Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan sen kasinohulluuden, miten olit ihan luuseri, jos olit tavallisessa työssä vaikka kaupassa tai postissa
Itse näen asian totaalisesti päinvastoin. Juuri silloin moni oli tavallisessa työssä ja se oli normaalia. Nykyään sinulla pitää olla linkedIn-profiili ja siellä selostukset lontooksi kuinka olet käynyt university haig skuul colleke premier skuulin ja työnkuvasi on big boss hyper tiim liider engineeri.
Jos nykypäivänä olet myyjänä Prismassa, niin olet elämässä jämähtänyt ja k-e-h-i-t-y-s-v-a-m-m-a-i-s-e-s-t-a seuraava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajana koin 80-luvun iloisena, sain elää viimein nuoruuttani, tosin 10 vuotta myöhässä. En tosin päässyt kovin usein tanssimaan, koska lapsenvahtia ei ollut varaa palkata, tai ei aina saanutkaan. Mutta sitten mentiin kun päästiin. Ja musiikki paikallisessa yökerhossa oli niin hienoa, tanssittavaa. Ja siellä oli aina väkeä. Kallista toki, mutta en tuhlannut, koska en pystynytkään. Muutimme isompaan asuntoon 80-luvun lopussa ja tuntui, että koko ajanjakso on melkein unelmaa kaiken kokemani pelon ja jännityksen jälkeen. No, 90-luvun alun lama oli jo tulossa, ja koko seuraava vuosikymmen kaikkine tapahtumineen oli sitten taas surullinen. Jouduimme muuttaamaankin tuosta asunnosa, koska yhden lapsen yh:kin menetti asuntotukensa kokonaan. Palkkani ei siis ollut iso, surkea toimistotyöntekijän palkka.
Ei meillä jääkaapissa herkkuja ollut, hyvin usein syötiin kalapuikkoja, muusia, jauhemaksapihvejä, keittoja, ja tietenkin ranskiksia nakeilla. Välipaloja ei oikein harrastettu. Painokin pysyi hallinnassa.
Lapsi sai saunalimsana yhden pikkupullon Peikkojuomaa. Ihan tyytyväinen oli.
Ei ollut autoa, mutta en silloin sitä kaivannutkaan. Lapsuudenkodissanikaan ei ollut, ajoimme kaikki fillarilla. Lomilla kävimme mummolassa,etelänmatkoista saatettiin haaveilla. Ennen lamaa 90-luvun alussa sitten teimmekin pari matkaa, lapsi tietenkin pääsi mukaan. En olisi pystynyt olemaan rauhallinen lomalla jos hän olisi ollut vanhemmillani. Isälläni kun varsinkin oli niin lyhyt pinna. Matkoihin otettiin luottoa, niin muutkin työkaverit teki. Eikä yhtään haitannut, vaikka sitä lainaa maksoikin seuraavan vuoden. Hienoja kokemuksia meille molemmille.
Tämä on tietenkin minun henk.koht. kokemukseni 80-luvusta, ja varmaan siihen mahtui ikäviäkin asioita, mutta en muista. Meillä oli vielä lapsen kanssa hyvin läheiset välit, juteltiin paljon. Usein fillaroitiin kirjastoon. Teknorama (ennen Heurekaa oli tällainen näyttely, ehkä Messuhallissa), Aqua- näyttely samassa paikassa, Linnanmäki, Korkeasaari, Särkänniemi, näissä käytiin yhden kerran.
Ikävä sitä ajanjaksoa on, mutta eihän sitä takaisin saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat eivät olleet isoja, toimistotyöntekijän palkka upposi ruokaan ja vuokraan, vaatteita ei juuri ostettu! Vuokra-asuntoja oli tarjolla niukasti, matkustaminen oli kallista, kiusaaminen kukoisti, niin koulussa kuin työpaikoillakin! Opiskelijat saattoivat vain unelmoida yksiöistä! Työttömiä oli tuolloinkin, pitkäaikaistyöttömyys oli tosin harvinaista! Jokin asia oli silloin paremmin, muttei läheskään kaikki!
80-luvulla työttömyysprosentti oli noin 5%, mikä on käytännössä täystyöllisyys. Varsinkin kun työllisiksi lasketut olivat tosiaan ihan oikeissa palkkatöissä, eikä tilastokikkailtuina ilmaisissa harjoitteluissa, temppukursseilla jne.
Oli alempi, oisko jotain 3% luokkaa oikea luku,
Muistaako kukaan kuka silloin oli työvoimaministeri?
Oli ja ei.
Elämä oli jotenkin yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa. Toisaalta Suomi oli aika tunkkainen paikka, mutta oli jotenkin toivoa. Ei ollut tällaista maailmantuskaa vaikka ydinsodan pelko oli voimakas.
Henkilökohtaisella tasolla taas nykyaika on ollut parempi. 1980-luvulla lapseni olisi kuollut, koska parantava hoito tuli vasta 2000-luvun alussa. Nyt mulla on terve lapsi.
Sony Walkmanit, CD-soittimet ja kaapelikanavat tulivat 1980-luvulla. Sky Channel pilasi nuorten aikuisten musiikkimaun. Pet Shop Boys ja muut ala-arvoiset brittibändit tuovat edelleen oksennuksen suuhun.
Parasta 1980-luvulla oli nuorison ja nuorten aikuisten ei-poliittisuus vaikka vuosikymmennen alkupuolella taistolaiskommunistit saivat vielä sinisilmäisiä ihmisiä "rauhanmarsseihin", joissa vastustettiin yksipuolisesti lännen ydinaseita. Samaan aikaan Neuvostoliitto kävi imperialistista sotaansa Afganistanissa.
1980-luvulla jatkettiin "hyvinvointivaltion" menoautomaattien kehittämistä. VVM Liikanen töppäsi vaalikeskustelussa lupaamalla lapsilisien moninkertaistamista. Lähes kaikki puolueet Perustuslaillisia ja Kristillisiä lukuun ottamatta olivat 1980-luvun aikana mukana luomassa pohjaa 1990 lamalle ja pankkikriisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat eivät olleet isoja, toimistotyöntekijän palkka upposi ruokaan ja vuokraan, vaatteita ei juuri ostettu! Vuokra-asuntoja oli tarjolla niukasti, matkustaminen oli kallista, kiusaaminen kukoisti, niin koulussa kuin työpaikoillakin! Opiskelijat saattoivat vain unelmoida yksiöistä! Työttömiä oli tuolloinkin, pitkäaikaistyöttömyys oli tosin harvinaista! Jokin asia oli silloin paremmin, muttei läheskään kaikki!
80-luvulla työttömyysprosentti oli noin 5%, mikä on käytännössä täystyöllisyys. Varsinkin kun työllisiksi lasketut olivat tosiaan ihan oikeissa palkkatöissä, eikä tilastokikkailtuina ilmaisissa harjoitteluissa, temppukursseilla jne.
Oli alempi, oisko jotain 3% luokkaa oikea luku,
Muistaako kukaan kuka silloin oli työvoimaministeri?
Urpo Leppänen.
Suomi oli 80-luvulla henkisesti aikamoinen albania. Interraililla lähdettiin ankeutta pakoon. Rööki sauhus niin koulunpihalla, työpaikoilla kuin lähijunassakin. Kesätöitä oli helppo saada, sen kuin vain meni sanomaan, että mä tulisin teille töihin. Kavereita tuli nähtyä paljon, kun face-to-face oli ainoa tapa olla yhteydessä. Niihin kavereihin hitsautui sen verran tiiviisti, että ollaan vieläkin yhteydessä. Ja tavatessa päästään parhaimmillaan taas takaisin vuoteen -85 ja ollaan nuoria ja hulluja jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettiyhteydet ja ylipäänsä kännykkäliittymät olivat sikahalpoja. En suoraan sanoen muista maksaneeni niistä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat eivät olleet isoja, toimistotyöntekijän palkka upposi ruokaan ja vuokraan, vaatteita ei juuri ostettu! Vuokra-asuntoja oli tarjolla niukasti, matkustaminen oli kallista, kiusaaminen kukoisti, niin koulussa kuin työpaikoillakin! Opiskelijat saattoivat vain unelmoida yksiöistä! Työttömiä oli tuolloinkin, pitkäaikaistyöttömyys oli tosin harvinaista! Jokin asia oli silloin paremmin, muttei läheskään kaikki!
80-luvulla työttömyysprosentti oli noin 5%, mikä on käytännössä täystyöllisyys. Varsinkin kun työllisiksi lasketut olivat tosiaan ihan oikeissa palkkatöissä, eikä tilastokikkailtuina ilmaisissa harjoitteluissa, temppukursseilla jne.
Oli alempi, oisko jotain 3% luokkaa oikea luku,
Muistaako kukaan kuka silloin oli työvoimaministeri?
Arvo Aalto, Jouko Kajanoja, Veikko Helle, Urpo Leppänen, Matti Puhakka. (Ei tarvitse muistaa kun on Wikipedia, josta voi luntata: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ty%C3%B6ministeri%C3%B6)
Mutta ei alhainen työttömyysprosentti työvoimaministerien ansiota ollut, vaan kansainvälisten suhdanteiden.
C-kasetti kirjoitti:
1980-luvulla jatkettiin "hyvinvointivaltion" menoautomaattien kehittämistä. VVM Liikanen töppäsi vaalikeskustelussa lupaamalla lapsilisien moninkertaistamista. Lähes kaikki puolueet Perustuslaillisia ja Kristillisiä lukuun ottamatta olivat 1980-luvun aikana mukana luomassa pohjaa 1990 lamalle ja pankkikriisille.
Liikanen on kyllä typerin valtiovarainministeri, mitä maalla on ikinä ollut (tai no joo, Katainen samaa sarjaa). Julkaisi hiljattain muistelmansa, ja niissäkään ei kadu yhtään mitään, oli mielestään vain hyviä päätöksiä tekemässä.
Osansa oli kyllä myös Kokoomuksella, joka otti vaalivoiton lupaamalla verotuksen keventämistä, mikä lupaus toteutettuna nousukauden aikana oli karmea töppäys. Esim. kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen ei ymmärtänyt ollenkaan, että kyllä se lama taas tulee. Hehkutti vain, kuinka hyvässä kunnossa maan talous on.
Samaan aikaan kun rakennettiin menoautomaatteja, rapautettiin niiden rahoituspohjaa ja puhallettiin ilmaa kuplatalouteen. Mutta kyllähän se kivalta aikansa tuntui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti aika 80-luku oli parasta aikaa. Sen sijaan viimeinen 10v ja varsinkin viimeiset 5v huonointa aikaa. Nykyisin persut ja muissa maissa sekopäät vallassa. Todella negatiivinen ilmapiiri. Toivottavasti netti keskusteluja aletaan sensuroimaan. Tännekin pesiytynyt persulauma voisi mennä omaan persuchattiinsa jakamaan negaansa ihan omassa piirissä.
Muistan, kuinka hienoa oli matkustella ja kuinka paljon maailmassa oli erilaisuutta.
Kaikki ei ollut nykytyyliin tuotteistettua ja siloteltua, vaan oli oikeasti monenlaista.
Nykyään matkakohteenkin joutuu arvaamaan lähinnä ilmastosta, koska globaali markkinatalous on tuotteistanut kaiken samanlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, että parisuhteiden aloittaminen oli tosi helppoa. Ei ollut säätämistä. Alettiin vain olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Töissä kulttuuri oli todella kankeaa, muistaako kaikki, että useimmissa Suomen toimistoissa oli pitkälle 80-luvun puolelle olemassa hamepakko naisille?
Riippuu toimistosta. Ehkä noin oli jossain pankkikonttorissa, mutta ainakaan siinä valtion virastossa, jossa tein opintojen ohessa osapäivätyötä, ei mitään hamepakkoa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut autoa, mutta en silloin sitä kaivannutkaan. Lapsuudenkodissanikaan ei ollut, ajoimme kaikki fillarilla. Lomilla kävimme mummolassa,etelänmatkoista saatettiin haaveilla.
Kasarilla oli helppoa autottomankin käydä mummolassa, kun julkisilla pääsi melkein perille asti. Toiseen mummolaan menin bussilla, toiseen junalla.
Ulkomailla matkusteltiin paljon vähemmän kuin nykyään (pl. tietysti tämä vuosi). Eikä esim. oppilaitoksissa ollut opiskelijavaihtoa normaalina osana ohjelmaa, paitsi ehkä joillakin kielten opiskelijoilla.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Kyllähän kiusaaminen oli hyvin tavallista 80- luvulla. Jopa opettajat saattoivat olla kiusaajia.
Tämän allekirjoitan täysin.[/quote
Kyllä, ja jopa seksuaalista hyväksikäyttöä katsottiin läpi sormien.
Meilläpäin poikien liikkaope oli aina suihkussa katselemassa, muka että tulee pestyä kunnolla. Kerran jopa näytti, miten takapuoli pitää pestä, laittoi saippuidun käden kaverin persvakoon ja hinkkasi.
Ei seurauksia.
Ei ollut sitä, mitä nyt kirjoitetaan.
Juoppoja ja hulluja joka kylänraitti täynnä. Tappelut oli joka viikonloppuisia ja juominen ihan älytöntä örveltämistä. Tupakkia vedettiin bussissa, junassa ja sisällä.
Itse asuin pienellä maalaiskunnalla ja muistan, kun äitini meni asioimaan apteekkiin, niin kaksi juoppoa alkoi riiteleen keskenään kylän raitilla. Toinen otti vasemmalla kiinni rinnuksista ja oikealla veti kirjaimellisesti nyrkillä naamaan ja keskellä päivää... Itse seurasin tilannetta kauhulla lukkojen takaa autosta.
Että se siitä ihanasta -80 luvusta.
Esimerkiksi katuväkivaltaa oli paljon enemmän kuin nykyisin.
Jätät kuulijan tulkittavaksi sen, että oliko tämä osa 80-luvun paratiisia vai ei.