Mikä sinua harmittaa tässä koronakriisissä eniten?

Pelottaa oma sairastuminen, lasten sairastuminen ja se, miten löydän tämän lomautuksen jälkeen enää töitä. Niin monet Kymmenettuhannet muutkin tulevat epätoivoisesti kilpailemaan muutamasta leivänmurusta, kaupungin asunnoista (kun ei ole enää varaa muuhunkaan) ja jostain alipalkatusta pätkätyöstä tämän jälkeen. Suurin osa varmaan jää ilman mitään työtä ja vajoaa hiljalleen köyhyyteen. Toivottavasti kuitenkin kaikilla säilyy edes asunto pään päällä.

Ahdistaa.

Se että en pääse hiihtämään, kun ei ole ollut lunta Etelä-Suomessa. Ei se Korona muuten ole elämääni mitenkään vaikuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheiden valitus. Kerrankin on mahdollisuus viettää pidemmän kaavan kautta sitä laatuaikaa yhdessä mistä aina haaveiltu muttei ole ollut "aikaa".

Mistä sitä aikaa yhtäkkiä tullut kaikille lapsiperheille lisää?

esim. siitä ettei tarvitse pyörittää harrastusrumbaa iltaisin. tai saa kokoontua kavereille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastan keskivaikeaa masennusta ja nyt olen melkein hermoromahduksen partaalla. Vesi noussut silmiin monta kertaa, olen vain niin turtunut etten edes pysty itkemään. Meillä on lapsi ja mietin kokoajan vaikutuksia häneen kuinka hän istuu sohvalla puhelintaan näpläten. En kestä jos tätä kestää kuukausia ehkä syksyyn asti. Kokoajan saa pelätä ettei vain tauti tarttuisi meihin. En pelkää kuolemaa, pelkään vain tautia ja mitä tuskaa se aiheuttaa. Tämä on henkisesti todella raskasta eikä päivittäiset uutiset Koronasta yhtään helpota. Olen ollut pitkään ilman mielialalääkitystä mutta nyt aloitan sen uudestaan, ahdistus on liian suurta.

Itse sairastin koronan kaksi viikkoa sitten Italian matkalta palattuani. Pää oli kipeä, kuumetta, sekava olo. Päivän kesti. Ei ollut ainakaan minulla kovin kummoinen tauti. Viikon influenssa on paljon rajumpi.

Testattiinko sinut?

Tuommoinen korona on lievänä normaalikuntoisella työikäisellä. Joillakin ei juuri oireita ja toisilla lisäksi hengenahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa oma sairastuminen, lasten sairastuminen ja se, miten löydän tämän lomautuksen jälkeen enää töitä. Niin monet Kymmenettuhannet muutkin tulevat epätoivoisesti kilpailemaan muutamasta leivänmurusta, kaupungin asunnoista (kun ei ole enää varaa muuhunkaan) ja jostain alipalkatusta pätkätyöstä tämän jälkeen. Suurin osa varmaan jää ilman mitään työtä ja vajoaa hiljalleen köyhyyteen. Toivottavasti kuitenkin kaikilla säilyy edes asunto pään päällä.

Ahdistaa.

hehe he.Tuohon on minun normi-elämää. leivänmuruja, ei töitä,ei pääsyä kaupungin vuokra-asuntoihin. Mutta ei se minua ole ikinä ahdistanut,kun on nykyjään normi elämää minulle ja oikein muusta ei ole kokemusta, paitsi joskus muinaisuudessa jotain määrä-aikaisia töitä tehnyt.   Ja ei niitä kaupungin vuokra-asuntoihin pääsyä tarvii surkutella jos ei saa, sossu maksaa myös kallimmatkin jos muuta ei anneta tai ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastan keskivaikeaa masennusta ja nyt olen melkein hermoromahduksen partaalla. Vesi noussut silmiin monta kertaa, olen vain niin turtunut etten edes pysty itkemään. Meillä on lapsi ja mietin kokoajan vaikutuksia häneen kuinka hän istuu sohvalla puhelintaan näpläten. En kestä jos tätä kestää kuukausia ehkä syksyyn asti. Kokoajan saa pelätä ettei vain tauti tarttuisi meihin. En pelkää kuolemaa, pelkään vain tautia ja mitä tuskaa se aiheuttaa. Tämä on henkisesti todella raskasta eikä päivittäiset uutiset Koronasta yhtään helpota. Olen ollut pitkään ilman mielialalääkitystä mutta nyt aloitan sen uudestaan, ahdistus on liian suurta.

Itse sairastin koronan kaksi viikkoa sitten Italian matkalta palattuani. Pää oli kipeä, kuumetta, sekava olo. Päivän kesti. Ei ollut ainakaan minulla kovin kummoinen tauti. Viikon influenssa on paljon rajumpi.

Niin, tai sitten et sairastanut.

Olitko pettynyt kun ei ollut verta, suolia ja ruumiita?

Se, että nykyihminen on tuntunut unohtaneen, että ennenkin on ollut mittavia määriä ihmisuhreja vaativia tapahtumia ja vieläkin kansoitetaan Maata. Se, että osa ei ole valmis luopumaan matkustelusta vaan törkeästi vaarantaa toisten hengen.

Epävarma työtilanne.

Sukulaiseni menehtyi äkillisesti, enkä nyt pääse hautajaisiin kun en top kymmeneen kuulu. Mutta eipä se mitään, hänen äitinsä on niin pahasti riskiryhmää, ettei voi mennä oman poikansa hautajaisiin. Tätä olen kyllä päivät pitkät itkeskellyt

Työttömyys määrittelemättömälle ajalle ja liiton raha mahdollisesti myöhässä?

Osakkeet pahasti miinuksella.

Ei mitään tekemistä ja se johtaa masennukseen. Sain joten kuten auton renkaat sentään tänään vaihdettua ja imuroitua huushollin.

Voi kunpa olisi poikaystävä, mutta kun ei ole sosiaalista elämää työn ulkopuolella.

Päättäjien lepsuus. Liian vähän liian myöhään. Thl ei edes WHOn ohjeita uskonut kun kuvittelivat tietävänsä paremmin.

Harmittaa että kaikki tapahtumat ja harrastukset on peruttu.

On yksinäistä, kun ystävät eivät uskalla tavata.

Surullista, että pari kollegaa menetti työpaikkansa.

Pelottaa, että sisarukseni (ammatiltaan lääkäri) saa viruksen.

Se että työllistyminen näyttää yhä toivottomammalta. Ja se että jonkun suurin pelko on lyhyt lomautus.

se, että käsketään suojelemaan riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä välttämällä kontakteja riskiryhmäläisiin.

 Kun se riskiryhmään kuuluva on pitkäaikaissairas oma lapsi, se on mahdotonta sillä töihin on pakko mennä. Todennäköisesti tuon taudin siksi kotiin kun altistun töissä tartunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuonna verot nousevat pilviin kun hallitus ajaa talouden alas. Inhoan verojen maksamista yli kaiken. Todennäköisesti hakeudun taas ulkomaille pariksi vuodeksi töihin niin ei tarvitse maksaa itseään sairaaksi Suomessa.

Tervemenoa vaan. Kyllä sinä sielläkin keksit helposti asioita joita alat inhoamaan, jos verojenmaksaminenkin ottaa noin koville.

Todennäköisesti lomautetuksi tuleminen, mikään muu ei ahdista kuin se että työt loppuvat ja näin ollen rahat myös. Olen töiden ohella opiskelija eli koulunkäyntiin vaikuttaa myös negatiivisesti.

Hengityssuojien hamstraajat. Katupölystä kärsivänä tarvitsisin sellaista ulkoillessa, mutta kun helvetin hamstraajapellet ovat ne tyhjentäneet kaupoista. Kiitos niin maan perkeleesti! t. vihainen allergikko

Näytti että olen pääsemässä parempiin töihin, nyt toimipiste on toistaiseksi suljettu. 

Ajattelin että viimeinkin on asiat kunnossa deittailua varten, no ei olekaan.

Kesäkin näyttää olevan pilalla.

Kukaan ei uskalla tavata. Työpaikalla jotkut aivastelevat ja niistävät vaikka siellä on kielletty olemasta jos on mitään hengitystieoireita. Samaan aikaan luen lehdestä että urpot palaavat Espanjasta ja käyttäytyvät niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitä hyödyttää eristäytyminen jos osa ei välitä pätkääkään?

Tää oli eräänlainen tekosyy pistää välit poikki yhden kaverin kaa.  En usko että me edes tavataan (ehkä joskus törmätään) tän jälkeen, kaikki on vaan menny sitä vastaan eikä me edes pidetä sähköisesti yhteyttä. 2 viikkoa tuntuu ikuisuudelta ja on ollut aikaa miettiä minkälainen kaveri oikeastaan oli... 

Hän itse ei tajunnu kuinka lopullista tää on, varmaan alitajuisesti kuitenkin. En mene nyt yksityiskohtiin.  

Olen +30v ja minulla on etuoikeus kokea jo kolmas lama elinaikanani. Alkaa olla jo naurettavaa. 

Toinen mikä vituttaa on se, että kun itse noudattaa kaikkia mahdollisia ohjeita, samaan aikaan tietty kansan osa perseilee minkä ehtii. Mitä hyötyä? Nuo perseilijät sairastuu ensin ja vie kaikki tehopaikat, jolloin me tunnolliset sairastumme viimeisenä ja jäämme ilman hoitoa.