Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin kun lapsi ei usko ennen kuin karjaisen?
31.03.2020 |
Vähän alle kaksivuotiaasta kyse, eikä liity mihinkään uhmakohtauksiin. Vaan esim. siihen, että lapsella on tapana ihan ennakoimatta yllättäen monta kertaa päivässä esim. kesken leikin, syömisen tai vaipanvaihdon purra täysiä tai kynsiä silmiä, siis muiden. Se sattuu paljon. Lapsi ei vielä ymmärrä että se sattuu mutta on pakko saada silti loppumaan. Olen kuukausia yrittänyt kiinnittää huomiota muualle, rauhallisesti kieltää, siirtää pois tilanteesta jne. kasvatusoppaiden neuvot on kokeiltu, eikä mitään vaikutusta. Kohta kukaan ei uskalla kohta oll hänen lähellä enää. Jos karjaisen täysiä niin uskoo hetken. Huomiota lapsi saa paljon ja läsnäoloa. Mitä teen väärin?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Pure takaisin. Meillä ainakin toimi, kun lapsi tajusi, että se pureminen sattuu. Juu ei mene ihan kasvatusoppaiden mukaan, mutta meillä meni perille.
Ja kynsi silmiä takaisin myös? En oikein tiedä.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pure takaisin. Meillä ainakin toimi, kun lapsi tajusi, että se pureminen sattuu. Juu ei mene ihan kasvatusoppaiden mukaan, mutta meillä meni perille.
Mä olen tästä periaatteessa samaa mieltä. Ei tarvitse välttämättä purra, mutta noin inhottavan tavan saa kyllä kitkeä pois niin, että kun lapsi tekee tuollaista, seuraamukset on hänelle tarpeeksi ikävät. ELi todellakin saat karjaista, saat sysätä lapsen pois sylistä, "säikäyttää" niin että lapsi alkaa itkeä, ja olla hänelle vihainen hetken.
Joo, tiedän että nykypäivänä kasvatusoppaat suosivat ikuista lässyttämistä ja loputonta ymmärrystä ja puruleluna/nyrkkeilysäkkinä olemista. Mutta itse en moiseen suostu, enkä kertakaikkiaan ymmärrä miksi pitäisi. Lapsi lopettaa ei-toivotun käytöksen, jos siitä seuraa aina epämukava seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pure takaisin. Meillä ainakin toimi, kun lapsi tajusi, että se pureminen sattuu. Juu ei mene ihan kasvatusoppaiden mukaan, mutta meillä meni perille.
Mä olen tästä periaatteessa samaa mieltä. Ei tarvitse välttämättä purra, mutta noin inhottavan tavan saa kyllä kitkeä pois niin, että kun lapsi tekee tuollaista, seuraamukset on hänelle tarpeeksi ikävät. ELi todellakin saat karjaista, saat sysätä lapsen pois sylistä, "säikäyttää" niin että lapsi alkaa itkeä, ja olla hänelle vihainen hetken.
Joo, tiedän että nykypäivänä kasvatusoppaat suosivat ikuista lässyttämistä ja loputonta ymmärrystä ja puruleluna/nyrkkeilysäkkinä olemista. Mutta itse en moiseen suostu, enkä kertakaikkiaan ymmärrä miksi pitäisi. Lapsi lopettaa ei-toivotun käytöksen, jos siitä seuraa aina epämukava seuraus.
No jotainhan tässä on pakko äkkiä tehdä, kun kärsii lapsi siitäkin jos äiti ei enää halua olla hänen lähellä. Ap
Puret takaisin.
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
Meillä 2 vuotiaalla oli tapana hypätä päälle ja lyödä lelulla päähän, se oli hänestä jotenkin hauskaa. Toistuvasti kiellettiin ja toruttiin, nauroi vain. Kerran hyppäsi päälleni kun istuin sohvalla jalat koukussa ja vaistomaisesti potkaisin jalat suoraksi niin että lensi kaappia päin, en todellakaan tahallani mutta säikähdin ja sattui. Ei enää koskaan hyppinyt päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vieläkin hyvin yhden aamun, kun kuopus oli vauva. 2v Esikoinen oli yöllä tullut aikuisten sänkyyn. Heräilin siinä ja sitten yhtäkkiä esikoinen pamautti nyrkillä vauvaa naamaan. Vauva ei siitä juuri välittänyt mutta että mä suutuin. Otin tyttöä käsistä kiinni, nostin alas sängystä ja huusin ei saa lyödä! hitto että mua suututti. kyllä meni perille. taisi tyttö pelästyä ja itsekin pelästyin reaktiotani. Joskus melläkin uskotaan vasta kun suutun :(
En vain haluaisi olla mikään karjuva äiti. Itsellekin tulee paha olo jos alan karjumaan lapselle. Joku muu keino pitäisi löytää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jep ei se kivalta tunnu, mutta tuokin vaihe menee ohi. Kyllä ne lapset jossain vaiheessa ymmärtää rajat eikä tahallaan halua äitiä suututtaa tai muita satuttaa.. alle 2 v ei vielä ymmärrä ja vaikka suuttuisit välillä niin kyllä se lapsi siitä tokenee ja voit aina kertoa mikä sinua suututti. Se että satuttamisesta suuttuu on pienempi paha, kun että sallisi toisen satuttamisen.
Kannattaa varmaan toimia itse ja ajoissa, ennenkuin joku muu pamauttaa lasta. Itsellä vieläkin hampaan jäljet(arvet) yli 40v takaa käsivarressa tuollaisen kakaran jäljiltä.
Vaarana myös, että sattuu lasta pahasti tai jotain toista. Kuten tuo missä äiti potkaisi jalat suoraksi tai lapsi lyö lelulla päähän.
Aikuiset ihmiset on sitten idiootteja nykypäivänä kun eivät osaa tilanteita hoitaa.
Miksi ihmeessä hankkivat edes lapsia kun ei edes itsellä alkeellisiakaan tapoja edes vanhemmilla hallussa?? Omat lapset ei ole koskaan lyöneet, purreet jne. On asioita jousta ei neuvotella, edes pienen lapsen kanssa, ja väkivalta kuuluu niihin. Lapsiparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä ne lukemasi kasvatusoppaat ovat? Nykyisissä kasvatusoppaissa suositellaan tunteiden sanoitusta ja positiivista vahvistamista, mitkä ovat ne keinot jotka oikeasti auttavat.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan toimia itse ja ajoissa, ennenkuin joku muu pamauttaa lasta. Itsellä vieläkin hampaan jäljet(arvet) yli 40v takaa käsivarressa tuollaisen kakaran jäljiltä.
Vaarana myös, että sattuu lasta pahasti tai jotain toista. Kuten tuo missä äiti potkaisi jalat suoraksi tai lapsi lyö lelulla päähän.
Aikuiset ihmiset on sitten idiootteja nykypäivänä kun eivät osaa tilanteita hoitaa.
Miksi ihmeessä hankkivat edes lapsia kun ei edes itsellä alkeellisiakaan tapoja edes vanhemmilla hallussa?? Omat lapset ei ole koskaan lyöneet, purreet jne. On asioita jousta ei neuvotella, edes pienen lapsen kanssa, ja väkivalta kuuluu niihin. Lapsiparka.
Ei meilläkään neuvotella näistä asioista. Ja lapsella on muutenkin aina ollut selkeät rajat, jo vauvana. Mitään väkivaltaa meillä ei ole koskaan sallittu. Sinun on tietenkin helppo siellä huudella olevasi hyvä vanhempi, kun lapsellasi ei ole ollut tällaista käytöstä ja haukkua ja syyllistää meitä vanhempia, joiden lapsella on tällaista käytöstä.
Kerroppa minulle keino millä lopetan lapselta tuon tavan välittömästi, kun mikään kasvatusoppaiden keino ei ole koskaan hetkeäkään tepsinyt ja se, että karjaisen tepsii hetkeksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ne lukemasi kasvatusoppaat ovat? Nykyisissä kasvatusoppaissa suositellaan tunteiden sanoitusta ja positiivista vahvistamista, mitkä ovat ne keinot jotka oikeasti auttavat.
Uusi oppaita. On kuule sanotettu tunteita jo vauva-aikana. Päivittäin. On vahvistettu positiivisesti, on kehuttu päivittäin useita kertoja kun asiat menee hyvin tai toimii oikein. Jne jne. Voin vakuuttaa, että kaikki nämä on meillä ollut käytössä enemmän kuin 95 %:ssa suomalaisista perheistä. Eikä meillä oikein muuta ongelmaa olekaan kuin tämä ihan yhtäkkinen satuttaminen.
Ap
Et osaa pitää rajoja muuten kuin suuttuessasi. Opettele puuttumaan asioihin silloin kun ne ovat vielä pieniä ja pieni ohjaus riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et osaa pitää rajoja muuten kuin suuttuessasi. Opettele puuttumaan asioihin silloin kun ne ovat vielä pieniä ja pieni ohjaus riittää.
Millä perusteilla teet tuollaisen johtopäätöksen?
Meillä lapsella on aina ollut selkeät rajat, joista ei ole koskaan joustettu, jo vauvana oli näin. Ja asioihin kyllä puututaan heti, kun ne ilmenee ensimmäisen kerran.
Ap
Ennen vanhaan olisi tukistettu, ja tottelemattomuus olisi loppunut kuin seinään.
Enää se ei toki ole vaihtoehto. Ainakaan siinä tapauksessa jos haluaa nähdä lastaan muuallakin kuin pleksin takaa lastenkodin valvotussa tapaamishuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pure takaisin. Meillä ainakin toimi, kun lapsi tajusi, että se pureminen sattuu. Juu ei mene ihan kasvatusoppaiden mukaan, mutta meillä meni perille.
Mä olen tästä periaatteessa samaa mieltä. Ei tarvitse välttämättä purra, mutta noin inhottavan tavan saa kyllä kitkeä pois niin, että kun lapsi tekee tuollaista, seuraamukset on hänelle tarpeeksi ikävät. ELi todellakin saat karjaista, saat sysätä lapsen pois sylistä, "säikäyttää" niin että lapsi alkaa itkeä, ja olla hänelle vihainen hetken.
Joo, tiedän että nykypäivänä kasvatusoppaat suosivat ikuista lässyttämistä ja loputonta ymmärrystä ja puruleluna/nyrkkeilysäkkinä olemista. Mutta itse en moiseen suostu, enkä kertakaikkiaan ymmärrä miksi pitäisi. Lapsi lopettaa ei-toivotun käytöksen, jos siitä seuraa aina epämukava seuraus.
Muuten samaa mieltä mutta kyllä se epämukava seuraus pitää käsitellä jälkikäteen"lässyttäen" jotta lapsi myös oikeasti ymmärtää asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pure takaisin. Meillä ainakin toimi, kun lapsi tajusi, että se pureminen sattuu. Juu ei mene ihan kasvatusoppaiden mukaan, mutta meillä meni perille.
Mä olen tästä periaatteessa samaa mieltä. Ei tarvitse välttämättä purra, mutta noin inhottavan tavan saa kyllä kitkeä pois niin, että kun lapsi tekee tuollaista, seuraamukset on hänelle tarpeeksi ikävät. ELi todellakin saat karjaista, saat sysätä lapsen pois sylistä, "säikäyttää" niin että lapsi alkaa itkeä, ja olla hänelle vihainen hetken.
Joo, tiedän että nykypäivänä kasvatusoppaat suosivat ikuista lässyttämistä ja loputonta ymmärrystä ja puruleluna/nyrkkeilysäkkinä olemista. Mutta itse en moiseen suostu, enkä kertakaikkiaan ymmärrä miksi pitäisi. Lapsi lopettaa ei-toivotun käytöksen, jos siitä seuraa aina epämukava seuraus.
Muuten samaa mieltä mutta kyllä se epämukava seuraus pitää käsitellä jälkikäteen"lässyttäen" jotta lapsi myös oikeasti ymmärtää asian.
Mutta minun lapsi ei ole vielä kahtakaan, joten vaikka hän ymmärtää ihan ikänsä mukaisesti puhetta niin ei ymmärrä kovin monimutkaisia selityksiä. Ainakaan jälkikäteen. Vaan ymmärtää sellaista aika konkreettista puhetta joka liittyy asiaan siinä hetkessä. Ei esim. ymmärrä jos selittää että toisia sattuu kun puree. Joten miten reilu 1.5-vuotiaan kanssa käsitellään asiat jälkikäteen? Ap
No millä tavoin olet toiminut noissa tilanteissa? alle 2 v ymmärtää rajallisen määrän lässytystä, joten vuorovaikutus tapahtuu kasvojen ilmeitä ja kehon kieltä lukemalla. Kun lapsi satuttaa, otat tiukan otteen kädestä sanot napaksti otsa kurtussa EI! ja sitten vasta seuraa lässytys vaihe.. selitystä miksi ei saa... toistoa, toistoa kyllä se siitä pikkuhiljaa..
Vierailija kirjoitti:
No millä tavoin olet toiminut noissa tilanteissa? alle 2 v ymmärtää rajallisen määrän lässytystä, joten vuorovaikutus tapahtuu kasvojen ilmeitä ja kehon kieltä lukemalla. Kun lapsi satuttaa, otat tiukan otteen kädestä sanot napaksti otsa kurtussa EI! ja sitten vasta seuraa lässytys vaihe.. selitystä miksi ei saa... toistoa, toistoa kyllä se siitä pikkuhiljaa..
Esim. noin olen toiminut. Ei mitään vaikutusta, vaikka viikkojen ajan päivittäisiä toistoja useita. Lisäksi olen vain ottanut pois tilanteesta ja kantanut muualle. Ei silläkään mitään vaikutusta. Ja olen siirtänyt huomion muualle, ei silläkään mitään vaikutusta. Kyllä siis siinä hetkessä lopettaa noilla esim. muiden ihmisten silmien raapimisen, mutta saattaa aloittaa sen uudelleen ihan yhtäkkiä tunnin päästä. Karjaisusta uskoo loppupäiväksi. Mutta tuo, että ihan yhtäkkiä ja varoittamatta iskee kynnet jonkun toisen ihmisen silmiin ja raapii pitää saada loppumaan kokonaan. En usko, että lässytysselitys nyt siihen enää auttaa, sitäkin on yritetty. Ap
Pure takaisin. Meillä ainakin toimi, kun lapsi tajusi, että se pureminen sattuu. Juu ei mene ihan kasvatusoppaiden mukaan, mutta meillä meni perille.