Se tunne, kun vaikeassa yllättävässä elämäntilanteessa kohdatut ihmiset ovat ihania
Asiansa osaavia, luottamuksen herättäviä ammattilaisia, ja sen päälle vielä mukavia, vaikka pelkkä ammattitaitokin riittäisi jo pitkälle. Mutta se mukava pieni myötätuntoinen lause oikeassa kohdassa kovia koneneille, se aidosti osoitettu myötätunto tuntuu hyvältä ja auttaa jaksamaan. Auttaa uskomaan, että aurinko paistaa kyllä taas. Huolet kaikkoavat vielä.
Se kummasti tankkaa sitä uskoa ihmiseen. Arkinen ihmisten hyvyys, sehän asuu jokaisessa joka pyrkii rakentamaan eikä koskaan tahallaan rikkomaan ketään, tai mitään. Kiitos jokaiselle sellaiselle ihmiselle. Te olette aivan ihania ja ihanaa että olette olemassa täällä elämässä. Toivon teille kaikkea hyvää.
Kommentit (5)
Tässä ei onneksi ole kuolemasta nyt kyse, mutta muuten kyllä vakavista ja isoista asioista.
Minäkin koen olleeni tosi onnekas, kun mieheni syöpä uusi, ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Hän sai hyvää palliatiivista- ja saattohoitoa. Työpaikalla sain tukea ja ymmärrystä, sain pitää kesälomaani sirottelemalla sen kuukauisen ajan niin, että ehdin viettää aikaa mieheni kanssa, pomoni oli aina tukena samoin työkaverit, ja ihana työterveyslääkärini, jonka kanssa puhuminen auttoi paremmin kuin sairaalan tarjoama psykologi (tosin kiitos myös siitä). Ja puolison kuoleman jälkeen suhtautuivat minuun kuten ennen, eivät pelänneet puhua tai kartelleet minua (myös naapurit oli osaaottavia).
Hyvää löytyy suurimmasta osasta ihmisiä, se kannattaa muistaa.
Mä olin ihan ällistynyt kun yksi ihminen soitti mulle ja sanoi osanotot ja kysyi miten jaksan kun isäni oli kuollut. Ei ollut ihan vieras ihminen mutta sellainen vähän etäisempi. Siis hyvällä tavalla ällistynyt, tuntui mukavalta että välitti.