Miten saatte ajan kulumaan karanteenissa?
Minua nyt yksin asujana mietityttää mitä ihmiset touhuaa päivät karanteenissa.
Itse siis opiskelen ja asun yksin. Herään vain muutamia minuutteja ennen etäopetuksen alkua ja aina käy selitys "netissä vikaa" tai "kuka siel netis on?" jos ei vaan heti ehtinyt mukaan oppitunnille. Oppitunneillakin voi kuvan laittaa pois ja vain kuunnella. Pyykkien viikkaus sujui tänään loistavasti muiden keskustellessa omista aiheistaan tai esitellessään juttujaan.
Ongelmana on ettei karanteeni inspiroi mihinkään tekemiseen. Syödä jaksaa ja mieluiten vielä tilaa Woltilla oven taakse. Siinäkään ei tarvitse enää tervehtiä ja siitä olen iloinen.
Aika vaan kuluu hitaasti ja lenkkeily on aina väkinäistä. Netflix on plärätty läpi ja kaikenmaaliman tempparit tulee katsottua, vaikka en normaalisti seuraa sitä. Nyt kuitenkin olen uhrannut tylsyyteni Sami Kuroselle.
Mitä te siellä kodeissanne puuhastelette?
Kommentit (241)
Pornoa, leffoja, nettiä, Slayeriä, lonkkua ja nuuskaa.
Herään klo 8:45 ja keitän kahvit. Työpaikan "aamukahvit" alkaa Skypellä klo 9:00. Väkinäistä typerää läppää. Palaveria venytetään, että kaikilla olisi edes jotain tekemistä. Se loppuu 10:30-10:45. Sen jälkeen päivät työt, mitä on yleensä noin tunniksi maksimissaan. Sitten lounas ja loppupäivä sohvalla rötväämistä. Kiskon energiajuomaa, nuuskaa ja katselen välillä porskua netistä. Senkin liika katsominen alkaa jo tuottaa fyysistä kipua eräässä kohteessa. Ruokaa en jaksa tilata, koska päivän ainoa sauma päästä ulos on mennä lähikauppaan hakemaan jotain. Sitten vedän sitä kokkikartanon kananpojanpaskaa ja juon lisää energiajuomaa päälle.
Illalla ehkä joku tylsääkin tylsempi hömppäleffa netflixistä, jonka jätän kesken, kun se on niin huono. Sitten nukkumaan ja aamulla uusiksi. Päiväni murmelina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmä hauta, sitä ollaan koko perheen voimin katseltu. Lapset: 3-ja 5-vuotias.
Ai, kauheeta, kun ymmärsin ensin, että ryhmä hautaa (=joukkohautaa) olette perheen voimalla jo valmiiksi kattomassa, mutta taidatkin tarkoittaa lastenohjelmaa Ryhmä Hau (?)
Haha, meni "kahvit näppikselle" kun luin tämän.
En ole karanteenissa, mutta kauppareissuja lukuunottamatta kotona.
Olen suunnitellut tekeväni päivä- tai viikkorytmin itselleni. Työmatkaan ei mene aikaa, kun teen etätöitä, joten sen ajan voi hyödyntää treenaamalla sisällä.
Jos omaa pihaa ei ole niin istuminen omalla parvekkeella tekee myös hyvää.
Luen paljon, olen myös netissä paljon. Välillä tuntuu, että koko netti on jo selattu vaikka ei se tietenkään pidä paikkaansa.
Kauppalistan tekeminen vie aikaa, kun yritän käydä harvoin kaupassa. Ja kun käyn siellä niin ostosten desinfiointi ottaa oman aikansa.
Meditoin, kuuntelen rauhoittavia videoita.
Kirjoitan päiväkirjaa.
Hoidan kasveja, taimet on jo kasvamassa, vaikka en tiedä pääsenkö niitä koskaan istuttamaan ulos.
Olen yhteyksissä ihmisiin netin tai puhelimen kautta.
Pelaamme perheen kanssa enemmän lautapelejä tai korteilla kuin normaalisti.
Vietämme leffailtaa viikoittain, jolloin herkutellaan.
Leivotaan kerran viikossa.
Arki-illat ei hirveästi poikkea normaalista. Olemme tähän asti voineet ulkoilla vieressä olevassa metsässä, jossa ei ole tullut muita vastaan.
Viikonloput on vaikeampia. Huomaan, että normaalitilanteessa eläisimme enemmän tulevaisuutta suunnitellen, mutta nyt sitä ei voi tehdä.
Siivoilen esim kaappien järjestely, uunin pesu, vaatteiden läpi käyminen jne.
Hoidan kaikkia asioita, tutkin saisiko jostain sähkösopimusta halvemmalla.. eli kilpailutan kaikki.
Luen kirjoja, katson sarjoja.
Lenkkeilen - paljon! Olen luonnossa, metsä rauhoittaa ja rentouttaa.
Soittelen Skypellä perheelle ja sukulaisille.
Kokkailen, leivon paljon!!
Jne jne.
= tekemistä olisi enemmän kuin aikaa! Nyt on hyvä sauma laittaa koti järjestykseen ja puunata se viimeisen päälle.
Nukun joka yö 9-12h, syön rauhassa kunnon "aamupalat" kuuntelen musiikkia, otan rauhassa, hemmottelen itseäni, käyn pitkillä lenkeillä, jumppaan välillä, käyn pitkissä suihkuissa ja hoidan ihoani. Iltaisin laitan kynttilöitä, katselen telkkaria tai netfilixiä. Välillä luen, olen vain ja mietin asioita. Vahvistan myös englannin ja heprean kielen taitoani, olen nyt lomautettuna oikeasti nauttinut elämästä ja palautunut todella hyvin. Välillä on niin että saa rauhassa laiskotellakin monta päivää putkeen tekemättä käytännössä yhtään mitään. Olen ollut hyvin eristyksissä monta viikkoa nyt, en ole ihmisiä pahemmin nähnyt mutta en kaipaakaan. Tämä on ihan parhautta! <3
Loistavasti menee. Nettiä, lukemista, pelejä, ruuanlaittoa, liikuntaa, etätöitä. Ei tässä tee tiukkaakaan vielä toukokuun loppuun asti.
Aika on kulunut toistaiseksi hyvin nyt lomautettuna- asennoidun niin, että nyt on loma, tulevasta ei tiedä. Kotona tulee järjesteltyä tavaroita, olen lenkkeillyt paljon ja jumpannut kotona, lukenut, katsonut netistä sekalaisia juttuja, ollut yhteyksissä perheeseen ja ystäviin. Joitakin tuttuja olen myös kahden kesken nähnyt. Hmm, olen jopa siis nauttinut elämästä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmä hauta, sitä ollaan koko perheen voimin katseltu. Lapset: 3-ja 5-vuotias.
Ai, kauheeta, kun ymmärsin ensin, että ryhmä hautaa (=joukkohautaa) olette perheen voimalla jo valmiiksi kattomassa, mutta taidatkin tarkoittaa lastenohjelmaa Ryhmä Hau (?)
Haha, meni "kahvit näppikselle" kun luin tämän.
Muistan kun kuulin itse ekaa kertaa tämän sarjan nimen puhelimessa... Mietin että nyt on kyllä mennyt ai- van liian synkäksi lasten lelut! "Joo ne leikkii nykyään vaan ryhmähautaa".
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä! Todella pitkät ja tiiviit etätyöpäivät, lisäksi enemmän ruuanlaittoa, tiskaamista ja siivoamista kun koko perhe kotona koko ajan, lisäksi lasten koulunkäynnin vahtimista. Ei oo luppoaikaa enempää kuin ennenkään.
No tässä varmaan vastattiinkin aloittajan tilanteeseen, jossa hänellä on enemmän luppoaikaa. Kaikilla ei varmaankaan ole sama tilanne kuin sinulla/hänellä.
Mä olen suoraan sanoen nauttinut. Kaupassa käyn vaan pakosta ja ostaa järkeviä juttuja pitkällä suunnitelmalla, toisin kun yleensä saan tehdyksi. Ruoat tulee tehtyä järkevästi ja rääppeet hyödynnettynä, toisin kuin yleensä. Nyt kun en voi tehdä töitä, olen yrittäjä, niin otan tämän vapaana, jollaisesta yleensä vaan haaveilen. Rahaa ei tule, eikä sitä ole säästössä kuin sen verran, että nippa nappa selviän 2-3 kk, mutta otan tämän mahdollisuutena oppia elämään järkevämmin. Käyn koiran kanssa joka päivä pitkällä lenkillä sekä aamulla että illalla, ennen mahdollista vaan illalla. Opettelen leipomaan, en ole hyvä, mutta se on aika hauskaa kuitenkin. Olen siivonnut nurkkia, tehnyt joitain rästejä, joka järjestänyt kirjanpidon kaikki kuitit ja muut oikeaan järjestykseen vuosilaatikoista, joihin olen ne vaan tunkenut ja tehnyt paljon sellaisia juttuja, joille ei muka koskaan ole aikaa, kuten siivonnut jääkaapin alta ja plankannut kenkiä. Olen lukenut kirjoja, katsonut sarjoja, ulkoillut enemmän kuin koskaan ja syönyt terveellisesti. Olen jopa kirjoittanut pari yllätyskirjettä ystävilleni maailmalla, joiden kanssa ollaan alunperin tutustuttu joskus 90-luvulla kirjekavereina!
Yhdessä dokumentissa sanottiin, ettei Britanniassa ihmiset ole koskaan olleet niin terveitä kuin sota-aikana, kun ruokaa säännösteltiin ja oli pakko opetella olemaan. Luulen, että mulle käy niin. Nyt kun on pakko ja jos tätä kestää pari kuukautta, uudesta tästä tulee normaalia ja se vanha alkaa jo nyt tuntua kaukaiselta. Tää alkaa tuntua elämältä.
Surullista, mutta tämä on elämäni parasta aikaa.
On aikaa (ja hyväksyttävää) kokkailla, tehdä pitkiä kävelyitä, joogata/jumpata kotona, lukea kirjoja ja nukkua päikkärit. Jäin työttömäksi hieman tätä pandemiaa ennen. Kun tämä on ohi, etsin ehkä vain osa-aikatyön (jos sellaisen saan), melko vähälläkin pärjää.
Pari viikkoa on mennyt todella hyvin. Mukavinta aikaa vuosiin. Teen töitä 8 tuntia, mutta jotenkin on paljon enemmän energiaa työpäivän jälkeen nyt kuin työpaikalla käydessä. Treenaan kotona noin tunnin päivässä, olen siivonnut ja järjestellyt kotia, ja lukenut kirjojakin enemmän kuin normaalisti.
Olen aina tuntenut olevani sen tyyppinen ihminen, että vaikka sosiaaliset kontaktit ovatkin tärkeitä, ovat ne myös aika kuluttavia. Olen ollut oikein tyytyväinen ainakin toistaiseksi vartin puheluun ystävän tai sukulaisen kanssa per päivä.
Keskustelen ympäri maailman olevien ihmisten kanssa second lifessa
Katson eri seurakuntien puheet netistä!
https://www.youtube.com/channel/UC6z14PGQ1WGqNwRD9vA2qZw?view_as=subscr… Tuo linkki on harvest church youtube kanava josta saat ajankohtaisen puheen.
Fila church
One way church
Suositeltavia. Ei hörhöilyä.
Mä jäin just työttömäksi ennen kuin tää hulluus alkoi. Tiedän, että tulen saamaan töitä ja en ole kovin huolissani, mutta työnhakukuviot sotkeutuivat nyt kyllä ihan täysin. Yllätyksekseni tunnen oloni rennoksi ekaa kertaa noin kymmeneen vuoteen. Nyt en voi tehdä mitään muuta kuin odottaa, että pahin on ohi.
Yksin asuvana sanon silti, että hiton tylsää on välillä. Kaipaan ystäviä ja rientoja tosi paljon. Olen alkanut leipoa leipää ja opetella käsitöitä. Kirjoihin en saa jostain syystä nyt keskityttyä, mutta telkkaria ja Netflixiä tulee katsottua paljon. Lisäksi ulkoilen joka päivä koiran kanssa kolmesti. Iltaisin tekee ihan sikana mieli lähteä ruokakauppaan ihan vain siksi, että olisi käynyt päivän aikana edes jossain ihmisten ilmoilla. En kuitenkaan lähde, jos ei ole oikeasti pakko. Yritän pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin mahdollisimman paljon puhelimella ja netissä. Päiväunet olen tainnut ottaa melkein joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin just työttömäksi ennen kuin tää hulluus alkoi. Tiedän, että tulen saamaan töitä ja en ole kovin huolissani, mutta työnhakukuviot sotkeutuivat nyt kyllä ihan täysin. Yllätyksekseni tunnen oloni rennoksi ekaa kertaa noin kymmeneen vuoteen. Nyt en voi tehdä mitään muuta kuin odottaa, että pahin on ohi.
Yksin asuvana sanon silti, että hiton tylsää on välillä. Kaipaan ystäviä ja rientoja tosi paljon. Olen alkanut leipoa leipää ja opetella käsitöitä. Kirjoihin en saa jostain syystä nyt keskityttyä, mutta telkkaria ja Netflixiä tulee katsottua paljon. Lisäksi ulkoilen joka päivä koiran kanssa kolmesti. Iltaisin tekee ihan sikana mieli lähteä ruokakauppaan ihan vain siksi, että olisi käynyt päivän aikana edes jossain ihmisten ilmoilla. En kuitenkaan lähde, jos ei ole oikeasti pakko. Yritän pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin mahdollisimman paljon puhelimella ja netissä. Päiväunet olen tainnut ottaa melkein joka päivä.
Tähän piti vielä lisätä, että olen löytänyt yhden asian, joka on todella auttanut ankeisiin fiiliksiin: Netin ilmaiset livejumpat. En käy yleensä jumpalla, koska en jaksa koiran lenkittelyn jälkeen enää mihinkään salille, mutta nyt näiden jumppien jälkeen olen huomannut, että on oikeasti todella paljon parempi olo psyykkisesti. Aion kokeilla myös tanssitunteja.
Hakkaan tattia ja välillä muijaa!!!!
Aika kyllä kuluu. Olen aamu-uninen, joten herääminen kestää. Luen lehden, syön rauhassa aamiaista, kirjoittelen tutuille. Päivisin teen etätöitä. Jos aloitan työt kahdeksalta, pääsen lopettamaan puoli viiden maissa yleensä. Sitten kotihommia, meillä asuu kolme ihmistä. Tiskiä tulee joka päivä eikä ole tiskikonetta. Pestävää pyykkiä riittää myös. Vapaa-aikana selaan nettiä, kuuntelen musiikkia, ratkon ristisanoja, luen. Liikunta on jäänyt kyllä entistäkin vähemmälle, kun ei tule hyötyliikuntaa.