Sosiaalityö pääsykokeet 2020

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pitäis avata nuorille enemmän mitä työtehtäviä eri aloihin kuuluu. Näin estetään väärien(ei tunnu omalta alalta sittenkään) alojen aloittaminen, "katuminen". Itse opiskelin 40h viikossa sosiaalityöhön ja nyt taas alan ajatella, että enhän minä halua tehdä työtä jossa vain ohjataan ihmisiä tukien pariin ja palveluihin. Olen viimevuoden ylioppilas ja samassa tilanteessa kun vuosi sitten: kadoksissa, en löydä alaani. Tilanne ahdistaa paljon, koska en halua, että menee koko elämä "pohtimiseen".

Millaista työtä etsit? Mitä haluaisit tehdä? Ehkä me osaamme auttaa!

Kiitos paljon halustasi auttaa. Mitä ajattelet jos sosiaalityön jälkeen hakisi psykoterapeutiksi? :) silloinhan pääsee tekemään sitä ihmisläheistä työtä mitä moni täälläkin haluaa tehdä.

Jos tarkoituksesi ei ole tehdä 3+2v opintoja sosiaalityössä, niin ihan hyvä idea! Muuten vaikuttaa todella pitkältä kouluttautumiselta (3+2+3v). Nopeampi keino olisi mennä sairaanhoitajan tai sosionomin kautta. Sairaanhoitajan koulutuksesta pääsee myös helpommin erikoistumaan tuolle alalle.

Ja lisäyksenä, että tuohon psykoterapiakoulutukseen taitaa olla yhtä hankala päästä, kuin esim psykologiksi. Siksi kannattaa mennä sairaanhoitajaksi, jos nimenomaan haluaa olla vaikka yhteistyössä kuntoutujien kanssa. Ei tarvitse käydä ensin pitkää sosiaalityöntekijän koulutusta ja sitten pyöritellä sormia, jos ei pääsekkään psykoterapiakoulutukseen sisälle

Vierailija kirjoitti:

Kokeessa kysyttiin relationaalisesta hyvinvointikäsityksestä ja sen riippuvuussuhteesta luontoon, mitä vastasitte siihen kysymykseen (oikein/väärin)? 🧐 Mielestäni Hyvinvointia niukkuudesta? artikkelissa mainittiin paljon relationaalisesta hyvinvointikäsityksestä ja sen suhteesta toisiin ihmisiin ja luontoon, mutta tuo kohta oli itselleni epäselvä

Mietin myös tätä kysymystä jonkin aikaa ja päädyin vastaamaan väärin. En tiedä kumpi on oikea vastaus mutta ajattelin että se luontosuhde ei ole keskeisin vaan suhteet ihmisiin ja yhteisöihin ovat yhtä tärkeä. Mitä itse vastasit?

Vierailija kirjoitti:

Kokeessa kysyttiin relationaalisesta hyvinvointikäsityksestä ja sen riippuvuussuhteesta luontoon, mitä vastasitte siihen kysymykseen (oikein/väärin)? 🧐 Mielestäni Hyvinvointia niukkuudesta? artikkelissa mainittiin paljon relationaalisesta hyvinvointikäsityksestä ja sen suhteesta toisiin ihmisiin ja luontoon, mutta tuo kohta oli itselleni epäselvä

Väärin. Siinä sanottiin just, että ei luontoon. Ympäristöön kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tullut toisiin ajatuksiin sosiaalityöstä lukiessaan tätä keskustelua? Olen seurannut alusta asti ja lukenut kuinka ainakin 4/5 ihmistä kertovat ettei se sosiaalityö ole niin ruusuista kuin mitä me ajatellaan olevan. Mitä mieltä olette? Joku täällä vielä tais sanoa ettei kannata ensikertalaisuuttaan käyttää tähän.

Mielenkiintoista olisi kuulla millaiset odotukset ihmisillä on ylipäätänsä sosiaalityöstä?

Itse ainakin haluan tehdä ihmisläheistä työtä. En vain istua toimistolla. Haluan auttaa laajasti kaikin puolin vanhoja, nuoria, sairaita ym.

Noilla spekseillä suosittelen ennemmin sosionomin tai yhteisöpedagogin tutkintoa. Sosiaalityöntekijän työ on byrokraattista ja pääosin nykyään toimistossa istumista. Siitä työstä on ihmisläheisyys yllättävän kaukana.

Kiitos vastauksesta. Voisitko avata enemmän asiaa? Miten ihmisläheisyys on kaukana? Mitä he tekevät 8tuntia päivässä? :)

Esim päihde ja mielenterveyspuolella sosiaalityöntekijät kuulemani mukaan pääsääntöisesti käyvät lävitse mitä tukia asiakas voi hakea kelalta ja mihin kunnan tai päihde-/mielenterveystoimiston harrasteryhmiin he voivat myös hakeutua. Sitten on tottakai koulutus ja työasiat.. Asiakkaita on paljon, joten 8 tuntia ei välttämättä edes riitä, kun monella on todella monimutkaisia ja isojakin ongelmia (varsinkin päihde- ja peliongelmaisilla paljon rahallisia ongelmia, joita sitten saa selvittää).

Eli se työ on semmosta missä vaan neuvotaan mitä tukia ihminen voi hakea? Esim. Ei keskustella, että miltä tuntuu, onko elämässä mennyt paremmin tai vastaavaa. Ainoastaan kerrotaan tuista ja tälläisistä asioista? 😃

Ei oikeastaan. Tuon hoitaa psykologit/sairaanhoitajat tuon "miten on mennyt" keskustelut. Sosiaalityöntekijät keskittyvät enemmän tarjoamaan asiakkaille sitä tietoa mistä saa tukia ja tarvittavia muita palveluita. Lastensuojelussa saattaa olla ehkä vähän enemmän tuota, mutta tuostakaan en ole täysin varma (ei ole tuttavia lastensuojelussa), että onko sielläkin nuo "miten menee" käynnit siirretty sairaanhoitajien ja psykologien tehtäviksi ja sosiaalintyöntekijät tekevät vain tarkistuskäyntejä, arvioivat ja sitten ohjaavat tukiin/palveluihin.

Jos haluat sellaista työtä, missä enemmänkin keskitytään juuri tuollaiseen "miten on mennyt, onko menny paremmin jne" niin suosittelen esim sairaanhoitaja -> päihde/mielenterveys.

Aa okei kiitos sulle tosi paljon! Avasi paljon asiaa. :)

Olen sossu lastensuojelussa (päihdepuolellakin käväissyt) ja itse en kyllä tunnista työtäni tuosta edellisestä kuvauksesta! Toki sosiaalityöntekijän homma on usein koordinoida asiakkaan palveluita ja antaa neuvontaa, terapiaa sosiaalityö ei tosiaan ole. Mutta kyllähän sosiaalityöntekijän arvio pääsääntöisesti perustuu asiakkaan kanssa keskustelemiseen. Asiakaslähtöisyys ja asiakkaan oman asiantuntijuuden arvostaminen ovat kova sana alalla nykyään eli työntekijän ei ole tarkoitus sanella ulkoapäin mitä tehdään. Eri osa-alueilla on varmaankin eroja sossun roolissa.

Lastensuojelussa työntekijän ja asiakkaan yhteydenpito ja tapaamiset ovat usein juuri tuollaista kuulumisten päivittelyä ja tulevan suunnittelua, mietitään onko tavoitteita saavutettu ja asetetaan yhdessä uusia. Sossu on usein se henkilö, jolle soitetaan kun tulee joku kriisi ja sitten mietitään ratkaisua. Tämä tosin riippuu vähän tapauksesta, lasussa perheissä työskentelee usein perhetyö, jotka tapaavat perhettä tiiviimmin. Tilanteesta riippuen asiakkailla on myös hoitosuhteita esim. nuorisopsykiatrialle tai muita tukia, joista jokainen palvelee omaa tarkoitustaan. Päihdepuolella taas olen toiminut esim. korvaushoitoasiakkaiden omatyöntekijänä, mihin kuuluivat säännölliset keskustelutapaamiset.

Eli työnkuvia on monia, mutta itse en kyllä koe että sosiaalityö ei olisi ihmisläheistä tai että asiakkaiden kanssa ei saisi jutella tarpeeksi. Kannattaa tosiaan miettiä esim. sosionomin koulutusta, jos kiinnostaa enemmän sellainen konkreettinen kädet saveen -ihmistyö ja/tai päätösten teko ei viehätä. Niistä hommista tosin usein maksetaan vähän huonommin, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos on kahden vaiheilla.

Juuri tuossa tekstissäni kuvasin, että nimenomaan en tiedä miten lastensuojelussa on, mutta päihde- ja mielenterveystoimistoissa ja puolella sosiaalityöntekijä ei usein kysele kuulumisia, vaan nuo hoitaa sairaanhoitaja ja psykologi (koska ne ovat ensimmäiset ja tärkeimmät hoitokontaktit heillä, ei sosiaalityöntekijä).

Ensinnäkin, työtä voi tehdä omalla persoonalla, toki viranomaisaspekti huomioiden. Työtehtäviä on erilaisia ja juuri mielenterveys- ja päihdepuoli ovat viranomaispäätöksistä vapaita, eli auktoriteettiasema ei ole esteenä kanssakäymisen tasaveroisuudelle.

Olen työskennellyt molemmilla ja ihan asiakkaan tarpeesta riippuen keskustellaan myös tunnepuolen asioista sekä arjesta. Sosiaalityöntekijä kuitenkin arvioi tukitoimia ja niiden toteuttamisen mahdollisuutta, joten vointi on tärkeä huomioida, myös mahdolliset muut esteet tai asiakkaan huolet. Asiakas toki itse säätelee, tarvitseeko vain käytännön neuvoja vai haluaako keskustella syvällisemmin asioistaan.

Sosiaalityöntekijän työ näillä alueilla, kuten muutenkin terveydenhuollossa on moniammatillista, jolloin työnjakoa pohditaan yhdessä ja usein myös tavataan asiakasta yhdessä. Ei kannata sos.tt.n suunnitella esimerkiksi asiakkaan kuntoutukseen osallistumista vaikka ilmeistä tarvetta olisi, jos hällä ei ole voimia sillä hetkellä tai ahdistuu ryhmämuotoisesta toiminnasta. Keskustella pitää, jotta saadaan edes järjellinen suunnitelma aikaiseksi onnistumisen edellytyksillä. Toki työtä voi tehdä mentaliteetilla "no yritin jotain ja asiakas ei ottautunut", mutta onko kuunneltu ja kysytty? Lähtökohtana on, että asiakas haluaa tulla kohdatuksi. Tämä harvoin toteutuu sillä, että annetaan esitteet käteen ja hyvää päivänjatkoa :) Sosiaalinen äly on tärkeässä roolissa erilaisten ihmisten todella monimuotoisia tilanteita kohdatessa, kuuntelun taito erityisen tärkeää mielestäni. Tapaamiset ovat myös oikeasti työn suola, joskus toki haastavaakin. Tsemppiä kaikille hakijoille!

Mutta nuokin ahdistukseen ja muuhun viittaavat tekstisi kuuluvat yhä suurimmaksi osaksi psykologille/sairaanhoitajalle/psykiatrille, jotka yleisemmin päättävät näistä asioista. Sosiaalityöntekijä tekee sitten yhteistyötä psykologin/sairaanhoitajan/psykiatrin kanssa. Tottakai siellä puhutaan siitä, mitä asiakas haluaa tehdä ja mitä hän on esimerkiksi puhunut psykologin/psykiatrin kanssa, mutta pääosin työ on tukien/palveluiden löytämistä ja asiakkaan siirtämistä näihin.

Mielenterveyspuolella asiakkaat harvoin tapaavat sosiaalityöntekijöitä muussa, kuin nimenomaan tuki/palvelu asioissa. Ja koska ajat ovat lyhyitä, siellä harvoin keretään hirveästi puhumaan miten henkilö jaksaa ja miten tällä menee (varsinkin kun sosiaalityöntekijä ei tapaa heitä kuin ehkä muutaman kerran vuodessa, jos sitäkään).

Toimitko siis itse sosiaalityöntekijänä kun kuulostaa niin vieraalta? Toki voi olla työpaikasta riippuvaista. Osastotyössä esimerkiksi potilaita tavataan tarvittaessa päivittäin ja joskus yhteistapaamisina esim. psykologin tai lääkärin kanssa. Kollegani ovat vetäneet vertaistukiryhmiä ja tavanneet potilaita perheineen ihan keskusteluperustaisesti. Joillakin lasten- /nuorisopuolen sosiaalityöntekijöillä on perheterapiakoulutus, jolloin tapaavat terapiakäynteinä. Työ on sikäli itsenäistä, että työnkuvaan voi vaikuttaa itse ja toki työyhteisön ja asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Etuuksia ja palveluita on mahdotonta täysin irroittaa henkilön kokonaistilanteesta joka on huomioitava, lisäksi on huomioitava sen hetkiset resurssit. Kyllähän ahdistus on relevantti aihe jos se vaikuttaa etuuksien hakemisesta tai vaikka arjesta suoriutumiseen. Voidaan keskustella mikä on haastavaa ja mikä auttaisi, harjoittelu, konkreettinen apu? Mitkä seikat suoriutumista ovat estäneet? Sosiaalityöntekijät myös usein koordinoivat erilaisia verkostotapaamisia, jolloin on hyvä olla samansuuntaiset näkemykset asiakkaan kanssa tilanteestaan ja tarpeistaan, muutoinkin kuin etuuksien tasolla. Muuten kaikki toimijat puuhailevat omiaan ilman kokonaiskäsitystä asiakkaan tilanteesta ja asiakas sitten on näiden toimien kohteena jos kukaan edes kaiken lomassa enää muistaa miksi paikalla ollaan (vähän ironiaa tähän, mutta pahimmillaan näin).

Eli alalle aikoville: monenlaista voi tehdä työpaikasta, osa-alueesta ja kouluttautumisesta riippuen.

Luin tätä keskustelua ja tajusin, että oon vastannut ainakin 4 kohtaan väärin.. Tuli kurja olo, kun ajattelin menneen hyvin. Siinä taisi mennä omat sisäänpääsymahdollisuudet. Ainakaan ei tarvitse jatkaa pänttäämistä, jos täytyy jotain positiivista löytää.

Minä vastasin väärin ja nyt joudun sosiaalityöntekijän puheille. Lähellä mutta niin kaukana.

Itse taas menin lukemaan jostain jyväskylän yliopiston sivuilta, relationaalisen hyvinvoinnin käsitteen ja se meni näin:

”Relationaalisen hyvinvoinnin teoriassa tasapainoinen tarpeidentyydytys ja luontoyhteyden tunnustaminen on oleellista ihmisen hyvinvoinnille. Relationaalinen hyvinvointi pyrkii laajentamaan hyvinvoinnin määritelmää huomioimaan ihmistenvälisyyden lisäksi muut lajit. Tulemalla luontoyhteydestään tietoisemmaksi ihminen pystyy toimimaan entistä kestävämmin sekä sosiaalisesti että ekologisesti”.

Et en sit tosiaan tiiä, mikä on oikein, mut toisaalta tosta luontoyhteydestä ei mainittu laajasti aineistossa 🤔

Vierailija kirjoitti:

Itse taas menin lukemaan jostain jyväskylän yliopiston sivuilta, relationaalisen hyvinvoinnin käsitteen ja se meni näin:

”Relationaalisen hyvinvoinnin teoriassa tasapainoinen tarpeidentyydytys ja luontoyhteyden tunnustaminen on oleellista ihmisen hyvinvoinnille. Relationaalinen hyvinvointi pyrkii laajentamaan hyvinvoinnin määritelmää huomioimaan ihmistenvälisyyden lisäksi muut lajit. Tulemalla luontoyhteydestään tietoisemmaksi ihminen pystyy toimimaan entistä kestävämmin sekä sosiaalisesti että ekologisesti”.

Et en sit tosiaan tiiä, mikä on oikein, mut toisaalta tosta luontoyhteydestä ei mainittu laajasti aineistossa 🤔

Luonto ja ekologisuus oli ton artikkelin teema...

Artikkelissa kerrottiin suunnilleen, että relationaalisessa tarkastelussa luontosuhde ei ole ollut niin merkittävässä roolissa, mutta toisaalta sitä pidettiin tärkeänä osana relationaalista tarkastelua kirjoittajien mielestä. Tarkka sitaatti: "Relationaalinen tarkastelu on kohdistunut usein lähinnä ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen (esim. Helne & Hirvilammi 2017)". Laitoin siis niin, että se ei ole keskeistä. Luin vielä pariin kertaan ne kohdat tekstistä ennen päätöstä. Olisi tosi epäreilua, jos sitten se olisikin väärin. Tuo oli yksi kyseenalaisimmista kysymyksistä, ehkä kyseenalaisin. Varmasti valitan, jos siitä piste menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas menin lukemaan jostain jyväskylän yliopiston sivuilta, relationaalisen hyvinvoinnin käsitteen ja se meni näin:

”Relationaalisen hyvinvoinnin teoriassa tasapainoinen tarpeidentyydytys ja luontoyhteyden tunnustaminen on oleellista ihmisen hyvinvoinnille. Relationaalinen hyvinvointi pyrkii laajentamaan hyvinvoinnin määritelmää huomioimaan ihmistenvälisyyden lisäksi muut lajit. Tulemalla luontoyhteydestään tietoisemmaksi ihminen pystyy toimimaan entistä kestävämmin sekä sosiaalisesti että ekologisesti”.

Et en sit tosiaan tiiä, mikä on oikein, mut toisaalta tosta luontoyhteydestä ei mainittu laajasti aineistossa 🤔

Luonto ja ekologisuus oli ton artikkelin teema...

Joo tiedän sen, vastasinkin aijempiin viesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa kerrottiin suunnilleen, että relationaalisessa tarkastelussa luontosuhde ei ole ollut niin merkittävässä roolissa, mutta toisaalta sitä pidettiin tärkeänä osana relationaalista tarkastelua kirjoittajien mielestä. Tarkka sitaatti: "Relationaalinen tarkastelu on kohdistunut usein lähinnä ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen (esim. Helne & Hirvilammi 2017)". Laitoin siis niin, että se ei ole keskeistä. Luin vielä pariin kertaan ne kohdat tekstistä ennen päätöstä. Olisi tosi epäreilua, jos sitten se olisikin väärin. Tuo oli yksi kyseenalaisimmista kysymyksistä, ehkä kyseenalaisin. Varmasti valitan, jos siitä piste menee. 

Niin oli kyllä epäselvä, kuten monet muutkin kysymykset kokeessa... Tossa saatettiin juuri viitata kriittisesti siihen, että miksi luontosuhdetta ei ole tarkasteltu lähemmin juuri luonnon suhteen näkökulmasta, koska tietääkseni Helne ja Hirvilammi ovat juuri painottaneet relationaalista hyvinvointia luonnon suhteiden näkökulmasta omissa teksteissään, ainakin muutamassa jota olen käynyt lueskelemassa ym.

Niin, olisi jotenkin järjenvastaista, että jokin sellainen asia olisi keskeistä, jota ei usein edes käsitellä. Toisaalta vaikea ymmärtää kokeen laatijoiden järjenjuoksua noin ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Itse taas menin lukemaan jostain jyväskylän yliopiston sivuilta, relationaalisen hyvinvoinnin käsitteen ja se meni näin:

”Relationaalisen hyvinvoinnin teoriassa tasapainoinen tarpeidentyydytys ja luontoyhteyden tunnustaminen on oleellista ihmisen hyvinvoinnille. Relationaalinen hyvinvointi pyrkii laajentamaan hyvinvoinnin määritelmää huomioimaan ihmistenvälisyyden lisäksi muut lajit. Tulemalla luontoyhteydestään tietoisemmaksi ihminen pystyy toimimaan entistä kestävämmin sekä sosiaalisesti että ekologisesti”.

Et en sit tosiaan tiiä, mikä on oikein, mut toisaalta tosta luontoyhteydestä ei mainittu laajasti aineistossa 🤔

Juuri näin, toi oli monitulkintainen kohta! Toisaalta nyrkkisääntö taitaa olla, että pitää vastata materiaalien pohjalta eikä saa vastata ulkopuolisten tietolähteiden mukaan. Hölmöä kuitenkin, jos artikkelissa olisi ristiriitaista tietoa muihin lähteisiin nähden. Aloin itsekin nyt mielenkiinnosta googlaamaan tuota käsitettä, ja myös mm. Hirvilammi toteaa väitöskirjassaan, että "Relationaalinen ihmiskäsitys korostaa ihmisten ja luonnon keskinäistä riippuvuutta”. Ehkä kokeen laatijat tekivät jekun, kun tossa äsken liittämässäni sitaatissa puhutaan ihmiskäsityksestä eikä hyvinvoinnista 🤔

Sarah Whitea kuvaavan tekstipätkän jälkeen artikkelissa mainitaan: "relationaalinen tarkastelu on kohdistunut usein lähinnä ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen". Tuon perusteella voisi ajatella, että oikea vastaus kysymykseen oli väärin. Toisaalta ajattelen, että relationaalinen hyvinvointi pitää sisällään niin monenlaisia ulottuvuuksia, että olisi hankala rajata siitä luontosuhde pois.. En itse muista edes, miten päädyin lopulta vastaamaan tuohon, kun pohdin tota kysymystä niin pitkään. 😂 Aivot menee ihan solmuun näiden kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa kerrottiin suunnilleen, että relationaalisessa tarkastelussa luontosuhde ei ole ollut niin merkittävässä roolissa, mutta toisaalta sitä pidettiin tärkeänä osana relationaalista tarkastelua kirjoittajien mielestä. Tarkka sitaatti: "Relationaalinen tarkastelu on kohdistunut usein lähinnä ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen (esim. Helne & Hirvilammi 2017)". Laitoin siis niin, että se ei ole keskeistä. Luin vielä pariin kertaan ne kohdat tekstistä ennen päätöstä. Olisi tosi epäreilua, jos sitten se olisikin väärin. Tuo oli yksi kyseenalaisimmista kysymyksistä, ehkä kyseenalaisin. Varmasti valitan, jos siitä piste menee. 

Niin oli kyllä epäselvä, kuten monet muutkin kysymykset kokeessa... Tossa saatettiin juuri viitata kriittisesti siihen, että miksi luontosuhdetta ei ole tarkasteltu lähemmin juuri luonnon suhteen näkökulmasta, koska tietääkseni Helne ja Hirvilammi ovat juuri painottaneet relationaalista hyvinvointia luonnon suhteiden näkökulmasta omissa teksteissään, ainakin muutamassa jota olen käynyt lueskelemassa ym.

Kieltämättä oli hyvin tulkinnanvaraisia ja epäselviä kysymyksiä joihin olisi voinut vastata kumminpäin vaan. Osa kysymyksistä oli lisäksi aivan typerää triviaa kuten Pariisin konferenssi -28. Ei mitään merkitystä laajojen kokonaisuuksien hahmottamisen kanssa.

Nyt kun olen lukenut näitä juttuja täällä, olen vastannut useampaan väärin, vaikka luullut olevan oikein. Joten hyvä teille muille :) Itse en ihan hirveästi halunnut käydä muuttamaan vastauksia, joten siitä syystä en montaa kertaa niitä käynyt läpi. Usein tulee nimittäin vaihdettua sitten niitä oikeita vastauksia vääriin. Paljon varmasti oikein, mutta useampi väärä ja peli on sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa kerrottiin suunnilleen, että relationaalisessa tarkastelussa luontosuhde ei ole ollut niin merkittävässä roolissa, mutta toisaalta sitä pidettiin tärkeänä osana relationaalista tarkastelua kirjoittajien mielestä. Tarkka sitaatti: "Relationaalinen tarkastelu on kohdistunut usein lähinnä ihmisten välisiin suhteisiin, vähemmän ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen (esim. Helne & Hirvilammi 2017)". Laitoin siis niin, että se ei ole keskeistä. Luin vielä pariin kertaan ne kohdat tekstistä ennen päätöstä. Olisi tosi epäreilua, jos sitten se olisikin väärin. Tuo oli yksi kyseenalaisimmista kysymyksistä, ehkä kyseenalaisin. Varmasti valitan, jos siitä piste menee. 

Niin oli kyllä epäselvä, kuten monet muutkin kysymykset kokeessa... Tossa saatettiin juuri viitata kriittisesti siihen, että miksi luontosuhdetta ei ole tarkasteltu lähemmin juuri luonnon suhteen näkökulmasta, koska tietääkseni Helne ja Hirvilammi ovat juuri painottaneet relationaalista hyvinvointia luonnon suhteiden näkökulmasta omissa teksteissään, ainakin muutamassa jota olen käynyt lueskelemassa ym.

Kieltämättä oli hyvin tulkinnanvaraisia ja epäselviä kysymyksiä joihin olisi voinut vastata kumminpäin vaan. Osa kysymyksistä oli lisäksi aivan typerää triviaa kuten Pariisin konferenssi -28. Ei mitään merkitystä laajojen kokonaisuuksien hahmottamisen kanssa.

No minusta nää triviat oli helppoja, ne jää mieleen yleensä itsellä hyvin. Mutta menin lankaan esim. tuossa relationaalisessa, vaikka olevinaan tarkastin sen kohdan aineistostakin.

Mä jätin vastaamatta siihen luontosuhde -kysymykseen, koska artikkelissa toisaalta sanottiin, että relationaalisessa tarkastelussa ollaan keskitytty ihmisten välisiin suhteisiin enemmän kuin ihmisen ja luonnon väliseen, mutta sitten toisaalta mun mielestä siinä artikkelissa tuotiin tosi vahvasti esiin, että luontosuhdetta pitäisi painottaa ja se on erittäin tärkeää. En uskaltanut ottaa riskiä, että vastaisin väärin, kun mielestäni molemmat vaihtoehdot olisivat mahdollisia. Nyt, jos saisin valita uudestaan, olisin vastannut siihen ”väärin”.

Epäröin aina pääsykokeissa liikaa, ylianalysoin niin kauheasti kaikkea enkä luota omiin tuntemuksiini siitä, mikä on oikea vastaus. Viime vuonnakin sisäänpääsy jäi kiinni siitä, että en uskaltanut vastata yhteen oikein/väärin -väittämään, kun mietin, että molemmat vaihtoehdot olisivat mahdollisia. Olin aluksi vastannutkin siihen väittämään, mutta kumitin sen rastin sitten pois. Ja vastaukseni olisi tietenkin ollut ihan oikein. Tänä vuonna tein taas saman virheen, jätin epävarmuuden ja ylianalysoimisen takia vastaamatta kahteen kohtaan, ja siksi en varmaan pääse 2. vaiheeseen. Jospa ensi vuonna osaisin vihdoin luottaa intuitiooni :)

Kyllä se niin on, että monesta kohdasta saisi vaatia oikaisua tai vähintäänkin pyytää osoittamaan perustelut artikkeleista! Ymmärrän, että kokeiden pitää olla hankalia ja sanamuotoja pitää muuttaa tarkoituksella erilaiseksi kuin teksteissä, mutta tässäkin ketjussa on nostettu esiin jo monta kysymystä, jotka on olleet meille hakijoille epäselviä ja vastaustapa on riippunut jokaisen henk.koht. tulkinnasta. Mielestäni pääsykoetehtävissä ei saisi esiintyä tuollaisia kohtia, vaan pikemminkin pitäisi pitää huoli, että kaikkeen on vain yksi ainut ja selkeä faktavastaus. Olisin keksinyt tuon aineiston pohjalta paljon parempia ja yksiselitteisempiä kysymyksiä, vaikka itse sanonkin.

Sitaatti kelan sivuilta: ”Hirvilammin väitöstutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Moniulotteinen käsitys hyvinvoinnille välttämättömistä tarpeista auttaa näkemään, miten hyvinvointia olisi mahdollista lisätä ilman, että samalla kasvatetaan haitallisia ympäristövaikutuksia.”

Alkaa tuntua siltä, että kokeen tekijät odottivat myös sitä, että käymme omalla vapaa-ajallamme lukemassa käsitteitä netistä ja muualta. Jostain syystä kaikki sivut, joista olen käynyt lukemassa painottavat todella vahvasti luontosuhdetta... mutta kysymys kuuluu, miksi se jätettiin artikkelissa niin epäselväksi?

Itse näen lauseen "relationaalisessa tarkastelussa on keskitytty enemmän ihmisten välisiin suhteisiin kuin luontosuhteeseen" sillä tavalla, että luontosuhdetta pitäisi painottaa enemmän. Koko artikkelia käydään läpi pääosin relationaalisen hyvinvoinnin tarkastelun pohjalta. Eli tuon lauseen perusteella itselleni tuli sellainen olo, että relationaalisessa hyvinvoinnissa on tavallaan keskitytty liikaa vain ihmisiin ja sen kustannuksella luonto on jäänyt vähemmälle, vaikka niin ei saisi olla. Taisin vastata silti "väärin"-väittämän, mutta mielestäni kumpi vain olisi käynyt siihen vastaukseksi..meneepä tämä ylianalysoinnin puolelle