Täytin 26. Olen sinkku ja lapseton nainen. Koen tilanteeni epätoivoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Liian vanha et ole vielä, mutta pian olet. Ja tämä siis ihan ilman sarvia ja hampaita, kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna koska aika kuluu aivan järjettömän nopeasti. Olin siis samassa iässä samassa tilanteessa (tosin ikinä en osannut ajatella olevani liian vanha miesten mielestä) ja ehtinyt kipuilla sinkkuuttani ja varsinkin lapsettomuuttani jo muutaman vuoden koska perhekeskeistä ja sitoutumiskykyistä ja -haluista miestä ei näkynyt ei kuulunut.

Sitten sitä olinkin jo kolmekymmentä ja pikkuhiljaa aloin hyväksyä ajatuksen siitä ettei minusta tullut nuorta äitiä, mutta onneksi vielä on aikaa muutama vuosi. Sitten tuli 35-vuotissynttärit eikä tilanne ollut muuttunut kuin huonommaksi ja oikeasti ihan kaikki pätkääkään potentiaalisen oloiset miehet näytti olevan jo perheensä perustaneet. Sitten tulikin 40-vuotispäivä jolloin jouduin myöntämään itselleni, että näin tässä kävi olen lapseton ja ikisinkku eikä tilanne tästä muuksi muutu. Ei ole muuttunut, olen nyt 44-vuotias ja ihan tasan samassa tilanteessa kuin 26-vuotiaana. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on pian 2 vuosikymmentä ja kaikki mitä parisuhderintamalla on siinä ajassa tapahtunut olisi joutanut jäädä väliin.

Minun vinkkini on, tee lapsi/lapset yksin ja mahdollisimman pian sekä unohda haaveet ydinperheestä ja parisuhteesta. Jos jaksat odottaa ja etsiä niin todennäköisesti sinullekin käy näin ja et saa mitään.

No höpö höpö. Älä usko ap tätä. Lapsi on raskas homma kahdestaankin saatikka yksin. Tee lapset vain parisuhteessa. Asian jakaminen on tärkeä osa

Ap . Elämä voi olla hyvää myös ilman lapsia .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin tulla siittämään.

M28

Ap haluaa myös kumppanin. Jos vain spermaa tarvii niin sen voi tilata Tanskasta.

Sasikohan Suomeen tilattua norjalaista spermaa? Olis lapsella geenit kohdillaan kun puolet etelä-pohjalaista suomalaista ja puolet jotain norjalaista viikinkiä 😛

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin tulla siittämään.

M28

Ap haluaa myös kumppanin. Jos vain spermaa tarvii niin sen voi tilata Tanskasta.

Sasikohan Suomeen tilattua norjalaista spermaa? Olis lapsella geenit kohdillaan kun puolet etelä-pohjalaista suomalaista ja puolet jotain norjalaista viikinkiä 😛

Katso Cryos

Suomessa ei nuorena ihmisenä kannattaa odottaa yhtään mitään. Olen 30v ja täysin ulkopuolella kaikesta. Tuntuu että nuoruus on vain mennyt ohi. Tämä on vanhojen ihmisten maa.

Meil nuorilla ei oo mitään elämää.

Ymmärrän ap:ta. Itse halusin jo nuorena parisuhteen, koska tykkään elää ja jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa. Tutustuin mieheen 23 vuotiaana ja edelleen yhdessä <3.

Oikean löytäminen on pitkälti tuurista kiinni. Huonoon ei kannata tyytyä, elämä on siihen liian pitkä. Jos nykyisestä elämänpiiristä ei löydy ketään kiinnostavaa, muuta elämääsi. Usein kumppani löytyy opintojen tai töiden kautta. Deittisovellukset hyvä vaihtoehto myös, mutta niissä kannattaa satsata maksullisiin.

N38

Liian vanha monelle miehelle? Korkeintaan jollekin 20v pojalle. Kukaan 25+ mies ei pidä sinua liian vanhana. Yli 35v olisi onnessaan, jos saisi noin nuoren.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin tulla siittämään.

M28

Ap haluaa myös kumppanin. Jos vain spermaa tarvii niin sen voi tilata Tanskasta.

Sasikohan Suomeen tilattua norjalaista spermaa? Olis lapsella geenit kohdillaan kun puolet etelä-pohjalaista suomalaista ja puolet jotain norjalaista viikinkiä 😛

Joo jos sen spegun vois tilata ku liukuhihnalta!

Olis luovuttajan kuva kaikkine mittoineen ja eiku tööt sisään!!!

Kyllähän ne on niin, että jos ap meinaa joskus lapsia saada niin kiire alkaa tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Liian vanha monelle miehelle? Korkeintaan jollekin 20v pojalle. Kukaan 25+ mies ei pidä sinua liian vanhana. Yli 35v olisi onnessaan, jos saisi noin nuoren.

apn ikähän on ideaali miesnäkökulmasta katsoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian vanha et ole vielä, mutta pian olet. Ja tämä siis ihan ilman sarvia ja hampaita, kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna koska aika kuluu aivan järjettömän nopeasti. Olin siis samassa iässä samassa tilanteessa (tosin ikinä en osannut ajatella olevani liian vanha miesten mielestä) ja ehtinyt kipuilla sinkkuuttani ja varsinkin lapsettomuuttani jo muutaman vuoden koska perhekeskeistä ja sitoutumiskykyistä ja -haluista miestä ei näkynyt ei kuulunut.

Sitten sitä olinkin jo kolmekymmentä ja pikkuhiljaa aloin hyväksyä ajatuksen siitä ettei minusta tullut nuorta äitiä, mutta onneksi vielä on aikaa muutama vuosi. Sitten tuli 35-vuotissynttärit eikä tilanne ollut muuttunut kuin huonommaksi ja oikeasti ihan kaikki pätkääkään potentiaalisen oloiset miehet näytti olevan jo perheensä perustaneet. Sitten tulikin 40-vuotispäivä jolloin jouduin myöntämään itselleni, että näin tässä kävi olen lapseton ja ikisinkku eikä tilanne tästä muuksi muutu. Ei ole muuttunut, olen nyt 44-vuotias ja ihan tasan samassa tilanteessa kuin 26-vuotiaana. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on pian 2 vuosikymmentä ja kaikki mitä parisuhderintamalla on siinä ajassa tapahtunut olisi joutanut jäädä väliin.

Minun vinkkini on, tee lapsi/lapset yksin ja mahdollisimman pian sekä unohda haaveet ydinperheestä ja parisuhteesta. Jos jaksat odottaa ja etsiä niin todennäköisesti sinullekin käy näin ja et saa mitään.

No höpö höpö. Älä usko ap tätä. Lapsi on raskas homma kahdestaankin saatikka yksin. Tee lapset vain parisuhteessa. Asian jakaminen on tärkeä osa

Samaa mieltä. Yksinhuoltajia on maa täynnä ja suuri osa heistä tarvitsee kaikenlaista tukea yhteiskunnalta. Jokainen hommatkoon lapset siten, että voivat heistä itse huolehtia. Kiitos.

Kannattaa unohtaa lapsihaaveet. Et halua perhettä lama-aikaan. Trust me. Ysärilaman kokenut sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat .

Kappas kun me naiset ollaan maailma.

Voisimpa itsekin olla vielä sinkku ja lapseton.

t. Samanikäinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian vanha et ole vielä, mutta pian olet. Ja tämä siis ihan ilman sarvia ja hampaita, kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna koska aika kuluu aivan järjettömän nopeasti. Olin siis samassa iässä samassa tilanteessa (tosin ikinä en osannut ajatella olevani liian vanha miesten mielestä) ja ehtinyt kipuilla sinkkuuttani ja varsinkin lapsettomuuttani jo muutaman vuoden koska perhekeskeistä ja sitoutumiskykyistä ja -haluista miestä ei näkynyt ei kuulunut.

Sitten sitä olinkin jo kolmekymmentä ja pikkuhiljaa aloin hyväksyä ajatuksen siitä ettei minusta tullut nuorta äitiä, mutta onneksi vielä on aikaa muutama vuosi. Sitten tuli 35-vuotissynttärit eikä tilanne ollut muuttunut kuin huonommaksi ja oikeasti ihan kaikki pätkääkään potentiaalisen oloiset miehet näytti olevan jo perheensä perustaneet. Sitten tulikin 40-vuotispäivä jolloin jouduin myöntämään itselleni, että näin tässä kävi olen lapseton ja ikisinkku eikä tilanne tästä muuksi muutu. Ei ole muuttunut, olen nyt 44-vuotias ja ihan tasan samassa tilanteessa kuin 26-vuotiaana. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on pian 2 vuosikymmentä ja kaikki mitä parisuhderintamalla on siinä ajassa tapahtunut olisi joutanut jäädä väliin.

Minun vinkkini on, tee lapsi/lapset yksin ja mahdollisimman pian sekä unohda haaveet ydinperheestä ja parisuhteesta. Jos jaksat odottaa ja etsiä niin todennäköisesti sinullekin käy näin ja et saa mitään.

No höpö höpö. Älä usko ap tätä. Lapsi on raskas homma kahdestaankin saatikka yksin. Tee lapset vain parisuhteessa. Asian jakaminen on tärkeä osa

Asian eli vanhemmuuden jakaminen on tärkeää. Lapsi tarvitsee molemmat vanhempansa.

Entä kun se elämä ei ole niin ruusunpunaista.

Entä jos puoliso kuolee tapaturmaisesti tai sairastuu äkillisesti. Elämästä ei tiedä mitä se tuo tullessaan.

Jos on tilanne että lapsi tulee ilman toista vanhempaa niin tee se. Maailman sivu on yksinhuoltajat kasvattaneet jälkikasvuaan.

Miten monet suurmiehet/naiset ovat yksinhuoltaja talouksista. Aika moni.

Turhaa nillitystä tuo "ydinperhe on ainoa oikea"

Ydinperhe on myös yhtalous tai samaa sukupuolta olevien talous.

Nykyään saa olla mitä haluaa.

Paitsi tietty korona pistää kapuloita rattaisiin.

Tapasin itse mieheni kun olin 32 ja hän vain 24. Lapsi syntyi toivottuna neljän vuoden yhdessäolon jälkeen. Nyt takana on jo 8 yhteistä vuotta ja edelleen on ihanaa. Kyllä se siitä! Parhaiten onnistuu kun hyväksyt nykyisen elämäsi ja alat nauttia siitä mitä sinulla on. 

Samanlaiset fiilikset täällä. Ikää 27 vuotta ja taustalla huonoja kokemuksia parisuhteesta, jossa mies saneli suhteen ehdot. Vieläköhän tulisi joku kunnollinen mies vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian vanha et ole vielä, mutta pian olet. Ja tämä siis ihan ilman sarvia ja hampaita, kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna koska aika kuluu aivan järjettömän nopeasti. Olin siis samassa iässä samassa tilanteessa (tosin ikinä en osannut ajatella olevani liian vanha miesten mielestä) ja ehtinyt kipuilla sinkkuuttani ja varsinkin lapsettomuuttani jo muutaman vuoden koska perhekeskeistä ja sitoutumiskykyistä ja -haluista miestä ei näkynyt ei kuulunut.

Sitten sitä olinkin jo kolmekymmentä ja pikkuhiljaa aloin hyväksyä ajatuksen siitä ettei minusta tullut nuorta äitiä, mutta onneksi vielä on aikaa muutama vuosi. Sitten tuli 35-vuotissynttärit eikä tilanne ollut muuttunut kuin huonommaksi ja oikeasti ihan kaikki pätkääkään potentiaalisen oloiset miehet näytti olevan jo perheensä perustaneet. Sitten tulikin 40-vuotispäivä jolloin jouduin myöntämään itselleni, että näin tässä kävi olen lapseton ja ikisinkku eikä tilanne tästä muuksi muutu. Ei ole muuttunut, olen nyt 44-vuotias ja ihan tasan samassa tilanteessa kuin 26-vuotiaana. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on pian 2 vuosikymmentä ja kaikki mitä parisuhderintamalla on siinä ajassa tapahtunut olisi joutanut jäädä väliin.

Minun vinkkini on, tee lapsi/lapset yksin ja mahdollisimman pian sekä unohda haaveet ydinperheestä ja parisuhteesta. Jos jaksat odottaa ja etsiä niin todennäköisesti sinullekin käy näin ja et saa mitään.

No höpö höpö. Älä usko ap tätä. Lapsi on raskas homma kahdestaankin saatikka yksin. Tee lapset vain parisuhteessa. Asian jakaminen on tärkeä osa

Jakaminen on kivaa, miestenkin mielestä, aina siihen hetkeen kun raaka todellisuus eli pikkulapsiarki iskee päin näköä. Sitten selitellään ettei sittenkään olla valmiita jne. Tunnollinen iskä nostaa kytkintä heti kun seuraava passaaja on valmiina. Valitettavasti todellisuus on tänä päivänä tämä.

Eli jos lapsen haluat, teet sen sitten yksin tai parisuhteessa, niin lähde siitä että olet yksinhuotlaja. Ennemmin tai myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Liian vanha et ole vielä, mutta pian olet. Ja tämä siis ihan ilman sarvia ja hampaita, kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna koska aika kuluu aivan järjettömän nopeasti. Olin siis samassa iässä samassa tilanteessa (tosin ikinä en osannut ajatella olevani liian vanha miesten mielestä) ja ehtinyt kipuilla sinkkuuttani ja varsinkin lapsettomuuttani jo muutaman vuoden koska perhekeskeistä ja sitoutumiskykyistä ja -haluista miestä ei näkynyt ei kuulunut.

Sitten sitä olinkin jo kolmekymmentä ja pikkuhiljaa aloin hyväksyä ajatuksen siitä ettei minusta tullut nuorta äitiä, mutta onneksi vielä on aikaa muutama vuosi. Sitten tuli 35-vuotissynttärit eikä tilanne ollut muuttunut kuin huonommaksi ja oikeasti ihan kaikki pätkääkään potentiaalisen oloiset miehet näytti olevan jo perheensä perustaneet. Sitten tulikin 40-vuotispäivä jolloin jouduin myöntämään itselleni, että näin tässä kävi olen lapseton ja ikisinkku eikä tilanne tästä muuksi muutu. Ei ole muuttunut, olen nyt 44-vuotias ja ihan tasan samassa tilanteessa kuin 26-vuotiaana. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on pian 2 vuosikymmentä ja kaikki mitä parisuhderintamalla on siinä ajassa tapahtunut olisi joutanut jäädä väliin.

Minun vinkkini on, tee lapsi/lapset yksin ja mahdollisimman pian sekä unohda haaveet ydinperheestä ja parisuhteesta. Jos jaksat odottaa ja etsiä niin todennäköisesti sinullekin käy näin ja et saa mitään.

Tässä on oikeaa asiaa (vaikka heti tässäkin asiassa alettiin kirjoittajaa syyttämään, että sinussa se vika on...).

Itse olen 37v. nainen, ikisinkku ja siten tietenkin myös lapseton. Koin jo n. 26-vuotiaana, että kaikki muut tietävät parinvalita"pelistä" jotain, mitä minä en. Mikään, mitä yritin, ei toiminut. Jos pyysin miehiä ulos, minulle naurettiin tai tuhahdeltiin. Jos odottelin miehen aloitetta - no sitä ei ole koskaan tullut. Jos laittauduin, sain kommenttia että olen liian hienona. Jos olin naturelli, olin liian harmaavarpunen, että kukaan mies voisi kiinnostua. Jne.

Olen yrittänyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta, kunnes muutama vuosi sitten luovutin kaikista torjunnoista murtuneena. Ja eikös sittenkin jotkut heti hehkuttaneet, "no nyt sinä sen löydän, katsos kun se tulee silloin kun sitä vähiten odottaa". Ei tule. Olen täsmälleen yhtä yksin kuin ennenkin. 

Kaikki eivät löydä puolisoa. Osa meistä jää ihan aidosti, lopullisesti yksin ja ilman lapsia. Vuodet menevät hurjaa vauhtia, ja yhtäkkiä minäkään en ole enää 26 vaan 37, eikä se unelma aktiivisuudestani huolimatta koskaan toteutuko. Aina löytyy sata tarinaa, "löysin miehen 39-vuotiaana ja nyt meillä on 10 lasta". Se ei kuitenkaan takaa meille yksinäisille, että meidän elämässämme yhtään mikään muuttuisi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaiset fiilikset täällä. Ikää 27 vuotta ja taustalla huonoja kokemuksia parisuhteesta, jossa mies saneli suhteen ehdot. Vieläköhän tulisi joku kunnollinen mies vastaan?

Aivan varmasti tulee tyttökulta.