Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, ihmiset viettää ensimmäistä kertaa aikaa perheensä kesken.
29.03.2020 |
Ilman, että arki on yhtä juoksemista harrastuksesta toiseen, asioille, omiin rientoihin, kavereiden luo.
Ihan vanhemmat viettää aikaa lastensa kanssa. Ja siitä hajoo monen pää.
Kommentit (25)
Sanopa muuta. Voin kuvitella, että monessa taloudessa helistään. Mutta toisaalta varmasti monessa kodissa myös on löydetty entistä syvempi yhteys toisiin.
Meidän taloudessa yllättäen riitely on hävinnyt karanteenin myötä. Juuri tänään pysähdyin pohtimaan, miksi.
Olen pitkään ajatellut, että olemme vaan liian epäsopivat toisillemme.
Itse asiassa sovimme toisillemme mainiosti, koska nyt karanteenissa meillä on oikein mukavaa yhdessä eikä toisen naama kyllästytä. Mutta meillä on erilainen käsitys siitä, mitä on hyvä arki ja miten se aikatauluttuu viikko- ja kuukausitasolla - emmekä osaa neuvotella näistä erimielisyyksistä rakentavasti.
Nyt on paljon aikaa olla yhdessä sekä toisaalta tehdä omia juttuja, harrastukseni ovat siirtyneet verkko-opetukseen ja sen saa sijoitettua juuri siihen päivään vuorokautta kun toisellakin on omaa tekemistä. Itse olen hyvin sosiaalinen ja nytkin yhteydessä moniin ystäviin ja sukulaisiin - mutta videopuhelut eivät rasita miestä toisin kuin kyläilyt ja niiden aikatauluttaminen. Itse olen siis menevä ja aktiivinen, kun taas mieheni on kotihiiri, mutta seurallinen (ei siis introvertti, joka tykkäisi olla kotona yksin). Nyt on asiat paljon enemmän miehen mieleen - mutta itse en ahdistu paitsioon jäämisestä, koska muuta vaihtoehtoa kuin kykkiä sisällä ei nyt ole (karanteenissa hengitystieoireiden vuoksi, eli ei siis edes kaupassakäyntiä, vain ulkoilua - mutta keuhkot ei meinaa sitä kestää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele, että ihmisiltä hajoaa pää. Se tuttu ja turvallinen arki on kadonnut ja sen tilalle on tullut pelko. Pelko omasta taloudesta, tulevaisuudesta ja läheisten terveydestä. Tämä
Stressaavaa aikaa.
Musta on ainaskin kiva kattella kun isit ja äidit leikkii lastensa kanssa pihalla kun ei töihin, kouluun tai päiväkotiin tarvi mennä.
Ihanaa nyt kun saa olla 100% perheen kanssa! <3 <3 <3 <3
Alettiin myös tekemään toista lasta :)
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, että ihmisiltä hajoaa pää. Se tuttu ja turvallinen arki on kadonnut ja sen tilalle on tullut pelko. Pelko omasta taloudesta, tulevaisuudesta ja läheisten terveydestä. Tämä
Stressaavaa aikaa.
No kannattiko kaikki säästöt tuhlata koronan levittämiseen turhilla saastutusmatkoilla? Minulla on niin paljon säästöjä että ei todellakaan huoleta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, minulta hajoaa pää ja voin myöntää sen suoraan. En ole ihminen, joka on tottunut olemaan kotona, vaan olen aina menossa, tykkään hektisestä elämästä. Sen lisäksi huolet painavat, koska en tiedä, mitä yritykselleni käy. Kulut juoksevat, mutta tuloja ei ole. Sen lisäksi on suuri huoli omaisten terveydestä. Ei ole helppoa olla kotona neljän seinän sisässä näiden murheiden kanssa.
Minä asun yksin. Lapsi on aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ihmiset rakastuivat materiaan ja statukseen ihmisen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, että ihmisiltä hajoaa pää. Se tuttu ja turvallinen arki on kadonnut ja sen tilalle on tullut pelko. Pelko omasta taloudesta, tulevaisuudesta ja läheisten terveydestä. Tämä
Stressaavaa aikaa.No kannattiko kaikki säästöt tuhlata koronan levittämiseen turhilla saastutusmatkoilla? Minulla on niin paljon säästöjä että ei todellakaan huoleta.
Huomaa että haluat vain haastaa riitaa muiden kanssa. Harmi ettei sinulla ole kykyä empatiaan, sitä tarvitaan näinä aikoina. Todella monelta kaatuu nyt yritys ja moni joutuu lomautetuksi pitkäksi aikaa. Sitten kun lama iskee päälle, niin ehkä sunkin vit**ilu loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole se lasten kanssa vietetty aika, joka hajottaa pään. Sehän tässä on ainoa hyvä puoli.
Kesälomatkin aiheuttaa eropiikin. Aika paljon on ihmisiä jotka ei kestä toisiaan tai perhettään pitkiä aikoja jatkuvasti. Sitten on toisenlaisia jotka ihan selvästi kriisin keskellä pärjäävät paremmin. Täälläkin on saanut lukea teineistä joilla käytös on parantunut kriisin keskellä. Tämmöinen tilanne vaikuttaa eri tavoin. Joillakin se nostaa esiin parhaat puolet ja toisilla pahimmat.
M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pään hajoaminen johtuu niin monesta asiasta ja on ymmärrettävää. Tämä tilanne on ahdistava, varsinkin niille, jotka ovat menettäneet jotakin koronan takia (läheisen, yrityksen).
Vierailija kirjoitti:
Jep. Monelle tulee nyt ihan uusia asioita eteen.
Joo, aiemmin päiväkoti oli oma rakennuksensa eikä sijainnut tässä kahden etätyöläisen kaksiossa. Aiemmin lapsella oli kavereita leikkipuistoissa, nykyään leikkipuisto on tässä keittiön pöydällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa nyt kun saa olla 100% perheen kanssa! <3 <3 <3 <3
Alettiin myös tekemään toista lasta :)
Miten uskalsitte näin epävarmassa pandemiakriisissä?
Minulle oli järkytys, että vanhemmat eivät pärjää lastensa kanssa vaan ne piti saada takaisin päivähoitoon ja kouluun. Lisäksi tietysti lähisuhdeväkivallan lisääntyminen.
Kummallista. Nyt pareilla on aikaa toisilleen ja pitää joka päivä rakkauden juhlaa, kylpeä yhdessä, antaa varvashierontaa ja pussailla.
Lisäksi aikaa olla lasten kanssa, niiden hartaasti kaivattujen ja odotettujen joiden piti olla rakastettuja... Minne se rakkaus katosi? Luokaa se uudelleen <3
Minun päätäni hajottaa se, että en saa viettää alkaa koko perheeni kanssa. Olemme kahdessa kodissa asuva uusperhe, jossa ei yhteisiä lapsia. Tällä hetkellä meidät erottaa toisistamme tuo pirun maakuntaraja. Myös taloudellinen tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa ihan hirveän paljon enemmän kuin itse virus ikinä. Ainoa hyvä puoli tässä on lisääntynyt yhteinen aika sen täällä asuvan lapsen kanssa.
Meillä miehen kanssa hyvä suhde, kun molemmilla osittain on omaa elämää (työ, harrastukset, oma rytmi). Yhteistä on paljon, mutta myös tilaa toisen hengittää.
Nyt saman katon alla 24/7 eikä jaksa enää. Ollaan kun yö ja päivä. Ensimmäistä kertaa erilaisuutemme on nyt testissä. Yhdessä oltu jo 24 vuotta.
Pelottaa jos tästä tulee ero.
Ihanaa olla yhdessä koko perheenä, se on parasta.
MUTTA, kun huolta on paljon. Iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat jotka eivät noudata karanteenia. Molempien yritykset joissa on nyt lappu luukulla, ei mitään tietoa jatkosta. Meillä omakotitalo rakennuksella nyt hommat seis, rakennusfirma teki koronan vuoksi stopin. Väliaikais asunto pieni siihen, että viisi lasta ja vanhemmat ovat koko ajan paikalla. Perheen seitsämästä henkilöstä neljällä on perussairauksia, yhdellä todella vakavat.
Ihan huippua olla lasten ja miehen kanssa. Tehdä yhdessä asioita joihin ei ole ollut aikaa. Lähentynyt ollaan perheenä.
Mutta se huolitaakka on valtava joka varjostaa tätä perheidylliä.
Sitähän se elämä on, ei se koskaan ainakaan pitkään ja ikuisesti aina ole pelkkää auvoista onnea, eikä sitä ainakaan oravanpyörässä juosten ja lisää tavaraa ja omaisuutta haalien saavuteta.
Kannattaa työskennellä sen perheen yhtenäisyyden eteen. BBC:llä tai jossain neuvoivat, että koronaeristyksessä kannatta yhdesä määrätä joku tila, jossa kukin voi olla vähän aikaa rauhassa. Jos on joku huone tai vaikka yksi nurkka huoneesta, lattialle tyyny, johon saa mennä rahoittumaan ja keräämään itseään, ja sitä hetkeä ei sitten muut saa häiritä.
Uskon, että ainakin nykyajan lapsille ja nuorille tästä kokemuksesta tulee olemaan hyötyä. Kun oikeasti ehtii vanhemmat heihin tutustua ja tehdä heidän kanssaan edes jotain arkista kuten laittaa ruokaa, niin se on onnea myös. Oppivat myös, että vanhempien luo kannattaa ja saa tulla huolistaan puhumaan.
Jep. Monelle tulee nyt ihan uusia asioita eteen.