Mikä sinua harmittaa tässä koronakriisissä eniten?

Harmittaa kun pitäisi opiskella ja tämä stanan viruksen seuraaminen on vienyt kaiken ajan.

Se että vaikka itse kuinka järjestäisi elämänsä niin, että voi olla kotona, aina jostain hiipii tartuntamahdollisuus. Nyt vaikka lapset olivat vkl exällä ja tämä vatipää oli vienyt heidät mäkkiin syömään vaikka lupasi, että ovat vain kotosalla.

Se on kiva, kun toinen lapsista on itsekin riskiryhmää. Jatkuva pelko ja idiootit ihmiset :(

Se että ihmisten prioriteetit eivät ole vieläkään muuttuneet. Raha on yhä tärkein monelle ja netti-ilkeily tuntuu vaan lisääntyvän, itsekkyys ei myöskään ole vähentynyt mihinkään. No tilanne jatkuu. Itse toivon että korona herättelisi ihmisiä olemaan ystävällisempiä ja empaattisempia muille.

Nro 1) Epävarmuus, kun ei tiedä milloin tämä päättyy. Kestääkö puoli vuotta, vuoden, pidempään? Jatkuva odottavalla kannalla oleminen ja uutisten selailu.

Epävarmuus, kun ei tiedä vielä, kuinka paljon tulee seuraamaan mm. Italian ja Espanjan tilannetta. Kuinka moni sairastuu?

Pelko, että omat vanhemmille sukulaiset sairastuu. Haluaisi nähdä sukulaisia mutta pelkää käydä missään kylässä.

Talous ja työttömyys. Lomautukset töissä. Suomen tulevaisuus taloudellisesta näkökulmasta.

Huoli kun haluaisi viettää normaalin kesän, käydä mökillä, ulkomailla ym. mutta ei tiedä pitääkö koko kesä olla vain eristettynä. Tämä näistä kuitenkin pienin huoli.

Kuntosalille ei pääse ja toisaalta festarikeikat Tukholmaan ja Madridiin peruuntuvat. 

Orastavat taloushuolet. Oma työpaikkani ei ensimmäisenä mene, joskaan ei sekään varma ole, jos vaikka puolikin vuotta maailma on lukittu.

Mutta mies on pienyrittäjä ja asiakaskatoa on. Hän on laajentanut toimintaansa nopeasti ja varmasti pystyy sillä hieman paikkaamaan hiljentymistä, mutta kyllä hänen palkkansa muodostaa ison osan tuloistamme. Pelottaa.

Ei mikään. Mä en ole tämän kriisin kärsijöitä. En tule kuolemaan tai saamaan elinvaurioita. Rajoitukset tai varotoimet ei aiheuta mun arkeeni merkittävää häiriötä tai epämukavuutta, päinvastoin. En todennäköisesti menetä mitään talouskriisissä ja mun elämäni haasteet menettää suhteellisesti merkitystään kun ympärillä muilla menee heikosti. Toistaiseksi olen varovaisen toiveikas, että tällä kriisillä on kauaskantoinen, poliittisesti erittäin positiivinen vaikutus.

Niiden puolesta olen pahoillani, jotka tästä eivät selviä hengissä tai terveenä, ja jotka joutuvat aiheellisesti pelkäämään etteivät selviäisi. Heidän perheenjäsentensä puolesta myös, ja hoitohenkilökunnan. Yhdenkään terveen perheen hysteerisen keskiluokkaisen äidin puolesta en ole, enkä yhdenkään salaliittoteorioita kommenttipalstoille kirjoittelevan. On ihan puhdasta itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä ruveta kriisitilanteessa raivoamaan, kuinka minun pelot ja minun huolet on kriisinhallinnassa tärkeimmät huomioitavat asiat, vaikka kuinka pukisi niitä yhteisen hyvän kaapuun. Ja ihan puhtaasti siitä tässä kaikessa valituksessa on lähes poikkeuksetta kyse. Jos oma käsitys oikeista toimista ei perustu asiantuntijuudelle, laajalle tiedonhankinnalle ja pätevälle analyysille, on pelkästään tuplasti noloa aukoa niistä päätään internetissä, paljastaen samalla ettei edes ymmärrä omaa ymmärryksen puutettaan. Asetan yleensä demokratian asiantuntijavallan edelle, mutta kriisi ei ole oikea aika käydä kyselemässä valistuneiden postaajien mielipiteitä. Onkin todella ikävää, että Suomessa kansalaisyhteiskunta on niin rapautunut, ettei täällä ihmisten energioita saada kanavoiduksi rakentavampaan toimintaan.

Sairastan keskivaikeaa masennusta ja nyt olen melkein hermoromahduksen partaalla. Vesi noussut silmiin monta kertaa, olen vain niin turtunut etten edes pysty itkemään. Meillä on lapsi ja mietin kokoajan vaikutuksia häneen kuinka hän istuu sohvalla puhelintaan näpläten. En kestä jos tätä kestää kuukausia ehkä syksyyn asti. Kokoajan saa pelätä ettei vain tauti tarttuisi meihin. En pelkää kuolemaa, pelkään vain tautia ja mitä tuskaa se aiheuttaa. Tämä on henkisesti todella raskasta eikä päivittäiset uutiset Koronasta yhtään helpota. Olen ollut pitkään ilman mielialalääkitystä mutta nyt aloitan sen uudestaan, ahdistus on liian suurta.

Harmittaa että taas tulee kovan laman kokeneita sukupolvia. Harmittaa työttömyys, mielenterveysongelmat, ihmisten pulmat yksilötasolla.

Kuoleman kanssa olen ollut sujut jo vuosia, sitä en pelkää.

Ensi vuonna verot nousevat pilviin kun hallitus ajaa talouden alas. Inhoan verojen maksamista yli kaiken. Todennäköisesti hakeudun taas ulkomaille pariksi vuodeksi töihin niin ei tarvitse maksaa itseään sairaaksi Suomessa.

Lomautus.

Vierailija kirjoitti:

Sairastan keskivaikeaa masennusta ja nyt olen melkein hermoromahduksen partaalla. Vesi noussut silmiin monta kertaa, olen vain niin turtunut etten edes pysty itkemään. Meillä on lapsi ja mietin kokoajan vaikutuksia häneen kuinka hän istuu sohvalla puhelintaan näpläten. En kestä jos tätä kestää kuukausia ehkä syksyyn asti. Kokoajan saa pelätä ettei vain tauti tarttuisi meihin. En pelkää kuolemaa, pelkään vain tautia ja mitä tuskaa se aiheuttaa. Tämä on henkisesti todella raskasta eikä päivittäiset uutiset Koronasta yhtään helpota. Olen ollut pitkään ilman mielialalääkitystä mutta nyt aloitan sen uudestaan, ahdistus on liian suurta.

Itse sairastin koronan kaksi viikkoa sitten Italian matkalta palattuani. Pää oli kipeä, kuumetta, sekava olo. Päivän kesti. Ei ollut ainakaan minulla kovin kummoinen tauti. Viikon influenssa on paljon rajumpi.

Se, että nyt näkyvä huoli muista ihmisistä tulee loppumaan kuin seinään, kun tämä on ohi ja tulee laskun maksun aika ja kaikesta leikataan enemmän kuin ikinä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheiden valitus. Kerrankin on mahdollisuus viettää pidemmän kaavan kautta sitä laatuaikaa yhdessä mistä aina haaveiltu muttei ole ollut "aikaa".

Mistä sitä aikaa yhtäkkiä tullut kaikille lapsiperheille lisää?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä pääseekö teinit enää kouluun. Kuopuksella ysi luokka, ei kartanoa , ei päättäjäisiä, ei hyvästejä.

Äiti hoivakodissa, ollut monta vuotta, huono tilanne.

Eniten pelkään Etelä-Suomen levittävän viruksen muualle Suomeen. Tämä harmittaa eniten.

Suomen talous ja mitä siitä koituu.

Mitä ihmeen kartanoa ysiluokkalaisellasi ei ole?

Oma kuolevaisuus.

Ihmisten valitus ja narina vaikka asiat on hyvin . Se ettei meinata jaksaa sohvalla maata. Onneksi ei ole enää montaa sotaveteraania tätä näkemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastan keskivaikeaa masennusta ja nyt olen melkein hermoromahduksen partaalla. Vesi noussut silmiin monta kertaa, olen vain niin turtunut etten edes pysty itkemään. Meillä on lapsi ja mietin kokoajan vaikutuksia häneen kuinka hän istuu sohvalla puhelintaan näpläten. En kestä jos tätä kestää kuukausia ehkä syksyyn asti. Kokoajan saa pelätä ettei vain tauti tarttuisi meihin. En pelkää kuolemaa, pelkään vain tautia ja mitä tuskaa se aiheuttaa. Tämä on henkisesti todella raskasta eikä päivittäiset uutiset Koronasta yhtään helpota. Olen ollut pitkään ilman mielialalääkitystä mutta nyt aloitan sen uudestaan, ahdistus on liian suurta.

Itse sairastin koronan kaksi viikkoa sitten Italian matkalta palattuani. Pää oli kipeä, kuumetta, sekava olo. Päivän kesti. Ei ollut ainakaan minulla kovin kummoinen tauti. Viikon influenssa on paljon rajumpi.

Testattiinko sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastan keskivaikeaa masennusta ja nyt olen melkein hermoromahduksen partaalla. Vesi noussut silmiin monta kertaa, olen vain niin turtunut etten edes pysty itkemään. Meillä on lapsi ja mietin kokoajan vaikutuksia häneen kuinka hän istuu sohvalla puhelintaan näpläten. En kestä jos tätä kestää kuukausia ehkä syksyyn asti. Kokoajan saa pelätä ettei vain tauti tarttuisi meihin. En pelkää kuolemaa, pelkään vain tautia ja mitä tuskaa se aiheuttaa. Tämä on henkisesti todella raskasta eikä päivittäiset uutiset Koronasta yhtään helpota. Olen ollut pitkään ilman mielialalääkitystä mutta nyt aloitan sen uudestaan, ahdistus on liian suurta.

Itse sairastin koronan kaksi viikkoa sitten Italian matkalta palattuani. Pää oli kipeä, kuumetta, sekava olo. Päivän kesti. Ei ollut ainakaan minulla kovin kummoinen tauti. Viikon influenssa on paljon rajumpi.

Niin, tai sitten et sairastanut.

Todennäköisesti taas lomautus edessä.Olin juuri syksyllä 7 viikkoo.Se tuli vähän yllättäen mutta tähän tulevaan olen jo henkisesti varautunut.