Lue keskustelun säännöt.
Poikkeustila pelasti elämäni - työpaikkakiusatun näkökulma
29.03.2020 |
Tätä mielipidettä ei saisi sanoa ääneen, mutta poikkeustila on pelastanut elämäni. Aloitin uudessa työpaikassa vuosi sitten. Työyhteisö on suuri ja sen sisällä työskennellään pienemmissä tiimeissä. Ihmiset ovat muuten työpaikalla olleet ystävällisiä, mutta oman työtiimini ilmapiiri on suoraan sanottuna hirveä. Ennen saapumistani työtiimiin on tiimissä ollut paljon vaihtuvuutta ja tiimin ilmapiiri tiedetään työpaikan sisällä huonoksi. Osa vakkareista on välillä ollut opintovapaalla saadakseen taukoa tiimissä olemisesta. Tiimin esimies on hyvin vahvatahtoinen nainen, joka ei näe toiminnassaan mitään vikaa ja kiistää ongelmien olemassaolon. Olen alusta asti joutunut kokemaan kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä tiimissä ja viimeiset puoli vuotta olen tullut usein itkien töistä kotiin. Haluan vaihtaa työpaikkaa, mutta toistaiseksi se ei ole mahdollista työtilanteen vuoksi (työnantaja ei anna minun lähteä tästä vakituisesta paikasta hoitamaan sijaisuutta jossain muualla). Poikkeustila tuntuu pelastukselta tässä tilanteessa.
Työpaikallamme on siirrytty etätöihin, joten enää ei tarvitse nähdä työtiimiä kasvotusten. Työtehtäviä on myös järjestelty organisaatiossamme uudelleen poikkeustilan aikana ja pääsin tässä yhteydessä toisen esimiehen alaisuuteen. Entinen esimieheni on avoimesti suuremmissa videopalavereissa ihmetellyt ääneen, miksi häneltä on otettu esimiesoikeudet pois poikkeustilan ajaksi ja miksi en ole hänen kanssaan samassa poikkeustilan työtiimissä. Olen yrittänyt pidätellä hymyäni vanhan esimieheni edessä, sillä tilanne on minulle kuin unelma. Pääsin toistaiseksi pois tuon esimiehen alaisuudesta eikä minun tarvitse viettää aikaa vanhassa tiimissäni. Vanha esimieheni ihmetteli isomman etäpalaveriporukan kuullen, onko minulla edes poikkeusaikana mitään työtehtäviä vai istunko vain kotona tekemättä mitään. Entisen työtiimini eräs työkaveri kysyi, voisinko hoitaa hänen puolestaan uuden vaativan työtehtävän, kun hän ei osaa ja minulla on tehtävästä kokemusta. Lupasin neuvoa ja opastaa häntä työtehtävässä, mutta en tehdä toisen töitä hänen puolestaan.
Uudessa työtiimissä ja uuden esimiehen alaisuudessa on mukava työskennellä. Työtä riittää poikkeustilan aikana, mutta työt sujuvat ja erityisosaamistani arvostetaan. Olen jo ehtinyt unohtaa, että työ voi olla näin mukavaa! Kukaan ei vähättele, jätä ulkopuolelle, ole vastaamatta minulle kun puhun, ole kutsumatta minua palavereihin, päätä asioita selkäni takana, puhu pahaa käytäväkeskusteluissa jne. Tuntuu hyvältä, että nykyinen tiimiesimies arvostaa osaamistani ja sanoo sen minulle ääneen. Tunnen itseni tarpeelliseksi ja työni merkitykselliseksi. Tätä en ole tuntenut viimeisen vuoden aikana. Poikkeustila on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että haluan vaihtaa työpaikkaa heti kuin mahdollista. Kunhan palaamme työpaikalla arkeen takaisin, minulla ei ole mahdollisuutta jatkaa uuden tiimin kanssa, vaan on palattava vanhaan tiimiin ja sen esimiehen alaisuuteen. En halua kuluttaa tulevia vuosia olemalla työtiimissä, jossa on paha olla.
Tämä avautumiseni ei tarkoita sitä, ettenkö suhtautuisi koronaan ja poikkeustilaan vakavasti. Olen karsinut sosiaaliset kontaktit täysin enkä liiku asioille kuin kerran viikossa kauppaan. Huolehdin omalta osaltani siitä, ettei kukaan sairastuisi. Vakavasta tilanteesta huolimatta minusta tuntuu ihanalta, että nyt saan luvan kanssa olla kotona eikä tarvitse mennä työpaikalle kiusattavaksi. Onko täällä palstalla muita, joille poikkeustila on ollut helpotus?
Ap
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Meidät työpaikoilla on täysiä mulkku, joka kiusaa avoimesti työkaveriaan. On tietysti esimiehen kaveri ja näin kiusattu on jäänyt yksin. Onneksi kiusatulla on kuitenkin tukijoita työyhteisössä kuten on kiusaajallakin eli tylilmapiiri on lievästi sanottuna huono. Olen helvetin tyytyväinen etätyöhön, joka saisi jatkua todella pitkään!
Kyseessä pankki? Tiedän täysin samanlaisen tapauksen. Kun kiusaaja on esimiehen ystävä, uhri on jo valmiiksi mustamaalattu eikä saa oikeutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kodin olisi tarkoitus olla turvasatama.
Vanhempien olettaisi haluavan olla perustamansa perheen kanssa jos siihen mahdollisuus on.
Miettikää kuinka vinksallaan jokin on jos yleisellä tasolla puhutaan että kotona olo ja yhdessä olo olisivat NEGATIIVINEN asia.....
Henkilökohtaisesti nautin kun saan olla rauhassa ja kotona.
En usko, että on väärässä ketjussa.
Tai sitten on, mutta mitäpä tuosta; hyvä näin.
Ap, olen samoilla linjoilla kanssasi kuten myös muitten sijais"kärsijöitten". ;)
Olen maksanut kiltisti liiton maksut lähes 16 vuoden ajan, joten todellakin olen ansainnut leponi ilman pomon ja muiden vi-ttu-iluja mahdollisimman pitkään niillä kuuluisilla liiton rahoilla.
Vähän samat fiilikset on täällä, en uskalla sanoa ääneen että olen nauttinut etätöistä ja siitä että valtava sosiaalinen paine on vähentynyt. Mietin vakavasti myös alan vaihtoa, koska olen tällä hetkellä huomattavasti vähemmän kuormittunut kuin normityössäni. Olen hyvä työssäni ja pidän siitä, mutta työ on äärimmäisen sosiaalista, mikä on ongelma, koska olen selkeästi enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Olen tiedostanut tämän jo aikaisemmin ja töiden ohella opiskellut toista alaa, mutta nyt vasta etätöiden ja eristätymisen myötä huomasin miten väsynyt olin ja nyt voin jo paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvin osaat keksiä aloitukseksi tarinoita kun noin monet uskoo. Toivottavasti saat hyvän palkan työstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle! Olen aspergernuoren yh äiti ja töissä arkisin. Teinin Koulu on ollut yhtä takkua ja jatkuvasti tulee negaa, miten poika ei osallistu tai pysty keskittymään jne. Toiminnanohjauksessa on ollut tuen tarvetta, eikä koulu ole osannut tukea aspergernuorta tai opettanut opiskelutaitoja ryhmässä. Nyt kun nuori saa opiskella omaan tahtiinsa kotoa, ei mitään ongelmaa ole. Koulu on ylläpitänyt nuoren ongelmia, ja nyt kun se on poissa, perheemme voi paremmin kuin koskaan!
Eiköhän se ole soiaaliset tlanteen ja kohtaamiset jotka ovat ongelma eikä koulu itsessään. Paras tapa saada asperger piirteet katoamaan on laittaa asperger lapsi huoneeseen yksin. Koulu tekee varmasti parhaansa, ryhmät on isoja eikä yksityisopetukseen tai henkilökohtaiseen ohjaukseen ole mahdollisuuksia. Hyvä että kotikoulu sujuu, kannattaisi varmaan siirtyä siihen kokonaan ja hajroitella sosiaalisia taitoja pienissä erissä esim. harrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin osaat keksiä aloitukseksi tarinoita kun noin monet uskoo. Toivottavasti saat hyvän palkan työstäsi.
Tiedätkö, besserwisser, että ihan sama, koska olen silti samalla onnenasteella AP:n kanssa!
Sun vissiin täytyy pakertaa jossain inhokkipuljussa edelleen?
Itse opiskelen jo valmiiksi etänä, joten oma elämä ei pahemmin heilahtanut, mutta lasteni puolesta olen iloinen. Molemmat on valittanut koulun ilmapiiristä ja halunneet vaihtaa koulua, nyt ei tarvitse. Molemmat opiskelee tunnollisesti kotona eikä valita mistään. Raivarit, väsymys koulun jälkeen ja tuskailu ”kavereiden” sanomisista loistaa poissaolollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakollinen etätyö on nyt parasta, mitä voi olla! Saan hyvän syyn kieltäytyä lähtemästä työpaikalle kasvotusten neuvomaan työkaveria, koska "en halua ottaa riskiä et voisin olla tartuttaja ja tartuttaa sua". Kukaan ei tuossa tilanteessa urputa, että tulisit nyt. Asiat voi hoitaa etänä eikä tarvitse katsella kettuilevia naamoja. Työkaverien stressatessa poikkeustilan mahdollista jatkumista otan itse hyvillä mielin vastaan kaiken sen ajan, minkä voin olla työpaikalta pois.
Vierailija kirjoitti:
Pakollinen etätyö on nyt parasta, mitä voi olla! Saan hyvän syyn kieltäytyä lähtemästä työpaikalle kasvotusten neuvomaan työkaveria, koska "en halua ottaa riskiä et voisin olla tartuttaja ja tartuttaa sua". Kukaan ei tuossa tilanteessa urputa, että tulisit nyt. Asiat voi hoitaa etänä eikä tarvitse katsella kettuilevia naamoja. Työkaverien stressatessa poikkeustilan mahdollista jatkumista otan itse hyvillä mielin vastaan kaiken sen ajan, minkä voin olla työpaikalta pois.
Meillä myös koko työyhteisö stressaa, mihin asti tätä tilannetta kestää. Samoin kaverit ja muut tutut. Multa puuttuu varmaan joku aivosolu päästä, mutta mua ei liikuta, koska "päästään" takaisin töihin. Mitä kauemmin saan olla pois työpaikalta, jossa on myrkyllinen ilmapiiri, niin sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huojentavaa et täällä on muitakin kaltaisiani!
Työpaikalla on normaalisti hirveä olla ja olen jo kuukausia etsinyt uutta työpaikkaa. Olen kyllästynyt naisista koostuvan työpaikan kuppikuntaisuuteen ja selän takana puhumiseen.
Tietenkään nyt poikkeustilan aikana ei uutta paikkaa löydy tai heti sen jälkeenkään, mutta ainakin saa taukoa toistaiseksi. Tauon arvoista on, että pysyn pois julkisilta paikoilta, välttelen väkijoukkoja ja olen kodin rauhassa.
vinkki jokaiselle jolla on oikeasti p*ska olla töissä: vaihda työpaikkaa.
ei ne asiat kummemmaksi muutu, vaikka aikaa kuluisi. ja varsinkin jos vika on johtoportaassa niin sitä suuremmalla syyllä. omaa mielenterveyttä ei kannata missään työssä menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yks, mutta hieman eri syystä. Ei työpaikallani paras mahdollinen ilmapiiri ole, mutta työmäärä on jotain ihan kohtuutonta. Työtä on jatkuvasti liikaa, uutta väkeä ei palkata ja moni on aivan burn outin partaalla. Itselläni on fyysisiä oireita, pahoinvointia, migreeniä, unettomuutta yms. työtilanteen takia. Esimiehelle on sanottu tilanteesta monta kertaa ja työpaikalla on käyty vaikka kuinka monet kolmikantaneuvottelut, mutta asenne on "että on ihmiset ennenkin jaksaneet töissä, eivätkä ole valittaneet". Ehkä joskus onkin, mutta sen jälkeen on digitalisaation myötä tullut aikamoinen määrä hommaa vielä siihen päälle. Mulla oli ennen koronatilannetta olo, että jaksan töissä maksimissaan kesään asti ja irtisanoudun, jos muuta työtä ei löydy. Korona antaa hieman lisäaikaa, mutta ei tähän palaamista jaksa. Hengähdän nyt hyvillä mielin niin kauan kuin koronatilannetta kestää.
Jaksamista AP ja kaikki vastaavassa tilanteessa olevat! Tottakai saa iloita siitä, jos oma elämä on nyt helpompaa. Kaikki ilonaiheet on nyt tarpeen.
No tehdäänhän hoitoalalla töitä etänä mm sairaaloiden sanelut, sähköiset yhteydenotot.