Lue keskustelun säännöt.
Poikkeustila pelasti elämäni - työpaikkakiusatun näkökulma
29.03.2020 |
Tätä mielipidettä ei saisi sanoa ääneen, mutta poikkeustila on pelastanut elämäni. Aloitin uudessa työpaikassa vuosi sitten. Työyhteisö on suuri ja sen sisällä työskennellään pienemmissä tiimeissä. Ihmiset ovat muuten työpaikalla olleet ystävällisiä, mutta oman työtiimini ilmapiiri on suoraan sanottuna hirveä. Ennen saapumistani työtiimiin on tiimissä ollut paljon vaihtuvuutta ja tiimin ilmapiiri tiedetään työpaikan sisällä huonoksi. Osa vakkareista on välillä ollut opintovapaalla saadakseen taukoa tiimissä olemisesta. Tiimin esimies on hyvin vahvatahtoinen nainen, joka ei näe toiminnassaan mitään vikaa ja kiistää ongelmien olemassaolon. Olen alusta asti joutunut kokemaan kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä tiimissä ja viimeiset puoli vuotta olen tullut usein itkien töistä kotiin. Haluan vaihtaa työpaikkaa, mutta toistaiseksi se ei ole mahdollista työtilanteen vuoksi (työnantaja ei anna minun lähteä tästä vakituisesta paikasta hoitamaan sijaisuutta jossain muualla). Poikkeustila tuntuu pelastukselta tässä tilanteessa.
Työpaikallamme on siirrytty etätöihin, joten enää ei tarvitse nähdä työtiimiä kasvotusten. Työtehtäviä on myös järjestelty organisaatiossamme uudelleen poikkeustilan aikana ja pääsin tässä yhteydessä toisen esimiehen alaisuuteen. Entinen esimieheni on avoimesti suuremmissa videopalavereissa ihmetellyt ääneen, miksi häneltä on otettu esimiesoikeudet pois poikkeustilan ajaksi ja miksi en ole hänen kanssaan samassa poikkeustilan työtiimissä. Olen yrittänyt pidätellä hymyäni vanhan esimieheni edessä, sillä tilanne on minulle kuin unelma. Pääsin toistaiseksi pois tuon esimiehen alaisuudesta eikä minun tarvitse viettää aikaa vanhassa tiimissäni. Vanha esimieheni ihmetteli isomman etäpalaveriporukan kuullen, onko minulla edes poikkeusaikana mitään työtehtäviä vai istunko vain kotona tekemättä mitään. Entisen työtiimini eräs työkaveri kysyi, voisinko hoitaa hänen puolestaan uuden vaativan työtehtävän, kun hän ei osaa ja minulla on tehtävästä kokemusta. Lupasin neuvoa ja opastaa häntä työtehtävässä, mutta en tehdä toisen töitä hänen puolestaan.
Uudessa työtiimissä ja uuden esimiehen alaisuudessa on mukava työskennellä. Työtä riittää poikkeustilan aikana, mutta työt sujuvat ja erityisosaamistani arvostetaan. Olen jo ehtinyt unohtaa, että työ voi olla näin mukavaa! Kukaan ei vähättele, jätä ulkopuolelle, ole vastaamatta minulle kun puhun, ole kutsumatta minua palavereihin, päätä asioita selkäni takana, puhu pahaa käytäväkeskusteluissa jne. Tuntuu hyvältä, että nykyinen tiimiesimies arvostaa osaamistani ja sanoo sen minulle ääneen. Tunnen itseni tarpeelliseksi ja työni merkitykselliseksi. Tätä en ole tuntenut viimeisen vuoden aikana. Poikkeustila on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että haluan vaihtaa työpaikkaa heti kuin mahdollista. Kunhan palaamme työpaikalla arkeen takaisin, minulla ei ole mahdollisuutta jatkaa uuden tiimin kanssa, vaan on palattava vanhaan tiimiin ja sen esimiehen alaisuuteen. En halua kuluttaa tulevia vuosia olemalla työtiimissä, jossa on paha olla.
Tämä avautumiseni ei tarkoita sitä, ettenkö suhtautuisi koronaan ja poikkeustilaan vakavasti. Olen karsinut sosiaaliset kontaktit täysin enkä liiku asioille kuin kerran viikossa kauppaan. Huolehdin omalta osaltani siitä, ettei kukaan sairastuisi. Vakavasta tilanteesta huolimatta minusta tuntuu ihanalta, että nyt saan luvan kanssa olla kotona eikä tarvitse mennä työpaikalle kiusattavaksi. Onko täällä palstalla muita, joille poikkeustila on ollut helpotus?
Ap
Kommentit (56)
Minun piti myös palata kesäksi hoitovapaalta paikkaan missä on todella huono työilmapiiri..olen nähnyt monta kuukautta painajaista etukäteen tuosta..no koko paikka meni kiinni ihmiset lomautettiin/työsopimuksia ei jatketa määrä-aikaisilta..ja epäilen ettei kyseinen paikka enää edes aukaise oviaan..on koronassa siis hyviäkin puolia..katotaan vuoden päästä jos ois töitä, viihdyn kyllä kotonakin lasten kanssa😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen työpaikkakiusattu. Organisaatiomme on siirtänyt toimintansa lähes 100 % verkkoon nyt koronatilanteen vuoksi. Minulle sosiaalinen media ja verkkoalustat ovat ennestään tuttuja työvälineitä ja työn siirtäminen verkkoon on ollut minulle hyvin helppoa. Tämä ei ole herättänyt työkavereissani ihastusta, vaan päinvastoin. Tunnun ärsyttävän toisia entistä enemmän, kun nyt "pääsen helpommalla, kun osaan nämä jutut". Työkaverit ovat helisemässä uusien alustojen opettelun kanssa. Nyt minulta sentään kysytään neuvoa, mutta sitä tapahtuu jatkuvasti ihan pienissäkin asioissa, pyynnöt ovat kiireellisiä ja tapahtuvat jopa virastoaikojen ulkopuolella. Vastaus pitäisi saada heti eikä esim. Googlesta osata katsoa. Olen tehnyt kuvallisia, selkeitä ohjeita työkavereille alustojen käyttöön ja neuvonut heitä. Silti kukaan ei kiitä avustani tai kehu, että onpas hyvä kun sinä osaat nämä asiat. En todellakaan koe oloani arvostetuksi.
T. Työpaikan vaihtoa odotteleva
Niin tutulta kuulostaa! :D
"Voinko minä laittaa ihan minkä tahansa kappaleen soimaan tähän videon taustalle?"
"Et voi, koska tekijänoikeudet"
"No mutta onko se nyt niin tarkkaa!"
"Mistäs minä saan tämän tietokoneen kameran päälle?"
"Paina sitä videokameran kuvaa, niin saadaan sinut näkyviin."
"En minä näe mitään kameran kuvaa."
Meillä on työpaikalla samanlaista, ollaankohan samassa paikassa? Jatkuvasti joku kyselee ihan yksinkertaisia asioita. Työkaverit kyselevät, voisinko heidän puolestaan kuvata ja editoida videot, jos he tulevat kameran eteen höpöttämään työasioista. Olen ihan suoraan sanonut, että videon editoinnissa on iso työ enkä todellakaan tee sitä toisten puolesta. Opetelkoon itse, nythän sitä on aikaa ja muksut ja teinit kotona neuvomassa, jos ei ennestään osaa.
kuulostaa siltä et teidän someosaamattomat työkaverit on keski-ikäisiä :D
Meidät työpaikoilla on täysiä mulkku, joka kiusaa avoimesti työkaveriaan. On tietysti esimiehen kaveri ja näin kiusattu on jäänyt yksin. Onneksi kiusatulla on kuitenkin tukijoita työyhteisössä kuten on kiusaajallakin eli tylilmapiiri on lievästi sanottuna huono. Olen helvetin tyytyväinen etätyöhön, joka saisi jatkua todella pitkään!
Vierailija kirjoitti:
itsekeskeistä riemuita tuollaisesta kun ympärillä sairastuu ja kuolee ihmisiä
Itsekeskeistä ja ilkeätä tulla tänne pätemään hurskailla mielipiteillään ja lyttäämään jo lytätyn ihmisen ainoan ilonaiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehotan iloitsemaan nyt siitä mistä voi. Ap:n tapauksessa helpottaneesta työtilanteesta.
On iso asia, jos töissä on helpompi olla kuin normaalisti. Jokainen kiusaamista joskus kokenut tietää, kuinka rankkaa se on. Toivon todella, että kaikki te surkeassa työyhteisössä olevat löydätte paremmat työpaikat!❤️
Onnea sinulle. Ihana kuulla jotain noin positiivista 🌞🌼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinulle. Ihana kuulla jotain noin positiivista 🌞🌼
Positiivista et toisella on kurjaa töissä ja nyt hetkeks helpottaa?
Arvostan sitä, että olen täällä ketjussa saanut rohkaisevia kommentteja. Pyrin tässä tilanteessa keskittymään siihen, että nyt on töiden suhteen helpompi olla. Toivon, että poikkeustilan loputtua löydän uuden työpaikan ja pääsen mukavampaan työpaikkaan.
Kiitokset kaikille!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HR-pomo tässä. Viestissäsi näkyy se miten tärkeää on hyvä johtajuus. Jos olet päättänyt vaihtaa työtä, käy kuitenkin sitä ennen HR osastolla kertomassa tilanteesta luottamuksellisesti. Heillä on vaitiolovelvollisuus eivätkä saa kertoa esimiehelle käynnistäsi. Jos olet hyvä työntekijä saatat saada siirron premmalle esimiehelle. Nimittäin hyvä työntekijä on usein tärkeämpi kuib keskinkertainen pomo. Lisäksi lähtijän tilalle palkattava uusi ihminen ei yleensä ensimmäiseen muutamaan kuukauteen tuota juuri mitään joten se osaava on ”arvokkaampi” firman kannalta.
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa siltä et teidän someosaamattomat työkaverit on keski-ikäisiä :D
Onko nyt todellaki palannut 90-luku? T. 55-vuotias nainen, jonka työnkuva on muuttunut 25 vuoden takaisesta siihen, että nyt neuvotaan somessa kasvaneita nuoria yksinkertaisissa asioissa, kun 1995 neuvottiin ihmisiä, jotka olivat silloin ikäisiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle! Olen aspergernuoren yh äiti ja töissä arkisin. Teinin Koulu on ollut yhtä takkua ja jatkuvasti tulee negaa, miten poika ei osallistu tai pysty keskittymään jne. Toiminnanohjauksessa on ollut tuen tarvetta, eikä koulu ole osannut tukea aspergernuorta tai opettanut opiskelutaitoja ryhmässä. Nyt kun nuori saa opiskella omaan tahtiinsa kotoa, ei mitään ongelmaa ole. Koulu on ylläpitänyt nuoren ongelmia, ja nyt kun se on poissa, perheemme voi paremmin kuin koskaan!
Vierailija kirjoitti:
HR-pomo tässä. Viestissäsi näkyy se miten tärkeää on hyvä johtajuus. Jos olet päättänyt vaihtaa työtä, käy kuitenkin sitä ennen HR osastolla kertomassa tilanteesta luottamuksellisesti. Heillä on vaitiolovelvollisuus eivätkä saa kertoa esimiehelle käynnistäsi. Jos olet hyvä työntekijä saatat saada siirron premmalle esimiehelle. Nimittäin hyvä työntekijä on usein tärkeämpi kuib keskinkertainen pomo. Lisäksi lähtijän tilalle palkattava uusi ihminen ei yleensä ensimmäiseen muutamaan kuukauteen tuota juuri mitään joten se osaava on ”arvokkaampi” firman kannalta.
Olen puhunut tästä tilanteesta ylemmän tahon kanssa. Siirto muuhun tiimiin ei ole mahdollinen, koska "normaaliajan" työtäni ei voida jättää pois eikä työyhteisöön voida palkata ketään uutta hoitamaan tuota tehtävää. Kukaan työyhteisön sisältä ei halua ottaa tuota tehtävää hoitaakseen, joten sisäinen vaihtokaan ei ole mahdollinen. Ylemmältä taholta todetaan vain heidän olevan todella tyytyväisiä työhöni, antamaan vaikealle tilanteelle aikaa korjaantua ja kehottivat, etten irtisanoutuisi vaikeasta tilanteesta huolimatta. Itse en kuitenkaan usko tilanteen muuttumiseen. Huonoon johtamiseen on vaikea puuttua näin alaisen näkökulmasta ja jos ylemmällä tasolla ratkaisu on ajan antaminen konkreettisten muutosten sijaan, niin sekään ei oikein vakuuta. Kiitos silti ystävällisistä neuvoistasi. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole työpaikkakiusattu, mutta töissä on muutama hirveä yli 55-vuotias työntekijä, joiden takia kaikkien on paha olla töissä. Etäpalavereissa eivät ole yhtä paljon äänessä, jos saavat edes mikrofonit toimimaan ja mitään muitakaan viestintäalustoja eivät onneksi juuri käytä. Tavallinen sunnuntaiahdistus on tiessään ja voi keskittyä työhön. Oman tilanteeni puolesta eristäytyminen voisi jatkua vaikka kuinka pitkään.
Hienoa, miten mukavaa keskustelua täällä on aaveen normaaliin tasoon nähden. Tsemppiä kaikille teille, joilla syystä tai toisesta on töissä vaikeaa.
Toivon, että tämä poikkeustila herättäisi työpaikoilla pohtimaan asioita enemmänkin. Ehkä joissakin paikoissa herätään siihen, että kaiken tämän jälkeen asiat voisivat muuttua pysyvästi.
Ap, YM-MÄR-RÄN sinua täysin.
Vaikka tuloni tippuvat lähes puoleen (mikäli tilanne tosin jatkuuuuuuu, saan enemmän asumistukea kuin nyt), ei mitään hätää.
Eihän tässä minnekään voi matkustella eikä muutenkaan mieluusti käydä kuin kaukapassa.
Asun Uudellamaalla, joten sukuloimaankaan ei voi lähteä.
*
Itkin krokotiilin kyyneleitä saadessani lomautuspaperin allekirjoitettavaksi.
Olen ansainnut tämän omituisen ja yllättävän levon ja rauhan vuosikausien piinan jälkeen.
Olen nukkunut, ulkoillut, laitanut hyvää, mutta halpaa ruokaa, lukenut, juonut viiniä, jos on joutattanut, siivonnut komeroita, roikkunut täällä ja Instassa ihan niin paljon kuin huvittaa.
*
Ajattelen joskus aamuvarhaisin herätessäni sitä, että joudun taas... sinne, minne en halua.
Onneksi kyse on pk-yrityksestä, jossa ei etätöitä voi tehdä ja toimipaikat ovat toistaiseksi suljettu.
Kyllä, olen hakenut heti lomautuksen saatuani uutta työtä, mutta eiväthän he nyt vielä ketään haastattele tai palkkaa.
Kodin olisi tarkoitus olla turvasatama.
Vanhempien olettaisi haluavan olla perustamansa perheen kanssa jos siihen mahdollisuus on.
Miettikää kuinka vinksallaan jokin on jos yleisellä tasolla puhutaan että kotona olo ja yhdessä olo olisivat NEGATIIVINEN asia.....
Henkilökohtaisesti nautin kun saan olla rauhassa ja kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kodin olisi tarkoitus olla turvasatama.
Vanhempien olettaisi haluavan olla perustamansa perheen kanssa jos siihen mahdollisuus on.
Miettikää kuinka vinksallaan jokin on jos yleisellä tasolla puhutaan että kotona olo ja yhdessä olo olisivat NEGATIIVINEN asia.....
Henkilökohtaisesti nautin kun saan olla rauhassa ja kotona.
Tää kommentti taitaa olla väärässä ketjussa...
Aapeen teksti olisi voinut olla omani. Tämä pakkotauko tekee hyvää ja antaa aikaa korjailla kiusaamisen tekemiä haavoja. Yritän kerätä rohkeutta, että uskaltaisin tilanteen päätyttyä irtisanoutua.