Lue keskustelun säännöt.
Alue: Arkisto
Sosiaalityö pääsykokeet 2020
24.03.2020 |
Onkos täällä ketään, joka on hakemassa sosiaalityötä opiskelemaan tai ketään joka opiskelee alaa paraikaa, tai jo valmistunut? Kaipailisin kokemuksia ja vinkkejä pääsykokeisiin. Vielä ei ole materiaaleja julkaistu (tulee vasta 30.4.), mutta olisiko jotain mitä voisi jo nyt alkaa preppailemaan?
Tämä on mulle ensimmäinen hakukerta ja haluaisin niin kovasti päästä sisään. Haen itse tampereelle, jyväskylään, kuopioon sekä turkuun. Monessa paikassa lukee, että lappiin kaikista helpoin päästä, mutta en itse ole ehkä valmis sinne muuttamaan...
Tässä ketjussa voitais tosiaan jaella vinkkejä, kokemuksia, tsemppejä sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen tuleviin pääsykokeisiin.
Kommentit (2052)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että teidän kaltaiset ihmiset hakeneet sosiaalityötä opiskelemaan. O_o Ihmiset, jotka naureskelee muille, haukkuu, kommentoi ilkeästi ja pahantahtoisesti. Tajuatteko te edes, että millaiselle alalle olette hakeneet? Sosiaalityö on erittäin rankkaa ettekä voi todellakaan alkaa asiakkaita haukkumaan tai mollaamaan tiukan paikan tullen.
Huomaa, että moni hakenut pelkän palkan takia alalle, osalla teistä ei näytä olevan pienintäkään ripettä aidosta inhimillisyydestä tai aidosta palosta muuttaa epäinhimillisiä ja eriarvoistavia rakenteita sekä asettua heikomman puolelle. Tätä se teettää, kun mennään rahan perässä.
Palkka on oikeastaan huono suhteessa työn määrään ja sen rankkuuteen. Te, jotka rahan perässä hamuatte alalle, niin on ikäviä uutisia: moni tällainen henkilö lopettaa opiskelun, vaihtaa alaa tai kokeilee työelämää vähän aikaa, kunnes tajuaa mihin on tullut haettua.
Kannattaa nyt kunnolla miettiä mihin olette ryhtyneet itseäni kauhistuttaa ajatus kolleegoista, jotka käyttäytyvät näin.
Täällä on jo aiemmin ihmiset puhuneet tästä. Luulen, että sosiaalityö vetää tietyntyyppisiä narsisteja puoleensa, koska he pääsevät olemaan huono-osaisten "yläpuolella" ja siksi haluavat päästä kyseiseen ammattiin. Sen näkee näiden ihmisten vastauksissa täällä. Ei heitä kiinnosta se ala, vaan se asema (+ palkka) ja tuo asenne myös näkyy sosiaalityössä, ja miten asiakkaat kokevat saavansa huonoa apua.
Karsea ajatus vallanhimoisesta narsistista sosiaalityöntekijänä. Huhhuh. Tai jopa edunvalvojana. Onhan niitä, tiedän yhden.
Itselläni oli todella huono lapsuus ja jouduin juuri tuollaisen sosiaalityöntekijän asiakkaaksi, joten kai tuollaiset ihmiset ovat alalla aika yleisiä, mikä on surullista. Muistan, miten tämä sosiaalityöntekijä jatkuvasti oli sellainen ylimielinen ja, kun hän yritti työntää minua hakemaan siivousalalle tekemään töitä, niin hän ei edes uskonut minulla olevan huonoa selkää, kun kerroin. Piti sitten kertoa ihan vuosiluku, millon putosin hevosen selästä ja loukkasin pahasti selkäni, mutta silloinkin vain mulkoili ja oli jotenkin vihainen, kun kerroin hänen olevan väärässä.
Haluan itse sosiaalityöntekijäksi nimenomaan saadakseni tuollaisia työntekijöitä pois alalta, ja että nuoret ja vanhemmat saisivat parempaa tukea ja ohjausta omaan tilanteeseen, ei pelkästään matalapalkkahommiin työntämistä ja halveksintaa.Minä aloin sosiaalityöntekijäksi ilman omaa kokemusta sossuista. Mulla oli ehjä, välittävä ja tukeva lapsuudenkoti ja elämä on kantanut. Keski-iässä halusin akateemisen ihmisläheisen ammatin, jossa ei yt:t ole riski ja palkka on edes jotenkin kohtuullinen. Sossuna olen aika lepsu, ymmärrän monesti liikaa. Pitäisi olla jämäkämpi. Moni hakeutuu alalla parantaakseen itseään, sitä heikkoa lapsuuttaan tms. Ei ole minusta mihään ihanne, miten voi arvioida asiakkaan tilannetta, jos on itse rikki?
Onko tuo sinun asenne, että jos on huono lapsuus = aina rikki ja huono? Että sosiaalityötä voivat tehdä vain he, joilla on ollut täydellinen hyvä lapsuus?
Lähinnä tarkoitin, jos näitä asioita ei ole käsitellyt esim. terapian avulla tai jonkun muun. En jaksa uskoa, että kenenkään lapsuus olisi ollut aivan täydellinen, mutta lähtökohdat ehjässä perheessä kasvaneella ja alkoholismivanhempien kasvattamana ovat kuitenkin erittäin erilaiset. Nämä asiat vaikuttavat, vaikka itse ei sitä huomaisikaan tai yrittäisi asian vain sivuuttaa.
Eli alkoholin sävyttämästä lapsuudesta selvinnyt, vaativaa alaa opiskellut ei voi työssään olla ongelmanratkaisukykyinen, empaattinen ja asiallinen? Jaksaa henkisesti vaativaa alaa koska on jo selvinnyt vaikeista asioista aiemmin? Ok. Työssä on ongelma, jos suhtautuu muihin - sen sijaan että ottaisi heidät vastaan yksilöinä omine vahvuuksineen- heidän kokemuksien ja taustan deterministisinä toteuttajina. Se on ylimielistä ja alentavaa, etkä sinä päätä toisen voimavaroista, vaikka ne on hyvä huomioida. Se, että on kohdannut syviä vaikeuksia ja selättänyt ne, voi olla vahvempi pohja kuin se, ettei ole tietoa kuinka pärjää jos vaikeuksia joskus tulevaisuudessa tulee eteen, kuten kelle vain voi tulla. Edellinen kommentti oli muuten esimerkki siitä syrjäyttävästä puheesta, pois se sosiaalityöstä :)
Haluatko ymmärtää kommentini tahalteen väärin? Kyllä valitettavasti on niin, että käsittelemättömät asiat taustalla vaikuttavat tekemiimme havaintoihin maailmasta :) milloin sanoin, että minä päättäisin toisten voimavaroista? En kyllä mielestäni missään kohtaa, se täytyy jokaisen itse ymmärtää
Ja myös normaali lapsuus voi vaikuttaa negatiivisesti sosiaalityöntekijän havaintoihin, jolloin työntekijä ei ole lainkaan objektiivinen (tai kykene siihen), vaan heillä on (usein) juuri negatiiviset asenteet huono-osaisia ja köyhiä kohtaan. -eri
Sosiaalityöntekijäksi koulutetaan. Sen sijaan traumakokemukset ovat tutkitusti sellaisia, että niitä ei professiokoulutuksella korjata.
Miksi sinulla on jatkuvasti asenne, että trauma = ikuisesti rikki eikä korjattavissa?
Psykologian lukemine on aika jees
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turhaa väitellä tulevien sosiaalityöntekijöiden taustoista, niitä on yhtä monta kuin työntekijääkin ja siihen millainen kukin työssään on vaikuttaa monet muutkin asiat eikä yhden tekijän perusteella voi päätellä mitään siitä millainen kukin tulee olemaan. Tähdätään mieluummin siihen että kukin tulee parhaaksi sosiaalityöntekijäksi omine vahvuuksineen ja omalle paikalleen ja siinä auttaa enemmän se että ei väitellä kuka on hyvä ja kuka huono, vaan se että hyväksytään että jokainen on erilainen ja siitä lähtökohdasta voidaan vaikka yhdessä miettiä mihin kukin parhaiten sopisi. Mä uskon että sekä hyvästä että huonosta taustasta tuleva voi tulla hyväksi sosiaalityöntekijäksi, ehkä vähän eri tavoin suuntautuneita, mutta se ei välttämättä ole mikään huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa väitellä tulevien sosiaalityöntekijöiden taustoista, niitä on yhtä monta kuin työntekijääkin ja siihen millainen kukin työssään on vaikuttaa monet muutkin asiat eikä yhden tekijän perusteella voi päätellä mitään siitä millainen kukin tulee olemaan. Tähdätään mieluummin siihen että kukin tulee parhaaksi sosiaalityöntekijäksi omine vahvuuksineen ja omalle paikalleen ja siinä auttaa enemmän se että ei väitellä kuka on hyvä ja kuka huono, vaan se että hyväksytään että jokainen on erilainen ja siitä lähtökohdasta voidaan vaikka yhdessä miettiä mihin kukin parhaiten sopisi. Mä uskon että sekä hyvästä että huonosta taustasta tuleva voi tulla hyväksi sosiaalityöntekijäksi, ehkä vähän eri tavoin suuntautuneita, mutta se ei välttämättä ole mikään huono asia.
Näinpä ja jos jollain on kokemus ”huonosta” sosiaalityöntekijästä niin ehkä teidän kohdalle osui itselle ei niin sopiva henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietitään sitä, miten paljon ihmisillä on ollut huonoja kokemuksia sossuista, niin ehkä olisi ihan hyväkin asia, että sinne menisi enemmän sisälle ihmisiä jotka ovat joutuneet kokemaan sosiaalityön huonon kohtelun? Ehkä sillä tavalla saataisiin parempaa palvelua, koska selkeästi tasapainoisessa lapsuudessa ollut henkilöt eivät kaikki ole siihen kyenneet.
Mistä voidaan tietää, kuinka moni nykyinen tai tässä 2000-luvulla ylipäätänsä työskennelleet sosiaalityöntekijät ovat eläneet sen kuuluisan ”täydellisen” lapsuuden. Mitä jos asia onkin toisinpäin ja ennen huonoissa oloissa olleet ”kostavat” tällä käytöksellä, mikä kohdistuu vääriin ihmsiin. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia...
Juuri oli valintakoemateriaalissa ihan juttua siitä, miten huono-osaiset nimenomaan hakevat paikkoihin auttamaan muita, koska nimenomaan tietävät millaista se on. Ei siellä ollut edes mainintaa, että olisi ollut jostain kostamisesta.
Mielstäni tässä vain tulee esille sinun negatiivinen asenne huono-osaisia kohtaan. Juuri tuollaiset pitäisi saada sosiaalityöstä pois!Tämä oli vaan hypoteettista pohdintaa, eikä liittynyt artikkeleihin mitenkään. Ei yksi tutkimus tarkoita, että jokin asia olisi fakta. Tarvitaan dataa hyvin paljon enemmän. Se miten muutama ihminen toimii, ei tarkoita, että kaikki toimii niin. Mielestäni persoona on kaikkein tärkein asia tässä, mutta myös kokemukset/ympäristö muokkaavat sitä.
Enemmän tutkimukset kuitenkin pohjautuvat sille, että huono-osaiset haluavat auttaa, ei kostaa. Sinä haluat esittää hypoteesejasi sen takia, että voit ylläpitää tätä kuvitelmaa, että huono-osainen on aina huono-osainen ja huono. Miksi muuten olisit heti esittämässä hypoteesia, jossa nimenomaan huono-osainen haluaa -kostaa- ja näin alistaa muita huono-osaisia?
Voi luoja... jos sen näin tulkitset niin selvä. Ja huono-osaiset voivat sitten ihan hyväksytysti syyttää parempituloisia kaikesta. Välillä hävettää, että pärjää hyvin ja elämä on kannatellut hyvin, koska sehän tarkoittaa, että olen ylimielinen, enkä kykene ajattelemaan muiden kannalta asioita... koska minähän olen vanhempani, heidän tulonsa ja lapsuuteni määritellyt?
Tuo asenteesi paistaa vielä enemmän tuossa tekstissäsi nyt esille. Varsinkin tuo lause "hyväksytysti syyttää parempituloisia kaikesta".
Harmittaa ihan hirveästi miten tälläiset ihmiset hakeutuu sosiaalityöhön.
Kritisoi sitä, että muut ennakkoluuloisesti ajattelevat hänen hyvän taustan ja pärjäämisen myötä olevan epäempaattinen ja ylimielinen ja samaan hengenvetoon tuomitsee itse muut huonon taustan vuoksi vähintään epäobjektiivisiksi rikkonaisiksi ihmisiksi... koska hän ei ole vanhempiaan ja lapsuuttaan määritellyt ja häntä ei saa tuomita sen pohjalta mutta sama oikeus ei ilmeisesti koske muita? Etuoikeus ja uhriutuminen samassa paketissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että teidän kaltaiset ihmiset hakeneet sosiaalityötä opiskelemaan. O_o Ihmiset, jotka naureskelee muille, haukkuu, kommentoi ilkeästi ja pahantahtoisesti. Tajuatteko te edes, että millaiselle alalle olette hakeneet? Sosiaalityö on erittäin rankkaa ettekä voi todellakaan alkaa asiakkaita haukkumaan tai mollaamaan tiukan paikan tullen.
Huomaa, että moni hakenut pelkän palkan takia alalle, osalla teistä ei näytä olevan pienintäkään ripettä aidosta inhimillisyydestä tai aidosta palosta muuttaa epäinhimillisiä ja eriarvoistavia rakenteita sekä asettua heikomman puolelle. Tätä se teettää, kun mennään rahan perässä.
Palkka on oikeastaan huono suhteessa työn määrään ja sen rankkuuteen. Te, jotka rahan perässä hamuatte alalle, niin on ikäviä uutisia: moni tällainen henkilö lopettaa opiskelun, vaihtaa alaa tai kokeilee työelämää vähän aikaa, kunnes tajuaa mihin on tullut haettua.
Kannattaa nyt kunnolla miettiä mihin olette ryhtyneet itseäni kauhistuttaa ajatus kolleegoista, jotka käyttäytyvät näin.
Täällä on jo aiemmin ihmiset puhuneet tästä. Luulen, että sosiaalityö vetää tietyntyyppisiä narsisteja puoleensa, koska he pääsevät olemaan huono-osaisten "yläpuolella" ja siksi haluavat päästä kyseiseen ammattiin. Sen näkee näiden ihmisten vastauksissa täällä. Ei heitä kiinnosta se ala, vaan se asema (+ palkka) ja tuo asenne myös näkyy sosiaalityössä, ja miten asiakkaat kokevat saavansa huonoa apua.
Karsea ajatus vallanhimoisesta narsistista sosiaalityöntekijänä. Huhhuh. Tai jopa edunvalvojana. Onhan niitä, tiedän yhden.
Itselläni oli todella huono lapsuus ja jouduin juuri tuollaisen sosiaalityöntekijän asiakkaaksi, joten kai tuollaiset ihmiset ovat alalla aika yleisiä, mikä on surullista. Muistan, miten tämä sosiaalityöntekijä jatkuvasti oli sellainen ylimielinen ja, kun hän yritti työntää minua hakemaan siivousalalle tekemään töitä, niin hän ei edes uskonut minulla olevan huonoa selkää, kun kerroin. Piti sitten kertoa ihan vuosiluku, millon putosin hevosen selästä ja loukkasin pahasti selkäni, mutta silloinkin vain mulkoili ja oli jotenkin vihainen, kun kerroin hänen olevan väärässä.
Haluan itse sosiaalityöntekijäksi nimenomaan saadakseni tuollaisia työntekijöitä pois alalta, ja että nuoret ja vanhemmat saisivat parempaa tukea ja ohjausta omaan tilanteeseen, ei pelkästään matalapalkkahommiin työntämistä ja halveksintaa.Minä aloin sosiaalityöntekijäksi ilman omaa kokemusta sossuista. Mulla oli ehjä, välittävä ja tukeva lapsuudenkoti ja elämä on kantanut. Keski-iässä halusin akateemisen ihmisläheisen ammatin, jossa ei yt:t ole riski ja palkka on edes jotenkin kohtuullinen. Sossuna olen aika lepsu, ymmärrän monesti liikaa. Pitäisi olla jämäkämpi. Moni hakeutuu alalla parantaakseen itseään, sitä heikkoa lapsuuttaan tms. Ei ole minusta mihään ihanne, miten voi arvioida asiakkaan tilannetta, jos on itse rikki?
Onko tuo sinun asenne, että jos on huono lapsuus = aina rikki ja huono? Että sosiaalityötä voivat tehdä vain he, joilla on ollut täydellinen hyvä lapsuus?
Lähinnä tarkoitin, jos näitä asioita ei ole käsitellyt esim. terapian avulla tai jonkun muun. En jaksa uskoa, että kenenkään lapsuus olisi ollut aivan täydellinen, mutta lähtökohdat ehjässä perheessä kasvaneella ja alkoholismivanhempien kasvattamana ovat kuitenkin erittäin erilaiset. Nämä asiat vaikuttavat, vaikka itse ei sitä huomaisikaan tai yrittäisi asian vain sivuuttaa.
Eli alkoholin sävyttämästä lapsuudesta selvinnyt, vaativaa alaa opiskellut ei voi työssään olla ongelmanratkaisukykyinen, empaattinen ja asiallinen? Jaksaa henkisesti vaativaa alaa koska on jo selvinnyt vaikeista asioista aiemmin? Ok. Työssä on ongelma, jos suhtautuu muihin - sen sijaan että ottaisi heidät vastaan yksilöinä omine vahvuuksineen- heidän kokemuksien ja taustan deterministisinä toteuttajina. Se on ylimielistä ja alentavaa, etkä sinä päätä toisen voimavaroista, vaikka ne on hyvä huomioida. Se, että on kohdannut syviä vaikeuksia ja selättänyt ne, voi olla vahvempi pohja kuin se, ettei ole tietoa kuinka pärjää jos vaikeuksia joskus tulevaisuudessa tulee eteen, kuten kelle vain voi tulla. Edellinen kommentti oli muuten esimerkki siitä syrjäyttävästä puheesta, pois se sosiaalityöstä :)
Haluatko ymmärtää kommentini tahalteen väärin? Kyllä valitettavasti on niin, että käsittelemättömät asiat taustalla vaikuttavat tekemiimme havaintoihin maailmasta :) milloin sanoin, että minä päättäisin toisten voimavaroista? En kyllä mielestäni missään kohtaa, se täytyy jokaisen itse ymmärtää
Ja myös normaali lapsuus voi vaikuttaa negatiivisesti sosiaalityöntekijän havaintoihin, jolloin työntekijä ei ole lainkaan objektiivinen (tai kykene siihen), vaan heillä on (usein) juuri negatiiviset asenteet huono-osaisia ja köyhiä kohtaan. -eri
Sosiaalityöntekijäksi koulutetaan. Sen sijaan traumakokemukset ovat tutkitusti sellaisia, että niitä ei professiokoulutuksella korjata.
Miksi sinulla on jatkuvasti asenne, että trauma = ikuisesti rikki eikä korjattavissa?
Miksi sinä ajattelet, että professiokoulutus parantaisi paitsi omat traumasi myös muiden, koska luulet kokemustesi olevan niin ainutlaatuisia, että niitä ei voi kukaan opiskelemalla ymmärtää?
Eri, mutta kyllähän on eri asia tietää kuin ymmärtää. Voi tietää ongelmista ja lukea niistä, mutta on siltikin toinen juttu, jos on itse elänyt niitä. Sinänsä kumpikaan ei vielä kummastakaan tee hyvää sosiaalityöntekijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietitään sitä, miten paljon ihmisillä on ollut huonoja kokemuksia sossuista, niin ehkä olisi ihan hyväkin asia, että sinne menisi enemmän sisälle ihmisiä jotka ovat joutuneet kokemaan sosiaalityön huonon kohtelun? Ehkä sillä tavalla saataisiin parempaa palvelua, koska selkeästi tasapainoisessa lapsuudessa ollut henkilöt eivät kaikki ole siihen kyenneet.
Mistä voidaan tietää, kuinka moni nykyinen tai tässä 2000-luvulla ylipäätänsä työskennelleet sosiaalityöntekijät ovat eläneet sen kuuluisan ”täydellisen” lapsuuden. Mitä jos asia onkin toisinpäin ja ennen huonoissa oloissa olleet ”kostavat” tällä käytöksellä, mikä kohdistuu vääriin ihmsiin. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia...
Juuri oli valintakoemateriaalissa ihan juttua siitä, miten huono-osaiset nimenomaan hakevat paikkoihin auttamaan muita, koska nimenomaan tietävät millaista se on. Ei siellä ollut edes mainintaa, että olisi ollut jostain kostamisesta.
Mielstäni tässä vain tulee esille sinun negatiivinen asenne huono-osaisia kohtaan. Juuri tuollaiset pitäisi saada sosiaalityöstä pois!Tämä oli vaan hypoteettista pohdintaa, eikä liittynyt artikkeleihin mitenkään. Ei yksi tutkimus tarkoita, että jokin asia olisi fakta. Tarvitaan dataa hyvin paljon enemmän. Se miten muutama ihminen toimii, ei tarkoita, että kaikki toimii niin. Mielestäni persoona on kaikkein tärkein asia tässä, mutta myös kokemukset/ympäristö muokkaavat sitä.
Enemmän tutkimukset kuitenkin pohjautuvat sille, että huono-osaiset haluavat auttaa, ei kostaa. Sinä haluat esittää hypoteesejasi sen takia, että voit ylläpitää tätä kuvitelmaa, että huono-osainen on aina huono-osainen ja huono. Miksi muuten olisit heti esittämässä hypoteesia, jossa nimenomaan huono-osainen haluaa -kostaa- ja näin alistaa muita huono-osaisia?
Voi luoja... jos sen näin tulkitset niin selvä. Ja huono-osaiset voivat sitten ihan hyväksytysti syyttää parempituloisia kaikesta. Välillä hävettää, että pärjää hyvin ja elämä on kannatellut hyvin, koska sehän tarkoittaa, että olen ylimielinen, enkä kykene ajattelemaan muiden kannalta asioita... koska minähän olen vanhempani, heidän tulonsa ja lapsuuteni määritellyt?
Tuo asenteesi paistaa vielä enemmän tuossa tekstissäsi nyt esille. Varsinkin tuo lause "hyväksytysti syyttää parempituloisia kaikesta".
Harmittaa ihan hirveästi miten tälläiset ihmiset hakeutuu sosiaalityöhön.Kritisoi sitä, että muut ennakkoluuloisesti ajattelevat hänen hyvän taustan ja pärjäämisen myötä olevan epäempaattinen ja ylimielinen ja samaan hengenvetoon tuomitsee itse muut huonon taustan vuoksi vähintään epäobjektiivisiksi rikkonaisiksi ihmisiksi... koska hän ei ole vanhempiaan ja lapsuuttaan määritellyt ja häntä ei saa tuomita sen pohjalta mutta sama oikeus ei ilmeisesti koske muita? Etuoikeus ja uhriutuminen samassa paketissa.
Huoh... tarkoitin, että on hyvä ottaa huomioon, ettei tuo omia kokemuksiaan liian lähelle omaa työtä, mutta se aiheutti järjettömän p*skamyrskyn ja nyt olen muka sitä mieltä, että he olisivat ihmisinä huonompia. Epäobkektiivinen voi olla kuka vain....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että teidän kaltaiset ihmiset hakeneet sosiaalityötä opiskelemaan. O_o Ihmiset, jotka naureskelee muille, haukkuu, kommentoi ilkeästi ja pahantahtoisesti. Tajuatteko te edes, että millaiselle alalle olette hakeneet? Sosiaalityö on erittäin rankkaa ettekä voi todellakaan alkaa asiakkaita haukkumaan tai mollaamaan tiukan paikan tullen.
Huomaa, että moni hakenut pelkän palkan takia alalle, osalla teistä ei näytä olevan pienintäkään ripettä aidosta inhimillisyydestä tai aidosta palosta muuttaa epäinhimillisiä ja eriarvoistavia rakenteita sekä asettua heikomman puolelle. Tätä se teettää, kun mennään rahan perässä.
Palkka on oikeastaan huono suhteessa työn määrään ja sen rankkuuteen. Te, jotka rahan perässä hamuatte alalle, niin on ikäviä uutisia: moni tällainen henkilö lopettaa opiskelun, vaihtaa alaa tai kokeilee työelämää vähän aikaa, kunnes tajuaa mihin on tullut haettua.
Kannattaa nyt kunnolla miettiä mihin olette ryhtyneet itseäni kauhistuttaa ajatus kolleegoista, jotka käyttäytyvät näin.
Täällä on jo aiemmin ihmiset puhuneet tästä. Luulen, että sosiaalityö vetää tietyntyyppisiä narsisteja puoleensa, koska he pääsevät olemaan huono-osaisten "yläpuolella" ja siksi haluavat päästä kyseiseen ammattiin. Sen näkee näiden ihmisten vastauksissa täällä. Ei heitä kiinnosta se ala, vaan se asema (+ palkka) ja tuo asenne myös näkyy sosiaalityössä, ja miten asiakkaat kokevat saavansa huonoa apua.
Karsea ajatus vallanhimoisesta narsistista sosiaalityöntekijänä. Huhhuh. Tai jopa edunvalvojana. Onhan niitä, tiedän yhden.
Itselläni oli todella huono lapsuus ja jouduin juuri tuollaisen sosiaalityöntekijän asiakkaaksi, joten kai tuollaiset ihmiset ovat alalla aika yleisiä, mikä on surullista. Muistan, miten tämä sosiaalityöntekijä jatkuvasti oli sellainen ylimielinen ja, kun hän yritti työntää minua hakemaan siivousalalle tekemään töitä, niin hän ei edes uskonut minulla olevan huonoa selkää, kun kerroin. Piti sitten kertoa ihan vuosiluku, millon putosin hevosen selästä ja loukkasin pahasti selkäni, mutta silloinkin vain mulkoili ja oli jotenkin vihainen, kun kerroin hänen olevan väärässä.
Haluan itse sosiaalityöntekijäksi nimenomaan saadakseni tuollaisia työntekijöitä pois alalta, ja että nuoret ja vanhemmat saisivat parempaa tukea ja ohjausta omaan tilanteeseen, ei pelkästään matalapalkkahommiin työntämistä ja halveksintaa.Minä aloin sosiaalityöntekijäksi ilman omaa kokemusta sossuista. Mulla oli ehjä, välittävä ja tukeva lapsuudenkoti ja elämä on kantanut. Keski-iässä halusin akateemisen ihmisläheisen ammatin, jossa ei yt:t ole riski ja palkka on edes jotenkin kohtuullinen. Sossuna olen aika lepsu, ymmärrän monesti liikaa. Pitäisi olla jämäkämpi. Moni hakeutuu alalla parantaakseen itseään, sitä heikkoa lapsuuttaan tms. Ei ole minusta mihään ihanne, miten voi arvioida asiakkaan tilannetta, jos on itse rikki?
Onko tuo sinun asenne, että jos on huono lapsuus = aina rikki ja huono? Että sosiaalityötä voivat tehdä vain he, joilla on ollut täydellinen hyvä lapsuus?
Lähinnä tarkoitin, jos näitä asioita ei ole käsitellyt esim. terapian avulla tai jonkun muun. En jaksa uskoa, että kenenkään lapsuus olisi ollut aivan täydellinen, mutta lähtökohdat ehjässä perheessä kasvaneella ja alkoholismivanhempien kasvattamana ovat kuitenkin erittäin erilaiset. Nämä asiat vaikuttavat, vaikka itse ei sitä huomaisikaan tai yrittäisi asian vain sivuuttaa.
Eli alkoholin sävyttämästä lapsuudesta selvinnyt, vaativaa alaa opiskellut ei voi työssään olla ongelmanratkaisukykyinen, empaattinen ja asiallinen? Jaksaa henkisesti vaativaa alaa koska on jo selvinnyt vaikeista asioista aiemmin? Ok. Työssä on ongelma, jos suhtautuu muihin - sen sijaan että ottaisi heidät vastaan yksilöinä omine vahvuuksineen- heidän kokemuksien ja taustan deterministisinä toteuttajina. Se on ylimielistä ja alentavaa, etkä sinä päätä toisen voimavaroista, vaikka ne on hyvä huomioida. Se, että on kohdannut syviä vaikeuksia ja selättänyt ne, voi olla vahvempi pohja kuin se, ettei ole tietoa kuinka pärjää jos vaikeuksia joskus tulevaisuudessa tulee eteen, kuten kelle vain voi tulla. Edellinen kommentti oli muuten esimerkki siitä syrjäyttävästä puheesta, pois se sosiaalityöstä :)
Haluatko ymmärtää kommentini tahalteen väärin? Kyllä valitettavasti on niin, että käsittelemättömät asiat taustalla vaikuttavat tekemiimme havaintoihin maailmasta :) milloin sanoin, että minä päättäisin toisten voimavaroista? En kyllä mielestäni missään kohtaa, se täytyy jokaisen itse ymmärtää
Ja myös normaali lapsuus voi vaikuttaa negatiivisesti sosiaalityöntekijän havaintoihin, jolloin työntekijä ei ole lainkaan objektiivinen (tai kykene siihen), vaan heillä on (usein) juuri negatiiviset asenteet huono-osaisia ja köyhiä kohtaan. -eri
Sosiaalityöntekijäksi koulutetaan. Sen sijaan traumakokemukset ovat tutkitusti sellaisia, että niitä ei professiokoulutuksella korjata.
Miksi sinulla on jatkuvasti asenne, että trauma = ikuisesti rikki eikä korjattavissa?
Miksi sinä ajattelet, että professiokoulutus parantaisi paitsi omat traumasi myös muiden, koska luulet kokemustesi olevan niin ainutlaatuisia, että niitä ei voi kukaan opiskelemalla ymmärtää?
Miksi et vastannut kysymykseeni? Vai oliko tuo vastauksesi?
Kouluttautuminen ei tule poistamaan minun "traumojani" millään tavalla. En ole hakenut koulutukseen jotenkin lieventääkseni "traumojani". Haen koulutukseen, koska haluan muuttaa niitä vääryyksiä, jotka olen nähnyt itse tapahtuvan sosiaalityössä.
Ja voin sanoa, että sinun kaltaisesi ihmiset eivät voi ymmärtää vaikka kuinka paljon lukisit aiheesta. On kuitenkin onneksi hyvistä perheistä tulleita sosiaalityöntekijöitä, jotka kykenevät ymmärtämään, koska heillä ei ole sinun kaltaista ennakkoasennetta huono-osaisia kohtaan, joita haluat jatkuvasti halventaa. Olen täällä nähnyt jo muutaman tuollaisen positiivisesti kirjoittavan henkilön, joiden toivon pääsevän koulutukseen, koska heistä varmasti tulee todella hyviä ja rakastettuja sosiaalityöntekijöitä, joiden asiakkaat varmasti saavat apua ja tuntevat, että heitä ymmärretään ja että heistä välitetään... Ja ettei heidän menneisyys ole taakka, vaan historia, joita he voivat hyödyntää työssä, vapaa-ajalla tai missä tahansa.
Se on jännää, miten jatkuvasti haluat puhua siitä, miten minun menneisyyteni olisi opiskeluni tiellä, mutta luulen sinulla olevan enemmän käsittelemättömiä ongelmia lapsuudessasi (tai jossain elämäsi vaiheessa), kuin minulla. Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa jos pääset opiskelemaan pysyt päästämään irti noista ennakkoasenteista ja ottamaan tulevat asiakkaat avoimin sylin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa väitellä tulevien sosiaalityöntekijöiden taustoista, niitä on yhtä monta kuin työntekijääkin ja siihen millainen kukin työssään on vaikuttaa monet muutkin asiat eikä yhden tekijän perusteella voi päätellä mitään siitä millainen kukin tulee olemaan. Tähdätään mieluummin siihen että kukin tulee parhaaksi sosiaalityöntekijäksi omine vahvuuksineen ja omalle paikalleen ja siinä auttaa enemmän se että ei väitellä kuka on hyvä ja kuka huono, vaan se että hyväksytään että jokainen on erilainen ja siitä lähtökohdasta voidaan vaikka yhdessä miettiä mihin kukin parhaiten sopisi. Mä uskon että sekä hyvästä että huonosta taustasta tuleva voi tulla hyväksi sosiaalityöntekijäksi, ehkä vähän eri tavoin suuntautuneita, mutta se ei välttämättä ole mikään huono asia.
Näinpä ja jos jollain on kokemus ”huonosta” sosiaalityöntekijästä niin ehkä teidän kohdalle osui itselle ei niin sopiva henkilö.
Minulla oli nuorena sossu, joka mm. nimitteli minua. Ehkä sitten on asiakkaita, joille törkeästi käyttäytyvä sossu on sopiva henkilö? Sossu ei ole mikään pyhimys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietitään sitä, miten paljon ihmisillä on ollut huonoja kokemuksia sossuista, niin ehkä olisi ihan hyväkin asia, että sinne menisi enemmän sisälle ihmisiä jotka ovat joutuneet kokemaan sosiaalityön huonon kohtelun? Ehkä sillä tavalla saataisiin parempaa palvelua, koska selkeästi tasapainoisessa lapsuudessa ollut henkilöt eivät kaikki ole siihen kyenneet.
Mistä voidaan tietää, kuinka moni nykyinen tai tässä 2000-luvulla ylipäätänsä työskennelleet sosiaalityöntekijät ovat eläneet sen kuuluisan ”täydellisen” lapsuuden. Mitä jos asia onkin toisinpäin ja ennen huonoissa oloissa olleet ”kostavat” tällä käytöksellä, mikä kohdistuu vääriin ihmsiin. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia...
Juuri oli valintakoemateriaalissa ihan juttua siitä, miten huono-osaiset nimenomaan hakevat paikkoihin auttamaan muita, koska nimenomaan tietävät millaista se on. Ei siellä ollut edes mainintaa, että olisi ollut jostain kostamisesta.
Mielstäni tässä vain tulee esille sinun negatiivinen asenne huono-osaisia kohtaan. Juuri tuollaiset pitäisi saada sosiaalityöstä pois!Tämä oli vaan hypoteettista pohdintaa, eikä liittynyt artikkeleihin mitenkään. Ei yksi tutkimus tarkoita, että jokin asia olisi fakta. Tarvitaan dataa hyvin paljon enemmän. Se miten muutama ihminen toimii, ei tarkoita, että kaikki toimii niin. Mielestäni persoona on kaikkein tärkein asia tässä, mutta myös kokemukset/ympäristö muokkaavat sitä.
Enemmän tutkimukset kuitenkin pohjautuvat sille, että huono-osaiset haluavat auttaa, ei kostaa. Sinä haluat esittää hypoteesejasi sen takia, että voit ylläpitää tätä kuvitelmaa, että huono-osainen on aina huono-osainen ja huono. Miksi muuten olisit heti esittämässä hypoteesia, jossa nimenomaan huono-osainen haluaa -kostaa- ja näin alistaa muita huono-osaisia?
Voi luoja... jos sen näin tulkitset niin selvä. Ja huono-osaiset voivat sitten ihan hyväksytysti syyttää parempituloisia kaikesta. Välillä hävettää, että pärjää hyvin ja elämä on kannatellut hyvin, koska sehän tarkoittaa, että olen ylimielinen, enkä kykene ajattelemaan muiden kannalta asioita... koska minähän olen vanhempani, heidän tulonsa ja lapsuuteni määritellyt?
Tuo asenteesi paistaa vielä enemmän tuossa tekstissäsi nyt esille. Varsinkin tuo lause "hyväksytysti syyttää parempituloisia kaikesta".
Harmittaa ihan hirveästi miten tälläiset ihmiset hakeutuu sosiaalityöhön.Kritisoi sitä, että muut ennakkoluuloisesti ajattelevat hänen hyvän taustan ja pärjäämisen myötä olevan epäempaattinen ja ylimielinen ja samaan hengenvetoon tuomitsee itse muut huonon taustan vuoksi vähintään epäobjektiivisiksi rikkonaisiksi ihmisiksi... koska hän ei ole vanhempiaan ja lapsuuttaan määritellyt ja häntä ei saa tuomita sen pohjalta mutta sama oikeus ei ilmeisesti koske muita? Etuoikeus ja uhriutuminen samassa paketissa.
Huoh... tarkoitin, että on hyvä ottaa huomioon, ettei tuo omia kokemuksiaan liian lähelle omaa työtä, mutta se aiheutti järjettömän p*skamyrskyn ja nyt olen muka sitä mieltä, että he olisivat ihmisinä huonompia. Epäobkektiivinen voi olla kuka vain....
Missään vaiheessa en myöskään väittänyt, että joku menisi automaattisesti rikki jostain huonosta kokemuksesta, kun nimenomaan sanoin, että ihmiset reagoivat eri tavalla eri asioihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että teidän kaltaiset ihmiset hakeneet sosiaalityötä opiskelemaan. O_o Ihmiset, jotka naureskelee muille, haukkuu, kommentoi ilkeästi ja pahantahtoisesti. Tajuatteko te edes, että millaiselle alalle olette hakeneet? Sosiaalityö on erittäin rankkaa ettekä voi todellakaan alkaa asiakkaita haukkumaan tai mollaamaan tiukan paikan tullen.
Huomaa, että moni hakenut pelkän palkan takia alalle, osalla teistä ei näytä olevan pienintäkään ripettä aidosta inhimillisyydestä tai aidosta palosta muuttaa epäinhimillisiä ja eriarvoistavia rakenteita sekä asettua heikomman puolelle. Tätä se teettää, kun mennään rahan perässä.
Palkka on oikeastaan huono suhteessa työn määrään ja sen rankkuuteen. Te, jotka rahan perässä hamuatte alalle, niin on ikäviä uutisia: moni tällainen henkilö lopettaa opiskelun, vaihtaa alaa tai kokeilee työelämää vähän aikaa, kunnes tajuaa mihin on tullut haettua.
Kannattaa nyt kunnolla miettiä mihin olette ryhtyneet itseäni kauhistuttaa ajatus kolleegoista, jotka käyttäytyvät näin.
Täällä on jo aiemmin ihmiset puhuneet tästä. Luulen, että sosiaalityö vetää tietyntyyppisiä narsisteja puoleensa, koska he pääsevät olemaan huono-osaisten "yläpuolella" ja siksi haluavat päästä kyseiseen ammattiin. Sen näkee näiden ihmisten vastauksissa täällä. Ei heitä kiinnosta se ala, vaan se asema (+ palkka) ja tuo asenne myös näkyy sosiaalityössä, ja miten asiakkaat kokevat saavansa huonoa apua.
Karsea ajatus vallanhimoisesta narsistista sosiaalityöntekijänä. Huhhuh. Tai jopa edunvalvojana. Onhan niitä, tiedän yhden.
Itselläni oli todella huono lapsuus ja jouduin juuri tuollaisen sosiaalityöntekijän asiakkaaksi, joten kai tuollaiset ihmiset ovat alalla aika yleisiä, mikä on surullista. Muistan, miten tämä sosiaalityöntekijä jatkuvasti oli sellainen ylimielinen ja, kun hän yritti työntää minua hakemaan siivousalalle tekemään töitä, niin hän ei edes uskonut minulla olevan huonoa selkää, kun kerroin. Piti sitten kertoa ihan vuosiluku, millon putosin hevosen selästä ja loukkasin pahasti selkäni, mutta silloinkin vain mulkoili ja oli jotenkin vihainen, kun kerroin hänen olevan väärässä.
Haluan itse sosiaalityöntekijäksi nimenomaan saadakseni tuollaisia työntekijöitä pois alalta, ja että nuoret ja vanhemmat saisivat parempaa tukea ja ohjausta omaan tilanteeseen, ei pelkästään matalapalkkahommiin työntämistä ja halveksintaa.Minä aloin sosiaalityöntekijäksi ilman omaa kokemusta sossuista. Mulla oli ehjä, välittävä ja tukeva lapsuudenkoti ja elämä on kantanut. Keski-iässä halusin akateemisen ihmisläheisen ammatin, jossa ei yt:t ole riski ja palkka on edes jotenkin kohtuullinen. Sossuna olen aika lepsu, ymmärrän monesti liikaa. Pitäisi olla jämäkämpi. Moni hakeutuu alalla parantaakseen itseään, sitä heikkoa lapsuuttaan tms. Ei ole minusta mihään ihanne, miten voi arvioida asiakkaan tilannetta, jos on itse rikki?
Onko tuo sinun asenne, että jos on huono lapsuus = aina rikki ja huono? Että sosiaalityötä voivat tehdä vain he, joilla on ollut täydellinen hyvä lapsuus?
Lähinnä tarkoitin, jos näitä asioita ei ole käsitellyt esim. terapian avulla tai jonkun muun. En jaksa uskoa, että kenenkään lapsuus olisi ollut aivan täydellinen, mutta lähtökohdat ehjässä perheessä kasvaneella ja alkoholismivanhempien kasvattamana ovat kuitenkin erittäin erilaiset. Nämä asiat vaikuttavat, vaikka itse ei sitä huomaisikaan tai yrittäisi asian vain sivuuttaa.
Eli alkoholin sävyttämästä lapsuudesta selvinnyt, vaativaa alaa opiskellut ei voi työssään olla ongelmanratkaisukykyinen, empaattinen ja asiallinen? Jaksaa henkisesti vaativaa alaa koska on jo selvinnyt vaikeista asioista aiemmin? Ok. Työssä on ongelma, jos suhtautuu muihin - sen sijaan että ottaisi heidät vastaan yksilöinä omine vahvuuksineen- heidän kokemuksien ja taustan deterministisinä toteuttajina. Se on ylimielistä ja alentavaa, etkä sinä päätä toisen voimavaroista, vaikka ne on hyvä huomioida. Se, että on kohdannut syviä vaikeuksia ja selättänyt ne, voi olla vahvempi pohja kuin se, ettei ole tietoa kuinka pärjää jos vaikeuksia joskus tulevaisuudessa tulee eteen, kuten kelle vain voi tulla. Edellinen kommentti oli muuten esimerkki siitä syrjäyttävästä puheesta, pois se sosiaalityöstä :)
Haluatko ymmärtää kommentini tahalteen väärin? Kyllä valitettavasti on niin, että käsittelemättömät asiat taustalla vaikuttavat tekemiimme havaintoihin maailmasta :) milloin sanoin, että minä päättäisin toisten voimavaroista? En kyllä mielestäni missään kohtaa, se täytyy jokaisen itse ymmärtää
Ja myös normaali lapsuus voi vaikuttaa negatiivisesti sosiaalityöntekijän havaintoihin, jolloin työntekijä ei ole lainkaan objektiivinen (tai kykene siihen), vaan heillä on (usein) juuri negatiiviset asenteet huono-osaisia ja köyhiä kohtaan. -eri
Itseasiassa _kukaan_ ei koskaan pysty olemaan täysin objektiivinen, kaikki tarkastelevat aina maailmaa omasta viitekehyksestään. Jos kuvittelee muuta, tekee muille todennäköisesti haittaa, koska tällöin ei ole kykyä tarkastella toimintansa vaikuttimia realistiselta pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että teidän kaltaiset ihmiset hakeneet sosiaalityötä opiskelemaan. O_o Ihmiset, jotka naureskelee muille, haukkuu, kommentoi ilkeästi ja pahantahtoisesti. Tajuatteko te edes, että millaiselle alalle olette hakeneet? Sosiaalityö on erittäin rankkaa ettekä voi todellakaan alkaa asiakkaita haukkumaan tai mollaamaan tiukan paikan tullen.
Huomaa, että moni hakenut pelkän palkan takia alalle, osalla teistä ei näytä olevan pienintäkään ripettä aidosta inhimillisyydestä tai aidosta palosta muuttaa epäinhimillisiä ja eriarvoistavia rakenteita sekä asettua heikomman puolelle. Tätä se teettää, kun mennään rahan perässä.
Palkka on oikeastaan huono suhteessa työn määrään ja sen rankkuuteen. Te, jotka rahan perässä hamuatte alalle, niin on ikäviä uutisia: moni tällainen henkilö lopettaa opiskelun, vaihtaa alaa tai kokeilee työelämää vähän aikaa, kunnes tajuaa mihin on tullut haettua.
Kannattaa nyt kunnolla miettiä mihin olette ryhtyneet itseäni kauhistuttaa ajatus kolleegoista, jotka käyttäytyvät näin.
Täällä on jo aiemmin ihmiset puhuneet tästä. Luulen, että sosiaalityö vetää tietyntyyppisiä narsisteja puoleensa, koska he pääsevät olemaan huono-osaisten "yläpuolella" ja siksi haluavat päästä kyseiseen ammattiin. Sen näkee näiden ihmisten vastauksissa täällä. Ei heitä kiinnosta se ala, vaan se asema (+ palkka) ja tuo asenne myös näkyy sosiaalityössä, ja miten asiakkaat kokevat saavansa huonoa apua.
Karsea ajatus vallanhimoisesta narsistista sosiaalityöntekijänä. Huhhuh. Tai jopa edunvalvojana. Onhan niitä, tiedän yhden.
Itselläni oli todella huono lapsuus ja jouduin juuri tuollaisen sosiaalityöntekijän asiakkaaksi, joten kai tuollaiset ihmiset ovat alalla aika yleisiä, mikä on surullista. Muistan, miten tämä sosiaalityöntekijä jatkuvasti oli sellainen ylimielinen ja, kun hän yritti työntää minua hakemaan siivousalalle tekemään töitä, niin hän ei edes uskonut minulla olevan huonoa selkää, kun kerroin. Piti sitten kertoa ihan vuosiluku, millon putosin hevosen selästä ja loukkasin pahasti selkäni, mutta silloinkin vain mulkoili ja oli jotenkin vihainen, kun kerroin hänen olevan väärässä.
Haluan itse sosiaalityöntekijäksi nimenomaan saadakseni tuollaisia työntekijöitä pois alalta, ja että nuoret ja vanhemmat saisivat parempaa tukea ja ohjausta omaan tilanteeseen, ei pelkästään matalapalkkahommiin työntämistä ja halveksintaa.Minä aloin sosiaalityöntekijäksi ilman omaa kokemusta sossuista. Mulla oli ehjä, välittävä ja tukeva lapsuudenkoti ja elämä on kantanut. Keski-iässä halusin akateemisen ihmisläheisen ammatin, jossa ei yt:t ole riski ja palkka on edes jotenkin kohtuullinen. Sossuna olen aika lepsu, ymmärrän monesti liikaa. Pitäisi olla jämäkämpi. Moni hakeutuu alalla parantaakseen itseään, sitä heikkoa lapsuuttaan tms. Ei ole minusta mihään ihanne, miten voi arvioida asiakkaan tilannetta, jos on itse rikki?
Onko tuo sinun asenne, että jos on huono lapsuus = aina rikki ja huono? Että sosiaalityötä voivat tehdä vain he, joilla on ollut täydellinen hyvä lapsuus?
Lähinnä tarkoitin, jos näitä asioita ei ole käsitellyt esim. terapian avulla tai jonkun muun. En jaksa uskoa, että kenenkään lapsuus olisi ollut aivan täydellinen, mutta lähtökohdat ehjässä perheessä kasvaneella ja alkoholismivanhempien kasvattamana ovat kuitenkin erittäin erilaiset. Nämä asiat vaikuttavat, vaikka itse ei sitä huomaisikaan tai yrittäisi asian vain sivuuttaa.
Eli alkoholin sävyttämästä lapsuudesta selvinnyt, vaativaa alaa opiskellut ei voi työssään olla ongelmanratkaisukykyinen, empaattinen ja asiallinen? Jaksaa henkisesti vaativaa alaa koska on jo selvinnyt vaikeista asioista aiemmin? Ok. Työssä on ongelma, jos suhtautuu muihin - sen sijaan että ottaisi heidät vastaan yksilöinä omine vahvuuksineen- heidän kokemuksien ja taustan deterministisinä toteuttajina. Se on ylimielistä ja alentavaa, etkä sinä päätä toisen voimavaroista, vaikka ne on hyvä huomioida. Se, että on kohdannut syviä vaikeuksia ja selättänyt ne, voi olla vahvempi pohja kuin se, ettei ole tietoa kuinka pärjää jos vaikeuksia joskus tulevaisuudessa tulee eteen, kuten kelle vain voi tulla. Edellinen kommentti oli muuten esimerkki siitä syrjäyttävästä puheesta, pois se sosiaalityöstä :)
Haluatko ymmärtää kommentini tahalteen väärin? Kyllä valitettavasti on niin, että käsittelemättömät asiat taustalla vaikuttavat tekemiimme havaintoihin maailmasta :) milloin sanoin, että minä päättäisin toisten voimavaroista? En kyllä mielestäni missään kohtaa, se täytyy jokaisen itse ymmärtää
Ja myös normaali lapsuus voi vaikuttaa negatiivisesti sosiaalityöntekijän havaintoihin, jolloin työntekijä ei ole lainkaan objektiivinen (tai kykene siihen), vaan heillä on (usein) juuri negatiiviset asenteet huono-osaisia ja köyhiä kohtaan. -eri
Sosiaalityöntekijäksi koulutetaan. Sen sijaan traumakokemukset ovat tutkitusti sellaisia, että niitä ei professiokoulutuksella korjata.
Miksi sinulla on jatkuvasti asenne, että trauma = ikuisesti rikki eikä korjattavissa?
Miksi sinä ajattelet, että professiokoulutus parantaisi paitsi omat traumasi myös muiden, koska luulet kokemustesi olevan niin ainutlaatuisia, että niitä ei voi kukaan opiskelemalla ymmärtää?
Miksi et vastannut kysymykseeni? Vai oliko tuo vastauksesi?
Kouluttautuminen ei tule poistamaan minun "traumojani" millään tavalla. En ole hakenut koulutukseen jotenkin lieventääkseni "traumojani". Haen koulutukseen, koska haluan muuttaa niitä vääryyksiä, jotka olen nähnyt itse tapahtuvan sosiaalityössä.
Ja voin sanoa, että sinun kaltaisesi ihmiset eivät voi ymmärtää vaikka kuinka paljon lukisit aiheesta. On kuitenkin onneksi hyvistä perheistä tulleita sosiaalityöntekijöitä, jotka kykenevät ymmärtämään, koska heillä ei ole sinun kaltaista ennakkoasennetta huono-osaisia kohtaan, joita haluat jatkuvasti halventaa. Olen täällä nähnyt jo muutaman tuollaisen positiivisesti kirjoittavan henkilön, joiden toivon pääsevän koulutukseen, koska heistä varmasti tulee todella hyviä ja rakastettuja sosiaalityöntekijöitä, joiden asiakkaat varmasti saavat apua ja tuntevat, että heitä ymmärretään ja että heistä välitetään... Ja ettei heidän menneisyys ole taakka, vaan historia, joita he voivat hyödyntää työssä, vapaa-ajalla tai missä tahansa.Se on jännää, miten jatkuvasti haluat puhua siitä, miten minun menneisyyteni olisi opiskeluni tiellä, mutta luulen sinulla olevan enemmän käsittelemättömiä ongelmia lapsuudessasi (tai jossain elämäsi vaiheessa), kuin minulla. Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa jos pääset opiskelemaan pysyt päästämään irti noista ennakkoasenteista ja ottamaan tulevat asiakkaat avoimin sylin vastaan.
Se ymmärtäminen ja välittäminen kun ei aina sosiaalityössä ole se mitä sen tehtävän hoitaminen vaatii. Esimerkiksi lastensuojelussa joudutaan tekemään välillä rajujakin ratkaisuja, joissa asiakkaan ymmärtäminen ei ole keskiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa vastata tuohon ylipitkään ketjuun, joten vastaan tähän.
Ymmärtäminen ja välittäminen on tärkeää myös lastensuojelussa. Jos osaa ajatella edes hitusen huostaanottotapauksessa myös vanhempien kannalta asiaa, puhua näin paremmin ja toimia oikein, huostaanotto voi mennä huomattavasti paremmin myös lapsenkin kannalta ja olla vähemmän traumatisoiva, kuin että mennään sisälle, otetaan lapsi ja lähdetään. Tapaukset ovat aina erilaisia ja jos sosiaalityöntekijöillä on erilaisia menneisyyksiä, voi esille tulla myös erilaisia ja uusia toimivampia tapoja toimia lastensuojelussakin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vastata tuohon ylipitkään ketjuun, joten vastaan tähän.
Ymmärtäminen ja välittäminen on tärkeää myös lastensuojelussa. Jos osaa ajatella edes hitusen huostaanottotapauksessa myös vanhempien kannalta asiaa, puhua näin paremmin ja toimia oikein, huostaanotto voi mennä huomattavasti paremmin myös lapsenkin kannalta ja olla vähemmän traumatisoiva, kuin että mennään sisälle, otetaan lapsi ja lähdetään. Tapaukset ovat aina erilaisia ja jos sosiaalityöntekijöillä on erilaisia menneisyyksiä, voi esille tulla myös erilaisia ja uusia toimivampia tapoja toimia lastensuojelussakin.
Jos meillä olisi maailma, jossa puhumalla ja empatialla pärjää niin eihän meillä olisi huostaanottoja. Mutta meillä on maailma, jossa esiintyy esimerkikis psykooseja, vaikeita päihdeongelmia, persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaisuutta, monisukupolvista huono-osaisuutta, epäluottamusta viranomaisiin ja auttajiin jne. Jokaiseen huostaanottoon sisältyy myös lukemattomia vanhempien tapaamisia, yrityksiä keskustella, työskennellä, löytää muita ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kannata tuota alaa valita. Itse jaksoin 3 vuotta, aivan ylivoimaisen veemäistä. Asiakkaat tulivat mukanaan muovisäkillinen laskuja. Väistelivät vastuutaan, hoida sä, emmä jaksa enkä osaa, sähän saat palkkaakin siitä yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vastata tuohon ylipitkään ketjuun, joten vastaan tähän.
Ymmärtäminen ja välittäminen on tärkeää myös lastensuojelussa. Jos osaa ajatella edes hitusen huostaanottotapauksessa myös vanhempien kannalta asiaa, puhua näin paremmin ja toimia oikein, huostaanotto voi mennä huomattavasti paremmin myös lapsenkin kannalta ja olla vähemmän traumatisoiva, kuin että mennään sisälle, otetaan lapsi ja lähdetään. Tapaukset ovat aina erilaisia ja jos sosiaalityöntekijöillä on erilaisia menneisyyksiä, voi esille tulla myös erilaisia ja uusia toimivampia tapoja toimia lastensuojelussakin.
Jos meillä olisi maailma, jossa puhumalla ja empatialla pärjää niin eihän meillä olisi huostaanottoja. Mutta meillä on maailma, jossa esiintyy esimerkikis psykooseja, vaikeita päihdeongelmia, persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaisuutta, monisukupolvista huono-osaisuutta, epäluottamusta viranomaisiin ja auttajiin jne. Jokaiseen huostaanottoon sisältyy myös lukemattomia vanhempien tapaamisia, yrityksiä keskustella, työskennellä, löytää muita ratkaisuja.
Eikä kukaan väittänytkään, ettei huostaanottoja olisi. Mutta maailmassa on vältytty monilta sodilta sen takia, että on pyritty puhumaan ja ymmärtämään, mutta yhä niitä sotia kuitenkin on. Sosiaalityöntekijöiden ei pidä muuttua kylmiksi ja epäempaattisiksi asiakkaitaan kohtaan, koska tämä taas saa asiakkaat puolustuskannalle mikä taas luo hysteerisen tilanteen lapsen ympärille. Kuten sanoin, tilanteita on erilaisia, mutta ymmärtämisellä ja kyvyllä olla toisen asemassa ja näin puhua/toimia pääsee pidemmälle, ja auttaa myös huostaanotettavaa lasta. Esimerkiksi huostaanotettu lapsi voi ja painotan nyt että VOI ymmärtää samassa tlanteessa olevaa lasta ja näin antaa tälle uudenlaista tukea, mikä joko toimii tai ei toimi. Ei välttämättä.
Moi, onko teillä miten tietoa et onko mahdollista työllistyä päihderiippuvaisten parissa sosiaalityöntekijänä? Kiinnostaisi konkreettisesti auttaa jotenkin.
Minä ottaisin paljon mielummin sossun joka on itse ollut sossun asiakkaana. Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo. Esim. psykoterapeutitkin käyvät itse läpi pykoterapian ennen luvan myöntämistä. Jos sossuna toimii keskiluokkainen -tai vielä pahempaa, joku perijä, niin kyllähän sen tietää miten pihalla se on niistä sen asiakkaan ongelmista ja siitä todellisuudesta jossa se asiakas elää. Oli sitten lukenut esim asunnottomuudesta tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin paljon mielummin sossun joka on itse ollut sossun asiakkaana. Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo. Esim. psykoterapeutitkin käyvät itse läpi pykoterapian ennen luvan myöntämistä. Jos sossuna toimii keskiluokkainen -tai vielä pahempaa, joku perijä, niin kyllähän sen tietää miten pihalla se on niistä sen asiakkaan ongelmista ja siitä todellisuudesta jossa se asiakas elää. Oli sitten lukenut esim asunnottomuudesta tai ei.
Käyvät psykoterapiassa, jolla testataan, että heillä ei ole itsellä suurempia ongelmia/traumoja
Vierailija kirjoitti:
En jaksa vastata tuohon ylipitkään ketjuun, joten vastaan tähän.
Ymmärtäminen ja välittäminen on tärkeää myös lastensuojelussa. Jos osaa ajatella edes hitusen huostaanottotapauksessa myös vanhempien kannalta asiaa, puhua näin paremmin ja toimia oikein, huostaanotto voi mennä huomattavasti paremmin myös lapsenkin kannalta ja olla vähemmän traumatisoiva, kuin että mennään sisälle, otetaan lapsi ja lähdetään. Tapaukset ovat aina erilaisia ja jos sosiaalityöntekijöillä on erilaisia menneisyyksiä, voi esille tulla myös erilaisia ja uusia toimivampia tapoja toimia lastensuojelussakin.
Samaa mieltä. Ja lastensuojelussa olisi hyvä ymmärtää lapsen tilannetta ja välittää tarpeeksi toimiakseen, kyseessähän ei nimenomaan ole epäkelpojen vanhempien rankaisutoimi, vaan lapsen tarpeiden turvaaminen. Tämän ymmärtäminen ei vaadi kovuutta vaan inhimillisyyttä. Lisäksi on huomioitava lapsen asema, lojaliteetti ja välittäminen vanhempiaan kohtaan. Pääasiallinen tarkoitus ei ole rikkoa tai käyttää valtaa armotta kovalla kädellä, vaan parantaa yksilöiden ja perheiden tilanteita.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Miksi sinä ajattelet, että professiokoulutus parantaisi paitsi omat traumasi myös muiden, koska luulet kokemustesi olevan niin ainutlaatuisia, että niitä ei voi kukaan opiskelemalla ymmärtää?