Lue keskustelun säännöt.
Mies piti löysässä hirressä, nyt sanoi ettei halua seurustelua
25.03.2020 |
Olen tapaillut erään miehen kanssa syyskuusta lähtien. Miehellä oli tätä ennen ollut avioliitto, jossa oli tullut ero kesällä, miehen halusta. Nyt mies ilmoitti, että minun kanssa parisuhdetta ei tule syntymään. Mies on itse halunnut tapailla, ja meillä on ollut seksiä usein. Mies on 35 v, ei lapsia. Mies haluaa silti lapsia. Mikä nykyajan miehillä on, luulevat olevansa kenen tahansa naisen unelma? Tämäkin mies on huono kommunikoimaan parisuhteessa, lyhyt ja isomahainen, ja ei mitenkään komeakaan. Luulee vielä saavansa perheen ja lapsia, vaikka edellisetkin suhteet on käsittelemättä. Entisen vaimonkin kanssa on vielä yhteydessä ja entinen vaimo on vihainen. Mies viestittelee entisen vaimon kanssa melkein joka viikko, lisäksi heillä on 2 koiraa yhteisiä, jotka seilaavat välillä miehen ja välillä entisen vaimon luona.
Mies ilmoitti tosiaan eilen, pidettyään minua löysässä hirressä yli puoli vuotta, että minun kanssa ei synny parisuhdetta.
Nainen, 29 v
Kommentit (114)
Vaikutat melko skitsolta. Mies väisti luodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin puhut hänestä tosi rumasti!
Näkynyt ehkä päällepäinkin tuo asenteesi?
Varmaan tuollaisen jälkeen puhuukin rumasti. Aiemmin on voinut ajatella ja puhua kauniimmin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitit siis laastarisuhteen juuri eronneen miehen kanssa?
Lopputulos oli jo ennalta arvattavissa. Sinä jos joku, olet pitänyt itse itseäsi löysässä hirressä.
Höpö höpö. Turha laittaa aloittajan piikkiin. Vaikka kuinka "olisi pitänyt tajuta", niin huonosti käyttäytyvä on aina ihan itse vastuussa huonosta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tyypillinen kommunikaatiorajoitteinen reppana haluaa varmistaa seksinsaantinsa. Nyt sentään tiedät tilanteen, ota tai jätä."
Tällainen mies on. Ei osaa kommukoida, pelaa tietokoneella vaan. Seksi sille maistuu. Eikä edes ymmärrä millaista kärsimystä aiheuttaa naisille, ensin ex-vaimo ja nyt minä! Entinen vaimokin on edelleen vihainen.
Ap
Ja tämmösen miehen perään itket sitten? Haluat suhteen puhumattoman möllykän kanssa?
Tottakai seksi maistuu, sitähän on hänelle ollutkin oikein hyvin tarjolla, kiitos sinun.
Oikeasti, nyt peilin eteen ja kasvattamaan itsearvostusta.
Jospa menisit itse. Mies käyttäytyy törkeästi ja se on sinusta naisen vastuulla? Voi h_elvetti miten alhaisia kommentoijia tähän maailmaan mahtuu!
Vierailija kirjoitti:
Koska tahansa olisit voinut möllykän dumpata. Annoit yliotteen seurustelussa alustapitäen miehelle. Pien epävarmuus siitä omasta kelpaamisesta panee ne yrittämään enemmään. Sinänsähän tuo laastarisuhteeksi ryhtyminen on täysin oma valintasi.
Naisella ei ole mitään velvollisuutta esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Jos mies on törkimys, se ei ole naisen vika. Sama kuin väittäisit, että nainen ansaitsi tulla r_aiskatuksi kun käytti minihametta. Sama logiikka, joka on kyllä yleinen ja kertoo keskivertoihmisten pohjimmaisesta luonteen sikamaisuudesta. Hävetkää jos osaatte (no ette osaa, tiedän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavaa, että tuskin tulee käsittelemään edelliset suhteensa mitenkään saati ottamaan opikseen. Seksiä pitäisi saada, mutta vain yksipuolisesti hänen ehdoillaan.
Tästä syystä moni tervehenkinen, fiksu ja kaunis nainen on mieluummin yksin kuin tuollaisen sieluttoman ja persoonattoman seksirobotin kanssa. Ja jos robottimies kelpaisi, sellaisen voisi aivan hyvin ottaa sokkona.
Miksi ulkoistat tässä itsesi? SINÄ olet mahdollistanut hänelle seksiä vaikka samalla syytät että asiat tapahtuu hänen ehdoillaan. No miksi? Koska SINÄ mahdollistat sen. Tervehenkinen ja fiksu nainen pitää omista arvoistaan ja henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan huolta, ei jää muiden tallottavaksi ja määräiltäväksi eikä alistu toisten huonoon käytökseen.
Sinä haluat tämän miehen silti, joten silloin hyväksyt hänen luonteensa, joka on sanomasi mukaan sieluton ja persoonaton. Neuvoa ja ohjeistaa toisia ihmisiä voi mutta muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Kuten täällä joku jo sanoikin niin "ota tai jätä".
Kuulostaa siltä, että pelkäät sinkkuutta, olet epävarma itsestäsi ja omissa nahoissasi olemista.
Kun tämän asian hyväksyy, muuttaa omaa käytöstään, alkaa arvostamaan itseään niin kohdallesi osuu tervettä rakkautta, koska olet jo valinnoissasi kriittisempi etkä lähde kuvailemasi miesten matkaan.
Millä vuosituhannella elät noine asenteinesi? Voi jessus taas. Kyllä miehelläkin on vastuu käytöksestään. Ei ole mitään tekemistä naisen oman itsearvostuksen kanssa noilla luottelemillasi asioilla. Hei hei 50-luku!
Olen eron jälkeen oppinut, että Tinder-löydöille kannattaa heti kertoa ettei vakavaa suhdetta tule. Jo chatissa voi kertoa, että vain kevyt- ja seksisuhde kiinnostaa. Arviolta 1/3 naisista on kuitenkin kiinnostunut näistä ja se riittää. Ei tarvitse pahoittaa kenenkään mieltä. M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle eksä teki samaa mutta vielä törkeämmin. Esitteli perheelleen, ystävilleen, puhui yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista jne. Kunnes alkoi hetken päästä roikottamaan epätietoisuudessa, oli epävarma jatkosta ja tunteistaan.
Miksi pitää valehdella ja antaa ymmärtää jotain ihan muuta? Jos minä esittelen läheisilleni, niin kyllä minä silloin olen sitoutunut suhteeseen ja ajattelen, että tämä kestää pidempään kuin pari kuukautta. En todellakaan esittele, jos olen epävarma omista tunteistani ja suhteen jatkosta enkä puhu silloin mistään tulevaisuudesta, etenkään lapsista.
Mikä helvetti miehiä vaivaa? Mulle ois ollu parempi, jos koko suhdetta ei olisi ollutkaan. Ois ollu ihan ok lopettaa tapailu, kerta on epävarmuutta ja epätasapainoisuutta tunteiden suhteen. Miksi pitää pelata ja leikkiä toisten tunteilla?
Siis mitä? Mies tajusi ihastuksen laannuttua ettei rakasta sinua ja jätti. Olisiko pitänyt silti jatkaa suhdetta? Oli selvästi tosissaan suhteesi kuitenkin alun alkaen.
Ei tuollainen ole tosissaan olemista. Ei oikeat tunteet laannu muutamassa kuukaudessa, seurustelusuhdetta ei kannata aloittaa, ellei selkeitä ja pysyviä tunteita ole. Tapailu on sitä katsellaan-osiota varten, seurustelusuhteessa pitäisi olla valmis sitoutumaan suhteeseen pidemmäksi ajaksi, ei säätämään ja pelaamaan. Mulla ei ainakaan tunteet ailahtele enää päälle kolmekymppisenä tuolla tavalla, että ensin ollaan muka todella ihastuneita ja yht äkkiä hups, tunteet kuolee. Tuollainen tunteiden ailahtelevaisuus kuuluu teineille ja teinisuhteisiin, ei aikuisten parisuhteisiin.
Jos tiedät olevasi tuon kaltainen tunteiltasi epävakaa ja ailahtelevainen ihminen, niin ÄLÄ aloita parisuhdetta ennen kuin olet täysin varma siitä, että tunteesi kestävät pari kuukautta pidempään! Rikot vain muita ihmisiä omalla epävakaudellasi ja aiheutat hallaa niille, jotka kykenevät aikuiseen parisuhteeseen. Parisuhde on aina kykyä sitoutua ja halukkuutta sitoutua. Pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi. Jos ei siihen kykene, ei aloita parisuhteita eikä jauha paskaa yhteisestä tulevaisuudesta, ei anna ymmärtää ja johdata toista harhaan.
Eli sinä rakastut pysyvästi ja lopuksi elämääsi heti tapaamispäivästä lähtien? Tuolle on todennäköisesti olemassa jokin diagnoosikin.
Osaatko sinä lukea? Missä vaiheessa olen kirjoittanut, että rakastun ensi tapaamisella? Mitä sinä sönkötät?
Sitä tutustumista ja tsekkailua varten on tapailuvaihe. Ja kyllä, siinä vaiheessa kun tiedän, että haluan siirtyä seurusteluvaiheeseen, niin tiedän, että tunteeni ovat kehittymässä sellaiselle vakaalle asteelle, että ne ei katoa muutamassa kuukaudessa.
Sitä vartenhan sitä tapaillaan, että tutustutaan ja katsotaan. Ja kun siirrytään seurusteluvaiheeseen, niin se on jotain enemmän ja normaalit ihmiset odottavat ja olettavat, että seurustelusuhteessa tunteet ovat pysyvämpiä ja kestävät pidempään, kuin sen kuukauden kaksi. Jos tietää, että omat tunteet ailahtelee, niin silloin ei siirrytä seurusteluun, ei esitellä vanhemmille eikä herran jumala puhuta perheen perustamisesta ja lapsista. Se on nimenomaan sitä sekoilua, pelailua ja toisen tunteilla leikkimistä ja kielii epävakaasta, kiintymyssuhdehäiriöisestä ihmisestä. Normaali tunne-elämän omaava, parisuhteeseen kykenevä ei toimi noin.
Te sekoilijat voitte sekoilla ihan keskenään ja jättää meidät normaalimmat rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen eron jälkeen oppinut, että Tinder-löydöille kannattaa heti kertoa ettei vakavaa suhdetta tule. Jo chatissa voi kertoa, että vain kevyt- ja seksisuhde kiinnostaa. Arviolta 1/3 naisista on kuitenkin kiinnostunut näistä ja se riittää. Ei tarvitse pahoittaa kenenkään mieltä. M40
Aivan. Niiden joita tuollainen ei kiinnosta, on helppo sitten ohittaa mies. Molempien etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle eksä teki samaa mutta vielä törkeämmin. Esitteli perheelleen, ystävilleen, puhui yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista jne. Kunnes alkoi hetken päästä roikottamaan epätietoisuudessa, oli epävarma jatkosta ja tunteistaan.
Miksi pitää valehdella ja antaa ymmärtää jotain ihan muuta? Jos minä esittelen läheisilleni, niin kyllä minä silloin olen sitoutunut suhteeseen ja ajattelen, että tämä kestää pidempään kuin pari kuukautta. En todellakaan esittele, jos olen epävarma omista tunteistani ja suhteen jatkosta enkä puhu silloin mistään tulevaisuudesta, etenkään lapsista.
Mikä helvetti miehiä vaivaa? Mulle ois ollu parempi, jos koko suhdetta ei olisi ollutkaan. Ois ollu ihan ok lopettaa tapailu, kerta on epävarmuutta ja epätasapainoisuutta tunteiden suhteen. Miksi pitää pelata ja leikkiä toisten tunteilla?
Siis mitä? Mies tajusi ihastuksen laannuttua ettei rakasta sinua ja jätti. Olisiko pitänyt silti jatkaa suhdetta? Oli selvästi tosissaan suhteesi kuitenkin alun alkaen.
Ei tuollainen ole tosissaan olemista. Ei oikeat tunteet laannu muutamassa kuukaudessa, seurustelusuhdetta ei kannata aloittaa, ellei selkeitä ja pysyviä tunteita ole. Tapailu on sitä katsellaan-osiota varten, seurustelusuhteessa pitäisi olla valmis sitoutumaan suhteeseen pidemmäksi ajaksi, ei säätämään ja pelaamaan. Mulla ei ainakaan tunteet ailahtele enää päälle kolmekymppisenä tuolla tavalla, että ensin ollaan muka todella ihastuneita ja yht äkkiä hups, tunteet kuolee. Tuollainen tunteiden ailahtelevaisuus kuuluu teineille ja teinisuhteisiin, ei aikuisten parisuhteisiin.
Jos tiedät olevasi tuon kaltainen tunteiltasi epävakaa ja ailahtelevainen ihminen, niin ÄLÄ aloita parisuhdetta ennen kuin olet täysin varma siitä, että tunteesi kestävät pari kuukautta pidempään! Rikot vain muita ihmisiä omalla epävakaudellasi ja aiheutat hallaa niille, jotka kykenevät aikuiseen parisuhteeseen. Parisuhde on aina kykyä sitoutua ja halukkuutta sitoutua. Pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi. Jos ei siihen kykene, ei aloita parisuhteita eikä jauha paskaa yhteisestä tulevaisuudesta, ei anna ymmärtää ja johdata toista harhaan.
Ai? Minä olin vähän yli viisikymppinen nykyisen puolisoni tavatessani, hän lähes kuusikymppinen. Meistä kumpikaan ei olisi sitoutunut loppuelämäkseen muutaman kuukauden tuntemisella.
Ei sitoutuminen tarkoita loppuelämän sitoutumista. Vaan pidemmän ajan sitoutumista, kuin parin kuukauden. Ja nimenomaan sitoutumista ja panostamista suhteeseen, päätöstä. En minäkään entisen aviomieheni kanssa loppuelämää ollut, vaikka sitouduinkin hänen kanssaan olemaan. Enkä minä sitoutumisella hae mitään avioliittoa, en välttämättä edes yhdessä asumista, vaan sitä, että molemmat ovat päättäneet ja sitoutuneet olemaas tässä parisuhteessa ilman, että on jatkuvasti toinen jalka oven välissä valmiina lähtemään.
Vai olenko minä muka epänormaali, kun odotan, että parisuhde tarkoittaa pidempää sitoutumista kuin joidenkin kuukausien teinisuhdetta, jossa suurin osa ajasta menee epävarmassa roikottamisessa, vaikka alkuun puhuttiin ja lupailtiin kuuta taivaalta? Olenko minä muka epänormaali, kun oletan ja odotan, että jos esitellään vanhemmille ja muille läheisille, niin toinen ihminen on kanssani vakavissaan? (HUOM! Se ei tarkoita mitään naimisiin menoa tai yhteen muuttamista, vaan sitoutumista parisuhteeseen!)
Eikö porukka muka enää tiedä, mitä sitoutuminen parisuhteeseen merkitsee? Mä en ainakaan halua yli kolmekymppisenä tuhlata aikaani kattellaan-suhteissa ja epävarmoissa suhteissa. Haluan antaa aikani ihmiselle, joka tietää varmasti haluavansa juuri minut. Pidemmäksi aikaa kuin pariksi kuukaudeksi. Tapailla voin jonkin aikaa, mutta ellei homma etene siitä ja ellei omat tunteeni kehity, niin mikä järki jatkaa hommaa? Ja mikä jätki siirtyä tapailusta seurusteluun, ellei oikeasti halua sitä? Ei mitään järkeä.
Mikä hitsi siinä on, että mies on jotenkin vähemmän, jos hän on lyhyt? Minulla ei ainakaan naisena ole mitään vastaan lyhyempiäkin miehiä kohtaan.
T.N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä jo alusta lähtien ymmärsit olevasi laastarisuhde?
Tämä kannattaa huomioida. Eron jälkeen mullekin kelpasi kuka tahansa laastariksi. Sitten kun oli taas päässyt säännöllisen pímpsan makuun, alkoikin miettiä, josko sitä löytäisi paremmankin naisen.
Olen minäkin ollut ihastunut ja ajatellut vasta rakastuneena suhteesta vaikka mitä. Sitten kun on tutustuttu paremmin ja pahin ihastuminen mennyt ohi, niin on ehkä huomannutkin, ettei tämä ihminen ole minua varten.
Ei sellaista pidä jatkaa siksi ettei sille toiselle tule paha mueli. Oman itsensä ja sen toisen ihmisen takia se suhde pitää lopettaa.
Ihastuksen loppuminen ei se ole mitään valehtelemista tai että oli roikotettu löysässä hirressä. Se on vain päättynyt parisuhde ja osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tahansa olisit voinut möllykän dumpata. Annoit yliotteen seurustelussa alustapitäen miehelle. Pien epävarmuus siitä omasta kelpaamisesta panee ne yrittämään enemmään. Sinänsähän tuo laastarisuhteeksi ryhtyminen on täysin oma valintasi.
Naisella ei ole mitään velvollisuutta esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Jos mies on törkimys, se ei ole naisen vika. Sama kuin väittäisit, että nainen ansaitsi tulla r_aiskatuksi kun käytti minihametta. Sama logiikka, joka on kyllä yleinen ja kertoo keskivertoihmisten pohjimmaisesta luonteen sikamaisuudesta. Hävetkää jos osaatte (no ette osaa, tiedän).
Kannattaa olla vaativa, silloin saa parempaa ja nöyrempää palvelua. Miehet ei hypi mun silmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä jo alusta lähtien ymmärsit olevasi laastarisuhde?
Tämä kannattaa huomioida. Eron jälkeen mullekin kelpasi kuka tahansa laastariksi. Sitten kun oli taas päässyt säännöllisen pímpsan makuun, alkoikin miettiä, josko sitä löytäisi paremmankin naisen.
Toki tämä on törkeää käytöstä, mutta valitettavan totta. Laastarisuhteet ei koskaan pääty hyvin. Parasta olisikin kun kumpikin olisi vaan fwb mielellä liikenteessä eikä kummallakaan olisi epärealustisia odotuksia. Joka naisen kannattaa ymmärtää, että miehet ovat sikoja jos niillä on siihen pieninkin mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin ollut ihastunut ja ajatellut vasta rakastuneena suhteesta vaikka mitä. Sitten kun on tutustuttu paremmin ja pahin ihastuminen mennyt ohi, niin on ehkä huomannutkin, ettei tämä ihminen ole minua varten.
Ei sellaista pidä jatkaa siksi ettei sille toiselle tule paha mueli. Oman itsensä ja sen toisen ihmisen takia se suhde pitää lopettaa.
Ihastuksen loppuminen ei se ole mitään valehtelemista tai että oli roikotettu löysässä hirressä. Se on vain päättynyt parisuhde ja osa elämää.
Minä en rakastu ellen oikeasti tiedä, että tässä on sopiva ihminen. Ihastunut olen ollut joo, mutta en ihastuneena aloita mitään parisuhteita. Vasta kun tiedän, että suhteessa on aineksia muuhunkin. Ja olen tämän selvästi sanonut, eksällekin, että en halua tuhlata aikaa turhiin suhteisiin, vaan jos mun kanssa haluaa parisuhteen, niin haluan että siinä ollaan tosissaan. Että olen kyllä omasta puolestani varsin selvästi tuonut esille, mitä parisuhde minun kanssani tarkoittaa ja jos toinen toimii tietoisesti toisella tavalla, niin kyllä se on pelaamista ja tahallista pompottamista.
Eksä sanoi jälkikäteen, että oli alusta lähtien epävarma ja epävarma omista tunteistaan. Silti oli pakko saada sidottua minut parisuhteeseen ja silti oli pakko esitellä vanhemmille ja esittää jotain ihan muuta.
Joten kyllä, mulla on kusetettu olo ja sellainen, että toinen pelasi itsekkäästi omaan pussiin. Ja valehtelu.
Mitä tossa nyt tapahtui? Tapailtiin ja mies ei halunnut aloittaa seurustelua. Ette olleet match.
Seuraava, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle eksä teki samaa mutta vielä törkeämmin. Esitteli perheelleen, ystävilleen, puhui yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista jne. Kunnes alkoi hetken päästä roikottamaan epätietoisuudessa, oli epävarma jatkosta ja tunteistaan.
Miksi pitää valehdella ja antaa ymmärtää jotain ihan muuta? Jos minä esittelen läheisilleni, niin kyllä minä silloin olen sitoutunut suhteeseen ja ajattelen, että tämä kestää pidempään kuin pari kuukautta. En todellakaan esittele, jos olen epävarma omista tunteistani ja suhteen jatkosta enkä puhu silloin mistään tulevaisuudesta, etenkään lapsista.
Mikä helvetti miehiä vaivaa? Mulle ois ollu parempi, jos koko suhdetta ei olisi ollutkaan. Ois ollu ihan ok lopettaa tapailu, kerta on epävarmuutta ja epätasapainoisuutta tunteiden suhteen. Miksi pitää pelata ja leikkiä toisten tunteilla?
Siis mitä? Mies tajusi ihastuksen laannuttua ettei rakasta sinua ja jätti. Olisiko pitänyt silti jatkaa suhdetta? Oli selvästi tosissaan suhteesi kuitenkin alun alkaen.
Ei tuollainen ole tosissaan olemista. Ei oikeat tunteet laannu muutamassa kuukaudessa, seurustelusuhdetta ei kannata aloittaa, ellei selkeitä ja pysyviä tunteita ole. Tapailu on sitä katsellaan-osiota varten, seurustelusuhteessa pitäisi olla valmis sitoutumaan suhteeseen pidemmäksi ajaksi, ei säätämään ja pelaamaan. Mulla ei ainakaan tunteet ailahtele enää päälle kolmekymppisenä tuolla tavalla, että ensin ollaan muka todella ihastuneita ja yht äkkiä hups, tunteet kuolee. Tuollainen tunteiden ailahtelevaisuus kuuluu teineille ja teinisuhteisiin, ei aikuisten parisuhteisiin.
Jos tiedät olevasi tuon kaltainen tunteiltasi epävakaa ja ailahtelevainen ihminen, niin ÄLÄ aloita parisuhdetta ennen kuin olet täysin varma siitä, että tunteesi kestävät pari kuukautta pidempään! Rikot vain muita ihmisiä omalla epävakaudellasi ja aiheutat hallaa niille, jotka kykenevät aikuiseen parisuhteeseen. Parisuhde on aina kykyä sitoutua ja halukkuutta sitoutua. Pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi. Jos ei siihen kykene, ei aloita parisuhteita eikä jauha paskaa yhteisestä tulevaisuudesta, ei anna ymmärtää ja johdata toista harhaan.
Ai? Minä olin vähän yli viisikymppinen nykyisen puolisoni tavatessani, hän lähes kuusikymppinen. Meistä kumpikaan ei olisi sitoutunut loppuelämäkseen muutaman kuukauden tuntemisella.
Ei sitoutuminen tarkoita loppuelämän sitoutumista. Vaan pidemmän ajan sitoutumista, kuin parin kuukauden. Ja nimenomaan sitoutumista ja panostamista suhteeseen, päätöstä. En minäkään entisen aviomieheni kanssa loppuelämää ollut, vaikka sitouduinkin hänen kanssaan olemaan. Enkä minä sitoutumisella hae mitään avioliittoa, en välttämättä edes yhdessä asumista, vaan sitä, että molemmat ovat päättäneet ja sitoutuneet olemaas tässä parisuhteessa ilman, että on jatkuvasti toinen jalka oven välissä valmiina lähtemään.
Vai olenko minä muka epänormaali, kun odotan, että parisuhde tarkoittaa pidempää sitoutumista kuin joidenkin kuukausien teinisuhdetta, jossa suurin osa ajasta menee epävarmassa roikottamisessa, vaikka alkuun puhuttiin ja lupailtiin kuuta taivaalta? Olenko minä muka epänormaali, kun oletan ja odotan, että jos esitellään vanhemmille ja muille läheisille, niin toinen ihminen on kanssani vakavissaan? (HUOM! Se ei tarkoita mitään naimisiin menoa tai yhteen muuttamista, vaan sitoutumista parisuhteeseen!)
Eikö porukka muka enää tiedä, mitä sitoutuminen parisuhteeseen merkitsee? Mä en ainakaan halua yli kolmekymppisenä tuhlata aikaani kattellaan-suhteissa ja epävarmoissa suhteissa. Haluan antaa aikani ihmiselle, joka tietää varmasti haluavansa juuri minut. Pidemmäksi aikaa kuin pariksi kuukaudeksi. Tapailla voin jonkin aikaa, mutta ellei homma etene siitä ja ellei omat tunteeni kehity, niin mikä järki jatkaa hommaa? Ja mikä jätki siirtyä tapailusta seurusteluun, ellei oikeasti halua sitä? Ei mitään järkeä.
Ei tiedä eikä ole haluja sitoutua. Jostain tinderistä voi mennä parempi sivu suun jos se jalka ei ole oven välissä.
Voi kulta. Täällä olisi 52- vuotias siisti herrasmies, joka kyllä kelpuuttaisi sinunkaltaisen neitokaisen. Ikää ja kokemusta on jo, joten tiedän kyllä mitä haluan. Varallisuutta on myös tullut kerrytettyä, joten hemmotteluakin piisaa. Illalla voisit käpertyä syliini ja voisin peppua taputella. Hemmottelurahaakin voisin välillä antaa.
Laita vaikka uusi viesti, jos olet kiinnostunut.
- Make
Kai sinä jo alusta lähtien ymmärsit olevasi laastarisuhde?