Sosiaalityö pääsykokeet 2020
Onkos täällä ketään, joka on hakemassa sosiaalityötä opiskelemaan tai ketään joka opiskelee alaa paraikaa, tai jo valmistunut? Kaipailisin kokemuksia ja vinkkejä pääsykokeisiin. Vielä ei ole materiaaleja julkaistu (tulee vasta 30.4.), mutta olisiko jotain mitä voisi jo nyt alkaa preppailemaan?
Tämä on mulle ensimmäinen hakukerta ja haluaisin niin kovasti päästä sisään. Haen itse tampereelle, jyväskylään, kuopioon sekä turkuun. Monessa paikassa lukee, että lappiin kaikista helpoin päästä, mutta en itse ole ehkä valmis sinne muuttamaan...
Tässä ketjussa voitais tosiaan jaella vinkkejä, kokemuksia, tsemppejä sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen tuleviin pääsykokeisiin.
Kommentit (2052)
Psykan ja yhteiskuntatieteen tutkimuksen tekotapa on erilaista. Psykan tutkimuksissa mittaristot ovat jo erit kuin yhteiskuntatieteissä Kiinnostavaa olisi tietää kuinka moni oikeistolainen ja läpeensä porvaritaustainen hakeutuu sosiaalityöhön. Sen sijaan käsitän, että psykologiaan, kasvatustieteelliseen ja teologiseen hakee oikeistolaisesti ajattelevat tai ainakin perhetaustoista tulevat. Sosiaalityössä pyritään eriarvoisuuden vähentämiseen ja työtä tehdään usein köyhien ja työelämän ulkopuolella olevien kanssa eikä asiakkuus usein perustu vapaaehtoisuuteen.
Olisitte iloisia, että psykan rejecteille kelpaa sosiaalityön opinnot
Valitettava tosiasia on, ettei sossun työssä juuri ole sisällöllisesti mitään kovin ylevää tai korkealentoista, vaikka pitäisi olla ja työn kohteena olevat asiakkaat sen ansaitsisivat. Tosi harvassa on sossut, jotka olisivat ajattelu- ja itsereflektiokykyisiä. Sossut ajattelevat olevansa ”palveluohjauksen ammattilaisia”, tai pahimmillaan lastensuojelun kentällä jopa ”hoitotyössä”. Lastensuojelun sossun tärkein työ on kontrolloida vanhempia, jotka eivät ymmärrä lapsensa etua, muun kuvitteleminen on harhaluuloista. Sossut taas eivät tiedä lasten kehityksestä tai vanhemmuudesta kuin auttavasti. Eivät usein läheskään riittävästi muun kuin sen tunnistamiseen, jos lapsen etu vaarantuu vanhemman selkeän päihde- tai mt-ongelman vuoksi. Sossujen työssä vaihtuvuus on valtavaa ja uupumus yleistä.
Kertokaa nyt, mikä muu kuin narsistinen ja moraalinen paremmuudentunto suhteessa asiakkaisiin voi motivoida tällaiseen työhön?
Vierailija kirjoitti:
Olisitte iloisia, että psykan rejecteille kelpaa sosiaalityön opinnot
Valitettava tosiasia on, ettei sossun työssä juuri ole sisällöllisesti mitään kovin ylevää tai korkealentoista, vaikka pitäisi olla ja työn kohteena olevat asiakkaat sen ansaitsisivat. Tosi harvassa on sossut, jotka olisivat ajattelu- ja itsereflektiokykyisiä. Sossut ajattelevat olevansa ”palveluohjauksen ammattilaisia”, tai pahimmillaan lastensuojelun kentällä jopa ”hoitotyössä”. Lastensuojelun sossun tärkein työ on kontrolloida vanhempia, jotka eivät ymmärrä lapsensa etua, muun kuvitteleminen on harhaluuloista. Sossut taas eivät tiedä lasten kehityksestä tai vanhemmuudesta kuin auttavasti. Eivät usein läheskään riittävästi muun kuin sen tunnistamiseen, jos lapsen etu vaarantuu vanhemman selkeän päihde- tai mt-ongelman vuoksi. Sossujen työssä vaihtuvuus on valtavaa ja uupumus yleistä.
Kertokaa nyt, mikä muu kuin narsistinen ja moraalinen paremmuudentunto suhteessa asiakkaisiin voi motivoida tällaiseen työhön?
Tuskinpa rivisossun työt kelpaisi näille psykologian opinnoista rannalle jääneille. He haluaisivat jatkaa psykoterapeuttiopintoihin, joihin on kouluttajatahosta riippuen vaikea päästä ilman psykologin tai psykiatrin tutkintoa. Kilpailu on niin kovaa, että edes psykiatrisen sh:n kokemuksella ei meinaa päästä.
Ratkaisukeskeiseen psykoterapeuttikoulutukseen pääsee aivan kuka vaan, älkää olko huolissaan. Eri asia on, kuka sinne sitten haluaa. Yleensä nimenomaan sossut ja ei-terveydenhuollon työntekijät.
Hain eri alalle yhteishaussa (toimintaterapeutti ja fyssari), mutta kiinnostuneena seuraan eri alojen hakukäytänteitä ja pääsykokeita. Pitääkö paikkaansa, ettei sosiaalityö ole julkaissut 1. kokeen pisteitä vieläkään? Jos olisin hakenut alalle, haluaisin ehdottomasti tietää pisteet enkä pelkästään jatkoon/ei jatkoon-tietoa. Mahdollisista virheistä kantelu ja oikaisuvaatimukset ovat hankalia, jos pistemäärät ja rajat kerrotaan vasta opiskelupaikkojen julkaisun yhteydessä. Teillä on tässä välissä ollut jo virallinen pääsykoe, jota pääsi tekemään vain osa hakijoista. 🤨 AMK-kokeen tulokset sentään julkaistiin ja jokainen pääsi katsomaan kunkin osion pistemäärän eriteltynä. Osallistujia AMK-kokeessa on ollut paaaljon enemmän kuin teidän alalle. Ei luulisi olevan iso homma kirjata 1. kokeen tuloksia tilastointiohjelmaan hakijanumeroiden perusteella ja laittaa julkiseksi.
Kaksiosainen pääsykoe asettaa tosiaan tällä tavoin toteutettuna hakijoiden oikeusturvan vaaraan, koska virheellistä päätöstä ensimmäisessä vaiheessa on vaikea korjata jälkikäteen. Käytännössä kaikille toisesta vaiheesta tippuneille ja valituksen kautta muutoksen saaneille pitäisi antaa opiskelupaikka ja se taas asettaisi heidät eriarvoiseen asemaan toiselle kierrokselle päässeisiin nähden, joista kaikki eivät saa opiskelupaikkaa. Toinen vaihtoehto on pääsykokeiden uusiminen. En näe oikein muita vaihtoehtoja, jos halutaan kunnioittaa täysin jokaisen hakijan yhdenvertaisuutta ja jos ensimmäisen vaiheen kokeesta löytyy kohtia, joiden perusteella valitukset hyväksytään. Todennäköisin vaihtoehto on siis, ettei yhtäkään valitusta ensimmäisestä vaiheesta hyväksytä ja silloin ei synny tätä ongelmaa. Minusta tuo monivalinta sisälsi hyvin kyseenalaisia kohtia, vaikka siitä läpi pääsinkin.
Mua alko just kiinnostamaan. Kun sanotte, että psykan rejectit hakee sossualalle niin eihän se sosiaaliala kuitenkaan ole niin ihmisläheistä kuin psyka. Olenko väärässä? Enemmänhän ne sosionomit on ihmisten kanssa tekemisissä? Sosiaalityöntekijät tekevät päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mua alko just kiinnostamaan. Kun sanotte, että psykan rejectit hakee sossualalle niin eihän se sosiaaliala kuitenkaan ole niin ihmisläheistä kuin psyka. Olenko väärässä? Enemmänhän ne sosionomit on ihmisten kanssa tekemisissä? Sosiaalityöntekijät tekevät päätöksiä.
Väärin. Tästä on ollut jo keskustelua tässä ketjussa. Kaksi perheenjäsentäni toimivat psykologeina + kollegat ja ihan saman verran tehdään prosentuaalisesti asiakastyötä heidän kanssaan, erona ollut etteivät psykologit yleensä ole niin kiireisiä eli itselläni asiakaspainetta jopa enemmän.
Olen ollut aiemmin töissä perheneuvolassa. Sosiaalityöntekijät ja psykologit tekevät aivan samaa työtä, usein pareina. Ainoastaan psykologin tutkimus on sellainen, minkä vain psyokologi voi tehdä. Siihen liittyen sostyöntekijä tekee usein perhetutkimusta.
Perheneuvolan työntekijöistä terapiakoulutettuja on enemmän sostyöntekijöissä kuin psykologeissa. Muutenkin sostyöntekijöillä on laajempi näkemys ja ymmärrys kokonaisuudesta kuin psylologeilla. Toki se vaatii lisäkoulutuksia ja työkokemusta. Psykologeja tietenkin arvostetaan enemmän ja palkka on parempi, mutta muuten psykologien hehkutus on aivan turhaa.
Moneen ensin psykologiaa hakevat hakevat psykaa lukemaan, koska tietävät millaista työtä he tekevät ja ihmismieli kiinnostaa. Yhtä selkeää ei ole se, mitä sosiaalityöntekijä tekee. Sosiaalityötä ei opeteta oppiaineena esimerkiksi lukiossa.
Olen itse aiemmin hakenut psykologiaa opiskelemaan ja jäänyt aina parin opiskelupaikan päähän sisäänpääsystä. Parisen kertaa jaksoi yrittää, mutta sitten tuli olo, että pakko nyt tutustua lisää itseensä, koska oltava muitakin vaihtoehtoja kuin hakea vuosia opiskelemaan jotakin alaa. Lähdin tutustumaan sosiaalityön opintoihin avoimen kautta ja työkokeilujen kautta. Tiesin, että ammatti ei sovi kaikille, joten halusin ottaa selvää sopiiko se minulle ja tuntuuko työ siltä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Se todellakin on, kun nyt tiedän millaista se on. Se on sääli, ettei ole aiemmin päässyt tutustumaan sosiaalityöhön, jotta olisin huomannut jo aiemmin kyseisen alan olevan unelma-alani. Minulle paljon sopivampi ja parempi kuin psykologian ammatti. Onneksi kävi kuitenkin näin.
Jos saatte tilaisuuden tutustua ammattiin, josta ette tiedä paljoakaan, ottakaa tilaisuus vastaan. Ja älkää laittako ammatteja hierarkiseen järjestykseen kouluun pääsyn mukaan ja ilman, että olette ottaneet asioista enemmän selvää. Se, että psykologiaan hakee enemmän ihmisiä ei johdu siitä, että ammatti olisi yleisesti parempi kuin jokin toinen ammatti, esimerkiksi sosiaalityö.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aiemmin töissä perheneuvolassa. Sosiaalityöntekijät ja psykologit tekevät aivan samaa työtä, usein pareina. Ainoastaan psykologin tutkimus on sellainen, minkä vain psyokologi voi tehdä. Siihen liittyen sostyöntekijä tekee usein perhetutkimusta.
Perheneuvolan työntekijöistä terapiakoulutettuja on enemmän sostyöntekijöissä kuin psykologeissa. Muutenkin sostyöntekijöillä on laajempi näkemys ja ymmärrys kokonaisuudesta kuin psylologeilla. Toki se vaatii lisäkoulutuksia ja työkokemusta. Psykologeja tietenkin arvostetaan enemmän ja palkka on parempi, mutta muuten psykologien hehkutus on aivan turhaa.
Eikös sosiaalityöntekijöillä ja psykologeilla ala jo olla julkisella puolella sama palkkakin? Ainakin tässä keskustelussa sen on moni todennut.
Sosionomit tekevät myös päätöksiä. Toki joissakin kunnissa valmistelevat ja sossut viimeistelevät mutta kyllä minä esimerkiksi teen ihan viranhaltijapäätöksiä, samoja joita sossu tekee. Sehän tässä onkin hiukan naurettavaa, kun miettii palkkausta. Toki esim. lasussa sossun vastuu suurempi mutta työssä, jota itse teen, meillä ei ole edes asiakastyötä tekevää sossua, joka tekisi päätöksiä. Mutta joo, ohi aiheen.
Ihan oikeastikko täällä ihmiset väittävät, että sosiaalityöntekijä ja psykologi olisivat samanlaisia ammatteja? Tulee kyllä todellisuus vasten kasvoja, kun pääsette sosiaalityöntekijän töitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeastikko täällä ihmiset väittävät, että sosiaalityöntekijä ja psykologi olisivat samanlaisia ammatteja? Tulee kyllä todellisuus vasten kasvoja, kun pääsette sosiaalityöntekijän töitä tekemään.
Mitkä ovat merkittävimmät erot mielestäsi? Kummatkin yliopistokoulutuksen vaativia asiantuntija-ammatteja. Toki työtehtävät eroavat jonkin verran, mutta hyvin paljon on samaakin - arviointia, lausunnot, asiakastyö, asiantuntijatehtävät työryhmissä, verkostotyö jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeastikko täällä ihmiset väittävät, että sosiaalityöntekijä ja psykologi olisivat samanlaisia ammatteja? Tulee kyllä todellisuus vasten kasvoja, kun pääsette sosiaalityöntekijän töitä tekemään.
Mitkä ovat merkittävimmät erot mielestäsi? Kummatkin yliopistokoulutuksen vaativia asiantuntija-ammatteja. Toki työtehtävät eroavat jonkin verran, mutta hyvin paljon on samaakin - arviointia, lausunnot, asiakastyö, asiantuntijatehtävät työryhmissä, verkostotyö jne...
Lisään vielä, että suurin konkreettinen ero on viranomaisvallan käyttö ja päätöksien teko joillakin alueilla, mikä tekee työstä vaativampaa oikeudellisen vastuun kautta.
Olen tuttavien kanssa huomannut, että monesta ammatista on hyötyä siviilissä. Itse sos.tt:nä neuvon tutuille etuuskiemurat vaihtuvissa elämäntilanteissa (eläkeasiat, perhe-etuudet, sairaustapaukset), lääkärit ohjaavat terveysasioissa, juristeilta saa lainopillisia neuvoja ja psykologit.. no, osaavat käydä hyviä keskusteluja :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeastikko täällä ihmiset väittävät, että sosiaalityöntekijä ja psykologi olisivat samanlaisia ammatteja? Tulee kyllä todellisuus vasten kasvoja, kun pääsette sosiaalityöntekijän töitä tekemään.
Mitkä ovat merkittävimmät erot mielestäsi? Kummatkin yliopistokoulutuksen vaativia asiantuntija-ammatteja. Toki työtehtävät eroavat jonkin verran, mutta hyvin paljon on samaakin - arviointia, lausunnot, asiakastyö, asiantuntijatehtävät työryhmissä, verkostotyö jne...
Lisään vielä, että suurin konkreettinen ero on viranomaisvallan käyttö ja päätöksien teko joillakin alueilla, mikä tekee työstä vaativampaa oikeudellisen vastuun kautta.
Suurimmat erot ovat, että psykologi kunnallisella keskittyy hoitamiseen, arviointiin ja analysointiin. Psykologi keskittyy pääosin henkilöön itseensä.
Sosiaalityöntekijä keskittyy taas enemmänkin henkilön ohjaavaan työhön ja julkisella puolella taloudelliseen puoleen, ei niinkään hoitamaan henkilöä itseensä, vaan että henkilö ohjataan ongelmatilanteissa kohti oikeita hoitokontakteja. Tämä pätee myös lastensuojelussa työskenteleville sosiaalityöntekijöille. Sosiaalityöntekijät eivät siis ole "hoitava" taho.
Teille jotka haette sosiaalityöhön kun ette päässeet psykologiaan: itse hain tänä vuonna myös tähän sosiaalityöhön enkä edes yrittänyt psykologiaa, koska tiedän etten siihen pysty. Luettuani tätä keskustelua olen saanut paljon enemmän tietoa mitä se sosiaalityö on ja olen ikuisesti kiitollinen heille jotka täällä ovat hyvin kertoneet millaista se työ on. Kannattaa jättää se sosiaalityön paikka niille jotka oikeasti haluavat sitä tehdä että ei myöhemmin kadu kun ymmärtää, että onkin ihan erilainen työ kuin kuvittelin. Onneksi on olemassa paljon eri ammatteja ja uskon, että jokaisessa teistäkin jotka ette psykaan päässyt on olemassa toinenkin ammatti jossa olette tosi hyvä ja joka kiinnostaisi teitä!❤️
Tuun nyt keskeyttämään tän psyka vs. sosiaalityö -homman ja kysyn, moniko on kiinnostunut sosiaalityön tohtoriopinnoista? Hain sosiaalityöhön siksi, koska tohtoriopinnot ja tutkimus kiinnostaa ja ainakin sosiaalityöstä tehdyt väitöskirjat vaikuttavat mielenkiintoisilta Onko jollain kokemusta täällä sosiaalityön tohtoriopinnoista? Tai muita vinkkejä?
Jos psykologia kiinnostaa enemmän, voi sosiaalityön kandin jälkeen hakea maisteriopintoihin psykologiaan. Psykologian opintoja voi suorittaa sivuaineena. Siinähän ei varsinaisesti menetä mitään, jos myös sosiaalityö kiinnostaa, koska sosiaalialan osaamisesta ei ole haittaa psykologillekaan. Saa myös toimia sosiaalityöntekijän sijaisena vaikka kesätyönä psykologian maisterivaiheen opintojen aikana ja myöhemminkin.