Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti täältä kirjoittelee
24.03.2020 |
Odottelen perjantaita kuin kuuta nousevaa, jolloin kolme lastani lähtevät isänsä luo toiselle paikkakunnalle - jos lähtevät. Pelkään nimittäin etteivät he pääse täältä Helsingistä enää silloin pois.
Olen uupunut. Teen opettajan työtä ja opetan lapsiani siinä sivussa. Joka päiväinen ruokalurjanssi vie myös voimia. Viiden aterian teko päivässä vie kyllä jo itsessään voimia, saatika siihen omat työt ja lasten koulu päälle. Nuorin sentään on vielä päikkyiässä.
Mietin vaan että jos viikonloppu peruuntuu niin mihin voin olla yhteydessä? Kohta jaksaminen loppuu totaalisesti. Olin jo ennen koronaa hyvin ahdistunut ja uupunut.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 ateriaa on kyllä aika lailla paljon, normimaailmassa lapset saa koulussa yhden ja illalla kotona toisen. Lisäksi on aamu-, väli- ja iltapala, joita koululaiset osaavat jo itsekin valmistaa. Leivän voitelu ei ole rakettitiedettä eikä sitä ole mikropuuron valmistuskaan.
Kaupasta saa muuten käteviä eineksiä. Ruokaa voi tilata kotiin.Lapset tarvitsevat ravinteikasta ruokaa, ei eineksiä.
Eineksissä on samat ravinteet kuin kotiruuassa, usein jopa vähemmän rasvaa. Lue tuoteseloste, opit uutta. Samoja eineksiä ne kouluruuatkin on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sama kuin vuosia sitten. Ihan oikeasti. Miten jaksoi nainen 1940-luvulla kun mies kuoli,ja hoidettavaksi jäi pieni maatila sekä seitsemän (7) 2-13-vuotiasta lasta? Mahtoiko uupua?
HÄVETKÄÄ nyt vesijohtojen ja viemäreiden ja keskuslämmitysten ja kodinkoneittenne kanssa!Mutta ap:llä on opetustyö, etkö lukenut??
Mutta kotirintamanaisella oli seitsemän lasta ja karjanhoitotyö. Lapsista yhtäkään ei viety miehelle viikonlopuksi, koska aviomies lepäsi sankarihautausmaalla Siiranmäessä haavoituttuaan.
Luin jouluna Kotirintama-kirjan (uusi, kirjoitettu 2018). Kirja avasi silmäni ja mieleni.
Kirja voimauttaa. Suosittelen tänä aikana. Aina on selvitty.
Niin ja ne lapset joutuivat sitten äidin pahan olon kantanaan. Ja kierre on valmis.
Sitäkö toivot aplle myös?
Vierailija kirjoitti:
Mietipä niitä yrittäjä äitiä jotka on tätä rumbaa pyörittänyt vuosia.
No koulussa on olleet, mutta muuten olen lapset hoitanut itsenäisesti ja samalla ihnetellyt kuinka opettaja ystäväni on ihan tööt omien lasten kanssa ollut eikä voi vapaa-ajalla tehdä mitään, "kun lapset"
Nyt en ihan ymmärtänyt pointtiasi.
Väitätkö, että yrittäjän työ on raskaampaa kuin opettajan?
Vierailija kirjoitti:
viikon jälkeen uupunut? huutista naisille. aikaa on maata kuitenkin palstalla
Palstallamakaajamies ei petä! Vielä kun hän odaisi selittää, miten palstalla maataan.
Etäkoulussa liikaa työtä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sama kuin vuosia sitten. Ihan oikeasti. Miten jaksoi nainen 1940-luvulla kun mies kuoli,ja hoidettavaksi jäi pieni maatila sekä seitsemän (7) 2-13-vuotiasta lasta? Mahtoiko uupua?
HÄVETKÄÄ nyt vesijohtojen ja viemäreiden ja keskuslämmitysten ja kodinkoneittenne kanssa!Nämä kommentit ovat typeriä. Velvollisuudet esimerkiksi lasten kanssa sekä kouluelämä eivät tuolloin olleet likimainkaan yhtä vaativia kuin nyt. Lapsemme menestyvät koulussa kiitettävästi normaalisti, mutta silti etäkoulu ja siinä ohjaaminen vaativat jo yksistään paljon. Välillä eivät yhteydetkään toimi. Aikaa menee paljon enemmän kuin normaalissa koulussa. Lisäksi opettajat laittavat kohtuuttomasti tehtäviä. Kun kaikki aineet huomioidaan, työtä on aivan liikaa.
Voihan olla että joku on valinnut (nyt en tiedä onko soveltuvuuskokeita opettajakoulutukseen) väärän alan.
Mutta en näe kommentteja typerinä. Sota-aikana ei ollut koulua, saanen huomauttaa. Nyt on myös ”hengenlähtöuhka”, mutta sota-aikana saattoi lähes jokainen päästä hengestään.
S t r e s s i oli sota-aikana sanoinkuvaamaton. Sitä ei voi verrata tämän päivän tilanteeseen. Itse asiassa lapsille olisi hyvä kertoa siitä ajasta, mutta selviytymisen tvistillä. Se nimittäin voisi voimauttaa myös koko perhettä. Kukaan ei pommita nyt. Kertominen vaatii toki taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sama kuin vuosia sitten. Ihan oikeasti. Miten jaksoi nainen 1940-luvulla kun mies kuoli,ja hoidettavaksi jäi pieni maatila sekä seitsemän (7) 2-13-vuotiasta lasta? Mahtoiko uupua?
HÄVETKÄÄ nyt vesijohtojen ja viemäreiden ja keskuslämmitysten ja kodinkoneittenne kanssa!Mutta ap:llä on opetustyö, etkö lukenut??
Mutta kotirintamanaisella oli seitsemän lasta ja karjanhoitotyö. Lapsista yhtäkään ei viety miehelle viikonlopuksi, koska aviomies lepäsi sankarihautausmaalla Siiranmäessä haavoituttuaan.
Luin jouluna Kotirintama-kirjan (uusi, kirjoitettu 2018). Kirja avasi silmäni ja mieleni.
Kirja voimauttaa. Suosittelen tänä aikana. Aina on selvitty.Niin ja ne lapset joutuivat sitten äidin pahan olon kantanaan. Ja kierre on valmis.
Sitäkö toivot aplle myös?
A i n a on selvitty, kuten kirjoitin.
Jos ei olisi selvitty, sinäkin vääntäisit kyrillisillä kirjaimia, sitäkö tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 ateriaa on kyllä aika lailla paljon, normimaailmassa lapset saa koulussa yhden ja illalla kotona toisen. Lisäksi on aamu-, väli- ja iltapala, joita koululaiset osaavat jo itsekin valmistaa. Leivän voitelu ei ole rakettitiedettä eikä sitä ole mikropuuron valmistuskaan.
Kaupasta saa muuten käteviä eineksiä. Ruokaa voi tilata kotiin.Lapset tarvitsevat ravinteikasta ruokaa, ei eineksiä.
Eineksissä on samat ravinteet kuin kotiruuassa, usein jopa vähemmän rasvaa. Lue tuoteseloste, opit uutta. Samoja eineksiä ne kouluruuatkin on!
Totta puhut, samaa einestä on myös koulussa. Lue sinä ainesosaluettelo, ehkä huomaat, että ne eivät ole millään lailla ravinteikasta ruokaa varsinkaan lapsille.
Rasvan määrä ei suinkaan ole ongelma, vaan rasvan laatu. Eineksissä käytetään pääosin siemenöljyjä, jotka ovat ihmiselimistölle haitallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sama kuin vuosia sitten. Ihan oikeasti. Miten jaksoi nainen 1940-luvulla kun mies kuoli,ja hoidettavaksi jäi pieni maatila sekä seitsemän (7) 2-13-vuotiasta lasta? Mahtoiko uupua?
HÄVETKÄÄ nyt vesijohtojen ja viemäreiden ja keskuslämmitysten ja kodinkoneittenne kanssa!
Ne lapset juoksivat kuka missäkin, ison osan aikaa äidin asioilla. Ruokaa sai sitten kun sai, jos sitä oli. Naapurissa oli apua ja sukulaisia lähellä.
Vesijohto ja viemäri ei niin valtavan iso asia ole, jos niitä ei ole niin vettä ei hölvätä niin paljon kuin nykyisin on tapana. Mulla ei ollut 20 vuoteen eikä sitä juuri huomannut kun asiaan tottui. Eikä ollut keskuslämmitystäkään, kyllä niitä puita heittelee pesään kun 7 lasta kantaa niitä sisään.
Uupumus ei tule kovasta työstä, siitä tulee väsymys ja rasitusvammoja. Tiedän jotain molemmista vaihtoehdoista, ja valitsisin sen maatilan anytime, jos kaikki muukin olisi 40-lukua ympärillä. Nykymaailma vie ihmiseltä kaiken, ja antaa tosi hyvänmakuisen tikkarin käteen lohduksi. Joka kuitenkin pilaa hampaat ja kaiken muunkin.
Onhan tämä nyt rankkaa, kun on lurjanssit ja komferemssit ja kaikki hoideltavana, ja siihen lisäksi vielä lasten koulutehtävät ja etätyöt ja normaalit arjen askareet. Jokainen ateria on pakko kokata erikseen, koska poikkeustila. Ei voi tehdä isoa satsia kerralla jääkaappiin, mistä voisi sitten lämmittää aamupäivän kiireessä jokainen itse itselleen annoksen, koska eihän sitä voi tietää, vaikka jääkaapin koneistoon iskisi yön aikana koronavirus, ja se alkaisikin lämmittämään niitä ruokia jäähdyttämisen sijaan (koronahan aiheuttaa kuumetta).
Hei haloo! Kouluikäiset lapset voi hyvin ottaa mukaan ruoanlaittoon, jolloin sinulla ei ole niin kova työ. Viikonloppuna voi tehdä useamman päivän ruoat valmiiksi. Välipaloiksi ainakin pystyy hankkimaan sellaista, mitä ei tarvitse erikseen kokata. Tai jos haluaa tarjota itse tehtyä, sitäkin voi samalla vaivalla tehdä 2-3 päivän annoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 ateriaa on kyllä aika lailla paljon, normimaailmassa lapset saa koulussa yhden ja illalla kotona toisen. Lisäksi on aamu-, väli- ja iltapala, joita koululaiset osaavat jo itsekin valmistaa. Leivän voitelu ei ole rakettitiedettä eikä sitä ole mikropuuron valmistuskaan.
Kaupasta saa muuten käteviä eineksiä. Ruokaa voi tilata kotiin.Lapset tarvitsevat ravinteikasta ruokaa, ei eineksiä.
Eineksissä on samat ravinteet kuin kotiruuassa, usein jopa vähemmän rasvaa. Lue tuoteseloste, opit uutta. Samoja eineksiä ne kouluruuatkin on!
Lue sinä ainesosaluettelo.
Ei voi kuin ihmetellä ihmisten typeryyttä vastauksia lukiessa.
"mItÄs TeIt LaPsIa JoS eT jAkSA nIiTä"
Ei taida aloittaja kuten moni muukaan tehdä lapsia siksi, että saa heistä huolehtia täysin yksin kaiken muun rinnalla. Vanhempia on kaksi eron jälkeenkin, eikä äidin tarvitse asennoitua yksin jälkikasvusta huolehtimaan sen enenpää kuin isänkään. Jos toinen Vanhemmista kuolee, on tilanne täysin eri ja heille yleensä tarjoudutaan sitten avuksi, joko lähipiiri tai sitten tukiperhe tmv.
Minun tapauksessani halusin vain sen yhden lapsen korkeintaan, mutta kun tulin raskaaksi toisen kerran pillereistä huolimatta, olisin halunnut abortin. Jätin sen kuitenkin tekemättä miehen vuoksi, joka todella halusi sen toisenkin lapsen. Tämä ei tarkoita sitä, että nyt haluaisin toisesta lapsesta eroon tai etten rakastaisi häntä ja mitä kaikkea muuta vaan sitä, että mieshän kantaa vastuunsa nyt kuusi vuotta myöhemminkin erosta huolimatta. Minä en missään vaiheessa luvannut luopua kaikesta muusta, varsinkaan kun sille ei ole yhtikäs mitään tarvetta. Onneksi lasten isä asuu samalla paikkakunnalla, alle 5min ajomatkan päässä, joten eristykselle ei ole tarvetta.
1940-luvun äidit kyllä olivat samanlaisia naisia kuin tänä päivänäkin, erona vain se, että heidän ei tarvinnut niiden lasten lisäksi huolehtia mistään opettamisesta, harrastuksista, lasten kanssa oleilusta tmv. He hoitivat kotitöitä ja tilan töitä, ja ne isoimmat lapset hoiti pienimmät - tai perheen mummot. Ei tänä päivänä katsota hyvällä, jos 10-vuotias hoitaa vauvaa aamusta iltaan, koska äidin pitää olla pellolla tai pyykin pesussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs väänsit kolme lasta?
Itsepä olet osasi valinnut.
Jo odottelinkin, että mikä älykkö ehtii tämän kommentin porsimaan. Minäkin valitsin lapset, mutta en heidän opetustaan samalla, kun teen muut työni, joiden ei tulisi kärsiä uudesta opetusvelvollisuudestani.
Lähiopetus ei ole sama kuin kotikoulu, joten sulla ei ole minkäänlaista opetusvelvollisuutta. Ihan turhaan nariset lasten hoitamisesta, se on sinun velvollisuutesi.
Herranjumala. Pienemmällä eli ekaluokkalaisella on joka päivä ollut lähes jokaisesta päivän oppiaineesta (myös liikunnasta, käsitöistä ja kuviksesta) vähintään yksi nettilinkki tehtävineen, joita on myös pitänyt tulkata. Voinko vain jättää siis tekemättä? Vai nussitaanko vielä lisää pilkkua tuon termin kanssa?
Kyse ei siis ole lastenhoidosta ja läksyistä, kuten normaaliin arkeen kuuluu, ja jotka normaalin työssäkäynnin ohella sujuvat ilman hankaluutta. Toki omia töitäkin voi olla toki monenlaisia eli jos ei tarvitse keskittyä eikä palaveerata, niin kyllähän siinä äng-äänteet sivussa hoituu. Toisilla ilmeisesti siis näin.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä ihmisten typeryyttä vastauksia lukiessa.
"mItÄs TeIt LaPsIa JoS eT jAkSA nIiTä"
Ei taida aloittaja kuten moni muukaan tehdä lapsia siksi, että saa heistä huolehtia täysin yksin kaiken muun rinnalla. Vanhempia on kaksi eron jälkeenkin, eikä äidin tarvitse asennoitua yksin jälkikasvusta huolehtimaan sen enenpää kuin isänkään. Jos toinen Vanhemmista kuolee, on tilanne täysin eri ja heille yleensä tarjoudutaan sitten avuksi, joko lähipiiri tai sitten tukiperhe tmv.
Minun tapauksessani halusin vain sen yhden lapsen korkeintaan, mutta kun tulin raskaaksi toisen kerran pillereistä huolimatta, olisin halunnut abortin. Jätin sen kuitenkin tekemättä miehen vuoksi, joka todella halusi sen toisenkin lapsen. Tämä ei tarkoita sitä, että nyt haluaisin toisesta lapsesta eroon tai etten rakastaisi häntä ja mitä kaikkea muuta vaan sitä, että mieshän kantaa vastuunsa nyt kuusi vuotta myöhemminkin erosta huolimatta. Minä en missään vaiheessa luvannut luopua kaikesta muusta, varsinkaan kun sille ei ole yhtikäs mitään tarvetta. Onneksi lasten isä asuu samalla paikkakunnalla, alle 5min ajomatkan päässä, joten eristykselle ei ole tarvetta.
1940-luvun äidit kyllä olivat samanlaisia naisia kuin tänä päivänäkin, erona vain se, että heidän ei tarvinnut niiden lasten lisäksi huolehtia mistään opettamisesta, harrastuksista, lasten kanssa oleilusta tmv. He hoitivat kotitöitä ja tilan töitä, ja ne isoimmat lapset hoiti pienimmät - tai perheen mummot. Ei tänä päivänä katsota hyvällä, jos 10-vuotias hoitaa vauvaa aamusta iltaan, koska äidin pitää olla pellolla tai pyykin pesussa.
Ja sulla nykyäitinä ei ole muuta hommaa kuin huolehtia muutamasta lapsesta ja silti vingut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei normaaleilla äideillä ole mahdollisuutta saada lapsiaan viikonlopuksi tai jopa viikoksi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs väänsit kolme lasta?
Itsepä olet osasi valinnut.
Jo odottelinkin, että mikä älykkö ehtii tämän kommentin porsimaan. Minäkin valitsin lapset, mutta en heidän opetustaan samalla, kun teen muut työni, joiden ei tulisi kärsiä uudesta opetusvelvollisuudestani.
Lähiopetus ei ole sama kuin kotikoulu, joten sulla ei ole minkäänlaista opetusvelvollisuutta. Ihan turhaan nariset lasten hoitamisesta, se on sinun velvollisuutesi.
Herranjumala. Pienemmällä eli ekaluokkalaisella on joka päivä ollut lähes jokaisesta päivän oppiaineesta (myös liikunnasta, käsitöistä ja kuviksesta) vähintään yksi nettilinkki tehtävineen, joita on myös pitänyt tulkata. Voinko vain jättää siis tekemättä? Vai nussitaanko vielä lisää pilkkua tuon termin kanssa?
Kyse ei siis ole lastenhoidosta ja läksyistä, kuten normaaliin arkeen kuuluu, ja jotka normaalin työssäkäynnin ohella sujuvat ilman hankaluutta. Toki omia töitäkin voi olla toki monenlaisia eli jos ei tarvitse keskittyä eikä palaveerata, niin kyllähän siinä äng-äänteet sivussa hoituu. Toisilla ilmeisesti siis näin.
Voit jättää tekemättä, sulla ei ole opetusvelvollisuutta, jos lapsesi ei ole kotikoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä ihmisten typeryyttä vastauksia lukiessa.
"mItÄs TeIt LaPsIa JoS eT jAkSA nIiTä"
Ei taida aloittaja kuten moni muukaan tehdä lapsia siksi, että saa heistä huolehtia täysin yksin kaiken muun rinnalla. Vanhempia on kaksi eron jälkeenkin, eikä äidin tarvitse asennoitua yksin jälkikasvusta huolehtimaan sen enenpää kuin isänkään. Jos toinen Vanhemmista kuolee, on tilanne täysin eri ja heille yleensä tarjoudutaan sitten avuksi, joko lähipiiri tai sitten tukiperhe tmv.
Minun tapauksessani halusin vain sen yhden lapsen korkeintaan, mutta kun tulin raskaaksi toisen kerran pillereistä huolimatta, olisin halunnut abortin. Jätin sen kuitenkin tekemättä miehen vuoksi, joka todella halusi sen toisenkin lapsen. Tämä ei tarkoita sitä, että nyt haluaisin toisesta lapsesta eroon tai etten rakastaisi häntä ja mitä kaikkea muuta vaan sitä, että mieshän kantaa vastuunsa nyt kuusi vuotta myöhemminkin erosta huolimatta. Minä en missään vaiheessa luvannut luopua kaikesta muusta, varsinkaan kun sille ei ole yhtikäs mitään tarvetta. Onneksi lasten isä asuu samalla paikkakunnalla, alle 5min ajomatkan päässä, joten eristykselle ei ole tarvetta.
1940-luvun äidit kyllä olivat samanlaisia naisia kuin tänä päivänäkin, erona vain se, että heidän ei tarvinnut niiden lasten lisäksi huolehtia mistään opettamisesta, harrastuksista, lasten kanssa oleilusta tmv. He hoitivat kotitöitä ja tilan töitä, ja ne isoimmat lapset hoiti pienimmät - tai perheen mummot. Ei tänä päivänä katsota hyvällä, jos 10-vuotias hoitaa vauvaa aamusta iltaan, koska äidin pitää olla pellolla tai pyykin pesussa.
Ja sulla nykyäitinä ei ole muuta hommaa kuin huolehtia muutamasta lapsesta ja silti vingut.
Osaatko lukea? Ymmärrätkö lukemaasi? Et ilmeisesti, koska en vinkunut (=valittanut) missään vaiheessa, vaan kerroin faktoja.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tehdä etätöitä kun naperotkin on kotona.
M50
Ai, hoidatko lapsenlapsia?
En nyt jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta:
- koululaiset osaavat itse ottaa leivät / hedelmät / jukurtit tms. aamuin, illoin ja välipalaksi ja voivat varmaan auttaa sitä pienintäkin samalla.
- tee vain yksi lämmin ruoka päivässä, syötte sen vaikka kolmelta. Kotihommissa energiaa kuluu ehkä vähän vähemmän kuin tavallisesti, joten ravinnontarve on vähäisempi. Tai sitten syötte samaa lounaaksi ja päivälliseksi.
- osta reilusti eineksiä ja jotain nopeita juttuja, unohda jokapäiväinen ruokaympyrä.
- älä tee kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulussa liikaa työtä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sama kuin vuosia sitten. Ihan oikeasti. Miten jaksoi nainen 1940-luvulla kun mies kuoli,ja hoidettavaksi jäi pieni maatila sekä seitsemän (7) 2-13-vuotiasta lasta? Mahtoiko uupua?
HÄVETKÄÄ nyt vesijohtojen ja viemäreiden ja keskuslämmitysten ja kodinkoneittenne kanssa!Nämä kommentit ovat typeriä. Velvollisuudet esimerkiksi lasten kanssa sekä kouluelämä eivät tuolloin olleet likimainkaan yhtä vaativia kuin nyt. Lapsemme menestyvät koulussa kiitettävästi normaalisti, mutta silti etäkoulu ja siinä ohjaaminen vaativat jo yksistään paljon. Välillä eivät yhteydetkään toimi. Aikaa menee paljon enemmän kuin normaalissa koulussa. Lisäksi opettajat laittavat kohtuuttomasti tehtäviä. Kun kaikki aineet huomioidaan, työtä on aivan liikaa.
Voihan olla että joku on valinnut (nyt en tiedä onko soveltuvuuskokeita opettajakoulutukseen) väärän alan.
Mutta en näe kommentteja typerinä. Sota-aikana ei ollut koulua, saanen huomauttaa. Nyt on myös ”hengenlähtöuhka”, mutta sota-aikana saattoi lähes jokainen päästä hengestään.
S t r e s s i oli sota-aikana sanoinkuvaamaton. Sitä ei voi verrata tämän päivän tilanteeseen. Itse asiassa lapsille olisi hyvä kertoa siitä ajasta, mutta selviytymisen tvistillä. Se nimittäin voisi voimauttaa myös koko perhettä. Kukaan ei pommita nyt. Kertominen vaatii toki taitoa.
Antiikin aikana ei ollut sähkövaloa eikä juoksevaa vettä.
Kauheaa tuomitsemista. Jos lapset saavat kauhean kasan tehtäviä ja eivät ehkä osaa käyttää vielä itse ohjelmia, niin totta kai vanhemmalla menee aikaa auttamiseen.
Voitko ap olla yhteydessä lasten opeen ja kertoa tilanteesta, että ette nyt pysty tekemään ihan kaikkea? Koita karsia kaikki ihan minimiin. Einekset todellakin kelpaa jonkin aikaa, jos se pelastaa äidin mielenterveyden ja aika pienikin osaa lämmittää mikrossa.