Mikä sinua harmittaa tässä koronakriisissä eniten?

Pelastetaan muutama sata monisairasta vanhusta sillä hinnalla että Suomen talous on vuosia kuralla ja monen nuoren työikäisen tulevaisuus menee romuksi, koska joutuu työttömäksi, menettää omaisuutensa ja luottotietonsa.

Muutama sata kuollutta olisi ollut pienemmän riesan tie.

Viiden vuoden päästä saadaan katsoa taas kateellisena, miten paljon paremmin Ruotsi toipui koronasta.

Se että oman asunnon hankinta voi jäädä haaveeksi. Ei pankit myönnä tässä markkinatilanteessa lainaa edes keskituloiselle, vakityössä olevalle sinkulle. 

Opintovapaa menee neljän seinän sisällä ja kaikki reissut peruuntuneet. En näe ystäviäni, mutta joudun katsomaan etätöissä olevaa miestäni nyt 24/7 ja parisuhde on yhtä riitaa. En pääse treenaamaan tai harrastuksiin, koirakaan ei pääse. Pelkään vanhempieni ja läheisten puolesta ja huolehdin kaikesta niin, että olen alkanut saada jotain paniikinomaisia kohtauksia öisin. Työtilanne voi pian olla mitä tahansa, maa menee lamaan.

Toukokuussa piti mennä kesätöihin mutta ne peruuntui tänään. Olisi ollut rahalle käyttöä. Harmittaa, koska tässä vaiheessa tuskin enää mitään kerkeää saamaan tilalle, ainakin meidän kaupungissa haut päättyneet ja varmaan monessa paikassa sama, että ei nyt edes oteta ketään. Opinnotkin sen verran loppusuoralla, että ei oikein kesäopintojakaan ole. Noh tukia kai vaan sitten haettava.

Yleisesti se tuleva talous- ja työllisyystilanne, tukia tarvitsevia ihmisiä tulee olemaan entistä enemmän,

Henkilökohtaisesti luultavasti peruuntuva Rammstein-keikka heinäkuussa Tallinnassa. Maksoin itseni kipeäksi muutamasta päivästä Tallinnassa ja todennäköisesti en saa rahoja takaisin muista kuin keikkalipuista.

Vierailija kirjoitti:

Opintovapaa menee neljän seinän sisällä ja kaikki reissut peruuntuneet.

EIkö tuo ole lähes ihannetilanne niitä opintoja ajatellen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintovapaa menee neljän seinän sisällä ja kaikki reissut peruuntuneet.

EIkö tuo ole lähes ihannetilanne niitä opintoja ajatellen? 

Olin ihan loppuunpalanut töissä ennen tätä vapaata enkä jaksanut vapaa-ajallani enää mitään. Olin ajatellut opiskella lähiopintoina osan ja osan aikaa olla maalla mökillä etänä, kumpikaan ei onnistu. En voi hakea uusia töitä, koska niitä ei nyt löytyne. Nämä vain harmeja pieniä, todellisuudessa pelkään sairatumista ja läheisten tilannetta myös. Kaikki muu on pelkkää pintaa.

Enimmäkseen tällä pikkupaikkakunnalla, jos joku ravintola tai kahvila lopettaa koronan seurauksena. Täällä ei ole kovin monipuolista lounasravintolakattausta, joten yhden ravintolan lopettaminen tarkoittaisi, että lounaspaikat vähenisivät. Toissijaisesti kesäsuunnitelmien peruminen. Festarit ja ulkomaanmatka on suunnitteilla, kumpiakaan en harrasta joka tai edes joka toinen vuosi, niin harmittaisihan se, jos kesän kohokohdat joutuu perumaan.

Tietyiltä aloilta tulee löytymään töitä tänäkin vuonna: siistijät, kaupan myyjät, kaikki terveydenhuoltoalan toimet, maatalouslomittajat ja maatalouden parissa tulevana kesänä työskentelevät, marjojen ja sienten pomijat,  elintarvikealat, ruoka-annosten kuljetus, paljon rahtikuljetuksiin liittyviä logistiikka-alan hommia, palo ja pelastustoimi, poliisi ja turva-alat. Ei mitään kermapersueiden hommia, ei kullan vuolentaa eikä niin luovaa itsensä toteuttamista , mutta tekijöitä tarvitaan. Kannattaa katsoa sillä silmällä kun töitä etsii.

Olen lääkäri erikoissairaanhoidon polilla ja olen kyllästynyt siihen että polia ajetaan alas ja potilasaikoja joudutaan perumaan ja siirtämään hamaan tulevaisuuteen, moni kiireetön operaatiokin voi olla yksittäiselle potilaalle elintärkeä esim. henkisen jaksamisen vuoksi. Olen lisäksi siirtymässä pian toiselle paikkakunnalle töihin eli useamman potilaan hoitosuunnitelmat tulevat takkuamaan kun joku muu tilalleni tuleva joutuu minun tekstien perusteella potilaan hoidot sitten järjestämään, alunperin kun tietysti olin suunnitellut työni niin että ne ehdin tekemään ennen työpaikan vaihtoa. Ja toki tuntuu ikävälle siirtyä uuteen työpaikkaan kun tietää että sielläkin asiat ovat aivan sekaisin koronan takia. Ja olen siis nuori lääkäri, en mielellään urani alussa tällaista olisi halunnut kokea. Mutta ei mahda mitään. Onpahan eläkkeellä sitten muisteltavaa ja toisaalta ei tämä ole mitään verrattuna (ainakaan vielä! ) espanjantautiin tai mustaan surmaan tai vaikkapa siihen että kolmas maailmansota syttyisi. Ja vaikka kuinka kamalalta tuntuu sanoakin, olen nyt onnellinen että omaiseni ehti kuolla pitkäaikaiseen sairauteen jo tammikuussa, koska.. No en edes halua kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Se että työllistyminen näyttää yhä toivottomammalta. Ja se että jonkun suurin pelko on lyhyt lomautus.

Kiva, että kykenet empatiaan. Jouduin itse nyt lomautetuksi. Mieheni on sairauspäivärahalla (pienellä sellaisella) ja olemme eläneet pitkään minun palkkatuloillani. Säästöt kuluivat alkuvuodesta miehen sairauksista johtuvien ongelmien setvimiseen. Tämä "lyhyt lomautus" (voi kestää kuukausia) aiheuttaa minulle äärimmäistä huolta. Pelottaa kuinka pärjäämme. Lisäksi mieheni kuuluu riskiryhmään useiden sairauksiensa vuoksi, joten pelkään myös hänen elämänsä puolesta. En ole nukkunut kunnolla viikkoihin tämän jatkuvan stressin ja huolen vuoksi. Kannattaisi sinunkin välillä ajatella asioita muiden ihmisten näkökulmasta.

Se ärsyttää, että kovan duunin jälkeen yritykseni (teen yksin toiminimellä) alkoi vihdoin reilun kolmen vuoden jälkeen tuottamaan niin, että pystyn nostamaan hyvää palkkaa eli noin 3000 e/kk brutto. Nyt sitten takaisin nollille ja alusta asti kaikki. Saas nähdä miten kauan nousu kestää.

Joku voi pitää tätä typeränä, mutta eniten harmittaa se kuinka kaikki urheilukisat on peruttu ja tapahtumat muutenkin. Olen yksinäinen ihminen ja seuraan aina urheilua paljon. Muuten tämä tilanne ei vaikuta paljoa ainakaan vielä elämääni ja jatkan arkea aika samalla tavalla ja en muutenkaan paljon käy missään. Toki myös ihmisten sairastuminen ja taloudellinen epävakaus ja monien yritysten ongelmat ovat mielessä. 

Veljen entinen vaimo kuulema saanut Koronan ja sairaalassa. Urheilja. Pelkään niin etten saa nukuttua.

Se ettei testata tehokkaammin esim hoitohenkilökuntaan kuuluvia, myös muita että saataisiin katkaistua ns. korona linkojen toiminta heti alkuunsa. Testaus olisi pidemmällä aikavälillä kustannustehokkaampaa kun se että hoidetaan ihmisiä sitten erittäin kalliissa tehohoidossa kun alunperinkin olisi nekin tartunnat voitu estää systemaattisella joukkotestauksella. Vtuttaa siis ihan oikeasti tämä asia. Kauheaa ajatellakin että täälläkin jossakin hoitokodissa alkaa tauti riehumaan sen takia ettei henkilökunta pääse testeihin sujuvasti ilman viiveitä.

Se että ihmiset käyttää energiansa voivotteluun ja apokalypsin maalailuun. Menis kai tuota just nyt muuhunkin.

Mahdotonta etsiä seuraavaa työpaikkaa.

Töihin ei saa mennä hengitystieoireisena. Flunssa kestää helposti pari viikkoa eikä esimiehen luvalla saa olla kahta viikkoa sairaana vaan tarvitaan lääkärintodistus. Lääkäriin ei pääse hengitystieoireisena ellei ole sairaalahoidon tarpeessa eli milläs tempaisee todistuksen poissaoloon, jonka työnantaja sanelee kieltämällä edes lievästi oirehtivien töihintulon. Varmasti nämä poikkeusolot aiheuttavat muita vastaavia pykäläkiemuroita, joihin menee hermot niihin törmätessä.

a) Suomi olisi voinut pelata korttinsa paremminkin

b) emme mene isovanhempien luo heidän 87 ja 90 v päiville

c) kumppani töissä infektio-osastolla

Vierailija kirjoitti:

Töihin ei saa mennä hengitystieoireisena. Flunssa kestää helposti pari viikkoa eikä esimiehen luvalla saa olla kahta viikkoa sairaana vaan tarvitaan lääkärintodistus. Lääkäriin ei pääse hengitystieoireisena ellei ole sairaalahoidon tarpeessa eli milläs tempaisee todistuksen poissaoloon, jonka työnantaja sanelee kieltämällä edes lievästi oirehtivien töihintulon. Varmasti nämä poikkeusolot aiheuttavat muita vastaavia pykäläkiemuroita, joihin menee hermot niihin törmätessä.

Työterveydestä puhelinsaikku oman ilmon jatkeeksi?