Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Täytin 26. Olen sinkku ja lapseton nainen. Koen tilanteeni epätoivoiseksi.
31.03.2020 |
Haluaisin löytää elämääni miehen, enkä haluaisi jäädä lapsettomaksi. Tuntuu että olen liian vanha jo monelle miehelle kumppaniksi.
Kommentit (115)
Sulla ei oo mitään kiirettä! Etsi rauhassa hyvä puoliso ja isä lapsillesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Japanilainen sanonta menee niin, että naiset ovat 25 vuotiaana pilalla, verraten naisia joulukekseihin jotka ovat 25.päivä pilalla.
Joten jos japseja uskotaan, niin epätoivosi on ihan oikeassa.
Suomalaiset on suomalaisia ja verrattaen japanilaisiin, hyvin näyttäviä 25 vuotiaina.
Monia sun ikäisiäsi miehiä ei vielä kiinnosta sitoutuminen ja perheen perustaminen. Monet ajattelevat, että eivät halua lapsia ikinä. Mieli saattaa muuttua myöhemmin. Tai sitten ei. Jos otat lapsikortin liian aikaisin esille, moni mies juoksee jo sen vuoksi karkuun, vaikka muuten pitäisikin sinusta.
Sun iässä mä olin myös neitsyt. Tapasin eksän 26v. ja saimme lapsen kun olin 30v. Olet vielä nuori. Älä lannistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toisaalta se 26-vuotias häämöttää jo lähempänä 30 vuotta. Aika menee nopeaa! En voi itsekään käsittää, että 4 vuotta sitten olin saman ikäinen. Nyt olen epätoivoinen parisuhteessani vaikka vielä tuolloin 4 vuotta sitten olin onnellinen. Vit ttaisi silti lähteä uudelleen hakemaan sitä ns. Oikeaa.
Oletko ajatellut tehdä asian eteen jotakin? Tuskin se tilanne miksikään muuttuu siellä kotona sohvalla möllöttämällä. Tarttee vähän itsekin olla aktiivinen. Näin ihan yleisesti jos elämässä jotain haluaa saavuttaa niin sen eteen pitää nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monia sun ikäisiäsi miehiä ei vielä kiinnosta sitoutuminen ja perheen perustaminen. Monet ajattelevat, että eivät halua lapsia ikinä. Mieli saattaa muuttua myöhemmin. Tai sitten ei. Jos otat lapsikortin liian aikaisin esille, moni mies juoksee jo sen vuoksi karkuun, vaikka muuten pitäisikin sinusta.
Itse asiassa tiedän 19-25v. sällejä jotka haluaisi perheen. Tässä vaan taitaa olla kyseessä ikävänlainen kohtaanto-ongelma..
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut tehdä asian eteen jotakin? Tuskin se tilanne miksikään muuttuu siellä kotona sohvalla möllöttämällä. Tarttee vähän itsekin olla aktiivinen. Näin ihan yleisesti jos elämässä jotain haluaa saavuttaa niin sen eteen pitää nähdä vaivaa.
Ei kannata kannustaa seuranhakuun koronan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut tehdä asian eteen jotakin? Tuskin se tilanne miksikään muuttuu siellä kotona sohvalla möllöttämällä. Tarttee vähän itsekin olla aktiivinen. Näin ihan yleisesti jos elämässä jotain haluaa saavuttaa niin sen eteen pitää nähdä vaivaa.
Ei kannata kannustaa seuranhakuun koronan aikana.
Skype on keksitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun iässä mä olin myös neitsyt. Tapasin eksän 26v. ja saimme lapsen kun olin 30v. Olet vielä nuori. Älä lannistu.
Tämän tarinan hyvä opetus on se, että hän on eksä.
Eli jos sinäkin tapaat miehen, hän on vain väliaikainen. On vain sinun vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vanha et ole vielä, mutta pian olet. Ja tämä siis ihan ilman sarvia ja hampaita, kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna koska aika kuluu aivan järjettömän nopeasti. Olin siis samassa iässä samassa tilanteessa (tosin ikinä en osannut ajatella olevani liian vanha miesten mielestä) ja ehtinyt kipuilla sinkkuuttani ja varsinkin lapsettomuuttani jo muutaman vuoden koska perhekeskeistä ja sitoutumiskykyistä ja -haluista miestä ei näkynyt ei kuulunut.
Sitten sitä olinkin jo kolmekymmentä ja pikkuhiljaa aloin hyväksyä ajatuksen siitä ettei minusta tullut nuorta äitiä, mutta onneksi vielä on aikaa muutama vuosi. Sitten tuli 35-vuotissynttärit eikä tilanne ollut muuttunut kuin huonommaksi ja oikeasti ihan kaikki pätkääkään potentiaalisen oloiset miehet näytti olevan jo perheensä perustaneet. Sitten tulikin 40-vuotispäivä jolloin jouduin myöntämään itselleni, että näin tässä kävi olen lapseton ja ikisinkku eikä tilanne tästä muuksi muutu. Ei ole muuttunut, olen nyt 44-vuotias ja ihan tasan samassa tilanteessa kuin 26-vuotiaana. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on pian 2 vuosikymmentä ja kaikki mitä parisuhderintamalla on siinä ajassa tapahtunut olisi joutanut jäädä väliin.
Minun vinkkini on, tee lapsi/lapset yksin ja mahdollisimman pian sekä unohda haaveet ydinperheestä ja parisuhteesta. Jos jaksat odottaa ja etsiä niin todennäköisesti sinullekin käy näin ja et saa mitään.
Tiedän tunteen, mutta ei se vielä ole ohi. tapasin oman mieheni kun oli 28 ja sain ensimmäisen lapsen kun olin 30 vuotias. Toisen sain sitten kun olin 38. Eli on sinulla vielä aikaa. Saman miehen kanssa olen vieläkin, ja nyt on 22 vuotta avioliittoa takana.
Eli hyvää kannatti odottaa, älä luovuta ja ulos deittailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Voin tulla siittämään.
M28
Ap haluaa myös kumppanin. Jos vain spermaa tarvii niin sen voi tilata Tanskasta.
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha et ole vielä, mutta pian olet. Ja tämä siis ihan ilman sarvia ja hampaita, kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna koska aika kuluu aivan järjettömän nopeasti. Olin siis samassa iässä samassa tilanteessa (tosin ikinä en osannut ajatella olevani liian vanha miesten mielestä) ja ehtinyt kipuilla sinkkuuttani ja varsinkin lapsettomuuttani jo muutaman vuoden koska perhekeskeistä ja sitoutumiskykyistä ja -haluista miestä ei näkynyt ei kuulunut.
Sitten sitä olinkin jo kolmekymmentä ja pikkuhiljaa aloin hyväksyä ajatuksen siitä ettei minusta tullut nuorta äitiä, mutta onneksi vielä on aikaa muutama vuosi. Sitten tuli 35-vuotissynttärit eikä tilanne ollut muuttunut kuin huonommaksi ja oikeasti ihan kaikki pätkääkään potentiaalisen oloiset miehet näytti olevan jo perheensä perustaneet. Sitten tulikin 40-vuotispäivä jolloin jouduin myöntämään itselleni, että näin tässä kävi olen lapseton ja ikisinkku eikä tilanne tästä muuksi muutu. Ei ole muuttunut, olen nyt 44-vuotias ja ihan tasan samassa tilanteessa kuin 26-vuotiaana. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on pian 2 vuosikymmentä ja kaikki mitä parisuhderintamalla on siinä ajassa tapahtunut olisi joutanut jäädä väliin.
Minun vinkkini on, tee lapsi/lapset yksin ja mahdollisimman pian sekä unohda haaveet ydinperheestä ja parisuhteesta. Jos jaksat odottaa ja etsiä niin todennäköisesti sinullekin käy näin ja et saa mitään.
Kirjoittaneessa ei liene syytä tähän?
Hassu. Olet nuori, joten miehen löytämiseen on aikaa.
Jos haluat laskea varman päälle tai jos miestä ei seuraavaan esimerkiksi viiteen tai kymmeneen vuoteen elämääsi löydy, niin hakeudu hedelmöityshoitoihin ulkomaille. Tanska, Latvia sekä moni muu maa tarjoaa sinkuille palveluja kyselemättä. Toki se maksaa muttei mitenkään kohtuuttomasti. Miehenmallin lapselle muualtakin kuin ydinperheestä (joka ei muutenkaan takaa yhtikäs mitään).
Jos tiedostat ongelman niin aika on pääomaa, jos et niin hukkaan heitettyä valuuttaa.
Alue: Aihe vapaa
Mukimiehille on oma osionsa Suomi24 lapsettomuus puolella