Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Kirjoitin äsken vuosi -86:sta ja unohtui täysin yksi tärkeä juttu, eli Saarijärvellä juhannuksena Ahvenlampirock, jossa esiintyi mm. Juice ja Lapinlahden Linnut. Hieno reissu, oltiin kahden kaverin kaa listaamalla ja teltalla liikenteessä😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980- luku oli ihanaa aikaa. Sellaista ei voi enää tulla.
Töitä sai helposti, elämä oli aika huoletonta ja rentoa. Ja esim. steissillä ei pelottanut yöllä 01 aikaan, kun odotti bussi discoillan jälkeen, toisin taitaa olla nyt.
Lääketiede ja teknologia ovat kehittyneet, se on hyvä. Kiusaamista oli, ei varmaan sen enempää eikä vähempää kuin nyt. Nyt on tietysti enemmän vaatetta ja ulkonäköhärpäkettä tarjolla, mutta kasarilla se oli silti parempi koska kaikilla oli suunnilleen sama mahdollisuus saada ne yhdet MicMacit sun muut ja perheiden elintasoerot eivät tulleet niin esiin. Samoin duunariperheen lapsilla oli samanlaiset mahdollisuudet opiskeluun, yhteiskunta ei ollut niin sidonnainen siihen mihin kaupunkiin, kylään, kaupunginosaan synnyit. Silloin ns huonot alueet olisivat nyt hyviä ja turvallisia. Pystyi vaikka lifata läpi Suomen yksin naisihmisenä turvallisemmin kun nykyään kävellä juna-asemalta. Tasa-arvo, helpompi oli elää silloin naisena ja pärjätä setämiesten kanssa kun nykyään joku vahtii kaikkia sanomisia että onko tarpeeksi korrektia. Elettiin tiettyä viattomuuden aikaa, ja suunta oli vain ylöspäin. Nyt se on vaan alaspäin. Normipalkalla pystyi ostamaan okt, nyt jossain pienessä rotanloukussa. Kasarin NL oli varmasti poliitikkojen puheissa vaarallinen, sehän on aina, mutta silti hampaattomampi kuin nyky-Venäjä. Henkirikokset kyllä oli enemmän tiettyjen piirien juttuja, eikä todellisuudessa tarvinut niin paljoa pelätä random-ryöstöjä kun nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskouluissa oli tarkkailuluokka. Tarkkikselle joutuivat kaikki ns. Epänormaalit koska -80 luvulla ei ollut mitään diagnooseja. Tarkkikselle passitettiin liian villit lapset, ADHD , asperger, autismi jne lapset eli kaikki jotka olivat jollain tapaa luokassa häiritseviä ja poikkeavia. Täytyy sanoa että ns normaaleissa luokissa oli kunnon työrauha.
Ja sitten oli apukoulut. Apukoulu oli erillinen koulu, minne päätyivät ne jotka eivät soveltuneet tarkkailuluokalle. Apukouluun päätyivät ne jotka olivat kehityksestä jollain tapaa jäljessä.
Nykyään on sitten vaan integroituja luokkia ja kamala kaaos tunneilla.
Vierailija kirjoitti:
Peruskouluissa oli tarkkailuluokka. Tarkkikselle joutuivat kaikki ns. Epänormaalit koska -80 luvulla ei ollut mitään diagnooseja. Tarkkikselle passitettiin liian villit lapset, ADHD , asperger, autismi jne lapset eli kaikki jotka olivat jollain tapaa luokassa häiritseviä ja poikkeavia. Täytyy sanoa että ns normaaleissa luokissa oli kunnon työrauha.
Ja sitten oli apukoulut. Apukoulu oli erillinen koulu, minne päätyivät ne jotka eivät soveltuneet tarkkailuluokalle. Apukouluun päätyivät ne jotka olivat kehityksestä jollain tapaa jäljessä.
Nykyään on sitten vaan integroituja luokkia ja kamala kaaos tunneilla.
No ei kyllä aspergerin tai autismin takia olisi millekään tarkkailuluokalle joutunut koska he ovat kilttejä ja säyseitä.
Itselläni lievä asperger ja kävin koulua 1970-luvulla ja ihan hyvin koulu meni kaiken kaikkiaan tuli l:n ylioppilaspaperit, Pikkasen kiusattiin mutta oli myös hyviä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskouluissa oli tarkkailuluokka. Tarkkikselle joutuivat kaikki ns. Epänormaalit koska -80 luvulla ei ollut mitään diagnooseja. Tarkkikselle passitettiin liian villit lapset, ADHD , asperger, autismi jne lapset eli kaikki jotka olivat jollain tapaa luokassa häiritseviä ja poikkeavia. Täytyy sanoa että ns normaaleissa luokissa oli kunnon työrauha.
Ja sitten oli apukoulut. Apukoulu oli erillinen koulu, minne päätyivät ne jotka eivät soveltuneet tarkkailuluokalle. Apukouluun päätyivät ne jotka olivat kehityksestä jollain tapaa jäljessä.
Nykyään on sitten vaan integroituja luokkia ja kamala kaaos tunneilla.
Autistismi tulee yleisemmin tunnetuksi vuoden 1988 "Sademies" (Rain Man) elokuvan yhteydessä, jonka pääosissa näyttelivät Dustin Hoffman ja Tom Cruise. Ei ihmisiin silloin sovellettu mitään keittiöpsykogiaan kuten tällä keskustelupalstalla, jonka perusteella suurin osa näyttäisi olevan narsisteja, autisteja tai ADHD-tapauksia, mikäli nuo jutut ottaisi tosissaan.
Tarkkailuluokat ja apukoulut varmasti edistivät koulujen työrauhaa kun opettajien energia ei mennyt pelkästään niihin ongelmaoppilaisiin. Ennen tarkisten opettajiilla oli semmoinen työsuhde-etu että he pääsivät täydelle työeläkkeelle jo 55-vuotiaina kuten mm. oma isäni. Hänelle jäikin sitten mukavasti aikaa rakentaa uutta rantahuvilaa järven rannalle ja hän ehti olla 25 vuotta eläkkeellä.
Osaisiko jotkut kertoa onat näkemykset miten 80-luku erosi 90 luvusta? Tai muuttuiko silloin asiat radikaalisti. Oliko 90 luku lähellä 80 lukua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko jotkut kertoa onat näkemykset miten 80-luku erosi 90 luvusta? Tai muuttuiko silloin asiat radikaalisti. Oliko 90 luku lähellä 80 lukua?
Ratkaisevasti eroaa.
Talous romahti vuosikymmenen vaihteessa. 80-luvulla oli täystyöllisyys, 90-luvulla massatyöttömyys. Kaikesta jouduttiin leikkaamaan. Valuuttaluottoja ottaneet yrittäjät vetivät itsensä kiikkuun. Katukuvasta katosivat luksusputiikit, tilalle tulvat kirpputorit ja keskikaljaräkälät. Vuosikymmenen loppupuolella alkoi vähän helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei oletettu oikeasti näyttävän esim muovisilta. Ulkonäköön ei käytetty sellasta aikaa ja tarvikkeita, mitä nykyään. Ruoka oli parempaa. Vaatteet mukavampia. Kaikki oli tosiaan paremmin.
No heh, piti olla permis :). Ja/tai päässä tonni geeliä, jolla tukka nostettiin pystyyn. Olin omituinen ja epämuodikas, kun minulla oli pitkä suora tukka, sellainen kuin tämän päivän teinitytöillä ja nuorilla naisilla. Ja vaatteetko mukavia? Pahimpia olivat pikkiriikkiset kengät, jotka sulloivat varpaat myttyyn, ja pohja oli niin ohut että jalkoja särki jos vähänkään pidempi matka piti kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oltiin nousukaudesta. Kaikilla oli rahaa eikä käyty tälläisiä höpökeskusteluja Niinkuin nykyään. Muistan 80-luvun aivan huippuaikana :)
Vierailija kirjoitti:
Silloin oltiin nousukaudesta. Kaikilla oli rahaa eikä käyty tälläisiä höpökeskusteluja Niinkuin nykyään. Muistan 80-luvun aivan huippuaikana :)
Rahaa oli joo. Minäkin olin opiskelija, kävin opintojen ohessa töissä, eikä ollut mitään taloudellisia ongelmia. Töitä sai jos vain halusi.
Höpökeskusteluja oli, mutta pienemmillä porukoilla kun ei ollut nettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla vuosikymmenellä keksittiin internet ja tässä sitä ollaan...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sai läpsiä naisia pyllylle ja huomautella rintojen koosta eikä ollut mitään pelkoo mistään meetoosta.
Oon mies mut kyl muakin läpsitään takapuolelle, eikä se haittaa.
En ymmärrä miks naisia se haittais.
Se pistää veren kiertämään pakarassa.
Voimaantunut feministi-kulttuuriantropologi! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Internet oli olemassa jo 60-luvulla.
Kiiltona isäsi silmissä?
En ole tuo jolle vastaat (ja kaiketi meillä on eri isäkin), mutta kyllä Internet oli jo 60-luvulla olemassa.
Sillä tosin ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, millaista oli tavisten elämä 80-luvulla. Opiskelin 80-luvulla tietojenkäsittelyoppia yliopistossa, eikä meille mistään Internetistä siellä kerrottu, ei ainakaan pakollisilla kursseilla.
Oli paras vuosikymmen! Todellista Lintukoto Suomea. Ei minkäänlaista maailmanlopun ahdistusta kellään, valtiontaloudesta riitti kaikille, niin suomimusa kuin kasaripop tehtaili hittejä, kesällä oli kesä ja talvella talvi, koulunkäynnit ja työpaikat mukavan tavanomaisia, tv:stä tuli Reinikainen ja Marja-Liisa Haemaelaenen hiihti kultaa, kasinotalous ja kasvihuoneilmiö pelkkiä uusiosanoja oppikirjoissa ja Nipa Neumann ihana!
Mukla oli lacostepaitoja, purkkarit siis purjehduskengät. Käytiin Hangon regatassa kesällä. Opiskelin ja kävin töissä. Silloin sitä kävi kysymässä töitä suoraan paikan päällä ja sai töitä. Ei ollut tinderiä ja silti aina löytyi seuraa. Ei ollut niin paljon sinkkuja kuin nykyään. Kyläiltiin enemmän. Eläisin kyllä ennemmin kasari aikaa kuin tätä 2020
Kukaan, joka on nähnyt 80-luvun meikkejä ja kampauksia ei kyllä väitä, että aikaa ei mennyt laittautumiseen. Milloinkaan ei ole hiuksia ja naamaa laitettu kuten silloin.
Täällä eräs kyseli vuodesta -86... On omakohtaisia kokemuksia. Täytin silloin kesällä 18 v. Olin sisä-Suomesta pikkupaikkakunnalta kotoisin, mutta opiskelin amiksessa Helsingissä, oli ns. sisäoppilaitos. Siellä siis alkuvuoden ja taas elokuusta alkaen. Kesäloman vedin vain lonkkaa, kun ei ollu kesätöitä, oli lämmin ja kaunis kesä. Olin nuori, kaunis, terve, tosin köyhä, mutta onnellinen. Kaikki kiva oli edessä, kaikki tuntui mahdolliselta. Kirjoittelin kirjeitä ystäville ja luin paljon kirjoja, tosi yksinkertaista elämää. Vuoden aikana menetin neitsyyteni ja rupesin käymään baareissa. Itselle tosi hyviä muistoja. Mutta oli toki miinuksiakin:
- huhtikuussa Tsernobyl, tosi pelottavaa.
- joka puolella poltettiin tupakkaa, siis kaikkialla, itsekin vedin (kun se oli cool ja kaveritkin poltti).
- paljon huomiota miehiltä, mutta kaikki ei todellakaan ollut miellyttävää, vaan erittäin sovinistista menoa pahimmillaan (neljä-viisi-kymppisiltä setämiehiltä esim) yök...
- elokuussa Mikkelissä räjähdys/pankkivankidraama.
Tässähän näitä.