Mikä sinua harmittaa tässä koronakriisissä eniten?

Huoli omista rakkaista vanhemmista, jotka kuuluvat riskiryhmiin. Oikeastaan kaiken muun voin henkilökohtaisesti sietää, mutta tuo pelko jäytää.

Se, ettei 13v poikani voi mennä kouluun. Eikä tavata kavereita. Eikä ole treenejä.

Lasten puolesta harmittaa eniten. Koulu, kaverit, harrastukset... Kun ei myöskää voi lohduttaa että kohta tämä on ohi. Tämähän saattaa kestää vielä vaikka kuinka pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Huoli omista rakkaista vanhemmista, jotka kuuluvat riskiryhmiin. Oikeastaan kaiken muun voin henkilökohtaisesti sietää, mutta tuo pelko jäytää.

Sama. Ja todellakin loukkaa nuo ”vanhat ei ole niin tärkeitä”-kirjottelu.

Kun en pääse äidin haudalle.

Ahdistaa ja suututtaa se, että niin moni ihminen on ollut valmis riskeeraamaan toisten terveyden ja hengissäpysymisen vain omien hetkellisten huvitustensa takia.

Tuntuu ettei ihmisten typeryydellä, itsekeskeisyydellä ja välinpitämättömyydellä ole mitään rajoja.

Harmittaa vain se, että tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin kuuluu neljä 70-80-vuotiasta ja yksi vakavan perussairauden kanssa painiva keski-ikäinen, ja pelkään kamalasti että joku tai jotkut heistä kuolevat. Millään muulla ei nyt minulle ole mitään väliä, ei rajoituksilla tai talousvaikeuksilla.

Että kaikki fiilistelevät somessa kuinka nyt on aika hidastaa ja nauttia auringosta ja hiljaisuudesta ja meikä vaan edelleen kulkee päivittäin julkisilla töihin henkeään välillä pidätellen, jos joku yskii.

ja ei, en ole kriittisellä alalla. Ihan sama, vaikka pitäisin  kuukauden tai pari lomaa, vaikka palkattomana, mutta ei. Kun ei etätyökään ole mahdollista. Viikonloput ovat parhaita, kun saa rauhassa erakoitua.

Tämä siis harmittaa nyt, sitten jos tauti iskee itseen tai läheisiin, niin harmittaa ehkä muut asiat.

Tällä saa taas rikas vähemmistö ohjattua enemmän varoja itselleen, eikä corona edes tapa ihmisiä tarpeeksi, jotta luonto ja ilmasto helpottuisi. Espanjantauti taoopi 50 miljoonaa ja sekin oli hyvä asia, koska muuten meitä olisi kahta kauheammin tällä pallolla. Ihmiset ei tajua että meitä on liikaa joka paikassa.

Se ettei se ole jo ohi ja etten todennäköisesti kuole siihen.

(Mikähän enne tämä on, kun tuo numerovarmenne tuossa alhaalla on 666)

Avajaisten siirtyminen.

Tää on niin perseeeeestä! Olin saanut työpaikan ulkomailta mutta lähtö lykkääntyy. Lisäksi ihmisten negatiivisuus ärsyttää.

Se että kreikan tulokkaat jäi leirilleen.

Epävarmuus siitä säilyykö työpaikka. Huoli läheisistä ihmisistä.

Alle vuoden omillaan asunut tytär huolettaa. Ettei ahdistu liikaa tai sairastu vakavasti.

Se, että yritykset ajetaan konkurssiin ja me joudutaan lamaan juuri, kun näkymät oli vähän paremmat. Juuri valmistuvat jää tyhjän päälle. Se ettei lapsi saa perusopetusta, johon hän on oikeutettu.

Tämä kaikki kaikkien maiden hallitusten räpiköinnin syytä.

Tukiryhmän kokoontumiset peruttu. 

Korona ei kuitenkaan ole sotatila. Nyt nämä nykyajan pullanmussuttajat äidinkullat ovat ihmeissään kun eivät voi elää sitä typerää instagram elämäänsä esitellen itseään milloin matkoilla milloin joku muovinen LV kainalossa. Henkisesti vahvat ihmiset selviävät tästä mustelmitta, mutta nämä pintaliitäjät marisevat ja ovat niin kovilla niin kovilla.....

Eniten ahdistaa, turhauttaa ja harmittaa (lievä sana), se miten THL:n hemmot ei ole tajunneet tilanteen vakavuutta ja miten sen seurauksenaon hallitus toiminut liian vitkutellen rajoitusten kanssa. Lisäksi hoitoalan koulutuksen saaneena kauhistuttaa seurata koronavirukseen sairastuneiden ihmisten tilannetta ja hoitohenkilökunnan hätää Italiassa ja Espanjassa. Muut euroopan maat seuraavat perässä, vaikka aikaa olisi ollut pistää jarrut ja kääntää suunta.

Perutut ulkomaanmatkat :( ainoa asia josta saan elämässä enää iloa on matkustaminen ja nyt sekin otettiin pois