Lue keskustelun säännöt.
Tukien leikkaaminen
31.03.2020 |
Koska yhteiskunta tekee jatkuvasti tappiota koronalla, niin näen tukien leikkaamisen erittäin mahdollisena skenaariona.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Nyky-yhteiskunnassa on helvetin vaikeaa olla aloitteellinen. Mitetitäänpä, voitko laittaa omin lupinesi vaikka kioskin, ravintolan, katukeittiön hyvälle myyntipaikalle keskusta-alueelle? Osaatko korjata nykyaikaisia kodinkoneita, autoja, ruohonleikkureita yms. omalla pikku verstaallasi, ilman kalliita investointeja? Osaatko tehdä pienellä investoinnilla jotain sellaista tuotetta tai palvelua, joka elättäisi sinut ja perheesi, vaikkapa kotikampaajana tai kynsien laittajana tai pikkuremppojen tekijänä osaamattomille? Kyllähän tekemätöntä työtä on ja palveluja kaivataan, mutta kun niistä pitää maksaa liiketilan vuokra, markkinointikulut, oma palkka ja muut sivukulut sekä vielä kirjanpitäjä, niin ei ole oikein mahdollista ainakaan perhettä perustaa. Ja kaikissa ammateissa tarvitaan koulutusta, koneita ja laitteita sekä liiketiloja jotka pitää ensin hankkia velkarahalla ennen kuin pääsee yrittämään.
Iso ero nykyajan ja entisaikojen välillä on lähinnä se koulutus. Toisaalta koulutus on nykyisin ilmaista ja varsinkin ammattikoulunen puolella erittäin hyvin rahallisesti tuettua.
Nimittäin ei ennenkään ilman työkaluja pärjätty eikä keskusta-alueelle laitettu kioskeja omin lupineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Nyky-yhteiskunnassa on helvetin vaikeaa olla aloitteellinen. Mitetitäänpä, voitko laittaa omin lupinesi vaikka kioskin, ravintolan, katukeittiön hyvälle myyntipaikalle keskusta-alueelle? Osaatko korjata nykyaikaisia kodinkoneita, autoja, ruohonleikkureita yms. omalla pikku verstaallasi, ilman kalliita investointeja? Osaatko tehdä pienellä investoinnilla jotain sellaista tuotetta tai palvelua, joka elättäisi sinut ja perheesi, vaikkapa kotikampaajana tai kynsien laittajana tai pikkuremppojen tekijänä osaamattomille? Kyllähän tekemätöntä työtä on ja palveluja kaivataan, mutta kun niistä pitää maksaa liiketilan vuokra, markkinointikulut, oma palkka ja muut sivukulut sekä vielä kirjanpitäjä, niin ei ole oikein mahdollista ainakaan perhettä perustaa. Ja kaikissa ammateissa tarvitaan koulutusta, koneita ja laitteita sekä liiketiloja jotka pitää ensin hankkia velkarahalla ennen kuin pääsee yrittämään.
Tällaista tulee tapahtumaan. Esim. kotikampaaja ja remppamies ei tarvitse kuin kätensä ja työkalut. Ei kalliita investointeja. Luulen myös, että vaihtamiseen perustuva työ tulee lisääntymään. Tyyliin tapetoi sinä, niin minä leikkaan teidän hiukset.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Oletko pannut merkille että elämme 20-lukua, siis 2020? Tule jo nykypäivään sieltä pahvilaatikosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Oletko pannut merkille että elämme 20-lukua, siis 2020? Tule jo nykypäivään sieltä pahvilaatikosta
Mikä on selityksesi sille, että 60-luvulla ei ollut mitään ihmeellistä mummojen ryöstelyä, yksinäistä rakkaushuijauksia tai huumekauppaa vaikka tukia ei ollutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaista tulee tapahtumaan. Esim. kotikampaaja ja remppamies ei tarvitse kuin kätensä ja työkalut.
Eri
Ja toiminimen. Ja yksityisyrittäjyyden ja sen tuomat maksut ja riskit. Ja h.elvetisti velkaa.
Tai vaihtoehtoisesti tekee työn laittomasti pimeänä, mikä onkin aika yleistä nykyään näinä pätkä- ja silpputöiden aikakautena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ei ne nuoret syrjäydy itsestään vaan monenlaisen tuen puuttuessa eikä vain rahallisen tuen. Ja joillakin ei oikeasti ole edellytyksia hankkitua mihin tahansa ammattiin, toiset ei edes voi mennä ammattiin johon haluaisivat, jos on jokin sairaus tai vamma rajoittamassa. Entä kun niitä sairauksia tai vammoja on useampi samalla yksilöllä, kaikki ei aina näy ulospäin, mutta rajoitteet ovat silti sille nuorelle todellisia.
Monella on lisäksi kodin tukikin pientä, jos vanhempien pitää käydä useammassa työssä sen takia, että palkat ovat niin surkeita. Jos näiltä vielä viedään tuetkin pois, niin elämä vaikeutuu entisestään eikä sille nuorelle jää ainakaan yhtään enempää aikaa. Mitkään asiat eivät ole niin simppeleitä kuin sinä kuvittelet.
Ennen vanhaan ei ollut tätä syrjäytymisilmiötä. Silloin purtiin hammasta ja käytiin koulussa ja töissä vaikka olisikin ahdistanut tai oltu alakuloisia. Ja se epämukavuusalueella olo kannatti, koska juuri se on se, mikä vie elämää eteenpäin.
Nykyisessä tukiyhteiskunnassa ihmisen ei ole mikään pakko mennä epämukavuusalueelleen, ja sen seuraukset kyllä huomaa.
Ai että peräkammarin pojat oli ihan urbaania legendaa vaan?
Oletko elänyt nyky-yhteiskunnassa? Se ei muuta olekaan kuin epämukavuusalueella seilaamista.Peräkammarin poikia oli paljon vähemmän kuin nykyisin syrjäytyneitä. Eikä normaali peräkammarin poika todellakaan istunut koko valveillaoloaikaansa siellä yksin kamarissaan, vaan heillä oli myös ns. elämää.
Mitä nyky-yhteiskuntaan ja epämukavuusalueeseen tulee, niin normaalit ihmiset toki käyvät usein epämukavuusalueellaan. Mutta syrjäytyneet välttelevät epämukavuusaluetta niin pitkälle kuin mahdollista.
Töissä he eivät olleet silti. Elämää se on nykyayrjäytyneenkin elämä, nyt ei kuitenkaan puhuttu siitä.
Syrjäytyminen se vasta epämukavaa onkin. Se että joutuu ilman tukia turvautumaan laittomiin tapoihin pärjätä, on omiaan edistämään syrjäytymistä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Oletko pannut merkille että elämme 20-lukua, siis 2020? Tule jo nykypäivään sieltä pahvilaatikosta
Mikä on selityksesi sille, että 60-luvulla ei ollut mitään ihmeellistä mummojen ryöstelyä, yksinäistä rakkaushuijauksia tai huumekauppaa vaikka tukia ei ollutkaan?
Se että rikollisuus on erilaista eri aikakausina. Ihanko oikeasti et osannut tätä itse päätellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ei ne nuoret syrjäydy itsestään vaan monenlaisen tuen puuttuessa eikä vain rahallisen tuen. Ja joillakin ei oikeasti ole edellytyksia hankkitua mihin tahansa ammattiin, toiset ei edes voi mennä ammattiin johon haluaisivat, jos on jokin sairaus tai vamma rajoittamassa. Entä kun niitä sairauksia tai vammoja on useampi samalla yksilöllä, kaikki ei aina näy ulospäin, mutta rajoitteet ovat silti sille nuorelle todellisia.
Monella on lisäksi kodin tukikin pientä, jos vanhempien pitää käydä useammassa työssä sen takia, että palkat ovat niin surkeita. Jos näiltä vielä viedään tuetkin pois, niin elämä vaikeutuu entisestään eikä sille nuorelle jää ainakaan yhtään enempää aikaa. Mitkään asiat eivät ole niin simppeleitä kuin sinä kuvittelet.
Ennen vanhaan ei ollut tätä syrjäytymisilmiötä. Silloin purtiin hammasta ja käytiin koulussa ja töissä vaikka olisikin ahdistanut tai oltu alakuloisia. Ja se epämukavuusalueella olo kannatti, koska juuri se on se, mikä vie elämää eteenpäin.
Nykyisessä tukiyhteiskunnassa ihmisen ei ole mikään pakko mennä epämukavuusalueelleen, ja sen seuraukset kyllä huomaa.
Ai että peräkammarin pojat oli ihan urbaania legendaa vaan?
Oletko elänyt nyky-yhteiskunnassa? Se ei muuta olekaan kuin epämukavuusalueella seilaamista.Peräkammarin poikia oli paljon vähemmän kuin nykyisin syrjäytyneitä. Eikä normaali peräkammarin poika todellakaan istunut koko valveillaoloaikaansa siellä yksin kamarissaan, vaan heillä oli myös ns. elämää.
Mitä nyky-yhteiskuntaan ja epämukavuusalueeseen tulee, niin normaalit ihmiset toki käyvät usein epämukavuusalueellaan. Mutta syrjäytyneet välttelevät epämukavuusaluetta niin pitkälle kuin mahdollista.
Töissä he eivät olleet silti. Elämää se on nykyayrjäytyneenkin elämä, nyt ei kuitenkaan puhuttu siitä.
Syrjäytyminen se vasta epämukavaa onkin. Se että joutuu ilman tukia turvautumaan laittomiin tapoihin pärjätä, on omiaan edistämään syrjäytymistä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä.
Miksi ihmeessä joutuisi turvautumaan laittomiin tapoihin pärjätä? Laillisia tapoja pärjätä on vaikka millä mitalla, kunhan jaksaa käyttää mielikuvitusta ja nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Oletko pannut merkille että elämme 20-lukua, siis 2020? Tule jo nykypäivään sieltä pahvilaatikosta
Mikä on selityksesi sille, että 60-luvulla ei ollut mitään ihmeellistä mummojen ryöstelyä, yksinäistä rakkaushuijauksia tai huumekauppaa vaikka tukia ei ollutkaan?
Se että rikollisuus on erilaista eri aikakausina. Ihanko oikeasti et osannut tätä itse päätellä?
Jaa? Joka tapauksessa jos tuo sinun teoriasi siitä, että rikollisuus räjähtää käsiin ilman tukia pitäisi paikkaansa, niin Suomessa olisi 60-luvulla tullut olla valtavasti rikollisuutta. Mutta kun ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ei ne nuoret syrjäydy itsestään vaan monenlaisen tuen puuttuessa eikä vain rahallisen tuen. Ja joillakin ei oikeasti ole edellytyksia hankkitua mihin tahansa ammattiin, toiset ei edes voi mennä ammattiin johon haluaisivat, jos on jokin sairaus tai vamma rajoittamassa. Entä kun niitä sairauksia tai vammoja on useampi samalla yksilöllä, kaikki ei aina näy ulospäin, mutta rajoitteet ovat silti sille nuorelle todellisia.
Monella on lisäksi kodin tukikin pientä, jos vanhempien pitää käydä useammassa työssä sen takia, että palkat ovat niin surkeita. Jos näiltä vielä viedään tuetkin pois, niin elämä vaikeutuu entisestään eikä sille nuorelle jää ainakaan yhtään enempää aikaa. Mitkään asiat eivät ole niin simppeleitä kuin sinä kuvittelet.
Ennen vanhaan ei ollut tätä syrjäytymisilmiötä. Silloin purtiin hammasta ja käytiin koulussa ja töissä vaikka olisikin ahdistanut tai oltu alakuloisia. Ja se epämukavuusalueella olo kannatti, koska juuri se on se, mikä vie elämää eteenpäin.
Nykyisessä tukiyhteiskunnassa ihmisen ei ole mikään pakko mennä epämukavuusalueelleen, ja sen seuraukset kyllä huomaa.
Ai että peräkammarin pojat oli ihan urbaania legendaa vaan?
Oletko elänyt nyky-yhteiskunnassa? Se ei muuta olekaan kuin epämukavuusalueella seilaamista.Peräkammarin poikia oli paljon vähemmän kuin nykyisin syrjäytyneitä. Eikä normaali peräkammarin poika todellakaan istunut koko valveillaoloaikaansa siellä yksin kamarissaan, vaan heillä oli myös ns. elämää.
Mitä nyky-yhteiskuntaan ja epämukavuusalueeseen tulee, niin normaalit ihmiset toki käyvät usein epämukavuusalueellaan. Mutta syrjäytyneet välttelevät epämukavuusaluetta niin pitkälle kuin mahdollista.
Töissä he eivät olleet silti. Elämää se on nykyayrjäytyneenkin elämä, nyt ei kuitenkaan puhuttu siitä.
Syrjäytyminen se vasta epämukavaa onkin. Se että joutuu ilman tukia turvautumaan laittomiin tapoihin pärjätä, on omiaan edistämään syrjäytymistä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä.Miksi ihmeessä joutuisi turvautumaan laittomiin tapoihin pärjätä? Laillisia tapoja pärjätä on vaikka millä mitalla, kunhan jaksaa käyttää mielikuvitusta ja nähdä vaivaa.
Jos väitteesi olisi totta, rikollisuutta ei olisi olemassakaan. Mutta sitä on. Miten selität tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Oletko pannut merkille että elämme 20-lukua, siis 2020? Tule jo nykypäivään sieltä pahvilaatikosta
Mikä on selityksesi sille, että 60-luvulla ei ollut mitään ihmeellistä mummojen ryöstelyä, yksinäistä rakkaushuijauksia tai huumekauppaa vaikka tukia ei ollutkaan?
Se että rikollisuus on erilaista eri aikakausina. Ihanko oikeasti et osannut tätä itse päätellä?
Jaa? Joka tapauksessa jos tuo sinun teoriasi siitä, että rikollisuus räjähtää käsiin ilman tukia pitäisi paikkaansa, niin Suomessa olisi 60-luvulla tullut olla valtavasti rikollisuutta. Mutta kun ei ollut.
Olet väärässä. https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22008_0/nuortenmie…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaista tulee tapahtumaan. Esim. kotikampaaja ja remppamies ei tarvitse kuin kätensä ja työkalut.
EriJa toiminimen. Ja yksityisyrittäjyyden ja sen tuomat maksut ja riskit. Ja h.elvetisti velkaa.
Tai vaihtoehtoisesti tekee työn laittomasti pimeänä, mikä onkin aika yleistä nykyään näinä pätkä- ja silpputöiden aikakautena.
Velkaa ei saa. Jotain on tehtävä, jos haluaa asua ja syödä kotona. Riski on otettava, vellihousujenkin. Ja selittelijöiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuki lakkautetaan ensimmäisenä, siitä ei ole kuin hyviä seurauksia. Väestö jakautuu sen jälkeen tasaisemmin koko maahan, kun kalliilla alueilla ei voi enää asustella yhteiskunnan piikkiin.
Ja yleinen vuokrahintataso laskee. Kaikki voittavat, paitsi elintasopummit ja asuntosijoittajat.
Joo, loppuu vihdoinkin "tulee liian kalliiksi mennä töihin"-puheet ja rahan vivuttaminen asuntoihin. Kummassakin tehdään bisnestä valtion kustannuksella.
Kuvitteletko että tässä nyt työpaikat jotenkin lisääntyy? Epäilen vahvasti.
Eli mielestäsi ei kannata edes katsoa työpaikkoja? Oukei.
Omituinen päätelmä. Eivät työpaikat siitä lisäänny, kun katselen ilmoituksia. Eivät siitäkään, kun haen niitä.
Toistaiseksi kolmivuotinen työpaikkojen katseluni ei ole vielä kannattanut, mutta eihän sitä tiedä, miloin ehkä tärppäisi. Melkein eläkeikäisistä vain ei olla kovin kiinnostuneita enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Nyky-yhteiskunnassa on helvetin vaikeaa olla aloitteellinen. Mitetitäänpä, voitko laittaa omin lupinesi vaikka kioskin, ravintolan, katukeittiön hyvälle myyntipaikalle keskusta-alueelle? Osaatko korjata nykyaikaisia kodinkoneita, autoja, ruohonleikkureita yms. omalla pikku verstaallasi, ilman kalliita investointeja? Osaatko tehdä pienellä investoinnilla jotain sellaista tuotetta tai palvelua, joka elättäisi sinut ja perheesi, vaikkapa kotikampaajana tai kynsien laittajana tai pikkuremppojen tekijänä osaamattomille? Kyllähän tekemätöntä työtä on ja palveluja kaivataan, mutta kun niistä pitää maksaa liiketilan vuokra, markkinointikulut, oma palkka ja muut sivukulut sekä vielä kirjanpitäjä, niin ei ole oikein mahdollista ainakaan perhettä perustaa. Ja kaikissa ammateissa tarvitaan koulutusta, koneita ja laitteita sekä liiketiloja jotka pitää ensin hankkia velkarahalla ennen kuin pääsee yrittämään.
Tällaista tulee tapahtumaan. Esim. kotikampaaja ja remppamies ei tarvitse kuin kätensä ja työkalut. Ei kalliita investointeja. Luulen myös, että vaihtamiseen perustuva työ tulee lisääntymään. Tyyliin tapetoi sinä, niin minä leikkaan teidän hiukset.
Eri
Vaihdanta onkin järkevää. Raha ei liiku mutta hommat tulevat tehdyiksi. Mutta jos raha liikkuu, niin pitää maksaa oman toimeentulon lisäksi muita kuluja niin paljon, että sitä pitää tehdä suurin osa vuorokaudesta pärjätäkseen. Paljonko maksetaan esim. taulun kiinnityksestä seinälle? Tai pesukoneen asennuksesta? Hiustenleikkuusta? Matkakulut asiakkaalta toiselle? Vakuutukset? Vastuu, jos tukan värjäyksen yhteydessä asiakas saa allergisen reaktion? Tai asennettu pesukone vuotaa sittenkin?
Kaikki tuet mitä saan on 300e/kk, kun työtkin meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Oletko pannut merkille että elämme 20-lukua, siis 2020? Tule jo nykypäivään sieltä pahvilaatikosta
Mikä on selityksesi sille, että 60-luvulla ei ollut mitään ihmeellistä mummojen ryöstelyä, yksinäistä rakkaushuijauksia tai huumekauppaa vaikka tukia ei ollutkaan?
Se että rikollisuus on erilaista eri aikakausina. Ihanko oikeasti et osannut tätä itse päätellä?
Jaa? Joka tapauksessa jos tuo sinun teoriasi siitä, että rikollisuus räjähtää käsiin ilman tukia pitäisi paikkaansa, niin Suomessa olisi 60-luvulla tullut olla valtavasti rikollisuutta. Mutta kun ei ollut.
Olet väärässä. https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22008_0/nuortenmie…
Niin siis linkissäsi kerrotaan, että nuorten miesten rikollisuus oli yhtä yleistä sekä 60-luvun alussa että vuonna 2006. Jos se pitäisi paikkaansa, että tukien puuttuminen lisäisi rikollisuutta, niin rikollisuutta olisi pitänyt olla paljon enemmän 60-luvun alussa. Mutta koska ei ollut, niin sekin todistaa sen, ettei tukia maksamalla ehkäistä rikollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Oletko pannut merkille että elämme 20-lukua, siis 2020? Tule jo nykypäivään sieltä pahvilaatikosta
Mikä on selityksesi sille, että 60-luvulla ei ollut mitään ihmeellistä mummojen ryöstelyä, yksinäistä rakkaushuijauksia tai huumekauppaa vaikka tukia ei ollutkaan?
Etpä taida tietää historiasta yhtään mitään. Väkivaltaa ja ryöstöjä oli pilvin pimein, tappoja myös. Pimeää alkoholinmyyntiä, prostituutiota, pankkiryöstöjä, muita ryöstöjä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tukiasiat ovat sellaiset, joiden lakkauttamisesta on helppo huudella, kun itsellä on työ, terveet lapset, asunto ja yleisesti ottaen kaikki hyvin.
Mutta oletteko ajatelleet, että joskus se onni voi kääntyä ja sitä tukea voi tarvita itse. Haluatko, että heikommin pärjäävä lapsesi jää kaikkien tukien ulkopuolelle ja syrjätyy elämässä? Haluatko, että perheesi elää siinä alipalkatussa pätkätyöhelvetissä ja miettii joka päivä, mistä haalisi ruoan perheelle? Entä jos itse vammaudut tai sinulle syntyy vammainen lapsi?
Tuet juuri mahdollistavat sen syrjäytymisen. Eli kun nuori aikuinen saa tukia, niin sitten pystyy eristäytymään kerrostaloyksiöön pleikkarin, pakastepitsan ja kokispullon kanssa.
Ilman tukia niiden syrjäytyneiden olisi pakko olla aloitteellisia ja toimeliaita, sen sijaan, että vain passivoituisivat ja eristäytyisivät.
Ne jotka on aktiivisia ja toimeliaita, ovat sitä sitten harmaalla alueella jos laillisia reittejä ei löydy töitä eikä yhteiskunnalta tipu tukia. Ymmärrätkö että sosiaalituet ovat taloudellista toimintaa? Käsityksesi tuista syrjäytymisen mahdollistajana on erittäin suppea ja osoittaa vain tietämättömyyttä. Tukien avulla hetkellisesti työkyvytön selviää jaloilleen, tuilla ehkäistään syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tosiasia myös on, että jotkut ei tule koskaan olemaan työkykyisiä. On sivistysvaltion tärkeimpiä eettisiä periaatteita, ettei näitä tapauksia jätetä ojaan mätänemään.
Syrjäytyneellä tukiriippuvuus on pitkäaikaista eikä lyhytaikaista.
Mitä aktiivisuuteen ja toimeliaisuuteen tulee, niin sinustako ihminen ei voi passivoitua?
Ainoat varsinaiset hommat mitä tyypillinen pahemmin syrjäytynyt jaksaa tehdä ovat tukihakemusten lähettäminen sekä kaupassa käynti. Nämä sen takia, koska muuten perustarpeet eli ruoka ja lämpö jäävät täyttymättä. Jos yhteiskunta edellyttäisi perustarpeiden täyttämiseen muutakin, niin sitten he toki tekisivät myös sen muun, koska perustarpeiden täyttämiseen on ihmisellä erittäin kova motivaatio. Mutta nykyisin valitettavasti ei edellytetä mitään muuta, jolloin monet ajautuvat erittäin pahaan passivoitumiseen.
Totta kai voi passivoitua. Mutta tässä on vain yksi työttömien ryhmä, joka ei edusta kaikkia työttömiä. Ja ottaisitko itse töihin jonkun passiivisen työnvälttelijän? Mitä luulet että tapahtuu kun ihmisistä ei pidetä huolta? Rikollisuutta tapahtuu. Sitäkö haluat?
Passiivinen työnvälttely on asia jonka ihminen oppii.
Jos ei ole tottunut työntekoon, niin totta kai työnteko tuntuu pahalta.
Nälän ja kylmän uhka on hyvä motivoija siihen, että totuttautuu työntekoon.
Niin, esimerkiksi sellaiseen työntekoon kuten mummojen ryöstelyyn, yksinäisten rakkaushuijauksiin ja huumekauppaan.
Ei se todellakaan tuollaista ollut Suomessa esim. 60-luvulla.
Oletko pannut merkille että elämme 20-lukua, siis 2020? Tule jo nykypäivään sieltä pahvilaatikosta
Mikä on selityksesi sille, että 60-luvulla ei ollut mitään ihmeellistä mummojen ryöstelyä, yksinäistä rakkaushuijauksia tai huumekauppaa vaikka tukia ei ollutkaan?
Se että rikollisuus on erilaista eri aikakausina. Ihanko oikeasti et osannut tätä itse päätellä?
Jaa? Joka tapauksessa jos tuo sinun teoriasi siitä, että rikollisuus räjähtää käsiin ilman tukia pitäisi paikkaansa, niin Suomessa olisi 60-luvulla tullut olla valtavasti rikollisuutta. Mutta kun ei ollut.
Olet väärässä. https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22008_0/nuortenmie…
Niin siis linkissäsi kerrotaan, että nuorten miesten rikollisuus oli yhtä yleistä sekä 60-luvun alussa että vuonna 2006. Jos se pitäisi paikkaansa, että tukien puuttuminen lisäisi rikollisuutta, niin rikollisuutta olisi pitänyt olla paljon enemmän 60-luvun alussa. Mutta koska ei ollut, niin sekin todistaa sen, ettei tukia maksamalla ehkäistä rikollisuutta.
Ei myöskään sillä ettei makseta niitä :)
Valmiuslaki antaa mahdollisuuden keskeyttää tukien maksun 3 kk ajaksi. Tukien määrää voidaan myös leikata 50 %. Katso valmiuslaki 56 ja 57 pykälät.