Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityö pääsykokeet 2020
24.03.2020 |
Onkos täällä ketään, joka on hakemassa sosiaalityötä opiskelemaan tai ketään joka opiskelee alaa paraikaa, tai jo valmistunut? Kaipailisin kokemuksia ja vinkkejä pääsykokeisiin. Vielä ei ole materiaaleja julkaistu (tulee vasta 30.4.), mutta olisiko jotain mitä voisi jo nyt alkaa preppailemaan?
Tämä on mulle ensimmäinen hakukerta ja haluaisin niin kovasti päästä sisään. Haen itse tampereelle, jyväskylään, kuopioon sekä turkuun. Monessa paikassa lukee, että lappiin kaikista helpoin päästä, mutta en itse ole ehkä valmis sinne muuttamaan...
Tässä ketjussa voitais tosiaan jaella vinkkejä, kokemuksia, tsemppejä sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen tuleviin pääsykokeisiin.
Kommentit (2052)
En ottanut paikkaani vastaan, onnea varasijalta päässeelle! Itse tulin toisiin aatoksiin ja ajattelin hakea diplomi-insinöörikoulutukseen ensi vuonna. Vähemmän kuormittavaa ja parempi palkka. Toivottavasti en kadu opiskelupaikan hylkäystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vieläkin ihan maassa kun en päässyt kouluun
Vierailija kirjoitti:
Olen vieläkin ihan maassa kun en päässyt kouluun
Hei, kyllä se helpottaa ja jos edelleen tavoitteena niin avoimen opinnot varmasti hyvä tapa vaikka töiden ohella.
Älkää hakeko sosiaalityön opintoihin. Ala on surkeasti palkattu, työ on henkisesti järkyttävän kuormittavaa, sinua ei arvosteta monialammatillisissa tiimeissä, eikä etenemismahdollisuuksia juurikaan ole.
Kolme ja puoli tonnia kuukaudessa siitä, miten kuuntelet viikosta toiseen jaarittelua lääkärin määräämästä huostaanotosta, et tunne asiakkaitasi koska heitä on niin paljon, mutta työaika menee papereiden pyörittelyyn, raporttien tekoon ja määräajoissa pysymiseen. Johtavalla sosiaalityöntekijällä palkka on vain muutaman satasen parempi, wow mikä urakehitys!
Toistan: älkää hakeko lukemaan sosiaalityötä. Tämä ala, jos mikä, vie ilon työssäkäynnistä. Vaihdoin itse alaa ja nyt työskentelen lukujen parissa, mikä on huomattavasti keveämpää: minun ei tarvitse puuttua kenenkään elämään, kukaan ei kyseenalaista osaamistani, ja palkka vastaa työnkuvan.
Vierailija kirjoitti:
Älkää hakeko sosiaalityön opintoihin. Ala on surkeasti palkattu, työ on henkisesti järkyttävän kuormittavaa, sinua ei arvosteta monialammatillisissa tiimeissä, eikä etenemismahdollisuuksia juurikaan ole.
Kolme ja puoli tonnia kuukaudessa siitä, miten kuuntelet viikosta toiseen jaarittelua lääkärin määräämästä huostaanotosta, et tunne asiakkaitasi koska heitä on niin paljon, mutta työaika menee papereiden pyörittelyyn, raporttien tekoon ja määräajoissa pysymiseen. Johtavalla sosiaalityöntekijällä palkka on vain muutaman satasen parempi, wow mikä urakehitys!
Toistan: älkää hakeko lukemaan sosiaalityötä. Tämä ala, jos mikä, vie ilon työssäkäynnistä. Vaihdoin itse alaa ja nyt työskentelen lukujen parissa, mikä on huomattavasti keveämpää: minun ei tarvitse puuttua kenenkään elämään, kukaan ei kyseenalaista osaamistani, ja palkka vastaa työnkuvan.
Heh, itse taas olen vaihtanut lukujen parista sosiaalityöhön. Tunnistan kyllä, mistä puhut. Itse kuitenkin viihdyn sosiaalityöntekijänä. Työ on rankkaa ja asiantuntemusta vaativaa mutta palkitsevaa.
En kuitenkaan pidä siitä, miten sosiaalityötä suositellaan lähes kenelle tahansa varmana työllistäjänä. Jotain muuta motivaatiota pitää olla kuin työn saamisen ilo. Lisäksi palkankorotusten myötä monessa paikassa alkaa olla virat täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu on täällä hiljentynyt ja opiskelut alkaa ensi viikolla monella.
Millä mielellä olette ja vertailun kannalta, miten eri yliopistoissa alkaa opetus, lähi vai etä? Kuopio aloittaa enimmäkseen etänä, mutta fukseille on myös lähiopetusta.
Ja mites, tekikö monikin joka ei päässyt kouluun niin oikaisuvaatimuksen ja menikö se kellään läpi?
Oon miettinyt itsekkin hakevan sosiaalityöhön ensi kevään haussa. En tosin löytänyt Kuopion todistuspisteiden rajaa mistään! Tietääkö joku, mikä oli Kuopion toikkarin pisteraja? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä tuota alaa siltäkin kantilta, että esimerkiksi USAssa demokraatit ajavat poliisien valtaa alas, heidän valtaan tultuaan poliisit eivät esimerkiksi saa estää mellakoita, vaan paikalle pitää lähettää sosiaalityöntekijät. Itse en tuota alaa edes miettisi enää. Sori vaan tästä, mutta haluan herätellä myös miettimään tätä, onko valmis myös näihin toimiin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tuota alaa siltäkin kantilta, että esimerkiksi USAssa demokraatit ajavat poliisien valtaa alas, heidän valtaan tultuaan poliisit eivät esimerkiksi saa estää mellakoita, vaan paikalle pitää lähettää sosiaalityöntekijät. Itse en tuota alaa edes miettisi enää. Sori vaan tästä, mutta haluan herätellä myös miettimään tätä, onko valmis myös näihin toimiin.
En kyllä miellä Suomen ja jenkkien politiikkaa kovin helposti vertailukelposiksi. Siellähän on kautta aikojen yritetty saada läpi vaikka mitä absurdeja juttuja. Järjettömyydet kuuluu siihen poliittiseen kulttuurin, ja vaikka osa tuosta vouhkauksesta toteutuukin joskus, niin valtaosa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt itsekkin hakevan sosiaalityöhön ensi kevään haussa. En tosin löytänyt Kuopion todistuspisteiden rajaa mistään! Tietääkö joku, mikä oli Kuopion toikkarin pisteraja? :)
https://haeyliopistoon.fi/wp-content/uploads/2020/07/Hakukohteiden-pist…
sosiaalityöhön oli 94.8 pistettä todistusvalinnan rajana
Vierailija kirjoitti:
En ottanut paikkaani vastaan, onnea varasijalta päässeelle! Itse tulin toisiin aatoksiin ja ajattelin hakea diplomi-insinöörikoulutukseen ensi vuonna. Vähemmän kuormittavaa ja parempi palkka. Toivottavasti en kadu opiskelupaikan hylkäystä
Onneksi olkoon viisaasta päätöksestä! T. Sossuopiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstallahan ennusteltiin jo vähän sitä, kuinka psykarejektit sitten hakee varavaihtoehtona sosiaalityöhön, niin siinä oltiin ainakin nuorten kohdalla osittain oikeassa. Myös minä hain ensisijaisesti psykalle, mutta pääsin sitten todistusvalinnalla sosiaalityöhön ja otin paikan vastaan. Mitä olen muiden nuorten fuksien kanssa jutellut, niin melko monella syy tulla opiskelemaan sosiaalityötä oli se, että haki psykalle, ja kun ei pääässyt, niin tuli opiskelemaan sossuksi. En tiedä, onko tämä todistusvalinnan seurauksia ja tuleeko tämä vahvistumaan tulevina vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt itsekkin hakevan sosiaalityöhön ensi kevään haussa. En tosin löytänyt Kuopion todistuspisteiden rajaa mistään! Tietääkö joku, mikä oli Kuopion toikkarin pisteraja? :)
https://haeyliopistoon.fi/wp-content/uploads/2020/07/Hakukohteiden-pist…
sosiaalityöhön oli 94.8 pistettä todistusvalinnan rajana
KIITOS!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstallahan ennusteltiin jo vähän sitä, kuinka psykarejektit sitten hakee varavaihtoehtona sosiaalityöhön, niin siinä oltiin ainakin nuorten kohdalla osittain oikeassa. Myös minä hain ensisijaisesti psykalle, mutta pääsin sitten todistusvalinnalla sosiaalityöhön ja otin paikan vastaan. Mitä olen muiden nuorten fuksien kanssa jutellut, niin melko monella syy tulla opiskelemaan sosiaalityötä oli se, että haki psykalle, ja kun ei pääässyt, niin tuli opiskelemaan sossuksi. En tiedä, onko tämä todistusvalinnan seurauksia ja tuleeko tämä vahvistumaan tulevina vuosina.
Itseasiassa minulla on sama suunnitelma. Nostan toikkaria, jotta voisin hakea sillä sosiaalityöhön. Toikkari ei todellakaan nouse psykan tasolle, enkä halua / pysty lukemaan kahteen pääsykokeeseen samaan aikaan.
Sosiaalityö on siis mun vaihtoehto B. Kuulostaa mielenkiintoiselta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hakeko sosiaalityön opintoihin. Ala on surkeasti palkattu, työ on henkisesti järkyttävän kuormittavaa, sinua ei arvosteta monialammatillisissa tiimeissä, eikä etenemismahdollisuuksia juurikaan ole.
Kolme ja puoli tonnia kuukaudessa siitä, miten kuuntelet viikosta toiseen jaarittelua lääkärin määräämästä huostaanotosta, et tunne asiakkaitasi koska heitä on niin paljon, mutta työaika menee papereiden pyörittelyyn, raporttien tekoon ja määräajoissa pysymiseen. Johtavalla sosiaalityöntekijällä palkka on vain muutaman satasen parempi, wow mikä urakehitys!
Toistan: älkää hakeko lukemaan sosiaalityötä. Tämä ala, jos mikä, vie ilon työssäkäynnistä. Vaihdoin itse alaa ja nyt työskentelen lukujen parissa, mikä on huomattavasti keveämpää: minun ei tarvitse puuttua kenenkään elämään, kukaan ei kyseenalaista osaamistani, ja palkka vastaa työnkuvan.
Heh, itse taas olen vaihtanut lukujen parista sosiaalityöhön. Tunnistan kyllä, mistä puhut. Itse kuitenkin viihdyn sosiaalityöntekijänä. Työ on rankkaa ja asiantuntemusta vaativaa mutta palkitsevaa.
En kuitenkaan pidä siitä, miten sosiaalityötä suositellaan lähes kenelle tahansa varmana työllistäjänä. Jotain muuta motivaatiota pitää olla kuin työn saamisen ilo. Lisäksi palkankorotusten myötä monessa paikassa alkaa olla virat täynnä.
Samaa mieltä!
Sosiaalityöntekijöiden työtilanne ei ole tosiaankaan niin hyvä, että kuka tahansa alanvaihtaja, joka ei sovellu sosiaalityöhön, oikeasti työllistyisi. Työ on myös tosi vaativaa ja raskasta ja sosiaalityössä ei ole sellaisia "helppoja paikkoja", joissa voi vain "jutella ja antaa henkistä tukea". Työ sairaaloissa on esimerkiksi todella vaativaa ja vaihtelevuus ja monipuolisuus tarkoittaa sitä, että täytyy hallita asiat todella laajasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hakeko sosiaalityön opintoihin. Ala on surkeasti palkattu, työ on henkisesti järkyttävän kuormittavaa, sinua ei arvosteta monialammatillisissa tiimeissä, eikä etenemismahdollisuuksia juurikaan ole.
Kolme ja puoli tonnia kuukaudessa siitä, miten kuuntelet viikosta toiseen jaarittelua lääkärin määräämästä huostaanotosta, et tunne asiakkaitasi koska heitä on niin paljon, mutta työaika menee papereiden pyörittelyyn, raporttien tekoon ja määräajoissa pysymiseen. Johtavalla sosiaalityöntekijällä palkka on vain muutaman satasen parempi, wow mikä urakehitys!
Toistan: älkää hakeko lukemaan sosiaalityötä. Tämä ala, jos mikä, vie ilon työssäkäynnistä. Vaihdoin itse alaa ja nyt työskentelen lukujen parissa, mikä on huomattavasti keveämpää: minun ei tarvitse puuttua kenenkään elämään, kukaan ei kyseenalaista osaamistani, ja palkka vastaa työnkuvan.
Heh, itse taas olen vaihtanut lukujen parista sosiaalityöhön. Tunnistan kyllä, mistä puhut. Itse kuitenkin viihdyn sosiaalityöntekijänä. Työ on rankkaa ja asiantuntemusta vaativaa mutta palkitsevaa.
En kuitenkaan pidä siitä, miten sosiaalityötä suositellaan lähes kenelle tahansa varmana työllistäjänä. Jotain muuta motivaatiota pitää olla kuin työn saamisen ilo. Lisäksi palkankorotusten myötä monessa paikassa alkaa olla virat täynnä.Samaa mieltä!
Sosiaalityöntekijöiden työtilanne ei ole tosiaankaan niin hyvä, että kuka tahansa alanvaihtaja, joka ei sovellu sosiaalityöhön, oikeasti työllistyisi. Työ on myös tosi vaativaa ja raskasta ja sosiaalityössä ei ole sellaisia "helppoja paikkoja", joissa voi vain "jutella ja antaa henkistä tukea". Työ sairaaloissa on esimerkiksi todella vaativaa ja vaihtelevuus ja monipuolisuus tarkoittaa sitä, että täytyy hallita asiat todella laajasti.
Joo, tämä. Itse aloitin nyt syksyllä opinnot ja odotan mielenkiinnolla etenemistä, mutta turhan ruusuinen kuva ei kyllä ole ja yli 10 vuotta takana sote-alalta ylipäätänsä, joten siinä on jo paljon keretty nähdä ja paljon on näkemättä. Itseä kyllä motivoi opiskelemaan sosiaalityöntekijäksi juuri monipuolisuus, töissä saa varmasti haastaa itseään ja vaihtoehtoja työskennellä on monia. Mutta tosiaan ei mikään sote-puolen työ sovi kenelle tahansa. Ihan hirveää seurata kun kaikkia patistetaan lähihoitajaksi kun siinä jos missä työskennellään lähellä ihmisiä ja on todella suuri merkitys soveltuuko alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hakeko sosiaalityön opintoihin. Ala on surkeasti palkattu, työ on henkisesti järkyttävän kuormittavaa, sinua ei arvosteta monialammatillisissa tiimeissä, eikä etenemismahdollisuuksia juurikaan ole.
Kolme ja puoli tonnia kuukaudessa siitä, miten kuuntelet viikosta toiseen jaarittelua lääkärin määräämästä huostaanotosta, et tunne asiakkaitasi koska heitä on niin paljon, mutta työaika menee papereiden pyörittelyyn, raporttien tekoon ja määräajoissa pysymiseen. Johtavalla sosiaalityöntekijällä palkka on vain muutaman satasen parempi, wow mikä urakehitys!
Toistan: älkää hakeko lukemaan sosiaalityötä. Tämä ala, jos mikä, vie ilon työssäkäynnistä. Vaihdoin itse alaa ja nyt työskentelen lukujen parissa, mikä on huomattavasti keveämpää: minun ei tarvitse puuttua kenenkään elämään, kukaan ei kyseenalaista osaamistani, ja palkka vastaa työnkuvan.
Heh, itse taas olen vaihtanut lukujen parista sosiaalityöhön. Tunnistan kyllä, mistä puhut. Itse kuitenkin viihdyn sosiaalityöntekijänä. Työ on rankkaa ja asiantuntemusta vaativaa mutta palkitsevaa.
En kuitenkaan pidä siitä, miten sosiaalityötä suositellaan lähes kenelle tahansa varmana työllistäjänä. Jotain muuta motivaatiota pitää olla kuin työn saamisen ilo. Lisäksi palkankorotusten myötä monessa paikassa alkaa olla virat täynnä.Samaa mieltä!
Sosiaalityöntekijöiden työtilanne ei ole tosiaankaan niin hyvä, että kuka tahansa alanvaihtaja, joka ei sovellu sosiaalityöhön, oikeasti työllistyisi. Työ on myös tosi vaativaa ja raskasta ja sosiaalityössä ei ole sellaisia "helppoja paikkoja", joissa voi vain "jutella ja antaa henkistä tukea". Työ sairaaloissa on esimerkiksi todella vaativaa ja vaihtelevuus ja monipuolisuus tarkoittaa sitä, että täytyy hallita asiat todella laajasti.
Työtilanteesta olen eri mieltä. Ainakin pk-seudulla työllistyy tällä hetkellä käytännössä kuka tahansa. Liian paljon on itsellänikin ollut kollegoina sosiaalityöntekijöitä, joilla esim. vaikeita mielenterveysongelmia, nollatason osaamista tai edes mielenkiintoa työhön. Vaihtavat tiuhaan työpaikkaa, usein myös paikkakuntaa. Jos ihmisellä on sosiaalityöntekijän pätevyys ja hakijoita työpaikkoihin ei ole kuin yksi (useimmiten ei sitäkään), tällä alalla pystyy säheltämään aika pitkään hyvinkin ammattitaidottomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hakeko sosiaalityön opintoihin. Ala on surkeasti palkattu, työ on henkisesti järkyttävän kuormittavaa, sinua ei arvosteta monialammatillisissa tiimeissä, eikä etenemismahdollisuuksia juurikaan ole.
Kolme ja puoli tonnia kuukaudessa siitä, miten kuuntelet viikosta toiseen jaarittelua lääkärin määräämästä huostaanotosta, et tunne asiakkaitasi koska heitä on niin paljon, mutta työaika menee papereiden pyörittelyyn, raporttien tekoon ja määräajoissa pysymiseen. Johtavalla sosiaalityöntekijällä palkka on vain muutaman satasen parempi, wow mikä urakehitys!
Toistan: älkää hakeko lukemaan sosiaalityötä. Tämä ala, jos mikä, vie ilon työssäkäynnistä. Vaihdoin itse alaa ja nyt työskentelen lukujen parissa, mikä on huomattavasti keveämpää: minun ei tarvitse puuttua kenenkään elämään, kukaan ei kyseenalaista osaamistani, ja palkka vastaa työnkuvan.
Heh, itse taas olen vaihtanut lukujen parista sosiaalityöhön. Tunnistan kyllä, mistä puhut. Itse kuitenkin viihdyn sosiaalityöntekijänä. Työ on rankkaa ja asiantuntemusta vaativaa mutta palkitsevaa.
En kuitenkaan pidä siitä, miten sosiaalityötä suositellaan lähes kenelle tahansa varmana työllistäjänä. Jotain muuta motivaatiota pitää olla kuin työn saamisen ilo. Lisäksi palkankorotusten myötä monessa paikassa alkaa olla virat täynnä.Samaa mieltä!
Sosiaalityöntekijöiden työtilanne ei ole tosiaankaan niin hyvä, että kuka tahansa alanvaihtaja, joka ei sovellu sosiaalityöhön, oikeasti työllistyisi. Työ on myös tosi vaativaa ja raskasta ja sosiaalityössä ei ole sellaisia "helppoja paikkoja", joissa voi vain "jutella ja antaa henkistä tukea". Työ sairaaloissa on esimerkiksi todella vaativaa ja vaihtelevuus ja monipuolisuus tarkoittaa sitä, että täytyy hallita asiat todella laajasti.
Työtilanteesta olen eri mieltä. Ainakin pk-seudulla työllistyy tällä hetkellä käytännössä kuka tahansa. Liian paljon on itsellänikin ollut kollegoina sosiaalityöntekijöitä, joilla esim. vaikeita mielenterveysongelmia, nollatason osaamista tai edes mielenkiintoa työhön. Vaihtavat tiuhaan työpaikkaa, usein myös paikkakuntaa. Jos ihmisellä on sosiaalityöntekijän pätevyys ja hakijoita työpaikkoihin ei ole kuin yksi (useimmiten ei sitäkään), tällä alalla pystyy säheltämään aika pitkään hyvinkin ammattitaidottomana.
Kuulostaa kyllä kauheelta. Itse olen pieneltä paikkakunnalta ja olen siinä mielessä hieman huolissani työllistymisestä, että paikkoja on harvoin auki. Todennäköisesti niihin ei kyllä valtavaa hakijamäärää ole, mutta saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että on mitään auki. Tosin sijaisuuksia luulisi ainakin löytyvän. Itse en perheellisenä ole valmis vaihtamaan paikkakuntaa, mutta mahdollisesti naapuri kaupunkeihin n. 100-130 km säteellä voisi harkita, jos tarpeeksi mielenkiintoinen tehtävä ja esim. työkokemuksen kartuttamista ajatellen, mutta työpäivät kyllä venyvät sitten pitkiksi.
Varoituksen sana kirjoitti:
Kai olet tietoinen alan huonoista palkoista ja liiasta työkuormasta? Ettet valmistumisesi jälkeen pety ja ryhdy alanvaihtajaksi ja syytä kaikesta yhteiskuntaa?
Kenelläpä ei olisi liikaa työkuormaa - varsinkin jos itse sitä taakkaa arvioi... Olenpa vaan pannut merkille, että usein eniten ääntä pitävät ne, joilla ei se työkuorma välttämättä niin kovin raskas olekaan, mutta pitää vaan esittää. Olen itse eri alalla ja töitä tulee ovista ja ikkunoista ja kaikilla kiire. Muita saman homman osaajia ei talossa ole. Siksipä istunkin usein illat ja vkonloput ylitöissä, mutta toistaiseksi tykkään työstäni eikä alan vaihdos ole käynyt pienessä mielessäkään. Senkin olen huomannut tällä omalla osastolla, että jotkut valittavat kiirettä ja suuria työmääriä, mutta iso osa päivästä menee heillä juoruiluun käytävillä, tupakalla, kahvilla, pitkällä ruokatauolla, omien juttujen hoitamisessa jne. Ylitöissäkään heitä ei ole näkynyt.
Hoitajat nyt korona-aikaan valittavat työtaakkaa ja uhoavat alan vaihdosta. Tuliko heille kenties yllätyksensä, että sairaaloissa hoidetaan sairaita...? Useimmat koronapotilaatkin sairastavat taudin lievänä kotonaan. :/
Ei tule, ei. :(