Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti täältä kirjoittelee
24.03.2020 |
Odottelen perjantaita kuin kuuta nousevaa, jolloin kolme lastani lähtevät isänsä luo toiselle paikkakunnalle - jos lähtevät. Pelkään nimittäin etteivät he pääse täältä Helsingistä enää silloin pois.
Olen uupunut. Teen opettajan työtä ja opetan lapsiani siinä sivussa. Joka päiväinen ruokalurjanssi vie myös voimia. Viiden aterian teko päivässä vie kyllä jo itsessään voimia, saatika siihen omat työt ja lasten koulu päälle. Nuorin sentään on vielä päikkyiässä.
Mietin vaan että jos viikonloppu peruuntuu niin mihin voin olla yhteydessä? Kohta jaksaminen loppuu totaalisesti. Olin jo ennen koronaa hyvin ahdistunut ja uupunut.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulussa liikaa työtä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sama kuin vuosia sitten. Ihan oikeasti. Miten jaksoi nainen 1940-luvulla kun mies kuoli,ja hoidettavaksi jäi pieni maatila sekä seitsemän (7) 2-13-vuotiasta lasta? Mahtoiko uupua?
HÄVETKÄÄ nyt vesijohtojen ja viemäreiden ja keskuslämmitysten ja kodinkoneittenne kanssa!Nämä kommentit ovat typeriä. Velvollisuudet esimerkiksi lasten kanssa sekä kouluelämä eivät tuolloin olleet likimainkaan yhtä vaativia kuin nyt. Lapsemme menestyvät koulussa kiitettävästi normaalisti, mutta silti etäkoulu ja siinä ohjaaminen vaativat jo yksistään paljon. Välillä eivät yhteydetkään toimi. Aikaa menee paljon enemmän kuin normaalissa koulussa. Lisäksi opettajat laittavat kohtuuttomasti tehtäviä. Kun kaikki aineet huomioidaan, työtä on aivan liikaa.
Voihan olla että joku on valinnut (nyt en tiedä onko soveltuvuuskokeita opettajakoulutukseen) väärän alan.
Mutta en näe kommentteja typerinä. Sota-aikana ei ollut koulua, saanen huomauttaa. Nyt on myös ”hengenlähtöuhka”, mutta sota-aikana saattoi lähes jokainen päästä hengestään.
S t r e s s i oli sota-aikana sanoinkuvaamaton. Sitä ei voi verrata tämän päivän tilanteeseen. Itse asiassa lapsille olisi hyvä kertoa siitä ajasta, mutta selviytymisen tvistillä. Se nimittäin voisi voimauttaa myös koko perhettä. Kukaan ei pommita nyt. Kertominen vaatii toki taitoa.
Mistäs minä hiljattain luinkaan, että sota-aikana ylioppilaslakin saikin helpommin. Otettiin huomioon olosuhteet.
Koska nykyään ei ole sota, vaan rauha, niin ihmisiltä vaaditaan enemmän muissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa lapsista tietysti kuoli, kun ei ollut ketään katsomassa perään. Tai loukkaantui, kun vanhempien lasten piti huolehtia pienemmistään eivätkä hoksanneet kaikkea.