Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikkeustila pelasti elämäni - työpaikkakiusatun näkökulma
29.03.2020 |
Tätä mielipidettä ei saisi sanoa ääneen, mutta poikkeustila on pelastanut elämäni. Aloitin uudessa työpaikassa vuosi sitten. Työyhteisö on suuri ja sen sisällä työskennellään pienemmissä tiimeissä. Ihmiset ovat muuten työpaikalla olleet ystävällisiä, mutta oman työtiimini ilmapiiri on suoraan sanottuna hirveä. Ennen saapumistani työtiimiin on tiimissä ollut paljon vaihtuvuutta ja tiimin ilmapiiri tiedetään työpaikan sisällä huonoksi. Osa vakkareista on välillä ollut opintovapaalla saadakseen taukoa tiimissä olemisesta. Tiimin esimies on hyvin vahvatahtoinen nainen, joka ei näe toiminnassaan mitään vikaa ja kiistää ongelmien olemassaolon. Olen alusta asti joutunut kokemaan kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä tiimissä ja viimeiset puoli vuotta olen tullut usein itkien töistä kotiin. Haluan vaihtaa työpaikkaa, mutta toistaiseksi se ei ole mahdollista työtilanteen vuoksi (työnantaja ei anna minun lähteä tästä vakituisesta paikasta hoitamaan sijaisuutta jossain muualla). Poikkeustila tuntuu pelastukselta tässä tilanteessa.
Työpaikallamme on siirrytty etätöihin, joten enää ei tarvitse nähdä työtiimiä kasvotusten. Työtehtäviä on myös järjestelty organisaatiossamme uudelleen poikkeustilan aikana ja pääsin tässä yhteydessä toisen esimiehen alaisuuteen. Entinen esimieheni on avoimesti suuremmissa videopalavereissa ihmetellyt ääneen, miksi häneltä on otettu esimiesoikeudet pois poikkeustilan ajaksi ja miksi en ole hänen kanssaan samassa poikkeustilan työtiimissä. Olen yrittänyt pidätellä hymyäni vanhan esimieheni edessä, sillä tilanne on minulle kuin unelma. Pääsin toistaiseksi pois tuon esimiehen alaisuudesta eikä minun tarvitse viettää aikaa vanhassa tiimissäni. Vanha esimieheni ihmetteli isomman etäpalaveriporukan kuullen, onko minulla edes poikkeusaikana mitään työtehtäviä vai istunko vain kotona tekemättä mitään. Entisen työtiimini eräs työkaveri kysyi, voisinko hoitaa hänen puolestaan uuden vaativan työtehtävän, kun hän ei osaa ja minulla on tehtävästä kokemusta. Lupasin neuvoa ja opastaa häntä työtehtävässä, mutta en tehdä toisen töitä hänen puolestaan.
Uudessa työtiimissä ja uuden esimiehen alaisuudessa on mukava työskennellä. Työtä riittää poikkeustilan aikana, mutta työt sujuvat ja erityisosaamistani arvostetaan. Olen jo ehtinyt unohtaa, että työ voi olla näin mukavaa! Kukaan ei vähättele, jätä ulkopuolelle, ole vastaamatta minulle kun puhun, ole kutsumatta minua palavereihin, päätä asioita selkäni takana, puhu pahaa käytäväkeskusteluissa jne. Tuntuu hyvältä, että nykyinen tiimiesimies arvostaa osaamistani ja sanoo sen minulle ääneen. Tunnen itseni tarpeelliseksi ja työni merkitykselliseksi. Tätä en ole tuntenut viimeisen vuoden aikana. Poikkeustila on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että haluan vaihtaa työpaikkaa heti kuin mahdollista. Kunhan palaamme työpaikalla arkeen takaisin, minulla ei ole mahdollisuutta jatkaa uuden tiimin kanssa, vaan on palattava vanhaan tiimiin ja sen esimiehen alaisuuteen. En halua kuluttaa tulevia vuosia olemalla työtiimissä, jossa on paha olla.
Tämä avautumiseni ei tarkoita sitä, ettenkö suhtautuisi koronaan ja poikkeustilaan vakavasti. Olen karsinut sosiaaliset kontaktit täysin enkä liiku asioille kuin kerran viikossa kauppaan. Huolehdin omalta osaltani siitä, ettei kukaan sairastuisi. Vakavasta tilanteesta huolimatta minusta tuntuu ihanalta, että nyt saan luvan kanssa olla kotona eikä tarvitse mennä työpaikalle kiusattavaksi. Onko täällä palstalla muita, joille poikkeustila on ollut helpotus?
Ap
Kommentit (56)
Ei tämä poikkeustila mikään hyvä tai toivottava juttu ole, AP. Poikkeustilan tuomat hyvät puolet ovat pieni hinta kaikesta sen tuomasta haitasta.
P.S. Työpaikkasi kuulostaa kamalalta. Kannattaa siis nostaa kytkintä kun voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkakiusatut ovat luusereita.
Moi Ap:n esimies! :D
Uskon, että poikkeustilasta iloitsevia on muitakin, mutta aihe on tabu. Moni on ollut töissä tosi kuormittunut ja tämä tilanne tuo pakollisen tauon hektisestä työelämästä. Iloitse siis hiljaa itseksesi tilanteesta äläkä hehkuta oloasi julkisesti. Et tule saamaan ymmärrystä, kun ihmiset itkevät rajoitusten kahlitsevat elämää.
Mulla pitkälti sama tilanne mutta työporukka on pysynyt samana. Silti helpompaa, kun nyt etäaikana jää palavereiden ulkopuoliset kahvittelut, lounastauot yms pois. Voi kokea itsensä vähemmän ulkopuoliseksi.
Olen pahoillani puolestasi Ap! Työpaikkakiusattuna oleminen on raskasta eikä tilanteen vakavuutta usein ymmärretä. Olin vuosia sitten työpaikassa, jossa kiusaaminen kiellettiin ja tylyä käytöstä puolusteltiin sillä, kuinka "Pirkko nyt vaan on tosi persoonallinen tapaus, hän puhuu ennen kuin ajattelee, hän nyt vain on vähän tyly sanomisissaan". En jäänyt katselemaan menoa, vaan vaihdoin työpaikkaa. Suosittelen samaa sinullekin!
Ota ilo irti uudesta työtilanteesta nyt, pysy terveenä ja tsemppiä työnhakuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että poikkeustilasta iloitsevia on muitakin, mutta aihe on tabu. Moni on ollut töissä tosi kuormittunut ja tämä tilanne tuo pakollisen tauon hektisestä työelämästä. Iloitse siis hiljaa itseksesi tilanteesta äläkä hehkuta oloasi julkisesti. Et tule saamaan ymmärrystä, kun ihmiset itkevät rajoitusten kahlitsevat elämää.
Minä! Keikuin burn outin partaalla työyhteisössä, jossa tehtiin pitkiä päiviä ja tavoitettavissa piti olla suunnilleen kellon ympäri ilman erillistä korvausta. Nyt korona-aikana saan olla kotona, työt ovat tippuneet puoleen, mutta palkka juoksee normaalisti. Vihdoin voin levätä.<3
satutko olemaan hoitoalalla? kuulostais vähän siltä esimiehestä ja ilmapiiristä päätellen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimiehesi kuulostaa kerrassaan hurmaavalta naiselta ap. Viisas johto teillä kun on ottanut esimiesoikeudet pois tuollaiselta tapaukselta.
Täällä toinen työpaikkakiusattu. Organisaatiomme on siirtänyt toimintansa lähes 100 % verkkoon nyt koronatilanteen vuoksi. Minulle sosiaalinen media ja verkkoalustat ovat ennestään tuttuja työvälineitä ja työn siirtäminen verkkoon on ollut minulle hyvin helppoa. Tämä ei ole herättänyt työkavereissani ihastusta, vaan päinvastoin. Tunnun ärsyttävän toisia entistä enemmän, kun nyt "pääsen helpommalla, kun osaan nämä jutut". Työkaverit ovat helisemässä uusien alustojen opettelun kanssa. Nyt minulta sentään kysytään neuvoa, mutta sitä tapahtuu jatkuvasti ihan pienissäkin asioissa, pyynnöt ovat kiireellisiä ja tapahtuvat jopa virastoaikojen ulkopuolella. Vastaus pitäisi saada heti eikä esim. Googlesta osata katsoa. Olen tehnyt kuvallisia, selkeitä ohjeita työkavereille alustojen käyttöön ja neuvonut heitä. Silti kukaan ei kiitä avustani tai kehu, että onpas hyvä kun sinä osaat nämä asiat. En todellakaan koe oloani arvostetuksi.
T. Työpaikan vaihtoa odotteleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, en ymmärrä, että mitä ap tarkoitat sillä, että työnantaja ei anna vaihtaa työpaikkaa? Ei työnantaja voi estää sinua vaihtamasta työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
täällä toinen!
toivon poikkeustilan kestävän mahdollisimman kauan jotta ei tarvitse palata töihin.
Ajattelen ihan samoin vaikken kehtaa sanoa sitä kenellekään ääneen. Kunpa tämä tilanne jatkuisi ainakin kesän loppuun asti. Luovun mielelläni sosiaalisista menoistani ja muusta, kunhan saan olla pois työpaikalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, en ymmärrä, että mitä ap tarkoitat sillä, että työnantaja ei anna vaihtaa työpaikkaa? Ei työnantaja voi estää sinua vaihtamasta työpaikkaa.
Oman alani töissä vakituisesta työstä ei voi vaihtaa mutkattomasti toiseen, mutta määräaikaisen työn kohdalla se on aina keskusteltavissa työnantajan kanssa. Vakituisesta työstä työnantajan ei tarvitse päästää työntekijää kuin lakisääteiselle opintovapaalle, vanhempain vapaalle jne. Oma työnantajani on todella tiukka tästä, eikä ole esimerkiksi päästänyt toista vakituista työntekijää edes vuodeksi toiseen työyhteisöön, vaikka se olisi tukenut hänen jaksamistaan. En myöskään uskalla irtisanoutua vakituisesta työpaikasta määräaikaisen työn vuoksi. En uskalla jättäytyä tyhjän päälle ikävästä tilanteesta huolimatta.
Ap
itsekeskeistä riemuita tuollaisesta kun ympärillä sairastuu ja kuolee ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
satutko olemaan hoitoalalla? kuulostais vähän siltä esimiehestä ja ilmapiiristä päätellen...
Joo, hoitoalallahan ihmisiä laitetaan etätöihin nyt. Öööö, eiku....
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, en ymmärrä, että mitä ap tarkoitat sillä, että työnantaja ei anna vaihtaa työpaikkaa? Ei työnantaja voi estää sinua vaihtamasta työpaikkaa.
Saman "puljun" eri pisteeseen, ehkä tarkoitettiin.
Vierailija kirjoitti:
itsekeskeistä riemuita tuollaisesta kun ympärillä sairastuu ja kuolee ihmisiä
Kerropa, millälailla ap:n tunne-elämä vaikuttaa kuolevien määriin?
Uskon, että monelle tämä tilanne on helpotus ja toivottu irtiotto töistä erinäisistä syistä. Sosiaalisestikin on nyt hyväksyttyä ottaa etäisyyttä työkavereihin. Nauti nyt olostasi Ap!
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen työpaikkakiusattu. Organisaatiomme on siirtänyt toimintansa lähes 100 % verkkoon nyt koronatilanteen vuoksi. Minulle sosiaalinen media ja verkkoalustat ovat ennestään tuttuja työvälineitä ja työn siirtäminen verkkoon on ollut minulle hyvin helppoa. Tämä ei ole herättänyt työkavereissani ihastusta, vaan päinvastoin. Tunnun ärsyttävän toisia entistä enemmän, kun nyt "pääsen helpommalla, kun osaan nämä jutut". Työkaverit ovat helisemässä uusien alustojen opettelun kanssa. Nyt minulta sentään kysytään neuvoa, mutta sitä tapahtuu jatkuvasti ihan pienissäkin asioissa, pyynnöt ovat kiireellisiä ja tapahtuvat jopa virastoaikojen ulkopuolella. Vastaus pitäisi saada heti eikä esim. Googlesta osata katsoa. Olen tehnyt kuvallisia, selkeitä ohjeita työkavereille alustojen käyttöön ja neuvonut heitä. Silti kukaan ei kiitä avustani tai kehu, että onpas hyvä kun sinä osaat nämä asiat. En todellakaan koe oloani arvostetuksi.
T. Työpaikan vaihtoa odotteleva
Niin tutulta kuulostaa! :D
"Voinko minä laittaa ihan minkä tahansa kappaleen soimaan tähän videon taustalle?"
"Et voi, koska tekijänoikeudet"
"No mutta onko se nyt niin tarkkaa!"
"Mistäs minä saan tämän tietokoneen kameran päälle?"
"Paina sitä videokameran kuvaa, niin saadaan sinut näkyviin."
"En minä näe mitään kameran kuvaa."
Poikkeustila on kurja juttu, mutta siltä kuulostaa myös tilanne työpaikallasi AP. Tuollaista käytöstä ei kannata jäädä katsomaan yhtään pidemmäksi aikaan kuin on pakko. Minulla oli vastaava tilanne edellisessä työpaikassani. Työtäni haukuttiin asiakkaiden kuullen, vähäteltiin osaamistani, minua ei otettu mukaan tärkeisiin palavereihin ja minua mustamaalattiin muille työyhteisössä - kaikki tämä yhden naisen toimesta. Vein kiusaamisasian eteenpäin esimiehille, mutta he eivät puuttuneet siihen. "Hän on vain kateellinen sinulle, kun olet nuori/kaunis/lahjakas". Tuo mielipide ei lämmittänyt, kun sen varjolla sallittiin huono käytös. Vein asian työterveyshuollon ratkottavaksi, mutta siellä mietittiin vain, kuinka tilanne johtuu henkilökemioiden kohtaamattomuudesta. Vaihdoin suosiolla työpaikkaa, kun asiat eivät muuttuneet ja kyllä kannatti!
Alue: Aihe vapaa
täällä toinen!
toivon poikkeustilan kestävän mahdollisimman kauan jotta ei tarvitse palata töihin.