään usein äänikirjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Ja tosi moni huippukirjailija ei osaa esim. lukea tai kirjoittaa!
Analogiasi kusee. Moni huipputarinankertoja ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Koska iso osa maailman ihmisistä ei osaa. Kirjoitus on vain yksi tapa taltioida tarinoita. Kuten nuotitus on yksi tapa taltioida musiikkia. Nuotit eivät ole musiikkia, vaan ainoastaan tahroja paperilla!
Varmasti Afrikassa on hienoja muusikoita ja tarinankertojia. Mutta länsimaisen kirjallisuuden mediumina on kirjoitettu sana, ja länsimaisen musiikin mediumina nuotit.
Ei. Nuotit eivät ole mikään musiikin mediumi vaan yksi karkea tapa merkitä muistiin sävelkorkeudet ja rytmit. Nuotit eivät ole musiikkia eivätkä edes kykene kuvaamaan musiikkia. Vain sen tietyt karkeat piirteet. Musiikki on ääntä ja ajatuksia. Niitä ei voi nuotintaa. Tarina sen sijaan on sanoja ja ne voidaan kirjoittaa yksi yhteen tarkalleen.
Jos musiikki on ajatuksia, ei yhdelläkään sävellyksellä voi olla muita kuulijoita kuin tekijänsä.
Tietenkin on, kun ne ajatukset välitetään äänen avulla eli väliaineen värähtelynä. Se o tarkka representaatio. Nuotitus ei ole.
Tämä menee nyt enkelihoito-osastolle. Mutta jokainen tulkoon uskossaan autuaaksi.
Muuten onnistuuko tuo kaksivuotiaskin välittämään ajatuksensa tarkkana representaationa väliaineen värähtelyn avulla, vaikkei vielä ihan säveleen osukaan?
Mikä ihmeen enkelihoito? Onko sinulla päässä ylimääräisiä reikiä vai mistä käsittämätön idiotismisi kumpuaa?
Tuo on puhdasta fysiikkaa ja fysiologiaa. Ääni ON värähtelyä. Jo alakoulussa tämä opetetaan ja jokainen normaali ihminen sen tietää.
Kyllä se enkelihoirojen puolelle menee, jos sinä sieltä sinikäyrästä olet lukevinasi jonkun ajatuksia, mutta nuotit ovat mielestäsi pelkkiä pallukoita viivastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A composer is a guy who goes around forcing his will on unsuspecting air molecules, often with the assistance of unsuspecting musicians.
Frank Zappa
Vierailija kirjoitti:
Olisi kätevää jos voisi vain partituureja selailemalla ja katselemalla saada autenttisen musiikkinautintokokemuksen. Koska niin ei ole, niin on selvää, että nuotit eivät ole sama kuin musiikki.
Kapellimestarihan nimenomaan lukee partituuria ja hakee sieltä sen mielikuvatason kokemuksen, jonka välittää kuulijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia asiantuntijoita koko keskustelu täynnä.
Onko kenelläkään tähän keskusteluun kirjoittaneista todellista musiikkitieteellistä koulutusta? Aivan. Ei ole.
Ilman sitä suurin osa musiikin ilmiöistä jää teiltä huomaamatta, puhumattakaan siitä, että pystyisitte niitä analysoimaan.
-Huomasitko, miten d toimi tuossa raamisävelenä?
-Tunnistitko tuossa selvän salzerilaisen prolongaatiomuodon?
-Aukeaisiko tämä sävelteos paremmin jos sen temaattista materiaalia tarkasteltaisiin sen tonaalista liikettä artikuloivana tekijänä?Niin. Ilman asianmukaista koulutusta musiikkia ja sen säveltäjiä sekä esittäjiä arvottava ihminen rinnastuu syöttötuolissa istuvaan vauvaan, jonka suuhun huoltaja työntää ruokaa. "Nam, maistuu hyvältä koska maistuu hyvältä." "Yäk, maistuu pahalta koska en pidä tästä."
Kuvittele tilanne, jossa nämä vauvat kiistelevät siitä, mikä purkkiruoka on yliarvostettua. Tai no, ei tarvitse kuvitella. Näet sen tässä keskustelussa
On varmasti ikävää elää niin, että analysoi kaiken kuulemansa musiikin sen sijaan, että vain nauttisi siitä. Voisin verrata tuota omaan ammattitautiini: maalarina en pysty katsomaan ympärilleni huomioimatta miten on maalattu. Huomaan joka ikisen virheen. Huoneeseen astuessa en näe yleiskuvaa, vaan katson katonrajat, nurkat, rajaukset.. Kylpyhuoneeseen mennessä katson laattajaot, saumat.. Se on todella tylsää enkä osaa katsoa mitään ns.normaalisti.
Sinulla on ilmeisesti sama musiikin suhteen, olen pahoillani. Ehkä juuri se on tehnyt sinusta noin.. no, kuivahkon oloisen ihmisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Ja tosi moni huippukirjailija ei osaa esim. lukea tai kirjoittaa!
Analogiasi kusee. Moni huipputarinankertoja ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Koska iso osa maailman ihmisistä ei osaa. Kirjoitus on vain yksi tapa taltioida tarinoita. Kuten nuotitus on yksi tapa taltioida musiikkia. Nuotit eivät ole musiikkia, vaan ainoastaan tahroja paperilla!
Varmasti Afrikassa on hienoja muusikoita ja tarinankertojia. Mutta länsimaisen kirjallisuuden mediumina on kirjoitettu sana, ja länsimaisen musiikin mediumina nuotit.
Ei. Nuotit eivät ole mikään musiikin mediumi vaan yksi karkea tapa merkitä muistiin sävelkorkeudet ja rytmit. Nuotit eivät ole musiikkia eivätkä edes kykene kuvaamaan musiikkia. Vain sen tietyt karkeat piirteet. Musiikki on ääntä ja ajatuksia. Niitä ei voi nuotintaa. Tarina sen sijaan on sanoja ja ne voidaan kirjoittaa yksi yhteen tarkalleen.
Samalla tavoin kuin nuotit ja musiikki avaavat tunnelmia, mielikuvia, kerrostumia ja aistimuksia myös tarinan sanat avaavat loputtomasti uusia kuvia ja maailmoja. Molemmissa on siis sama periaate. Musiikkiteos ja sanataide ovat aina enemmän kuin osiensa summa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoreetikothan voi sitten soittaa sitä oppinutta musiikkia toisilleen ja maksaa siitä toisilleen palkkaa. Ja muu jätetään muille.
Siitähän tässä kuitenkin on kyse? Että joku "oppinut" on katkera siitä, että suuri yleisö ei ole ostanut hänen musiikkiaan ja hän ei saa mielestään ansaitsemaansa palkkiota kyvyistään.
Esteettinen nautinto on yleensä subjektiivista. Vai eikö musiikista, taiteesta tai kirjallisuudesta ym. saa nauttia, ellei tunne genren teoriaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuottikirjoitushan on kehitelty musiikin soitto-ohjeiden taltioimiseen aikana, jolloin minkäänlaista äänitystekniikkaa ei ollut olemassa. Musiikki oli vain ja ainoastaan esittäjänsä päässä ja yleisölle saatavissa vain ja ainoastaan soittajan soittamana (tai laulettuna). Nuottikirjoitus oli ihmiskunnan ensimmäinen alkeellinen tekninen kehitelmä taltioida ja monistaa musiikkia. Sellaisena se jäi täysi tarpeettomaksi kun äänitystekniikka kehittyi nykyiselleen. Nyt kaiken musiikin saa talteen tarkasti ja voi kopioida loputtomasti sekä levittää valonnopeudella minne tahansa. Toki sitä vielä joissain tapauksissa käytetään, kuten esimerkiksi pienon opettelussa, koska se on alkujaan nimenomaan pienoa varten ja ajatellen kehitetty, soveltumatta isoon osaa muista instrumenteista. Myös klassiessa musiikissa se on käytetty ja jossain määrin jopa hyödyllinen kapine, mutta osin sielläkin reliikki, jota ala käyttää lähinnä sen vuoksi, että se rakastaa muinaisjäänteitä ja perinteitä kaikin puolin. Klasarimuusikotkin salaa kotonaan kuuntelevat äänitallenteita, kun pomo ei näe.
Samalla tavalla kirjatkin ovat tarpeettomia reliikkejä, kun saman tiedon voi omaksua av-tallenteelta. Mutta niin vain me tässä kirjoittelemme.
En ymmärrä mitä yrität sanoa. Tuskin mitään järkevää, kunhan on pakko yrittää nokkeloida.
Kirjat muuten on korvattu nykyään usein äänikirjoilla.
Yritän sanoa, että jos nuoteilla ei pysty välittämään musiikkia, niin ei varmaankaan myöskään kirjoittamalla pysty välittämään kirjallisuutta.
Välihuomiona: kokemus musiikista on subjektiivinen, mutta jos osaa teoriaa, voi musiikkia tulkita objektiivisten piirteiden kautta.
Teoria ei ole sama asia kuin nuotit, vaan esimerkiksi eri sointujen välisten purkaussuhteiden ymmärtämistä. Ja paljon muuta. Teorian ymmärtäminen nopeuttaa kommunikointia ja auttaa sanoittamaan myös omia musiikillisia ajatuksia.
Teoria rules! Osaisinpa sitä enemmän.
“Information is not knowledge.
Knowledge is not wisdom.
Wisdom is not truth.
Truth is not beauty.
Beauty is not love.
Love is not music.
Music is THE BEST.”
Toinen Frank Zapan ajatelma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuottikirjoitushan on kehitelty musiikin soitto-ohjeiden taltioimiseen aikana, jolloin minkäänlaista äänitystekniikkaa ei ollut olemassa. Musiikki oli vain ja ainoastaan esittäjänsä päässä ja yleisölle saatavissa vain ja ainoastaan soittajan soittamana (tai laulettuna). Nuottikirjoitus oli ihmiskunnan ensimmäinen alkeellinen tekninen kehitelmä taltioida ja monistaa musiikkia. Sellaisena se jäi täysi tarpeettomaksi kun äänitystekniikka kehittyi nykyiselleen. Nyt kaiken musiikin saa talteen tarkasti ja voi kopioida loputtomasti sekä levittää valonnopeudella minne tahansa. Toki sitä vielä joissain tapauksissa käytetään, kuten esimerkiksi pienon opettelussa, koska se on alkujaan nimenomaan pienoa varten ja ajatellen kehitetty, soveltumatta isoon osaa muista instrumenteista. Myös klassiessa musiikissa se on käytetty ja jossain määrin jopa hyödyllinen kapine, mutta osin sielläkin reliikki, jota ala käyttää lähinnä sen vuoksi, että se rakastaa muinaisjäänteitä ja perinteitä kaikin puolin. Klasarimuusikotkin salaa kotonaan kuuntelevat äänitallenteita, kun pomo ei näe.
Samalla tavalla kirjatkin ovat tarpeettomia reliikkejä, kun saman tiedon voi omaksua av-tallenteelta. Mutta niin vain me tässä kirjoittelemme.
En ymmärrä mitä yrität sanoa. Tuskin mitään järkevää, kunhan on pakko yrittää nokkeloida.
Kirjat muuten on korvattu nykyään usein äänikirjoilla.
Yritän sanoa, että jos nuoteilla ei pysty välittämään musiikkia, niin ei varmaankaan myöskään kirjoittamalla pysty välittämään kirjallisuutta.
Jaa, olet siis imbesilli. Siinäpä olet.
Analogia on edelleen virheellinen.
Kaiken kirjoitetun tekstin (=kirjallisuus) voi tietenkin välittää kirjoitetulla tekstillä (kirjoittamalla). Sehän on tautologinen väittämä.
Kaikkea musiikkia (=ääntä, väliaineen värähtelyä) ei pysti ilmaisemaan kirjoitetuilla nuottimerkinnöillä, jotka kuvaavat ainoastaan sävelkorkeutta ja äänen kestoa, mutta eivät alkuunkaan useimpia erittäin relevantteja fysikaalisia ominaisuuksia äänessä. Joko se voidaan ilmaista perin karkeasti tai ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni huippuluokan muusikko tekniikalla tai luovuudella mitattuna ei osaa esim. lukea nuotteja.
Ja tosi moni huippukirjailija ei osaa esim. lukea tai kirjoittaa!
Analogiasi kusee. Moni huipputarinankertoja ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa. Koska iso osa maailman ihmisistä ei osaa. Kirjoitus on vain yksi tapa taltioida tarinoita. Kuten nuotitus on yksi tapa taltioida musiikkia. Nuotit eivät ole musiikkia, vaan ainoastaan tahroja paperilla!
Varmasti Afrikassa on hienoja muusikoita ja tarinankertojia. Mutta länsimaisen kirjallisuuden mediumina on kirjoitettu sana, ja länsimaisen musiikin mediumina nuotit.
Ei. Nuotit eivät ole mikään musiikin mediumi vaan yksi karkea tapa merkitä muistiin sävelkorkeudet ja rytmit. Nuotit eivät ole musiikkia eivätkä edes kykene kuvaamaan musiikkia. Vain sen tietyt karkeat piirteet. Musiikki on ääntä ja ajatuksia. Niitä ei voi nuotintaa. Tarina sen sijaan on sanoja ja ne voidaan kirjoittaa yksi yhteen tarkalleen.
Samalla tavoin kuin nuotit ja musiikki avaavat tunnelmia, mielikuvia, kerrostumia ja aistimuksia myös tarinan sanat avaavat loputtomasti uusia kuvia ja maailmoja. Molemmissa on siis sama periaate. Musiikkiteos ja sanataide ovat aina enemmän kuin osiensa summa.
Tuo kaikki on totta, mutta ei liity siihen, mitä yllä sanoin.
Tuosta nuottien oppimisesta on kyllä tehty tutkimuksiakin.