Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityö pääsykokeet 2020
24.03.2020 |
Onkos täällä ketään, joka on hakemassa sosiaalityötä opiskelemaan tai ketään joka opiskelee alaa paraikaa, tai jo valmistunut? Kaipailisin kokemuksia ja vinkkejä pääsykokeisiin. Vielä ei ole materiaaleja julkaistu (tulee vasta 30.4.), mutta olisiko jotain mitä voisi jo nyt alkaa preppailemaan?
Tämä on mulle ensimmäinen hakukerta ja haluaisin niin kovasti päästä sisään. Haen itse tampereelle, jyväskylään, kuopioon sekä turkuun. Monessa paikassa lukee, että lappiin kaikista helpoin päästä, mutta en itse ole ehkä valmis sinne muuttamaan...
Tässä ketjussa voitais tosiaan jaella vinkkejä, kokemuksia, tsemppejä sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen tuleviin pääsykokeisiin.
Kommentit (2052)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaisuuskiintiöt ja todistusvalinta pitäisi tulevaisuudessa poistaa kokonaan ja kaikki hakijat valita pääsykokeella. Nyt on tietysti poikkeusolot, joten normaali ei päde. Kaikkien toisen asteen tutkinnolla hakevien hakukelpoisten pitäisi olla kuitenkin samalla viivalla hakiessaan. Ymmärrän kyllä, mitä todistusvalinnoilla ja kiintiöillä haetaan, mutta reilua se ei ole, eikä todellakaan tasa-arvoista.
Ei onnistu. Valtiovalta on jo vuosia sitten linjannut että korkeakoulujen tulee ottaa paperivalinta entistä enemmän käyttöön. Tätä perustellaan sillä, etä halutaan opiskelijat nuorempina aloittamaan korkeakouluopinnot ja myös valmistumaan työelämään nopeammin ja nuorempina. Tämä päätös on tehty jo useita hallituksia sitten ja olisihan se muutettu jos poliitttista halua olisi ollut. Yliopistot ja korkeakoulut eivät tätä ole päättäneet. Jonkin verran (pieni) tulee ottaa sisään pääsykokeella esim. ei-ylioppilaita.
Usein tunnutaan unohtavan, että tasosta riippumatta vain pieni osa voi saada ylioppilaskirjoituksista l:n. Vaikka osallistujat saisivat aikaan kiitettävän suorituksen, eivät kaikki saisi l. Ylioppilaskirjoitukset eivät oikeasti mittaa todellista osaamista, vaan osaamista suhteessa muihin ja aina joku saa hylätyn,tasosta riippumatta. Haussila käyrä on todella julmaa ja sen käytöstä pitäisi luopua oikeudenmukaisuuden parantamiseksi ja mitata oikeaa osaamista. Lisäksi on myös hyvin ristiriitaista, mutta pitäisi nuorena mennä vain sinne, mihin pääsee ja olla sitten tällä tutkinnolla koko elämä samalla kun puhutaan elinikäisestä oppimisesta, kaikenlaisista muutoksista ja pakotetusta joustamisesta, siitä, kuinka huono on jos on "väärä" koulutus ja pitää hankkia uusi. Sitten ei kuitenkaan saisi opiskella enää uutta ja on huono kun jää työttömäksi, vaikka työtä ei ole. Työttömien kouluttaminen pakolla lähihoitajiksi kun muutakaan ei myöskään ole tähän ratkaisu.
Olen itse samaa mieltä ainakin tuosta ylioppilas-käyrästä. Esimerkiksi englannissa tuo osaamisen pitää olla ihan järkyttävän hyvää, jotta voi saada L:n, kun taas esimeriksi kursseilla voi saada 10 vähemmillä pisteillä. Noissa kaikissa pitäisi olla pistemäärät, jotka pitää ylittää, jotta voi saada sitten sen L:n tai M:n, ja niiden ei pitäisi perustua niihin % juttuihin.
Mutta olen kuitenkin erimieltä sen suhteen, ettei esimerkiksi pitäisi olla ensikertalaisuuksia tai todistusvalintoja. Mielestäni sen pitäisi vaikuttaa, jos on käynyt lukion hyvin. Samalla tavalla se todistus vaikuttaa, kun haetaan ylä-asteelta lukioon ja ammattikouluun, miksi ei siis yliopistoihin ja ammattikorkeaan?
Ja myös tuo ensikertalaisuus laittaa nyt ihmiset miettimään tarkalleen sitä, mitä haluavat tehdä. Jos eivät ole varmoja, niin sitten välivuosi + ammattipsykologi. Mielestäni on myös hyvä vanhempien tulla avuksi ammatin valinnassa ja kertoa lapsille, että kannattaa aina miettiä työllistymistä ja tuollaista, kun valitsee ammattia.
On ollut jo pitkään ongelmana se, että monet opiskelijat opiskelee uusia ammatteja ihan vaan opiskeleisen ilosta samalla vieden muilta paikkoja.
Niin, mutta yhä edelleen tulee välivuosia kun tavoitellaan yhä ja samaa mahdotonta opiskelupaikkaa, johon ei pääse. Kyllähän pitää olla oikeus opiskella uusi tutkinto, jos vanha onkin "hyödytön". Itse olen siis joutunut luopumaan haaveista unelmien opiskelupaikasta, koska en olisi ikinä päässyt huolen huono. Olen suorittanut kuitenkin koulutuksen, jolla en saa töitä ja toiveissa on järkevämpi koulutus, mutta hakeminen sellaiseen olisi aivan turhaa, koska en millään pääsisi. Minulla on AMK-tutkinto ja toinen AMK-tutkinto tai maisteritutkinto olisi joskus toiveissa. Myönnän toki huonon todistukseni ja sen, että lukiossa ja kirjoituksissa olisi pitänyt pärjätä paremmin. Omana aikanani ei ollut vielä ainereaalin ja se harmittaa. Jos olisi ollut, olisin kirjoittanut useamman reaalikokeen, enkä kielistä muuta kuin pakolliset. Todistus olisi varmasti nykyistä parempi.
Jos hakee alalle, johon on mahdoton päästä omilla taidoilla ja kyvyillä, niin ei ensikertalaisuudet ja todistusvalinnat siihen vaikuta lainkaan. Esimerkiksi vaikka itse haluaisin olla lääkäri en kuitenkaan alalle hae, koska tiedän itsekkin omien kykyjen olevan rajalliset, eikä todistuskaan riitä. Jos parin vuoden yrittämisellä ei ole päässyt edes lähellekkään ensimmäistä varasijaa, niin silloin pyrkii alalle, johon oma osaaminen on liian alhaista.
Mutta siis yhä edelleen on niitä, jotka eivät käsitä tuota ja silti jatkavat hakemista yhteen ja samaan. Erityisesti tuosta psykologiaa käsittelevästä keskustelusta löytyy selvästi tuollaisia. Kuten sanoin jo aikaisemmin itse tajusin aika pian huonoiteni ja hain huonompaan kouluun, johon sitten heti pääsinkin. En ole päässyt edes AMK:ssa, mutta naapurikaupungissa edes pääsin. En myöskään ilmeisestikään koskaan pääse Helsingin yliopistoon, vaikka se suuri unelmani onkin. Minulla on siis vain naapurikaupungissa suoritettu huonoksi toteamani AMK-tutkinto ja toivon voivani opiskella lisää,koska olen työtön. Samalla tiedän kyllä, että jo opiskelemaan pääsy äärimmäisen vaikeaa. Työttömänä en myöskään halua joutua TE-toimiston pakottamana lähihoitajakoulutukseen.
Suosittelen TE-toimiston ammattipsykologia! Siellä voisi olla aika hyvin tietoa mihin omilla kyvyillä ja osaamisella voisi päästä ja mikä vastaisi omaa mielenkiintoa myös
Tuosta ei ole mitään hyötyä. Kokemusta on siitäkin. Samoja asioita siellä pitää jauhaa ilman, että saa vastauksia mihinkään.
Mitä tuloksia sait niistä testeistä?
En enää muista, mutta jotain todella ympäripyöreää. Ei siis todellakaan selkeää vastausta, mikä ala sopii ja mikä ei. Sitten kun sanoin suoraan, että tästä ei ole mitään hyötyä niin ammatinvalintapsykologi suuttui ja haukkui minua hankalaksi. Vihjaili myös minulla olevan paljon ongelmia ja että en pysty korkeakouluopintoihin,joista siis jo silloin haaveilin. Oikeasti aivan turhia tuollaiset palvelut ja minulla on siis nykyään AMK-tutkinto ja avoimessa suoritettuja yliopisto-opintoja, yksistä perusopinnoista paras arvosana.
Eli kävit todella kauan sitten ammattipsykologilla. Käyppä uudelleen ja avoini mielin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne katosi amk valintakoe 2020 keskustelu?
Piti kirjoittaa avoimin mielin! Sori typot, siivoan tässä samalla niin aivot on vähän narikassa.
AMK valintakoe 2020 keskustelu on täällä:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3727494/amk-valintakoe-2020
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain toisena vaihtoehtona sosiaalityöhön ja uskon onnistuneeni kokeessa erinomaisesti :) Olen viellä amis taustalta, lähihoitaja. Tänään yritin psykan koetta AMK-järjestelmässä joka ei mennyt yhtä hyvin.
Sossujen kokeessa Googlen käyttö ja suoraan artikkeleista haku oli helppoa ja nopeaa :) Jatkoon pääsyni on melko varmaa, vaikka luin vasta edellisenä iltana artikkelit kerran läpi. Nähdään syksyllä koulun penkillä!Taidat olla siis trolli, koska vaikka pääsisit tuosta läpi niin ei se tarkoita, että sait paikan. :)
No en ole tyhmä,tiedän että jatko vaihe on 12.6 :) Perus vauva. fi kun toisten onnistumisista ollaan kateellisia. Luotto on kova, että pärjään esseessä sillä olen lahjakas kirjoittaja. Mallia saa tietysti ottaa artikkeleista. Sossuksi hakee paljon aikuisia alan vaihtajia joilla on pienempi kiintiö. Tässä on nyt minun tilaisuuteni.
Ainakaan pilkkusääntöjä et näyttäisi hallitsevan erityisen hyvin ja yhdyssanatkin tuntuvat olevan hakusessa. On toki hyvä olla optimistinen ja luottaa omiin kykyihinsä, mutta asenteesi menee jo vähän ylimielisyyden puolelle. Juhlit ”onnistumistasi” ja julistat muut kateellisiksi, vaikka kukaan ei vielä tiedä, miten 1. vaiheen koe meni eikä esseekoetta tai haastattelua edes ole vielä tehty. Siinä esseessä arvostellaan myös tekstin sujuvuutta, luettavuutta ja oikeakielisyyttä, jotka sinulla eivät vaikuta olevan aivan huipputasoa, joten ei kannata ehkä ihan noin varma sisäänpääsystä olla. Esseestä pitää varmasti saada aivan huippupisteet päästäkseen sisään, ja siellä tulee olemaan todella monta lahjakasta kirjoittajaa kilpailemassa sinua vastaan. Luultavasti suurin osa heistä myös tuntee artikkelit huomattavasti sinua paremmin, jos tosiaan vasta koetta edeltävänä iltana niitä ensimmäisen kerran vilkaisit. Heillä on siis huomattava etulyöntiasema sinuun nähden. Samoin haastattelussa - kyllä artikkeleita kuukauden ahkerasti opiskellut hakija onnistuu sinua todennäköisemmin.
Mielestäni ylipäätään kukaan ei voi olla varma pärjäämisestään 2. vaiheessa. Itsekään en ole, vaikka sain sekä äidinkielen yo-esseekokeesta, että viime vuoden sosiaalityön kokeen esseestä lähes täydet pisteet ja olen myös lukenut ennakkomateriaaleja todella paljon. En todellakaan edes ole varma, pääsenkö koko 2. vaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Piti kirjoittaa avoimin mielin! Sori typot, siivoan tässä samalla niin aivot on vähän narikassa.
AMK valintakoe 2020 keskustelu on täällä:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3727494/amk-valintakoe-2020
Tuo on vanhempi, oli olemassa myös uudempi jossa oli aktiivisempaa keskustelua mutta se katosi johonkin.
T.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esseetehtävä voi olla kova haaste, koska välillä esseissä saa pisteitä vähän oudoistakin jutuista pääsykokeissa. Sellaisista sivuhöpötyksistä, jotka eivät varsinaisesti kuulu aiheeseen. Esseessä ei siis pidä kirjoittaa vastausta siihen mitä kysytään, vaan kirjoittaa ihan vaikka mitä kuvittelee olevan niiden viimeisten pisteiden arvoista. Minusta olisi viisaampaa, jos olisi vaikka kolme lyhyempää ja tiiviimpää kirjoitustehtävää eri aiheista. Jotkut aiheet eivät vain natsaa yhtä hyvin kuin toiset eikä yhdellä tehtävällä näe niin hyvin soveltumista alalle kuin useammalla.
Ehkä juuri tuo kohta tai kiinnostuksen kohde on todella kaukana tai toisaalta todella lähellä. Esim. mielenterveys voi kiinnostaa osaa, toisia taas sosiaaliturva, kolmansia lastensuojelu, neljänsiä vanhusten hoiva, viidensiä vammaiset. Osa on teoreettisesti orientoituneita, osa käytännön kysymyksiin keskittyviä. Minua jännittää ainakin tuo essee sen vuoksi, että osaamiseni ja kiinnostukseni on aika kapealla sektorilla ja siitä tulee olemaan enemmän hyötyä kuin haittaa työelämään siirtyessä, koska työelämään ei haeta yleistiedon mestareita vaan tietyn osa-alueen asiantuntijoita. Silti pelkään, että jos esseen aihe ja aineisto on hyvin kaukana, en vain pärjää siinä yhtä hyvin kuin yleistietoa mittaavissa kysymyksissä. Toivottavasti käy tuuri, ja aihe on sopiva. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan tee mieli yhtään retostella osaamisella.
Sain paikan todistuksella, mutta nyt, kun olen lukenut näitä juttuja ja jo työssäolevien kokemuksia, niin olen alkanut harkita uudestaan. Paineen alla työskentely ei sinänsä haittaa, mutta olen luonteeltani herkkä ja pyrin välttelemään konfliktitilanteita viimeiseen asti. En tiedä, jaksaisinko sitä, jos minulle huudettaisiin päin naamaa, haistateltaisiin tai muuten vittuiltaisiin koko ajan. Hain alalle, koska haluaisin päästä puuttumaan yhteiskunnan epäkohtiin ja epäarvoisuuteen. Monissa tännekin kirjoitetuissa kokemuksissa puhutaan siitä, että työssä ei pysty oikein auttamaan tai puuttumaan eriarvoisuuteen siten kuin haluaisi. Toki voisin kouluttautua esimerkiksi psykoterapeutiksi yms., mutta sinnekään ei ole oikein helppo päästä. Onkomuilla samoja tuntemuksia, että on alkanut miettimään, onko ala sittenkään se oikea, vai onko se liian raskas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nuori pitää useamman välivuoden jos ei pääse haluamaansa korkeakoulun hakukohteeseen eivätkä halua menettää ensikertalaisuuskiintiötään.
Harva tietää jo 19 vuotiaana mitä haluaa opiskella ja päätyy valitsemaan vain jonkun alan, mutta työkokemuksen tullessa voi kokea, että ei sovellukaan alalle tai ei työllisty tältä alalta. Paljon olen tavannut alanvaihtajia, koska koska havahtuivat korkeakouluopintojen edessä, että kyseiset opinnot eivät kiinnosta tai valmistuttuaan eivät työllisty tai viihdy työssään.
Todistusvalinta lisää myös paineita lukiolaisille. Valmennuskurssit siirtyvät lukiolaisille.
Ihmisille pitää antaa myös mahdollisuus uudelleen kouluttautua. Sen takia tätä ensikertalaisuuskiintiötä pitäisi jollain tavalla muuttaa, että mahdollisuus alan vaihtamiseen olisi edes vähän helpompaa. Tiedän esim. lääkäreitä, jotka ovat aikaisemmin sairaanhoitajia ja ovat pirun hyviä lääkäreitä.
Siksi tuohon ensikertalaisuuskiintiöön on tehtävä muutoksia, jotta nuoren joka valitsee ammattiaan ei tarvitse stressata siitä onko kyseessä varmasti se OIKEA ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Sain paikan todistuksella, mutta nyt, kun olen lukenut näitä juttuja ja jo työssäolevien kokemuksia, niin olen alkanut harkita uudestaan. Paineen alla työskentely ei sinänsä haittaa, mutta olen luonteeltani herkkä ja pyrin välttelemään konfliktitilanteita viimeiseen asti. En tiedä, jaksaisinko sitä, jos minulle huudettaisiin päin naamaa, haistateltaisiin tai muuten vittuiltaisiin koko ajan. Hain alalle, koska haluaisin päästä puuttumaan yhteiskunnan epäkohtiin ja epäarvoisuuteen. Monissa tännekin kirjoitetuissa kokemuksissa puhutaan siitä, että työssä ei pysty oikein auttamaan tai puuttumaan eriarvoisuuteen siten kuin haluaisi. Toki voisin kouluttautua esimerkiksi psykoterapeutiksi yms., mutta sinnekään ei ole oikein helppo päästä. Onkomuilla samoja tuntemuksia, että on alkanut miettimään, onko ala sittenkään se oikea, vai onko se liian raskas?
Ei pysty mihinkään epäkohtiin ja epäarvoisuuteen puuttumaan sosiaalityöntekijänä ja riippuen mihin suuntaukseen menet voit joutua olemaan todella hankalien ja ilkeiden asiakkaiden kanssa tekemisissä. Ja ei kannata mennä reittiä sosiaalityöntekijä+psykoteraputti vaan sieltä sairaanhoitajan puolelta.
Toisaalta en tiedä minkä takia jatkuvasti tuntuu, että tämä sama henkilö kirjoittaa näitä epävarmuuksiaan tänne, jotta ehkä saisi muutkin epäilemään uravalintaansa ja näin ihmisiä tiputtautumaan pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni nuori pitää useamman välivuoden jos ei pääse haluamaansa korkeakoulun hakukohteeseen eivätkä halua menettää ensikertalaisuuskiintiötään.
Harva tietää jo 19 vuotiaana mitä haluaa opiskella ja päätyy valitsemaan vain jonkun alan, mutta työkokemuksen tullessa voi kokea, että ei sovellukaan alalle tai ei työllisty tältä alalta. Paljon olen tavannut alanvaihtajia, koska koska havahtuivat korkeakouluopintojen edessä, että kyseiset opinnot eivät kiinnosta tai valmistuttuaan eivät työllisty tai viihdy työssään.
Todistusvalinta lisää myös paineita lukiolaisille. Valmennuskurssit siirtyvät lukiolaisille.
Ihmisille pitää antaa myös mahdollisuus uudelleen kouluttautua. Sen takia tätä ensikertalaisuuskiintiötä pitäisi jollain tavalla muuttaa, että mahdollisuus alan vaihtamiseen olisi edes vähän helpompaa. Tiedän esim. lääkäreitä, jotka ovat aikaisemmin sairaanhoitajia ja ovat pirun hyviä lääkäreitä.
Siksi tuohon ensikertalaisuuskiintiöön on tehtävä muutoksia, jotta nuoren joka valitsee ammattiaan ei tarvitse stressata siitä onko kyseessä varmasti se OIKEA ammatti.
Tietääkseni se on kyllä toisinpäin, että suurin osa kyllä kouluttautuu siihen yhteen alaan ja pysyvät siinä.
Vierailija kirjoitti:
Sain paikan todistuksella, mutta nyt, kun olen lukenut näitä juttuja ja jo työssäolevien kokemuksia, niin olen alkanut harkita uudestaan. Paineen alla työskentely ei sinänsä haittaa, mutta olen luonteeltani herkkä ja pyrin välttelemään konfliktitilanteita viimeiseen asti. En tiedä, jaksaisinko sitä, jos minulle huudettaisiin päin naamaa, haistateltaisiin tai muuten vittuiltaisiin koko ajan. Hain alalle, koska haluaisin päästä puuttumaan yhteiskunnan epäkohtiin ja epäarvoisuuteen. Monissa tännekin kirjoitetuissa kokemuksissa puhutaan siitä, että työssä ei pysty oikein auttamaan tai puuttumaan eriarvoisuuteen siten kuin haluaisi. Toki voisin kouluttautua esimerkiksi psykoterapeutiksi yms., mutta sinnekään ei ole oikein helppo päästä. Onkomuilla samoja tuntemuksia, että on alkanut miettimään, onko ala sittenkään se oikea, vai onko se liian raskas?
Sosiaalityö on raskasta, haastavaa ja vaikeaa asiantuntijatyötä, jossa kyllä yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja epäkohtiin puuttuminen isossa kuvassa - yhteiskunnallisella tasolla, on vaikeaa. Jos puhutaan siis asiakastyöstä sinänsä, esim. kunnallisella sektorilla työskennellessä, ei isojen asioiden korjaaminen ole mahdollista.
Se haukkuminen ja muu on kyllä todellista ja sitä tapahtuu (oon työskennellyt sosiaaliohjaajajana sekä lastensuojelussa, että aikuissosiaalityössä), MUTTA se ei ole koko totuus. Ne onnistumisen kokemukset ja auttamisen tunteet sekä epäkohtien korjaamiset oppii löytämään niistä yksittäisistä onnistuneista, yksilöllisistä ja oikea-aikaisista interventioista. Niistä, joista asiakas kokee saaneensa tarvitsemansa avun ja tilannetta voidaan todella helpottaa tai asiakasta auttaa eteenpäin. En missään nimessä suosittele luopumaan opiskelupaikasta vain sen haukkumisen jne. perusteella, se ei kuitenkaan ole koko totuus alasta tai asiakastyöstä. Rakenteellisen sosiaalityön paikkoja, missä epäkohtia nostetaan esiin, on myös olemassa, toki ne vaativat usein kokemusta asiakastyöstä, jotta sinne pääsee.
Kaikkeen kuitenkin työssä tottuu ja oppii kovettamaan itseään niille haukkumisille esimerkiksi. Se on osa sitä työtä, mutta ei todellakaan koko kuva. Ja ammatillisen identiteetin ja kasvun myötä sitä oppii ymmärtämään, ettei ne asiakkaat oikeesti yleensä kohdista sitä suhun, ovat vaan niin turhautuneita, uupuneita ja ahdistuneita omaan tilanteeseensa, sekä kokemukset viranomaisista aiemmin vaikuttavat taustalla. Maailmaa voi muuttaa, ihmisten yksilöllisiä tilanteita helpottaa ja rinnalla kulkea, vaikka se joskus onkin aika vaikeaa näillä resursseilla. Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”
Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?
Vastauksen tulee perustua annettuun aineistoon, ei mihinkään vapaa-ajallaluettuja käsitteitä netistä.
Sen näkee sitten kun vastaukset julkaistaan. Täällä on varsin kahtiajakautunutta porukkaa tuon kysymyksen suhteen. Osa tulkitsee, että koko artikkelin kantava teema oli luontosuhde ja ekologisuus, minkä lisäksi artikkelia kerrottiin tarkasteltavan relationaalisen hyvinvoinnin pohjalta. Osa puolestaan näkee, ettei tekstissä suoraan mainittu relationaalisen hyvinvoinnin kiinnittyvän keskeisesti luontosuhteeseen. Tiedä häntä, kumpi on oikein. Riippuu kokeen tekijöiden ajatusmaailmasta.
Siellä mielestäni luki, että "relationaalinen -tarkastelu- ei ole aiemmin keskittynyt ihmisen ja luonnon väliseen....." .. Eli huomioidaan tuo, ettei puhuttu relationaalisesta hyvinvoinnista, vaan tarkastelusta.
Mielestäni tuo kysymys oli vaan huono
Jos oli noin muotoiltu, niin vastaushan on selvästi oikein, jos artikkelissakin on sanottu, että on keskittynyt perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen. Tuo Hirvilammin ym. tutkimushan on aika uusi, siihen ei voi tuossa nojata. Eli kysymys tehty seulovaksi, googlaajat ovat menneet heti vipuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”
Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?
Vastauksen tulee perustua annettuun aineistoon, ei mihinkään vapaa-ajallaluettuja käsitteitä netistä.
Sen näkee sitten kun vastaukset julkaistaan. Täällä on varsin kahtiajakautunutta porukkaa tuon kysymyksen suhteen. Osa tulkitsee, että koko artikkelin kantava teema oli luontosuhde ja ekologisuus, minkä lisäksi artikkelia kerrottiin tarkasteltavan relationaalisen hyvinvoinnin pohjalta. Osa puolestaan näkee, ettei tekstissä suoraan mainittu relationaalisen hyvinvoinnin kiinnittyvän keskeisesti luontosuhteeseen. Tiedä häntä, kumpi on oikein. Riippuu kokeen tekijöiden ajatusmaailmasta.
Siellä mielestäni luki, että "relationaalinen -tarkastelu- ei ole aiemmin keskittynyt ihmisen ja luonnon väliseen....." .. Eli huomioidaan tuo, ettei puhuttu relationaalisesta hyvinvoinnista, vaan tarkastelusta.
Mielestäni tuo kysymys oli vaan huono
Jos oli noin muotoiltu, niin vastaushan on selvästi oikein, jos artikkelissakin on sanottu, että on keskittynyt perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen. Tuo Hirvilammin ym. tutkimushan on aika uusi, siihen ei voi tuossa nojata. Eli kysymys tehty seulovaksi, googlaajat ovat menneet heti vipuun.
Ei ole selvästi oikein, jos tuossakin sanotaan että ENNEN. Artikkelissa kuitenkin todella paljon puhutaan ekoloogisuudesta ja artikkelin kirjoittajat tarkastelevat myös ekologian , eli luonnon kannalta tilannetta. Vastaus oli siis, että luonto on osana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”
Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?
Vastauksen tulee perustua annettuun aineistoon, ei mihinkään vapaa-ajallaluettuja käsitteitä netistä.
Sen näkee sitten kun vastaukset julkaistaan. Täällä on varsin kahtiajakautunutta porukkaa tuon kysymyksen suhteen. Osa tulkitsee, että koko artikkelin kantava teema oli luontosuhde ja ekologisuus, minkä lisäksi artikkelia kerrottiin tarkasteltavan relationaalisen hyvinvoinnin pohjalta. Osa puolestaan näkee, ettei tekstissä suoraan mainittu relationaalisen hyvinvoinnin kiinnittyvän keskeisesti luontosuhteeseen. Tiedä häntä, kumpi on oikein. Riippuu kokeen tekijöiden ajatusmaailmasta.
Siellä mielestäni luki, että "relationaalinen -tarkastelu- ei ole aiemmin keskittynyt ihmisen ja luonnon väliseen....." .. Eli huomioidaan tuo, ettei puhuttu relationaalisesta hyvinvoinnista, vaan tarkastelusta.
Mielestäni tuo kysymys oli vaan huono
Jos oli noin muotoiltu, niin vastaushan on selvästi oikein, jos artikkelissakin on sanottu, että on keskittynyt perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen. Tuo Hirvilammin ym. tutkimushan on aika uusi, siihen ei voi tuossa nojata. Eli kysymys tehty seulovaksi, googlaajat ovat menneet heti vipuun.
Ei ole selvästi oikein, jos tuossakin sanotaan että ENNEN. Artikkelissa kuitenkin todella paljon puhutaan ekoloogisuudesta ja artikkelin kirjoittajat tarkastelevat myös ekologian , eli luonnon kannalta tilannetta. Vastaus oli siis, että luonto on osana.
Onko keskittynyt perinteisesti/ennen/aiemmin? Ei ole keskittynyt aiemmin. Oikein. Se, että tuoreessa artikkelissa ja tutkimuksessa luontosuhdetta on korostettu nyt keskeisenä AIEMMAN suhteisiin keskittyvän relationaalisen käsityksen sijaan, ei tarkoita, että sitä kysyttiin ja voi vastata teeman sisällä ihan mihin haluaa. Tai toki voi, mutta siitä rokotetaan piste pois. Mittaa erittäin hyvin sisälukutaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”
Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?
Vastauksen tulee perustua annettuun aineistoon, ei mihinkään vapaa-ajallaluettuja käsitteitä netistä.
Sen näkee sitten kun vastaukset julkaistaan. Täällä on varsin kahtiajakautunutta porukkaa tuon kysymyksen suhteen. Osa tulkitsee, että koko artikkelin kantava teema oli luontosuhde ja ekologisuus, minkä lisäksi artikkelia kerrottiin tarkasteltavan relationaalisen hyvinvoinnin pohjalta. Osa puolestaan näkee, ettei tekstissä suoraan mainittu relationaalisen hyvinvoinnin kiinnittyvän keskeisesti luontosuhteeseen. Tiedä häntä, kumpi on oikein. Riippuu kokeen tekijöiden ajatusmaailmasta.
Siellä mielestäni luki, että "relationaalinen -tarkastelu- ei ole aiemmin keskittynyt ihmisen ja luonnon väliseen....." .. Eli huomioidaan tuo, ettei puhuttu relationaalisesta hyvinvoinnista, vaan tarkastelusta.
Mielestäni tuo kysymys oli vaan huono
Jos oli noin muotoiltu, niin vastaushan on selvästi oikein, jos artikkelissakin on sanottu, että on keskittynyt perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen. Tuo Hirvilammin ym. tutkimushan on aika uusi, siihen ei voi tuossa nojata. Eli kysymys tehty seulovaksi, googlaajat ovat menneet heti vipuun.
Ei ole selvästi oikein, jos tuossakin sanotaan että ENNEN. Artikkelissa kuitenkin todella paljon puhutaan ekoloogisuudesta ja artikkelin kirjoittajat tarkastelevat myös ekologian , eli luonnon kannalta tilannetta. Vastaus oli siis, että luonto on osana.
Onko keskittynyt perinteisesti/ennen/aiemmin? Ei ole keskittynyt aiemmin. Oikein. Se, että tuoreessa artikkelissa ja tutkimuksessa luontosuhdetta on korostettu nyt keskeisenä AIEMMAN suhteisiin keskittyvän relationaalisen käsityksen sijaan, ei tarkoita, että sitä kysyttiin ja voi vastata teeman sisällä ihan mihin haluaa. Tai toki voi, mutta siitä rokotetaan piste pois. Mittaa erittäin hyvin sisälukutaitoa.
Niinpä tosiaankin mittaa. Kohtahan me näemme mikä vastaus on oikein :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”
Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?
Vastauksen tulee perustua annettuun aineistoon, ei mihinkään vapaa-ajallaluettuja käsitteitä netistä.
Sen näkee sitten kun vastaukset julkaistaan. Täällä on varsin kahtiajakautunutta porukkaa tuon kysymyksen suhteen. Osa tulkitsee, että koko artikkelin kantava teema oli luontosuhde ja ekologisuus, minkä lisäksi artikkelia kerrottiin tarkasteltavan relationaalisen hyvinvoinnin pohjalta. Osa puolestaan näkee, ettei tekstissä suoraan mainittu relationaalisen hyvinvoinnin kiinnittyvän keskeisesti luontosuhteeseen. Tiedä häntä, kumpi on oikein. Riippuu kokeen tekijöiden ajatusmaailmasta.
Siellä mielestäni luki, että "relationaalinen -tarkastelu- ei ole aiemmin keskittynyt ihmisen ja luonnon väliseen....." .. Eli huomioidaan tuo, ettei puhuttu relationaalisesta hyvinvoinnista, vaan tarkastelusta.
Mielestäni tuo kysymys oli vaan huono
Jos oli noin muotoiltu, niin vastaushan on selvästi oikein, jos artikkelissakin on sanottu, että on keskittynyt perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen. Tuo Hirvilammin ym. tutkimushan on aika uusi, siihen ei voi tuossa nojata. Eli kysymys tehty seulovaksi, googlaajat ovat menneet heti vipuun.
Ei ole selvästi oikein, jos tuossakin sanotaan että ENNEN. Artikkelissa kuitenkin todella paljon puhutaan ekoloogisuudesta ja artikkelin kirjoittajat tarkastelevat myös ekologian , eli luonnon kannalta tilannetta. Vastaus oli siis, että luonto on osana.
Onko keskittynyt perinteisesti/ennen/aiemmin? Ei ole keskittynyt aiemmin. Oikein. Se, että tuoreessa artikkelissa ja tutkimuksessa luontosuhdetta on korostettu nyt keskeisenä AIEMMAN suhteisiin keskittyvän relationaalisen käsityksen sijaan, ei tarkoita, että sitä kysyttiin ja voi vastata teeman sisällä ihan mihin haluaa. Tai toki voi, mutta siitä rokotetaan piste pois. Mittaa erittäin hyvin sisälukutaitoa.
Artikkelissa ei myöskään sanottu, ettei se nykyäänkään ole, joten miten voit väittää tuollaista? Artikkelissa ainoastaan sanottiin, ettei ENNEN ollut. Jos asia olisi yhä niin, niin eikö tuokin lause olisi kirjoitettu eri tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”
Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?
Vastauksen tulee perustua annettuun aineistoon, ei mihinkään vapaa-ajallaluettuja käsitteitä netistä.
Sen näkee sitten kun vastaukset julkaistaan. Täällä on varsin kahtiajakautunutta porukkaa tuon kysymyksen suhteen. Osa tulkitsee, että koko artikkelin kantava teema oli luontosuhde ja ekologisuus, minkä lisäksi artikkelia kerrottiin tarkasteltavan relationaalisen hyvinvoinnin pohjalta. Osa puolestaan näkee, ettei tekstissä suoraan mainittu relationaalisen hyvinvoinnin kiinnittyvän keskeisesti luontosuhteeseen. Tiedä häntä, kumpi on oikein. Riippuu kokeen tekijöiden ajatusmaailmasta.
Siellä mielestäni luki, että "relationaalinen -tarkastelu- ei ole aiemmin keskittynyt ihmisen ja luonnon väliseen....." .. Eli huomioidaan tuo, ettei puhuttu relationaalisesta hyvinvoinnista, vaan tarkastelusta.
Mielestäni tuo kysymys oli vaan huono
Jos oli noin muotoiltu, niin vastaushan on selvästi oikein, jos artikkelissakin on sanottu, että on keskittynyt perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen. Tuo Hirvilammin ym. tutkimushan on aika uusi, siihen ei voi tuossa nojata. Eli kysymys tehty seulovaksi, googlaajat ovat menneet heti vipuun.
Ei ole selvästi oikein, jos tuossakin sanotaan että ENNEN. Artikkelissa kuitenkin todella paljon puhutaan ekoloogisuudesta ja artikkelin kirjoittajat tarkastelevat myös ekologian , eli luonnon kannalta tilannetta. Vastaus oli siis, että luonto on osana.
Onko keskittynyt perinteisesti/ennen/aiemmin? Ei ole keskittynyt aiemmin. Oikein. Se, että tuoreessa artikkelissa ja tutkimuksessa luontosuhdetta on korostettu nyt keskeisenä AIEMMAN suhteisiin keskittyvän relationaalisen käsityksen sijaan, ei tarkoita, että sitä kysyttiin ja voi vastata teeman sisällä ihan mihin haluaa. Tai toki voi, mutta siitä rokotetaan piste pois. Mittaa erittäin hyvin sisälukutaitoa.
Artikkelissa ei myöskään sanottu, ettei se nykyäänkään ole, joten miten voit väittää tuollaista? Artikkelissa ainoastaan sanottiin, ettei ENNEN ollut. Jos asia olisi yhä niin, niin eikö tuokin lause olisi kirjoitettu eri tavalla?
Miten se kysymys tarkalleen meni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”
Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?
Vastauksen tulee perustua annettuun aineistoon, ei mihinkään vapaa-ajallaluettuja käsitteitä netistä.
Sen näkee sitten kun vastaukset julkaistaan. Täällä on varsin kahtiajakautunutta porukkaa tuon kysymyksen suhteen. Osa tulkitsee, että koko artikkelin kantava teema oli luontosuhde ja ekologisuus, minkä lisäksi artikkelia kerrottiin tarkasteltavan relationaalisen hyvinvoinnin pohjalta. Osa puolestaan näkee, ettei tekstissä suoraan mainittu relationaalisen hyvinvoinnin kiinnittyvän keskeisesti luontosuhteeseen. Tiedä häntä, kumpi on oikein. Riippuu kokeen tekijöiden ajatusmaailmasta.
Siellä mielestäni luki, että "relationaalinen -tarkastelu- ei ole aiemmin keskittynyt ihmisen ja luonnon väliseen....." .. Eli huomioidaan tuo, ettei puhuttu relationaalisesta hyvinvoinnista, vaan tarkastelusta.
Mielestäni tuo kysymys oli vaan huono
Jos oli noin muotoiltu, niin vastaushan on selvästi oikein, jos artikkelissakin on sanottu, että on keskittynyt perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen. Tuo Hirvilammin ym. tutkimushan on aika uusi, siihen ei voi tuossa nojata. Eli kysymys tehty seulovaksi, googlaajat ovat menneet heti vipuun.
Ei ole selvästi oikein, jos tuossakin sanotaan että ENNEN. Artikkelissa kuitenkin todella paljon puhutaan ekoloogisuudesta ja artikkelin kirjoittajat tarkastelevat myös ekologian , eli luonnon kannalta tilannetta. Vastaus oli siis, että luonto on osana.
Onko keskittynyt perinteisesti/ennen/aiemmin? Ei ole keskittynyt aiemmin. Oikein. Se, että tuoreessa artikkelissa ja tutkimuksessa luontosuhdetta on korostettu nyt keskeisenä AIEMMAN suhteisiin keskittyvän relationaalisen käsityksen sijaan, ei tarkoita, että sitä kysyttiin ja voi vastata teeman sisällä ihan mihin haluaa. Tai toki voi, mutta siitä rokotetaan piste pois. Mittaa erittäin hyvin sisälukutaitoa.
Artikkelissa ei myöskään sanottu, ettei se nykyäänkään ole, joten miten voit väittää tuollaista? Artikkelissa ainoastaan sanottiin, ettei ENNEN ollut. Jos asia olisi yhä niin, niin eikö tuokin lause olisi kirjoitettu eri tavalla?
Miten se kysymys tarkalleen meni?
No se kysymys ei ainakaan ollut "Kuuluiko luonto ennen relationaaliseen hyvinvointiin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”
Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?
Vastauksen tulee perustua annettuun aineistoon, ei mihinkään vapaa-ajallaluettuja käsitteitä netistä.
Sen näkee sitten kun vastaukset julkaistaan. Täällä on varsin kahtiajakautunutta porukkaa tuon kysymyksen suhteen. Osa tulkitsee, että koko artikkelin kantava teema oli luontosuhde ja ekologisuus, minkä lisäksi artikkelia kerrottiin tarkasteltavan relationaalisen hyvinvoinnin pohjalta. Osa puolestaan näkee, ettei tekstissä suoraan mainittu relationaalisen hyvinvoinnin kiinnittyvän keskeisesti luontosuhteeseen. Tiedä häntä, kumpi on oikein. Riippuu kokeen tekijöiden ajatusmaailmasta.
Siellä mielestäni luki, että "relationaalinen -tarkastelu- ei ole aiemmin keskittynyt ihmisen ja luonnon väliseen....." .. Eli huomioidaan tuo, ettei puhuttu relationaalisesta hyvinvoinnista, vaan tarkastelusta.
Mielestäni tuo kysymys oli vaan huono
Jos oli noin muotoiltu, niin vastaushan on selvästi oikein, jos artikkelissakin on sanottu, että on keskittynyt perinteisesti ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen. Tuo Hirvilammin ym. tutkimushan on aika uusi, siihen ei voi tuossa nojata. Eli kysymys tehty seulovaksi, googlaajat ovat menneet heti vipuun.
Ei ole selvästi oikein, jos tuossakin sanotaan että ENNEN. Artikkelissa kuitenkin todella paljon puhutaan ekoloogisuudesta ja artikkelin kirjoittajat tarkastelevat myös ekologian , eli luonnon kannalta tilannetta. Vastaus oli siis, että luonto on osana.
Onko keskittynyt perinteisesti/ennen/aiemmin? Ei ole keskittynyt aiemmin. Oikein. Se, että tuoreessa artikkelissa ja tutkimuksessa luontosuhdetta on korostettu nyt keskeisenä AIEMMAN suhteisiin keskittyvän relationaalisen käsityksen sijaan, ei tarkoita, että sitä kysyttiin ja voi vastata teeman sisällä ihan mihin haluaa. Tai toki voi, mutta siitä rokotetaan piste pois. Mittaa erittäin hyvin sisälukutaitoa.
Artikkelissa ei myöskään sanottu, ettei se nykyäänkään ole, joten miten voit väittää tuollaista? Artikkelissa ainoastaan sanottiin, ettei ENNEN ollut. Jos asia olisi yhä niin, niin eikö tuokin lause olisi kirjoitettu eri tavalla?
Miten se kysymys tarkalleen meni?
Muistaakseni jotenkin näin: ”Luontosuhde on keskeinen relationaalisessa hyvinvointikäsityksessä”.
Itse jätin tyhjäksi, kun mielestäni molemmat vaihtoehdot voisivat sinänsä pitää paikkansa enkä halunnut miinusta. Tekisi kyllä melkein mieli tehdä tuosta kysymyksestä valitus, kun on niin tulkinnanvarainen.
En enää muista, mutta jotain todella ympäripyöreää. Ei siis todellakaan selkeää vastausta, mikä ala sopii ja mikä ei. Sitten kun sanoin suoraan, että tästä ei ole mitään hyötyä niin ammatinvalintapsykologi suuttui ja haukkui minua hankalaksi. Vihjaili myös minulla olevan paljon ongelmia ja että en pysty korkeakouluopintoihin,joista siis jo silloin haaveilin. Oikeasti aivan turhia tuollaiset palvelut ja minulla on siis nykyään AMK-tutkinto ja avoimessa suoritettuja yliopisto-opintoja, yksistä perusopinnoista paras arvosana.