Lue keskustelun säännöt.
Kiinteistökaupan peruminen pandemiatilanteeseen vedoten - APUA!
Piina
27.03.2020 |
Tilanne on siis tämä
- Löydettiin kiva kiinteistö (talo)
- Tehtiin tarjous sähköpostilla ja se hyväksyttiin ennen kuin tämä koko tilanne oli päällä (helmikuun alku)
- Kuntokartoitukset tehty, niissä ei sanomista
- Kaupat tehdään 2.4. kokonaiskaupalla vai miksikä sitä sanotaan, kun talo maksetaan kerralla
- Kysymys kuuluu - VOIDAANKO VIELÄ PERUA VAI EI? Ja mitä kustannuksia perumisesta tulisi? Olen niin peloissani, etten ole itse löytänyt luotettavaa lähdettä netistä. Tai en ole varma ymmärränkö nuo tekstit oikein.
Kysyn tätä sen vuoksi, että onko tätä järkevää edes miettiä, vai täytyykö nyt yrittää vain tehdä toimenpiteitä, ehkä myydä toinen auto yms. että saa lisää rahaa säästöön?
Puolisoani ja minua ei vielä ole lomautettu, mutta uhka tietenkin on lähes kaikkien meidän päällä. Laina on sen verran kohtuullinen, että laskettiin, että pärjätään, jos edes toinen saa pitää työnsä ja toinen etsii sitten viimeistään liiton rahojen päättyessä vaikka hanttihommia. (Ollaan molemmat bruttona n. 3000-3500e tienaavia toimihenkilöitä).
Säästöjä on vain noin 20 000e (jätetään tilille) ja talon hinta oli 280 000e, mutta koimme talon ostamisen järkeväksi, koska työtilanne on jo vuosia ollut vakaa ja nousussa molemmilla. Lyhentää ajattelimme 1200e/kk. Käteen jäävät tulot tällä hetkellä yhteensä 4500e.
Talon ostamisesta on haaveiltu 10 vuotta ja nyt kun se tehtiin, niin kävi näin. Harmittaa tosi paljon. Olemme molemmat mieheni kanssa ns. ryysyistä keskiluokkaan kovalla työllä nousseita ja luulimme, että viimein pääsisimme nauttimaan kovan työn tuloksista.
Lohdutuksen sanoja? Vinkkejä?
Kommentit (139)
En tiedä missäpäin maata asutte, mutta eräs huomio.
1200 e lyhennykset kuukaudessa ovat pienempi summa kuin esim. vuokra-asunnon vuokrat.
Mietin vain sitä, että maksan 1200 euroa kaksiosta, ja sekin on neliöihin nähden kohtuullinen summa. Saan todennäköisesti joko lomautuksen tai minut irtisanotaan. Jopa minun tuloillani ( 4500 e/Kk) ansiosidonnaisesta jää niin vähän käteen, että tiukkaa tekee maksaa sen jälkeen pakolliset laskut. Ruoka täytyy sitten ostaa säästöistä.
Olin aikeissa ostaa asunnon ja olin saanut jo lainalupauksen. Jos olisin asunnon ehtinyt ostaa, niin lainanlyhennykset ja vastikkeet olisivat tulleet noin 400 euroa halvemmaksi kuin vuokralla olemisen kustannukset. Ja omistusasunto nyt tuo ihan eri tavalla turvaa ja on suht pysyvää omaisuutta, jonka voi tarvittaessa realisoida.
Jos asutte alueella, jossa asunnot käyvät kaupaksi, niin en lähtisi perumaan. Katsoisin 6 kk päästä tilannetta. Lyhennysvapaitakin lainaan saa, vuokra on aina maksettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa perua nyt vain se asuntokauppa.
Kukaan ei täällä tiedä, mihin asentoon asuntojen hinnat kehittyvät lähimmän puolen vuoden aikana.
Miksi altistaa itsensä kovimmalle mahdolliselle riskille?
Toki jokainen päättää itse, en minä sitä sano. Ja vastaa myös niistä päätöksistään ihan itse myös.
Sen sanon vielä, että jos nyt aiotte todella ostaa omakotitalon, rahatilanteenne pitää olla semmoinen, että vaikka millaisella myrskysäällä perseenne kestää merivettä.
Olen raha-asioissa varovainen. Raju hinnanpudotus asuntomarkkinoilla on sellainen uhka, jota vältän juuri nyt kuin ruttoa, tai koronavirusta....
Mutta kuten täällä sanottiin: jos uskallusta ja massia löytyy, aina voi tietysti ottaa tietoisen riskin.
Voittehan ehdottaa kaupan siirtämistä parilla kuukaudella tähän koronan aiheuttamaan epävarmuuteen vedoten. Näkisitte mihin suuntaan kaikki lähtee menemään. Voi hinnatkin syöksyä alas.
Moni on viimeisen 4 vuoden aikana tehneet asuntokaupat ja velkaa on teitä enemmän. Meilläkin velkaa on 260 000 euroa. Huom vain kt-kaksiosta. Jos sijainti on ok ja tarkoitus asua yli 10 v niin .. noh. Vuokraa maksatte siinä ajassa sen 120 000 euroa.
Täällä av-palstalla on paljon p**saukeisia, jotka haukkuvat aina asuntolainan ottajat maanrakoon.
Muttajoo.. tehkää kuten teidän riskinottokyky kestää. Ehkä saisitte vielä tingattua hintaa alaspäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lähes sama tilanne, tein 8.3 tarjouksen asunnosta. Tarjous hyväksyttiin, ja kaupat olisi ollut siitä parin viikon päästä. Tämän yllättävän tilanteen takia halusin perua kaupan, ja sain onneksi peruttua, myyjä suostui ilman kuluja. Teen keikkatöitä, kalenteri tyhjeni yllättäen koronan takia.,
Ja tässä tilastotietoa kiinteistöjen hintojen kehittymisestä:
https://www.stat.fi/til/kihi/2009/04/kihi_2009_04_2010-03-12_tie_001.ht…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko37 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hitto laittaa 280 tonnia taloon 4500 euron käteenjäävillä tuloilla? Jos tulee ero tai toinen jää työttömäksi, niin korttitalo romahtaa. Muutenkin tässä markkinatilanteessa omakotitalon osto lähentelee järkevyysasteeltaan omaan jalkaan ampumista kun asuntokupla oli puhkeamassa ilman koronaakin. En voi käsittää.
Meillä oli useampi lapsi, yhden tulot 4000e/brutto, 40 000e omarahoitusta ja näillä eväillä rakennettiin.
Pankissa vähän yskivät kun oli vain yhden tulot. Hintakatoksi sovittiin 250 000 ja lopputulema oli 340 000e
velkaa (rakennettiin sitten vähän isompi kuin oli sovittu). Vuonna 2018 korot nousivat pilkiin ja juuri ja juuri pystyttiin maksamaan korkoja. Nyt velkaa jäljellä enää 140 000e. Tosin molemmat olemme töissä ja palkat ovat aivan eri tasolla.
Miksi ihmeessä pankki suostui tähän. Siksi, että heille ei ollut loppujen lopuksi mitään riskiä kun tontti sijaitsee halutulla alueella ja se olisi ollut helppo myydä vaikka keskeneräisenä eteenpäin. Sanoivat suoraan, että näin ei tehdä kuin äärettömässä hädässä ja he tulevat vastaan lyhennysvapailla kuten tulivatkin.
Tuossa AP:n casessa riskit ovat hyvin hallitut. Hienoa, että olet pohtinut kaikki mahdollisuudet, mutta jos aina ajattelee pahinnan skenaarion mukaan eihän tässä uskalla astua ovesta ulos. Teitä on kuitenkin kaksi työkykyistä ihmistä ja tuo lainan määrä ei ole kuitenkaan mikään kohtuuton.
Aina kannattaa muistaa, että pankkien kanssa on helppo sopia asioista jos tulee maksuvaikeuksia. Kunhan on työtä ja maksuhalukkuutta. Tiedän kokemuksesta.
Vuonna 2018 korot oli miinuksella.
Kuinka jumalattoman iso marginaali teidän lainassa oli jos negatiivisella euriborilla tekee tiukkaa maksaa korkoja!?
Tarkoittikohan 2008. Lainapääomahan on tullut aika tavalla alas joten epäilen että puhutaan pidemmästä ajasta.
Talo on vain kovin kallis. Kaikki eivät sellaisia osta. Miettisin miksi jotkut ostavat. Olenko verrannollinen heihin. Ainakin itse tietäisin että olen yksin kukaan ei voi auttaa. Mistä minä tiedän kuinka hyvät selustat on heillä jotka noin kalliita asuntoja ostavat. Todennäköisesti aika hyvät. Jo pelkästään perintöjä saadaan kaiken aikaa. Todennäköisesti asuntokauppojen rahoituksesta yllättävän suuren osan selittävät perinnöt. Jospa olenkin tietyllä markkinalla ainut ilman sellaista lisätukea ja vain luulen että olemme kisaamassa kämpistä tasaveroisessa asemassa - kunhan vain olen ahkera työssäni.
Tämä kaikki siinä mielessä että markkina-arvot ovat osin abstrakteja. Teidän haaveilemanne talo voisi vallan hyvin maksaa myös 140 000 euroa tai 420 000 euroa. Markkinatoimijat päättävät. Tällöin pitää tunnistaa myös se oma asema markkinoilla.
Pörssissäkin on helpompaa. Mikäli yritys maksaa hintaansa nähden vaikkapa 5 % osinkotuottoa niin sinun ei tarvitse välittää yhtään mitään muista markkinatoimijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piina kirjoitti:
Kiitos paljon kaikille, hyviä ja lohduttavia kommentteja! :) Hyvä pointti tuo, että nyt on toisaalta hyvä hetki ostaa se talo, koska asumiskulut juoksevat ja olemme vuokrana kuitenkin maksaneet jo ainakin 100 000e. Mukavempi maksaa omaa pois. Jos sitä rahaa vaan jostain tulee.
Oltiin varauduttu (tai ainakin ajateltu näitä, mikä lasketaan varautumiseksi - se että pärjää vuoden ilman töitä, kaksi?) työttömyyteen, eroon, kaikkeen sellaiseen. Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, ei lapsia, yksi pieni koira ja yksi kissa elätettävänä. Ei luottokortteja olla käytetty ikinä, opintolainoja muutama tonni maksamatta, autolainaa sellainen kolme. Yhteensä 5000e meillä siis lainaa tuon talolainan päälle.
Kuluja meillä on, jos kaikki vedetään minimiin, noin 2500e/kk. (Tähän sisältyy myös auton kulut, hätätilanteessa voisi vielä ehkä sen laittaa pois. Myös lemmikkien kulut sisältyvät tähän.)
Nyt maksamme asumiskuluja vuokrakaksiosta n. 1000e/kk ja tulevaisuudessa kaikkine kuluineen talosta noin 1500e/kk. Ajateltiin, että tämä olisi niin järkevä siirto, mutta nyt pelottaa.
Pelko myös siksi, että suvussa lähes kaikki asuvat vuokralla ja elämänhallinta on heikkoa. Pelätään niin paljon, että meillekin käy vielä huonosti, vaikka ollaan teineistä asti paiskittu molemmat välillä kolmeakin duunia koulun ohella.
Tuohon minäkin ehkä päätyisin, mutta todella riskillä menette, jos työttömyys uhkaa. Talosta voi olla jos jonkunlaista kulua, laina ei ole ainoa menoerä.
Mekin laskimme kaiken tarkkaan, jopa niin, että asumiskulut olivat pienemmät, kuin mitä maksoimme vuokraa. Huonosti kävi kuitenkin. Taloon tuli yllätysremontti, mies jäi yllättäen työttömäksi, velkaannuttiin ja lopulta mies joutui ottamaan vastaan töitä toisesta kaupungista, kun peruspäivärahalle putoaminen oli edessä. Muutimme sitten koko perhe ja talosta jäi jonkun verran velkaa remontin takia + se muu velka. Ennen sanottiin, että asunnosta saa aina omansa takaisin, mutta se ei välttämättä mene niin, vaikka olisi ostanut asunnon suuresta kaupungista hyvältä alueelta.
Mietin tässä omia vanhempia, jotka ostivat 100 000 euron talon yhden ihmisen 2000 euron tuloilla. Äitini opiskeli silloin ja ajattelivat, että pääsee helposti töihin. No, niin ei käynyt ja oli työtön melkein koko ajan kun olin nuori. Hankalaa aikaa ja rahat ihan loppu ja taloa piti vielä korjata ja tuli lisää velkaa. Edellisen asunnon myynti ei kattanut talon hinnasta kovinkaan paljon. Velkaa jäi siis todella paljon ( heidän tuloillaan) ja saatin nyt viimein talo myytyä ja velat pois vuosien jälkeen. Mitään ei käteen jäänyt ja kaikki meni lainan kattamiseen. Joku voi tietenkin ajatella, että elimme liian tuhlailevaa elämää, mutta kyllä voin sanoa, että se kaikki raha meni elämiseen ja lainan lyhennyksiin ihan täysin ja siihen vielä pakolliset talon korjaukset ja autot päälle. Tuli kyllä vähän surullinen olo, kun talosta ei siis jäänyt kuin pari tuhatta käteen, mutta toisaalta onneksi saatiin se myytyä ennen tätä aikaa. Vanhemmatkin sen verran vanhoja, että olisi talo jäänyt varmaan minun taakakseni myöhemmin. Tämä on ehkä itselle sellainen opetus, ettei kannata olla liian rohkea ja hullu näissä asioissa. Vanhempani tekivät vääriä valintoja ja olisi pitänyt tyytyä siihen edelliseen asuntoon, eikä ostaa toista. Ap:lla tietenkin ihan eri tilanne, mutta kannattaa miettiä tarkkaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ikinä ostaisi taloa ennen kuin epidemia on ohi ja kaikki sen vaikutukset tiedossa, eli pari vuotta ainakin katselisin rauhassa. Asuntojen hinnat voivat romahtaa ja korot nousta odottamattomasti.
Suomalaisten sokea usko omistusasumisen autuuteen ja taloudelliseen järkevyyteen on paitsi naurettavaa niin myös todella petollista. Tämän tulee todella moni kokemaan karvaasti seuraavien vuosien aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ostaisi taloa, kiinteistökauppa sitova vasta kun nimet paperissa. Mutta jos myyjälle tulee kuluja niin voi joutua korvaamaan.
Käytisin lakimiehen kautta asian, siirtäisin kaupantekoa muutamalla kuukaudella.
Paljonkohan talojen hinnat voi laskea?
Itsekin tässä taloa etsimässä. Meillä ongelmana se mikä laittaa vähän kiirehtimään, että takaajamme (puolisoni äiti) on sairas, voi kuolla sydänkohtaukseen milloin vain. Hänellä on noin 800k omaisuus ja 3 lasta (puolisoni yksi). Perinnönjako tulee kestämään, koska on firmaa ja sijoitusasuntoja. Siitä voi tulla riitaa, että myydäänkö firma, jatketaanko sen toimintaa itse vai mitä tehdään.
Me olemme myöskin ostamassa noin 200-250k taloa. Minun vanhempani eivät voi taata, ovat jo omaisuudellaan sisarusteni takaajia.
Me myös keskituloisia (6500 yht bruttona). Ei lapsia, yksi lapsi haaveissa joskus. Omia säästöjä 25k. Velkaa ei ole.
Miten tekisitte meidän tilanteessamme? 🧐
Kellään ei ole mitään kommentoitavaa?
Pöpö1 kirjoitti:
Paljonkohan talojen hinnat voi laskea?
Itsekin tässä taloa etsimässä. Meillä ongelmana se mikä laittaa vähän kiirehtimään, että takaajamme (puolisoni äiti) on sairas, voi kuolla sydänkohtaukseen milloin vain. Hänellä on noin 800k omaisuus ja 3 lasta (puolisoni yksi). Perinnönjako tulee kestämään, koska on firmaa ja sijoitusasuntoja. Siitä voi tulla riitaa, että myydäänkö firma, jatketaanko sen toimintaa itse vai mitä tehdään.
Me olemme myöskin ostamassa noin 200-250k taloa. Minun vanhempani eivät voi taata, ovat jo omaisuudellaan sisarusteni takaajia.
Me myös keskituloisia (6500 yht bruttona). Ei lapsia, yksi lapsi haaveissa joskus. Omia säästöjä 25k. Velkaa ei ole.
Miten tekisitte meidän tilanteessamme? 🧐
Teidän tilanteessanne juttelisin äidille ennakkoperinnöstä. Eli vaikka yksi sijoitusasunto teille jo etukäteen, mikä huomioidaan myöhemmin perinnönjaossa. Tai sitten se 40000 euroa käteisenä.
Tällä hetkellä taloustilanne on niin murroksessa, etten ostaisi omakotitaloa. Suuremmilla säästöillä ehkä, jos työpaikka olisi molemmilla varma (tyyliin lääkäri).
Kiinteistökaupasta voi vetäytyä kuluitta, käyttäisin sen oljenkorren. Vuoden kuluttua talon arvo voi olla romahtanut. Riittäisikö vakuudet silti? (En lukenut koko ketjua.)