Lue keskustelun säännöt.
Mies piti löysässä hirressä, nyt sanoi ettei halua seurustelua
25.03.2020 |
Olen tapaillut erään miehen kanssa syyskuusta lähtien. Miehellä oli tätä ennen ollut avioliitto, jossa oli tullut ero kesällä, miehen halusta. Nyt mies ilmoitti, että minun kanssa parisuhdetta ei tule syntymään. Mies on itse halunnut tapailla, ja meillä on ollut seksiä usein. Mies on 35 v, ei lapsia. Mies haluaa silti lapsia. Mikä nykyajan miehillä on, luulevat olevansa kenen tahansa naisen unelma? Tämäkin mies on huono kommunikoimaan parisuhteessa, lyhyt ja isomahainen, ja ei mitenkään komeakaan. Luulee vielä saavansa perheen ja lapsia, vaikka edellisetkin suhteet on käsittelemättä. Entisen vaimonkin kanssa on vielä yhteydessä ja entinen vaimo on vihainen. Mies viestittelee entisen vaimon kanssa melkein joka viikko, lisäksi heillä on 2 koiraa yhteisiä, jotka seilaavat välillä miehen ja välillä entisen vaimon luona.
Mies ilmoitti tosiaan eilen, pidettyään minua löysässä hirressä yli puoli vuotta, että minun kanssa ei synny parisuhdetta.
Nainen, 29 v
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo alle puolen vuoden suhteessa puhutaan lastenhankinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei haluta olla yhdessäkään, niin kumpikin kertoo melkoisesta kiireestä ja ailahtelevaisuudesta, ei terveestä ja normaalista suhteesta. Ihmiset ei tee lapsia jos ovat tunteneet kuukausia. Harvempi vaihtaa avioliiton lennosta ensimmäiseen ehdokkaaseen, vaan tapailee ihmisiä löytääkseen itselleen sen sopivan.
Tapaillaan, tutustutaan ja harrastetaan sitä seksiä. Jos huomataan ettei kiinnosta niin kerrotaan se. Kuulostaa ihan normaalilta tapailulta ja tutustumiselta, ei miltään roikottamiselta. Se että jälkeenpäin katkerana haukutaan toinen netissä, ei taas kuulosta niinkään hyvältä. Olisiko kuitenkin niin että ap on tässä se ailahteleva?
Itse roikottaja siellä?
Hah, olen nainen, turha sitä miesvihaa on katkeruuttaan minuun kohdistaa ap. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät mitä kirjoitin. Jos hyppää suinpäin suhteeseen, niin yleensä se loppuu yhtä nopeasti. Tuuliviirit, you know. Missä kohtaa normaalista tapailusta ja erosta on tullut roikottamista?
Kun epäkypsä nainen ei osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan oma ihastus jotenkin liitetään sen tapailukumppanin ominaisuudeksi ellei peräti aikaansaannokseksi, niin sitten koetaan jotain epäreiluutta kun oma tahto ei toteudukaan. Pettymyksen aikuismaisen käsittelyn sijaan katkeroidutaan toiselle; ei HÄN olisi saanut saada minua ihastumaan ja sitten HÄN olla itse ihastumatta ja sitoutumatta pysyvästi. Pitäisi oppia hyväksymään, että kovasti haluamalakaan toista ei voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse, vaan monesti ihmisten tunteet ja halut ei vaan kohtaa eikä pysyvämpää suhdetta synny. Katkeruuksissaan aletaan sitten haukkua sitä toista osapuolta ja väännetään tapailusuhde "roikottamiseksi". Epäkypsyyttä, joka näkyy hunona tunne-elämän hallintana ja jonkinlaisena rajattomuuden kokemuksena, jossa omia ja toisen tunteita ja haluaj ei kyetä käsittelemään erillisenä.
Sivusta ja eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tyypillinen kommunikaatiorajoitteinen reppana haluaa varmistaa seksinsaantinsa. Nyt sentään tiedät tilanteen, ota tai jätä."
Tällainen mies on. Ei osaa kommukoida, pelaa tietokoneella vaan. Seksi sille maistuu. Eikä edes ymmärrä millaista kärsimystä aiheuttaa naisille, ensin ex-vaimo ja nyt minä! Entinen vaimokin on edelleen vihainen.
Ap
Ja tämmösen miehen perään itket sitten? Haluat suhteen puhumattoman möllykän kanssa?
Tottakai seksi maistuu, sitähän on hänelle ollutkin oikein hyvin tarjolla, kiitos sinun.
Oikeasti, nyt peilin eteen ja kasvattamaan itsearvostusta.
Jospa menisit itse. Mies käyttäytyy törkeästi ja se on sinusta naisen vastuulla? Voi h_elvetti miten alhaisia kommentoijia tähän maailmaan mahtuu!
No niin käyttäytyy, en ole muuta väittänytkään. Pointti oli tässä se, että Ap mahdollistaa ihan itse tuon huonon käytöksen. Eli kyllä se silloin on naisen vastuulla, että moista sietää. Ap kertonut kuinka huonosti mies käyttäytynyt ex-puolisoaan kohtaan, joten on kyllä ollut tasan tarkkaan tietoinen millaisen miehen kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo alle puolen vuoden suhteessa puhutaan lastenhankinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei haluta olla yhdessäkään, niin kumpikin kertoo melkoisesta kiireestä ja ailahtelevaisuudesta, ei terveestä ja normaalista suhteesta. Ihmiset ei tee lapsia jos ovat tunteneet kuukausia. Harvempi vaihtaa avioliiton lennosta ensimmäiseen ehdokkaaseen, vaan tapailee ihmisiä löytääkseen itselleen sen sopivan.
Tapaillaan, tutustutaan ja harrastetaan sitä seksiä. Jos huomataan ettei kiinnosta niin kerrotaan se. Kuulostaa ihan normaalilta tapailulta ja tutustumiselta, ei miltään roikottamiselta. Se että jälkeenpäin katkerana haukutaan toinen netissä, ei taas kuulosta niinkään hyvältä. Olisiko kuitenkin niin että ap on tässä se ailahteleva?
Itse roikottaja siellä?
Hah, olen nainen, turha sitä miesvihaa on katkeruuttaan minuun kohdistaa ap. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät mitä kirjoitin. Jos hyppää suinpäin suhteeseen, niin yleensä se loppuu yhtä nopeasti. Tuuliviirit, you know. Missä kohtaa normaalista tapailusta ja erosta on tullut roikottamista?
Kun epäkypsä nainen ei osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan oma ihastus jotenkin liitetään sen tapailukumppanin ominaisuudeksi ellei peräti aikaansaannokseksi, niin sitten koetaan jotain epäreiluutta kun oma tahto ei toteudukaan. Pettymyksen aikuismaisen käsittelyn sijaan katkeroidutaan toiselle; ei HÄN olisi saanut saada minua ihastumaan ja sitten HÄN olla itse ihastumatta ja sitoutumatta pysyvästi. Pitäisi oppia hyväksymään, että kovasti haluamalakaan toista ei voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse, vaan monesti ihmisten tunteet ja halut ei vaan kohtaa eikä pysyvämpää suhdetta synny. Katkeruuksissaan aletaan sitten haukkua sitä toista osapuolta ja väännetään tapailusuhde "roikottamiseksi". Epäkypsyyttä, joka näkyy hunona tunne-elämän hallintana ja jonkinlaisena rajattomuuden kokemuksena, jossa omia ja toisen tunteita ja haluaj ei kyetä käsittelemään erillisenä.
Sivusta ja eri.
Mutta nythän toinen on nimenomaan vakuutellut että on tunteita ja haluaa jatkaa ja sitten yhtäkkiä lopettaa kuin seinään. Jos ei tunteita ole, miksi pitää antaa ymmärtää muuta? Onko niin vaikea sanoa heti suoraan ettei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo alle puolen vuoden suhteessa puhutaan lastenhankinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei haluta olla yhdessäkään, niin kumpikin kertoo melkoisesta kiireestä ja ailahtelevaisuudesta, ei terveestä ja normaalista suhteesta. Ihmiset ei tee lapsia jos ovat tunteneet kuukausia. Harvempi vaihtaa avioliiton lennosta ensimmäiseen ehdokkaaseen, vaan tapailee ihmisiä löytääkseen itselleen sen sopivan.
Tapaillaan, tutustutaan ja harrastetaan sitä seksiä. Jos huomataan ettei kiinnosta niin kerrotaan se. Kuulostaa ihan normaalilta tapailulta ja tutustumiselta, ei miltään roikottamiselta. Se että jälkeenpäin katkerana haukutaan toinen netissä, ei taas kuulosta niinkään hyvältä. Olisiko kuitenkin niin että ap on tässä se ailahteleva?
Itse roikottaja siellä?
Hah, olen nainen, turha sitä miesvihaa on katkeruuttaan minuun kohdistaa ap. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät mitä kirjoitin. Jos hyppää suinpäin suhteeseen, niin yleensä se loppuu yhtä nopeasti. Tuuliviirit, you know. Missä kohtaa normaalista tapailusta ja erosta on tullut roikottamista?
Kun epäkypsä nainen ei osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan oma ihastus jotenkin liitetään sen tapailukumppanin ominaisuudeksi ellei peräti aikaansaannokseksi, niin sitten koetaan jotain epäreiluutta kun oma tahto ei toteudukaan. Pettymyksen aikuismaisen käsittelyn sijaan katkeroidutaan toiselle; ei HÄN olisi saanut saada minua ihastumaan ja sitten HÄN olla itse ihastumatta ja sitoutumatta pysyvästi. Pitäisi oppia hyväksymään, että kovasti haluamalakaan toista ei voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse, vaan monesti ihmisten tunteet ja halut ei vaan kohtaa eikä pysyvämpää suhdetta synny. Katkeruuksissaan aletaan sitten haukkua sitä toista osapuolta ja väännetään tapailusuhde "roikottamiseksi". Epäkypsyyttä, joka näkyy hunona tunne-elämän hallintana ja jonkinlaisena rajattomuuden kokemuksena, jossa omia ja toisen tunteita ja haluaj ei kyetä käsittelemään erillisenä.
Sivusta ja eri.
Mutta nythän toinen on nimenomaan vakuutellut että on tunteita ja haluaa jatkaa ja sitten yhtäkkiä lopettaa kuin seinään. Jos ei tunteita ole, miksi pitää antaa ymmärtää muuta? Onko niin vaikea sanoa heti suoraan ettei kiinnosta?
Tunteet voivat lopahtaa. Eivät ne mitään kiveen hakattuja ole. Siksi ihmiset tapailevat, että tutustuisivat toisiinsa. Alun ihastus saattaa rapistua kun toiseen tutustuu ja haavekuvat eivät vastaakaan todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää mies kuuluu varmaan niihin saamattomiin luusereihin, joille on vähän vaikea sanoa suoraan naiselle jos ei kiinnosta. Etteivät nyt vaan missään tapauksessa pahoita naisparan mieltä. Roikottavat tilanteessa kuukausikaupalla vakuutellen kiinnostustaan ja vasta siinä pisteessä, kun oma psyyke ei enää kestä teeskentelyä, saavat kakistettua totuuden ulos.
Kyllä, näitä on ihan oikeasti.Tai eivät sittenkään kakista ulos vaan vain katoavat yhteydestä. Näitäkin on oikeasti, mut ghostattiin kerran puolen vuoden tapailun päätteeksi.
En voi tajuta, miten voi olla niin vaikeaa sanoa suoraan. Itse alan puhua jo orastavastakin epävarmuudesta, koska mielestäni on reilua että tapailukumppani on ajan tasalla siinä missä mennään.
Joo, toi ghostaaminen on sitten toinen. Missään tapauksessa pokkaa ei kuitenkaan ole sanoa asiaa kasvotusten, joko hävitään kokonaan sanaa sanomatta tai sitten laitetaan jokin ympäripyöreä viesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi.
Sun pottuvarpaiden välissä oleva kaivo pumpattiin kuiviin.
Olet ehtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo alle puolen vuoden suhteessa puhutaan lastenhankinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei haluta olla yhdessäkään, niin kumpikin kertoo melkoisesta kiireestä ja ailahtelevaisuudesta, ei terveestä ja normaalista suhteesta. Ihmiset ei tee lapsia jos ovat tunteneet kuukausia. Harvempi vaihtaa avioliiton lennosta ensimmäiseen ehdokkaaseen, vaan tapailee ihmisiä löytääkseen itselleen sen sopivan.
Tapaillaan, tutustutaan ja harrastetaan sitä seksiä. Jos huomataan ettei kiinnosta niin kerrotaan se. Kuulostaa ihan normaalilta tapailulta ja tutustumiselta, ei miltään roikottamiselta. Se että jälkeenpäin katkerana haukutaan toinen netissä, ei taas kuulosta niinkään hyvältä. Olisiko kuitenkin niin että ap on tässä se ailahteleva?
Itse roikottaja siellä?
Hah, olen nainen, turha sitä miesvihaa on katkeruuttaan minuun kohdistaa ap. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät mitä kirjoitin. Jos hyppää suinpäin suhteeseen, niin yleensä se loppuu yhtä nopeasti. Tuuliviirit, you know. Missä kohtaa normaalista tapailusta ja erosta on tullut roikottamista?
Kun epäkypsä nainen ei osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan oma ihastus jotenkin liitetään sen tapailukumppanin ominaisuudeksi ellei peräti aikaansaannokseksi, niin sitten koetaan jotain epäreiluutta kun oma tahto ei toteudukaan. Pettymyksen aikuismaisen käsittelyn sijaan katkeroidutaan toiselle; ei HÄN olisi saanut saada minua ihastumaan ja sitten HÄN olla itse ihastumatta ja sitoutumatta pysyvästi. Pitäisi oppia hyväksymään, että kovasti haluamalakaan toista ei voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse, vaan monesti ihmisten tunteet ja halut ei vaan kohtaa eikä pysyvämpää suhdetta synny. Katkeruuksissaan aletaan sitten haukkua sitä toista osapuolta ja väännetään tapailusuhde "roikottamiseksi". Epäkypsyyttä, joka näkyy hunona tunne-elämän hallintana ja jonkinlaisena rajattomuuden kokemuksena, jossa omia ja toisen tunteita ja haluaj ei kyetä käsittelemään erillisenä.
Sivusta ja eri.
Mutta nythän toinen on nimenomaan vakuutellut että on tunteita ja haluaa jatkaa ja sitten yhtäkkiä lopettaa kuin seinään. Jos ei tunteita ole, miksi pitää antaa ymmärtää muuta? Onko niin vaikea sanoa heti suoraan ettei kiinnosta?
Oikeastiko ajattelet, että ihmiset voi tietää 1-2 tapaamisen perusteella, haluavatko olla toisen kanssa loppuelämänsä? En itse olisi koskaan ryhtynyt tapailemaan ihmistä, jota kohtaan ei ole tunteita (no, yksi nettideitti ehkä lukuun ottamatta). Sitten, kun olen oppinut tuntemaan ihmisen, ne tunteet ovat muuttuneet. Joskus ne ovat syventyneet rakastumiseksi, useammin on käynyt niin, että ne ovat jäähtyneet. TAI kyseinen ihminen on toiminut tavalla, että vaikka olen edelleen ollut häneen ihastunut, niin olen ymmärtänyt etten voi ikinä olla hänen kanssaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä mieltä olette miehestä, joka haluaa tietyn pituisen naisen? Mies sanoi myös että punatukkaiset naiset viehättävät eniten, minulla on vaaleat hiukset. Entä mitä mieltä olette että mies jätti entisen vaimon varoittamatta ja pelleili minun kanssani?
Ap
Mitä väliä meidän mielipiteellämme miehestä? Suurin osa meistä ei olisi katsellut tuollaista miestä ja sillä selvä. Sillä on väliä, että miksi sinä annoit kohdella itseäsi tuolla tavalla. Kuuntelit, kuinka mies oikeastaan haluaisikin toisenlaisen naisen ja annoit hänen komennella itseäsi tulemaan korkkareissa ja seksikkäissä alusvaatteissa jne. Sinun kannattaisi nyt todella opetella kuuntelemaan itseäsi ja arvostamaan itseäsi. Jos mies antaa sinun ymmärtää, että et oikeastaan ole sitä, mitä hän haluaa - lähde. Jos hän ottaa salaa kondomin pois - lähde ja mene sp-testeihin. Jos hän puhuu rumasti eksästään tai kehuu kuinka ei ole tuntunut keskenmenot miltään ja eronkin otti tunteettomasti - lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo alle puolen vuoden suhteessa puhutaan lastenhankinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei haluta olla yhdessäkään, niin kumpikin kertoo melkoisesta kiireestä ja ailahtelevaisuudesta, ei terveestä ja normaalista suhteesta. Ihmiset ei tee lapsia jos ovat tunteneet kuukausia. Harvempi vaihtaa avioliiton lennosta ensimmäiseen ehdokkaaseen, vaan tapailee ihmisiä löytääkseen itselleen sen sopivan.
Tapaillaan, tutustutaan ja harrastetaan sitä seksiä. Jos huomataan ettei kiinnosta niin kerrotaan se. Kuulostaa ihan normaalilta tapailulta ja tutustumiselta, ei miltään roikottamiselta. Se että jälkeenpäin katkerana haukutaan toinen netissä, ei taas kuulosta niinkään hyvältä. Olisiko kuitenkin niin että ap on tässä se ailahteleva?
Itse roikottaja siellä?
Hah, olen nainen, turha sitä miesvihaa on katkeruuttaan minuun kohdistaa ap. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät mitä kirjoitin. Jos hyppää suinpäin suhteeseen, niin yleensä se loppuu yhtä nopeasti. Tuuliviirit, you know. Missä kohtaa normaalista tapailusta ja erosta on tullut roikottamista?
Kun epäkypsä nainen ei osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan oma ihastus jotenkin liitetään sen tapailukumppanin ominaisuudeksi ellei peräti aikaansaannokseksi, niin sitten koetaan jotain epäreiluutta kun oma tahto ei toteudukaan. Pettymyksen aikuismaisen käsittelyn sijaan katkeroidutaan toiselle; ei HÄN olisi saanut saada minua ihastumaan ja sitten HÄN olla itse ihastumatta ja sitoutumatta pysyvästi. Pitäisi oppia hyväksymään, että kovasti haluamalakaan toista ei voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse, vaan monesti ihmisten tunteet ja halut ei vaan kohtaa eikä pysyvämpää suhdetta synny. Katkeruuksissaan aletaan sitten haukkua sitä toista osapuolta ja väännetään tapailusuhde "roikottamiseksi". Epäkypsyyttä, joka näkyy hunona tunne-elämän hallintana ja jonkinlaisena rajattomuuden kokemuksena, jossa omia ja toisen tunteita ja haluaj ei kyetä käsittelemään erillisenä.
Sivusta ja eri.
Mutta nythän toinen on nimenomaan vakuutellut että on tunteita ja haluaa jatkaa ja sitten yhtäkkiä lopettaa kuin seinään. Jos ei tunteita ole, miksi pitää antaa ymmärtää muuta? Onko niin vaikea sanoa heti suoraan ettei kiinnosta?
Oikeastiko ajattelet, että ihmiset voi tietää 1-2 tapaamisen perusteella, haluavatko olla toisen kanssa loppuelämänsä? En itse olisi koskaan ryhtynyt tapailemaan ihmistä, jota kohtaan ei ole tunteita (no, yksi nettideitti ehkä lukuun ottamatta). Sitten, kun olen oppinut tuntemaan ihmisen, ne tunteet ovat muuttuneet. Joskus ne ovat syventyneet rakastumiseksi, useammin on käynyt niin, että ne ovat jäähtyneet. TAI kyseinen ihminen on toiminut tavalla, että vaikka olen edelleen ollut häneen ihastunut, niin olen ymmärtänyt etten voi ikinä olla hänen kanssaan onnellinen.
Kyllä, olen sitä mieltä että sen voi tietää heti. Jos ei sitä tunnetta tule, ihminen on väärä. En ikipäivänä alkaisi mihinkään suhteeseen ihmisen kanssa, josta olen vähänkään epävarma. "Kattellaan"-tyyppiset suhteet jätän väliin - joko ollaan täysillä yhdessä tai ei.
Lähipiiristänikin löytyy ihmisiä, jotka ovat heti tienneet kumppanin olevan oikea ja kymmeniä vuosia ovat viettäneet yhdessä. Ei tuo ole mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaavaa, että tuskin tulee käsittelemään edelliset suhteensa mitenkään saati ottamaan opikseen. Seksiä pitäisi saada, mutta vain yksipuolisesti hänen ehdoillaan.
Tästä syystä moni tervehenkinen, fiksu ja kaunis nainen on mieluummin yksin kuin tuollaisen sieluttoman ja persoonattoman seksirobotin kanssa. Ja jos robottimies kelpaisi, sellaisen voisi aivan hyvin ottaa sokkona.
Miksi ulkoistat tässä itsesi? SINÄ olet mahdollistanut hänelle seksiä vaikka samalla syytät että asiat tapahtuu hänen ehdoillaan. No miksi? Koska SINÄ mahdollistat sen. Tervehenkinen ja fiksu nainen pitää omista arvoistaan ja henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan huolta, ei jää muiden tallottavaksi ja määräiltäväksi eikä alistu toisten huonoon käytökseen.
Sinä haluat tämän miehen silti, joten silloin hyväksyt hänen luonteensa, joka on sanomasi mukaan sieluton ja persoonaton. Neuvoa ja ohjeistaa toisia ihmisiä voi mutta muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Kuten täällä joku jo sanoikin niin "ota tai jätä".
Kuulostaa siltä, että pelkäät sinkkuutta, olet epävarma itsestäsi ja omissa nahoissasi olemista.
Kun tämän asian hyväksyy, muuttaa omaa käytöstään, alkaa arvostamaan itseään niin kohdallesi osuu tervettä rakkautta, koska olet jo valinnoissasi kriittisempi etkä lähde kuvailemasi miesten matkaan.
Millä vuosituhannella elät noine asenteinesi? Voi jessus taas. Kyllä miehelläkin on vastuu käytöksestään. Ei ole mitään tekemistä naisen oman itsearvostuksen kanssa noilla luottelemillasi asioilla. Hei hei 50-luku!
Kiitos kysymästä, elän ihan nykypäivää. 50-luvulla naiset oli nyrkin ja hellan välissä joten huono vertauskuva sinulta. Tottakai miehelläkin on vastuu tekemisistään mutta jokainen on myös vastuussa omasta onnellisuudestaan ja valinnoistaan. Itsearvostuksen puutteesta kertoo tuo, että sietänyt mieheltä pitkään huonoa käytöstä. Ap käytöksessä myös petrattavaa koskien tuota haukkumista ulkonäöstä. Silti pitäisi miehen rakastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo alle puolen vuoden suhteessa puhutaan lastenhankinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei haluta olla yhdessäkään, niin kumpikin kertoo melkoisesta kiireestä ja ailahtelevaisuudesta, ei terveestä ja normaalista suhteesta. Ihmiset ei tee lapsia jos ovat tunteneet kuukausia. Harvempi vaihtaa avioliiton lennosta ensimmäiseen ehdokkaaseen, vaan tapailee ihmisiä löytääkseen itselleen sen sopivan.
Tapaillaan, tutustutaan ja harrastetaan sitä seksiä. Jos huomataan ettei kiinnosta niin kerrotaan se. Kuulostaa ihan normaalilta tapailulta ja tutustumiselta, ei miltään roikottamiselta. Se että jälkeenpäin katkerana haukutaan toinen netissä, ei taas kuulosta niinkään hyvältä. Olisiko kuitenkin niin että ap on tässä se ailahteleva?
Itse roikottaja siellä?
Hah, olen nainen, turha sitä miesvihaa on katkeruuttaan minuun kohdistaa ap. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät mitä kirjoitin. Jos hyppää suinpäin suhteeseen, niin yleensä se loppuu yhtä nopeasti. Tuuliviirit, you know. Missä kohtaa normaalista tapailusta ja erosta on tullut roikottamista?
Kun epäkypsä nainen ei osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan oma ihastus jotenkin liitetään sen tapailukumppanin ominaisuudeksi ellei peräti aikaansaannokseksi, niin sitten koetaan jotain epäreiluutta kun oma tahto ei toteudukaan. Pettymyksen aikuismaisen käsittelyn sijaan katkeroidutaan toiselle; ei HÄN olisi saanut saada minua ihastumaan ja sitten HÄN olla itse ihastumatta ja sitoutumatta pysyvästi. Pitäisi oppia hyväksymään, että kovasti haluamalakaan toista ei voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse, vaan monesti ihmisten tunteet ja halut ei vaan kohtaa eikä pysyvämpää suhdetta synny. Katkeruuksissaan aletaan sitten haukkua sitä toista osapuolta ja väännetään tapailusuhde "roikottamiseksi". Epäkypsyyttä, joka näkyy hunona tunne-elämän hallintana ja jonkinlaisena rajattomuuden kokemuksena, jossa omia ja toisen tunteita ja haluaj ei kyetä käsittelemään erillisenä.
Sivusta ja eri.
Mutta nythän toinen on nimenomaan vakuutellut että on tunteita ja haluaa jatkaa ja sitten yhtäkkiä lopettaa kuin seinään. Jos ei tunteita ole, miksi pitää antaa ymmärtää muuta? Onko niin vaikea sanoa heti suoraan ettei kiinnosta?
Oikeastiko ajattelet, että ihmiset voi tietää 1-2 tapaamisen perusteella, haluavatko olla toisen kanssa loppuelämänsä? En itse olisi koskaan ryhtynyt tapailemaan ihmistä, jota kohtaan ei ole tunteita (no, yksi nettideitti ehkä lukuun ottamatta). Sitten, kun olen oppinut tuntemaan ihmisen, ne tunteet ovat muuttuneet. Joskus ne ovat syventyneet rakastumiseksi, useammin on käynyt niin, että ne ovat jäähtyneet. TAI kyseinen ihminen on toiminut tavalla, että vaikka olen edelleen ollut häneen ihastunut, niin olen ymmärtänyt etten voi ikinä olla hänen kanssaan onnellinen.
Kyllä, olen sitä mieltä että sen voi tietää heti. Jos ei sitä tunnetta tule, ihminen on väärä. En ikipäivänä alkaisi mihinkään suhteeseen ihmisen kanssa, josta olen vähänkään epävarma. "Kattellaan"-tyyppiset suhteet jätän väliin - joko ollaan täysillä yhdessä tai ei.
Lähipiiristänikin löytyy ihmisiä, jotka ovat heti tienneet kumppanin olevan oikea ja kymmeniä vuosia ovat viettäneet yhdessä. Ei tuo ole mahdotonta.
No hyvä sitten, toimi sinä niin. Minä olisin avioeronnut aika monta kertaa, jos olisin mennyt naimisiin jokaisen sellaisen kanssa, johon ihastuin ensitapaamisella. Minulle on tärkeää ensin tutustua ihmiseen ennen kuin sitoudun häneen vakavasti tai edes esittelen vanhemmilleni, lapselleni tai kavereilleni loppuelämäni elämänkumppanina. Onneksi kohdalleni on osunut myös miehiä, joille on ollut itsestäänselvää, että tutustumista seuraavana arkipäivänä ei mennä kuulutuksia hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo alle puolen vuoden suhteessa puhutaan lastenhankinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei haluta olla yhdessäkään, niin kumpikin kertoo melkoisesta kiireestä ja ailahtelevaisuudesta, ei terveestä ja normaalista suhteesta. Ihmiset ei tee lapsia jos ovat tunteneet kuukausia. Harvempi vaihtaa avioliiton lennosta ensimmäiseen ehdokkaaseen, vaan tapailee ihmisiä löytääkseen itselleen sen sopivan.
Tapaillaan, tutustutaan ja harrastetaan sitä seksiä. Jos huomataan ettei kiinnosta niin kerrotaan se. Kuulostaa ihan normaalilta tapailulta ja tutustumiselta, ei miltään roikottamiselta. Se että jälkeenpäin katkerana haukutaan toinen netissä, ei taas kuulosta niinkään hyvältä. Olisiko kuitenkin niin että ap on tässä se ailahteleva?
Itse roikottaja siellä?
Hah, olen nainen, turha sitä miesvihaa on katkeruuttaan minuun kohdistaa ap. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät mitä kirjoitin. Jos hyppää suinpäin suhteeseen, niin yleensä se loppuu yhtä nopeasti. Tuuliviirit, you know. Missä kohtaa normaalista tapailusta ja erosta on tullut roikottamista?
Kun epäkypsä nainen ei osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan oma ihastus jotenkin liitetään sen tapailukumppanin ominaisuudeksi ellei peräti aikaansaannokseksi, niin sitten koetaan jotain epäreiluutta kun oma tahto ei toteudukaan. Pettymyksen aikuismaisen käsittelyn sijaan katkeroidutaan toiselle; ei HÄN olisi saanut saada minua ihastumaan ja sitten HÄN olla itse ihastumatta ja sitoutumatta pysyvästi. Pitäisi oppia hyväksymään, että kovasti haluamalakaan toista ei voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse, vaan monesti ihmisten tunteet ja halut ei vaan kohtaa eikä pysyvämpää suhdetta synny. Katkeruuksissaan aletaan sitten haukkua sitä toista osapuolta ja väännetään tapailusuhde "roikottamiseksi". Epäkypsyyttä, joka näkyy hunona tunne-elämän hallintana ja jonkinlaisena rajattomuuden kokemuksena, jossa omia ja toisen tunteita ja haluaj ei kyetä käsittelemään erillisenä.
Sivusta ja eri.
Mutta nythän toinen on nimenomaan vakuutellut että on tunteita ja haluaa jatkaa ja sitten yhtäkkiä lopettaa kuin seinään. Jos ei tunteita ole, miksi pitää antaa ymmärtää muuta? Onko niin vaikea sanoa heti suoraan ettei kiinnosta?
Oikeastiko ajattelet, että ihmiset voi tietää 1-2 tapaamisen perusteella, haluavatko olla toisen kanssa loppuelämänsä? En itse olisi koskaan ryhtynyt tapailemaan ihmistä, jota kohtaan ei ole tunteita (no, yksi nettideitti ehkä lukuun ottamatta). Sitten, kun olen oppinut tuntemaan ihmisen, ne tunteet ovat muuttuneet. Joskus ne ovat syventyneet rakastumiseksi, useammin on käynyt niin, että ne ovat jäähtyneet. TAI kyseinen ihminen on toiminut tavalla, että vaikka olen edelleen ollut häneen ihastunut, niin olen ymmärtänyt etten voi ikinä olla hänen kanssaan onnellinen.
Kyllä, olen sitä mieltä että sen voi tietää heti. Jos ei sitä tunnetta tule, ihminen on väärä. En ikipäivänä alkaisi mihinkään suhteeseen ihmisen kanssa, josta olen vähänkään epävarma. "Kattellaan"-tyyppiset suhteet jätän väliin - joko ollaan täysillä yhdessä tai ei.
Lähipiiristänikin löytyy ihmisiä, jotka ovat heti tienneet kumppanin olevan oikea ja kymmeniä vuosia ovat viettäneet yhdessä. Ei tuo ole mahdotonta.No hyvä sitten, toimi sinä niin. Minä olisin avioeronnut aika monta kertaa, jos olisin mennyt naimisiin jokaisen sellaisen kanssa, johon ihastuin ensitapaamisella. Minulle on tärkeää ensin tutustua ihmiseen ennen kuin sitoudun häneen vakavasti tai edes esittelen vanhemmilleni, lapselleni tai kavereilleni loppuelämäni elämänkumppanina. Onneksi kohdalleni on osunut myös miehiä, joille on ollut itsestäänselvää, että tutustumista seuraavana arkipäivänä ei mennä kuulutuksia hakemaan.
En tietääkseni puhunut mistään kuulutuksista, mutta kuinka vaan. Ajattelen kyllä, varmuus toisesta ihmisestä suhteeseen ryhtyessä pitää olla sitä luokkaa, että vaikka voisi mennäkin hakemaan.
Itse en ole sarjaihastuja vaan mulle ihastuminen on hyvin ainutlaatuinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo alle puolen vuoden suhteessa puhutaan lastenhankinnasta, ja pari kuukautta myöhemmin ei haluta olla yhdessäkään, niin kumpikin kertoo melkoisesta kiireestä ja ailahtelevaisuudesta, ei terveestä ja normaalista suhteesta. Ihmiset ei tee lapsia jos ovat tunteneet kuukausia. Harvempi vaihtaa avioliiton lennosta ensimmäiseen ehdokkaaseen, vaan tapailee ihmisiä löytääkseen itselleen sen sopivan.
Tapaillaan, tutustutaan ja harrastetaan sitä seksiä. Jos huomataan ettei kiinnosta niin kerrotaan se. Kuulostaa ihan normaalilta tapailulta ja tutustumiselta, ei miltään roikottamiselta. Se että jälkeenpäin katkerana haukutaan toinen netissä, ei taas kuulosta niinkään hyvältä. Olisiko kuitenkin niin että ap on tässä se ailahteleva?
Itse roikottaja siellä?
Hah, olen nainen, turha sitä miesvihaa on katkeruuttaan minuun kohdistaa ap. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät mitä kirjoitin. Jos hyppää suinpäin suhteeseen, niin yleensä se loppuu yhtä nopeasti. Tuuliviirit, you know. Missä kohtaa normaalista tapailusta ja erosta on tullut roikottamista?
Kun epäkypsä nainen ei osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, vaan oma ihastus jotenkin liitetään sen tapailukumppanin ominaisuudeksi ellei peräti aikaansaannokseksi, niin sitten koetaan jotain epäreiluutta kun oma tahto ei toteudukaan. Pettymyksen aikuismaisen käsittelyn sijaan katkeroidutaan toiselle; ei HÄN olisi saanut saada minua ihastumaan ja sitten HÄN olla itse ihastumatta ja sitoutumatta pysyvästi. Pitäisi oppia hyväksymään, että kovasti haluamalakaan toista ei voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse, vaan monesti ihmisten tunteet ja halut ei vaan kohtaa eikä pysyvämpää suhdetta synny. Katkeruuksissaan aletaan sitten haukkua sitä toista osapuolta ja väännetään tapailusuhde "roikottamiseksi". Epäkypsyyttä, joka näkyy hunona tunne-elämän hallintana ja jonkinlaisena rajattomuuden kokemuksena, jossa omia ja toisen tunteita ja haluaj ei kyetä käsittelemään erillisenä.
Sivusta ja eri.
Mutta nythän toinen on nimenomaan vakuutellut että on tunteita ja haluaa jatkaa ja sitten yhtäkkiä lopettaa kuin seinään. Jos ei tunteita ole, miksi pitää antaa ymmärtää muuta? Onko niin vaikea sanoa heti suoraan ettei kiinnosta?
Oikeastiko ajattelet, että ihmiset voi tietää 1-2 tapaamisen perusteella, haluavatko olla toisen kanssa loppuelämänsä? En itse olisi koskaan ryhtynyt tapailemaan ihmistä, jota kohtaan ei ole tunteita (no, yksi nettideitti ehkä lukuun ottamatta). Sitten, kun olen oppinut tuntemaan ihmisen, ne tunteet ovat muuttuneet. Joskus ne ovat syventyneet rakastumiseksi, useammin on käynyt niin, että ne ovat jäähtyneet. TAI kyseinen ihminen on toiminut tavalla, että vaikka olen edelleen ollut häneen ihastunut, niin olen ymmärtänyt etten voi ikinä olla hänen kanssaan onnellinen.
Kyllä, olen sitä mieltä että sen voi tietää heti. Jos ei sitä tunnetta tule, ihminen on väärä. En ikipäivänä alkaisi mihinkään suhteeseen ihmisen kanssa, josta olen vähänkään epävarma. "Kattellaan"-tyyppiset suhteet jätän väliin - joko ollaan täysillä yhdessä tai ei.
Lähipiiristänikin löytyy ihmisiä, jotka ovat heti tienneet kumppanin olevan oikea ja kymmeniä vuosia ovat viettäneet yhdessä. Ei tuo ole mahdotonta.No hyvä sitten, toimi sinä niin. Minä olisin avioeronnut aika monta kertaa, jos olisin mennyt naimisiin jokaisen sellaisen kanssa, johon ihastuin ensitapaamisella. Minulle on tärkeää ensin tutustua ihmiseen ennen kuin sitoudun häneen vakavasti tai edes esittelen vanhemmilleni, lapselleni tai kavereilleni loppuelämäni elämänkumppanina. Onneksi kohdalleni on osunut myös miehiä, joille on ollut itsestäänselvää, että tutustumista seuraavana arkipäivänä ei mennä kuulutuksia hakemaan.
En tietääkseni puhunut mistään kuulutuksista, mutta kuinka vaan. Ajattelen kyllä, varmuus toisesta ihmisestä suhteeseen ryhtyessä pitää olla sitä luokkaa, että vaikka voisi mennäkin hakemaan.
Itse en ole sarjaihastuja vaan mulle ihastuminen on hyvin ainutlaatuinen kokemus.
En ole sarjaihastuja minäkään, edellisen seurustelukumppanin (3,5 v suhde) ja nykyisen puolison tapaamisen välillä oli vuosia. Nykyinen puoliso oli ensimmäinen niiden vuosien aikana, joka "vei jalat alta". Tunne oli molemminpuoleinen. Silti tutustuttiin ensin joitakin kuukausia ennen kuin alettiin tutustua toistemme ystäviin ja sukulaisiin ja tehdä yhteisiä suunnitelmia (matka-) muutaman kuukauden päähän. Yhteisestä loppuelämästä puhuttiin hyvin pian siinä muodossa, että molemmat totesivat etsivänsä loppuelämän kumppania, mutta ei todellakaan kumpikaan olisi ollut valmis avo- tai avioliittoon muutamassa kuukaudessa tai edes parina ensimmäisenä vuonna.
Sinullakin on siis samanlainen kokemus normaalista aikuisten välisestä tapailusuhteesta, joka ei toiminut pidemmän päälle vaan toinen halusi erota. En oikein ymmärrä, mitä lisäarvoa keskusteluun tällainen hyvin normaali ja tervehenkinen tapauskuvaus tässä nyt o tuovinaan, mutta kai sen purkaminen oli sitten sulle tärkeää.