Oletko ihminen, joka haluaa päästä kaikesta helpolla?
Minä olen, tai olin. Nuorena en käynyt kesätöissä, en edes hakenut töitä, koska kivempaa oli olla kotona. Kotityöt oli ihan hirveää pakkovääntöä ja tappelua, kun vanhempani eivät suostuneet maksamaan minulle siitä mitä jokaisen pitää kotonaan tehdä. Koulussa ala-asteella odotin monesti koulun pihassa jopa kaksi tuntia koulun jälkeen, että joku tulisi hakemaan, vaikka tiesin että oli määrä kävellä kotiin. Tämän jatkuttua tarpeeksi kauan opettajat joutuivat patistelemaan minua lähtemään koulun pihalta. Raahustin pientä kotimatkaa 2 tuntia lumikasoja potkien, toivoen että joku ottaisi kyytiin ja veisi kotiin, koska ei ole kivaa kävellä. Koulussa ja opiskeluaikaan tein vain sen pakollisen minimin mitä oli pakko, jotta pääsi läpi, vailla mitään kiinnostusta siitä opinko oikeasti mitään tai osaanko mitään.
Ekat työpaikat joihin ihmeen kaupalla jotenkin pääsin, aivan peukalo pe*seessä kelloa tuijottaen ja olevinaan jotain tehden toivoin koko ajan, että joku esimies tulisi sanomaan, että "hei voit lähteä jo kotiin ja pidä pari vapaata niin saat pitkän viikonlopun, tässä sulle täysi palkka kuitenkin, nähdään maanantaina!". Olin juuri se työpaikan uusi räkänokka, jolle piti aina sanoa jokainen asia mitä seuraavaksi tehdä. En koskaan kysynyt itse mitä seuraavaksi, vaan olin tekemättä mitään niin kauan kunnes joku tuli sanomaan. Tärkeintä elämässä oli se, että saisin vaan rahaa niin helpolla kuin mahdollista, jotta voisin olla kotona ja tehdä mitä itse haluan.
Tästä on nyt yli 10 vuotta, kun tuollainen vetelehtiminen loppui. Sain työpaikan jossa minulle annettiinkin vähän vastuuta, ja pian huomasin olevani hyvä siinä. Nyt olen kutakuinkin nuoren minäni vastakohta, mies joka TEKEE ja saa asioita tapahtumaan. Kaduttaa kun mietin itseäni nuorempana, mihin kaikkeen olisikaan ollut potentiaalia jos en olisi ollut niin käsittämättömän surkea vätys pitkälle yli parikymppiseksi asti. Ja miksi olin sellainen, sitä en tiedä.
Kohtalotovereita? Uskallatko jopa tunnustaa olevasi edelleen helpolla pääsijä?
Kommentit (252)
Ajattelin olevani mutta kun luin tekstisi niin en minä nyt ihan tuollainen ole heh :D jotain samaa kuitenkin. Usein pääsen helpolla ilman että tarvitsee yrittää.
Miksi ehdoin tahdoin tekisin elämästäni ikävän ja kuluttavan?
Yritän välttää turhaa stressiä, paineita ja vastuuta.
Töissä tottakai tunnollinen, mutta omassa elämässä kaikki rassaava pois.
En myöskään juuri haaveile tai tavoittele, kilpailusta puhumattakaan.
Ei tule sitten juuri petyttyäkään.
M46
Samaa oirehdintaa oli mullakin, mutta ydinsyy oli ihmiskammo johtuen kiusaamisesta ja syrjinnästä sekä PTSD. Olin kuin pupu pää pensaassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ehdoin tahdoin tekisin elämästäni ikävän ja kuluttavan?
👆
Olen varmaan, kun en jaksa lukea noin pitkää kirjoitusta.
Minulla on erittäin kova elämä ja olen aina ollut tunnollinen jo nuorena töihin opiskelujen ohella mennyt ihminen. Nykyisen keski-ikäisen elämäni olen järjestänyt niin että pääsen helpommalla. Toki olen edelleen tunnollinen jne mutta olen tehnyt järjestelyitä ettei tarvitse enää niin kärsiä.
Tulin kertomaan, että joo, melkein kaikesta. Niistä asioista en, joita teen itsensä vuoksi, mutta kaikesta pakollisesta turhasta ylläpitohommasta kuten palkkatyöstä kyllä.
Mutta sähän et ap kuvaa tuossa ihmistä, joka haluaa päästä helpolla. Kuvaat ihmistä joka asettuu kaikessa vastahankaan. Se on paljon raskaampaa ja kuluttavampaa kuin virran mukana meneminen. Kyllä sä pääset nyt paljon helpommalla kuin silloin.
Periaatteessa olen kyllä sellainen, joka menee siitä mistä aita on matalin. Vaikea käsittää, miksi sitten teen työtä, jossa näin ei voi tehdä. Yksityiselämässä sitten tosiaan oion mutkat suoriksi ja suljen epämiellyttäviä asioita pois.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on erittäin kova elämä ja olen aina ollut tunnollinen jo nuorena töihin opiskelujen ohella mennyt ihminen. Nykyisen keski-ikäisen elämäni olen järjestänyt niin että pääsen helpommalla. Toki olen edelleen tunnollinen jne mutta olen tehnyt järjestelyitä ettei tarvitse enää niin kärsiä.
Hienoa, että pääsit töihin. Moni kovan elämän kolhima ei luontaisesti pääse.
Jotenkin arvasin että olet mies.
Töissä tullut hajoiltua juuri kaltaisiisi nuoriin kausi- ja vuokratyöntekijöihin, jotka ovat olleet ehdottomalta enemmistöltään miespuolisia ja hitaita & saamattomia kuin mitkä. Hyvä että muutuit!
"Huomasin olevani hyvä siinä" - - >
podit alemmuuskompleksia? Jos ei panosta tai laita itseään likoon, ei voi myöskään möhliä mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Tulin kertomaan, että joo, melkein kaikesta. Niistä asioista en, joita teen itsensä vuoksi, mutta kaikesta pakollisesta turhasta ylläpitohommasta kuten palkkatyöstä kyllä.
Mutta sähän et ap kuvaa tuossa ihmistä, joka haluaa päästä helpolla. Kuvaat ihmistä joka asettuu kaikessa vastahankaan. Se on paljon raskaampaa ja kuluttavampaa kuin virran mukana meneminen. Kyllä sä pääset nyt paljon helpommalla kuin silloin.
Tuo on aivan totta ja juttuni pointtikin, että nythän minä vasta oikeasti pääsen helpommalla, vaikka "joutuu" vähän tekemään on vastuuta. Nyt sentään olen jotain. Aloitus oli viesti sekä nuorille kaltaisilleni vätyksille (jotka tuskin jaksavat tällaista lukea saatika ottaisivat neuvosta vaarin), että osaltaan myös työnantajille. Kun sinne teidän töihin tulee joku minunkaltainen hanhenkaulainen väsy työnvälttelijä, niin laittakaa ne OIKEASTI töihin, eikä mitään kahvinkeittoa tms. helppoa pikku apuhommia, antakaan vähän vastuuta. Siinä näkee mihin heistä on, ei pelkästään firmanne kannalta vaan jopa tärkeämpäna heidän itsensä kannalta. Moni nuori on niin hukassa ettei tajua itsekään mikä potentiaali heissä on, ennen kuin potkitaan vähän. AP.
En ole, päinvastoin.
Olen lapsesta asti asettanut itselleni tavoitteita ja saavuttanut ne. Täytyy sanoa etten pystyisi itseäni peilistä katsomaan jos olisin koko elämäni mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Elämä on paljon mielenkiintoisempaa kun on asettanut tavoitteita ja tekee töitä niiden saavuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi edes olla työnarkomaaneja ja uraohjuksia? 🤷♀️
Siis miksi pitää aina vetää ääripäät esille? Ei tästä ole ollut APn tekstissä edes kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitäisi edes olla työnarkomaaneja ja uraohjuksia? 🤷♀️
Siis miksi pitää aina vetää ääripäät esille? Ei tästä ole ollut APn tekstissä edes kyse.
Koska kyseiset ihmisryhmät ovat kärppänä arvostelemassa laiskempiaan?
Luulen, että kaikki ihmiset ovat jossain asiassa niitä, että yrittävät pyristellä helpolla, ja johonkin toiseen asiaan ovat valmiit panostamaan vaikka kuinka paljon energiaa. Eli ei pelkästään luonteenpiirre, vaan myös asiasta riippuva.
Vierailija kirjoitti:
En ole, päinvastoin.
Olen lapsesta asti asettanut itselleni tavoitteita ja saavuttanut ne. Täytyy sanoa etten pystyisi itseäni peilistä katsomaan jos olisin koko elämäni mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Elämä on paljon mielenkiintoisempaa kun on asettanut tavoitteita ja tekee töitä niiden saavuttamiseksi.
Olet sitonut arvosi suorittamiseen. Hyväksy myös se että tuo on vain yksi tapa elää.
Miksi kaikkien pitäisi edes olla työnarkomaaneja ja uraohjuksia? 🤷♀️