Huh huh, ihmiset viettää ensimmäistä kertaa aikaa perheensä kesken.

Sekä ausseissa että Grönlannissa asukkaat ovat alkaneet mäiskiä toisiaan karanteenissa. Seurauksena kielletään alkoholin myynti. Sa nähdä, kuinka Suomessa. Toistaiseksi, täällä ollaan oltu aivan yhtä typeriä kuin muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minulta hajoaa pää ja voin myöntää sen suoraan. En ole ihminen, joka on tottunut olemaan kotona, vaan olen aina menossa, tykkään hektisestä elämästä. Sen lisäksi huolet painavat, koska en tiedä, mitä yritykselleni käy. Kulut juoksevat, mutta tuloja ei ole. Sen lisäksi on suuri huoli omaisten terveydestä. Ei ole helppoa olla kotona neljän seinän sisässä näiden murheiden kanssa.

Sukulako siellä kirjottelee, näytitkin olevan huonossa hapessa tuossa YLE:n ohjelmassa. Kuukausi karanteenissa ekstrovertille tekee varmaan pahaa ja siihen päälle ero perheestä, huoli bisneksistä jne

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli järkytys, että vanhemmat eivät pärjää lastensa kanssa vaan ne piti saada takaisin päivähoitoon ja kouluun. Lisäksi tietysti lähisuhdeväkivallan lisääntyminen.

Kummallista. Nyt pareilla on aikaa toisilleen ja pitää joka päivä rakkauden juhlaa, kylpeä yhdessä, antaa varvashierontaa ja pussailla.

Lisäksi aikaa olla lasten kanssa, niiden hartaasti kaivattujen ja odotettujen joiden piti olla rakastettuja... Minne se rakkaus katosi? Luokaa se uudelleen <3

Ei meillä ole aikaa toisillemme ollenkaan nyt. Kumpikin tekee omaa rauhaa vaativaa etätyötä kotona: yksi 6-14, toinen 14-22. Se joka ei tee töitä, hoitaa päiväkoti-ikäiset ja auttaa samalla 7-vuotiasta koulutehtävien kanssa. Kotityöt tehdään yöllä, jos tehdään. Hyvällä tuurilla ehditään viikonloppuna tehdä jotain pikaisesti yhdessä, jos kumpikaan vanhemmista ei joudu tekemään ylitöitä.

Juuri nyt perheen kanssa olo ei tosiaan ole mitään juhlaa kun kaikki on ihan huolissaan eikä kykene keskittymään mihinkään.

Kukin on omassa nurkassaan paniikissa/etätöissä eikä osalle edes ruoka maistu.

Varmaan aika harvinainen tilanne tässä on (esim. verrattuna lomiin), että monella kaksi vanhempaa tekee kotona etätöitä ja kaksi lasta käy samalla etäkoulua - joka tosiasiassa on sitä, että tehtäviä tulee Wilmaan aamulla kasa ja ne pitää palauttaa klo 15 mennessä, mitään opetusta ei siis ole. Jos ei ole kauheasti tilaa, niin ymmärrän hyvin, että pidemmän päälle  alkaa ottaa voimille. Ei tällaista ole ollut koskaan aikaisemmin. 

Toinen asia on, jos todella ei tarvitse vanhempien tehdä töitä ja lapset on päiväkoti-ikäisiä tai pikkukoululaisia, joilla ei ehkä ole niin paljon tehtävää kasattu siihen päivään, että on aikaa yhdessä ulkoilla ja puuhastella ja retkeillä. Siinä vaan sitten se varjopuoli, että monella tämä johtuu lomautuksista tai siitä, että oma firma on ollut pakko laittaa kiinni ja lomauttaa omat työntekijät. Taloudellinen huoli painaa, vaikka yhteistä vapaa-aikaa olisi rajattomasti.

Ja on aika normaalia tuntea huolta myös omasta ja läheisten terveydestä ja vaikka omien iäkkäiden vanhempien pärjäämisestä.

Turha urputtaa, että nykyvanhempien pää ei kestä mitään, kyllä vaan ennen kun hiihdettiin koulun kesät talvet ja synnytettiin saunassa. Ei tällaista tilannetta ole ollut koskaan aikaisemmin. Rankkaa on taatusti ollut, paljon rankempaakin. Mutta tätä kaikki vasta opettelee, ehkä se kohta alkaa sujumaan.