Ehkä ihmiset vihdoinkin tajuaa että maalla on hyvä asua
Joillain tuntuu olevan koko elämän onnellisuus kiinni siitä että saa asua Helsingissä pienessä kerrostalokopissa ja kulkea ihmisvilinässä. Kuinkas nyt kun ri voi mennä rauhassa edes ulos? Eikä ole sitä ihmisvilinää ja shoppailupaikat kiinni ym. Pian koko alue eristetään.
Maaseutua on paljon parjattu. Kukaan ei halua muuttaa sinne. Viimeisetkin halutaan pois kun palvelut lakkautetaan. Tällaisena hetkenä sitä miettii, että kuinka mukavaa maalla onkaan. Oma iso tontti, muutama naapuri 200 metrin säteellä. Saa ulkoilla ihan vapaasti. Kaupassa ei tule kuin pari ihmistä vastaan kun ei muutenkaan koskaan mitään ruuhkaa. Työpaikkansa saa pitää todennäköisemmin koska palvelut pitää pelata. Kyläkoulu jossa 1-3 luokkalaisia yhteensä ehkä 10. Päiväkotiin saa viedä lapset jos on pakko. Niitäkin nyt pakkotilanteessa siellä n.10. Kyllä saisi ihmiset enemmän arvostaa maaseutua ja pitää sen elinvoimaisena.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva että viihdyt. Minä en maalle muuttaisi, oli koronaa tai ei. Terveiset Kampista.
Minä lähtisin tästä Kampin sikolätistä alta aikayksikön, jos se olisi mahdollista.
Minä myös. Puolison työ pidättelee, yhtäkään viikonloppua tai lomaa emme tässä läävässä vietä, siis normioloissa. Nyt on pakko, vi tuttaa niin ettei veri kierrä. Helsingistä on lähdettävä pois, jos elämästään haluaa nauttia, tämä on per seestä, koko läävä.
Saa tana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yhden lapsen yh ilman ajokorttia ja autoa, töissä matalapalkka- alalla. En pystyisi muuttamaan maalle vaikka haluaisinkin, ei ole varaa asua kuin vuokralla puhumattakaan autosta.
Tuntuu kuin kaikki maalla asumista hehkuttavat kuvittelisivat muidenkin olevan kahden vanhemman perheitä joilla noin vain varaa muuttaa maalle omakotitaloon. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja jotkut joutuvat tyytymään ei niin mieluisaan vaihtoehtoon kun ei ole muita mahdollisuuksia.
Tämä. Mäkin asuisin mielelläni maalla, jos olisi hyvin taloudellista varmuutta ja fyysistä kuntoa hoitaa pihahommia ja remontteja. Näin kun tarvitsen terveydenhoidon palveluja aika usein ja vointini pitää edes kerrostaloasunnon kotitöistä huolta on välillä huono, niin maalla asuminen ei itselleni olisi mitään rentoa puuhailua vaan jatkuvaa huolta pärjäämisessä. Ei kaikki voi vaan valita päältä mikä on houkuttelevin vaihtoehto, vaan pitää ajatella myös käytännöllisyyttä.
Minä en lähde kerrostaloon asumaan, en mistään syystä. Ne eivät ole ihmisasuntoja. Piste!
Maaseudulla puolison löytäminen on toivotonta :(
Ei tämä poikkeustila muuta ihmisen perusluonnetta. Olen kokeillut tuota maalla asumista uudessa omakotitalossa eikä ikinä enää! Vaikka olen sinänsä koti-ihminen ja tuollakin oli kyläyhdistystä jne. niin EI, EI ja EI. Nyt asun keskustan liepeillä ja etsin omaa kerrostaloasuntoa. Kyllä, haluan ehdottomasti kerrostaloon! Maalaiset perustelee aina sillä, että kyllähän sieltä pääsee kaupunkiin. Fakta on kuitenkin se, että harva jaksaa, viitsii tai raaskii enää työpäivän päätteeksi tai muutenkaan useita kertoja viikossa lähteä ajamaan montaa kymmentä kilometriä päästäkseen kaupunkiin. Maalla asuminen sopii niille, jotka tykkää kuopsuttaa kasvimaata ja elää sellaista pysähtynyttä elämää. Minulle se ei sovi. Ei ennen koronaa eikä koronan jälkeen.
Joudumme nyt olemaan ilman ravintoloita, leffakäyntejä, konsertteja, teatteria, museoita, harrastustoimintaa ym. En arvosta sitä tippaakaan nyt, joten miksi arvostaisin maaseutua missä on tultava toimeen ilman noita AINA?
Vierailija kirjoitti:
Joudumme nyt olemaan ilman ravintoloita, leffakäyntejä, konsertteja, teatteria, museoita, harrastustoimintaa ym. En arvosta sitä tippaakaan nyt, joten miksi arvostaisin maaseutua missä on tultava toimeen ilman noita AINA?
Tämä tämä tämä. Juuri näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä poikkeustila muuta ihmisen perusluonnetta. Olen kokeillut tuota maalla asumista uudessa omakotitalossa eikä ikinä enää! Vaikka olen sinänsä koti-ihminen ja tuollakin oli kyläyhdistystä jne. niin EI, EI ja EI. Nyt asun keskustan liepeillä ja etsin omaa kerrostaloasuntoa. Kyllä, haluan ehdottomasti kerrostaloon! Maalaiset perustelee aina sillä, että kyllähän sieltä pääsee kaupunkiin. Fakta on kuitenkin se, että harva jaksaa, viitsii tai raaskii enää työpäivän päätteeksi tai muutenkaan useita kertoja viikossa lähteä ajamaan montaa kymmentä kilometriä päästäkseen kaupunkiin. Maalla asuminen sopii niille, jotka tykkää kuopsuttaa kasvimaata ja elää sellaista pysähtynyttä elämää. Minulle se ei sovi. Ei ennen koronaa eikä koronan jälkeen.
Kohta saat yskiä keuhkosi pihalle johonkin parkkihalliin tehdyssä kenttäsairaalassa ilman että kukaan kiinnittää huomiota enempää kuin rotan raatoon. Tai kenties jopa siellä kerrostalon kopperossasi kun ei parkkihalliinkaan pääse.
Sen verran maaseudusta, että Ap:n mainostamia muutaman oppilaan pieniä kyläkouluja ei ole enää olemassakaan.
No ei sopisi mulle kun en saa enää ajaa autoa silmäongelman vuoksi. Muuten olen suht terve 60v. Pitäisi asua jossain yhden tien kirkonkylässä jossa pari kauppaa ja kunnantalo. Ihmiset elävät 100v helsinkiä jäljessä ajatusmaailmaltaan. Olen sen verran vieraillut maalla että olen sen nähnyt. Stadissa on hyvä julkinen liikenne ja voin kulkea ja tehdä mitä haluan. Tarkoitan siis normaaliin aikaan. Nyt olen linnoittautunut vapaaehtoisesti kotiin, käyn lähikaupassa ja kävelyllä. Kavereiden kanssa olen somessa.
Kaikki vaan nyt äkkiä muuttamaan maalle itkemään kun ei sieltä löydy edes väärän alan työpaikkoja, saati sitten sen mihin 5 vuotta opiskelit.
Näissä ketjuissa näkee hyvin miten mukavaa siellä maalla on, ja miten mukavia maalaiset ovatkaan. Vähintään kerran päivässä on päästävä haukkumaan kaupunkilaiset (eli helsinkiläiset) maanrakoon. Ei todellakaan vaikuta elämäänsä tyytyväisten ihmisten touhulta.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran maaseudusta, että Ap:n mainostamia muutaman oppilaan pieniä kyläkouluja ei ole enää olemassakaan.
Ei ehkä muutaman oppilaan, mutta kyllä kyläkouluja vielä on. Ala-asteita lähinnä.
Kannatan ehdottomasti maaseudun pitämistä vireänä, mutta tuntuu, että sinulla on vähän yksioikoinen kuva kaupunkilaisista - eivät kai kaikki maalaisetkaan ole keskenään samanlaisia. Suomessa on paljon pienempiä kaupunkeja ja itsekin asun keskikokoisessa kaupungissa omakotitalossa isolla tontilla. Hyötyliikuntaa voi saada vaikkapa puutöitä tekemällä eli aika "maalaista" elämää täällä elän ja silti kaupungissa. Suomessa riittää myös tilaa käydä lenkillä niin, ettei tarvitse ruuhkassa kulkea. Kaupungissakin voi käydä kaupassa hiljaisempaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan nyt äkkiä muuttamaan maalle itkemään kun ei sieltä löydy edes väärän alan työpaikkoja, saati sitten sen mihin 5 vuotta opiskelit.
Työttömiä juoppoja löytyy kyllä senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä poikkeustila muuta ihmisen perusluonnetta. Olen kokeillut tuota maalla asumista uudessa omakotitalossa eikä ikinä enää! Vaikka olen sinänsä koti-ihminen ja tuollakin oli kyläyhdistystä jne. niin EI, EI ja EI. Nyt asun keskustan liepeillä ja etsin omaa kerrostaloasuntoa. Kyllä, haluan ehdottomasti kerrostaloon! Maalaiset perustelee aina sillä, että kyllähän sieltä pääsee kaupunkiin. Fakta on kuitenkin se, että harva jaksaa, viitsii tai raaskii enää työpäivän päätteeksi tai muutenkaan useita kertoja viikossa lähteä ajamaan montaa kymmentä kilometriä päästäkseen kaupunkiin. Maalla asuminen sopii niille, jotka tykkää kuopsuttaa kasvimaata ja elää sellaista pysähtynyttä elämää. Minulle se ei sovi. Ei ennen koronaa eikä koronan jälkeen.
Kohta saat yskiä keuhkosi pihalle johonkin parkkihalliin tehdyssä kenttäsairaalassa ilman että kukaan kiinnittää huomiota enempää kuin rotan raatoon. Tai kenties jopa siellä kerrostalon kopperossasi kun ei parkkihalliinkaan pääse.
Kylläpä siellä maalla asuu elämäniloisia ja ystävällisiä ihmisiä!
Mistä ihmeestä kumpuaa katkeruus kaupunkilaisia kohtaan, jotka ovat kokeilleet maalaiselämää ja todenneet, että se ei sovi? Sinäkin voit myydä talosi ja muuttaa tänne. Jos siis niillä asunnoilla on kohta senkään vertaa arvoa mitä nyt. Tässä, kun asuu sairaalasta muutaman kilometrin päässä ja käyttää järkeä suojautumisen suhteen niin saa olla aika turvallisin mielin :) Enemmän huolettaisi asua kaukana sairaalasta. Ja täällä, jos missä myös yhteisöllisyys toimii!
Vierailija kirjoitti:
Kannatan ehdottomasti maaseudun pitämistä vireänä, mutta tuntuu, että sinulla on vähän yksioikoinen kuva kaupunkilaisista - eivät kai kaikki maalaisetkaan ole keskenään samanlaisia. Suomessa on paljon pienempiä kaupunkeja ja itsekin asun keskikokoisessa kaupungissa omakotitalossa isolla tontilla. Hyötyliikuntaa voi saada vaikkapa puutöitä tekemällä eli aika "maalaista" elämää täällä elän ja silti kaupungissa. Suomessa riittää myös tilaa käydä lenkillä niin, ettei tarvitse ruuhkassa kulkea. Kaupungissakin voi käydä kaupassa hiljaisempaan aikaan.
Suurin osa kannattaa sitä, mutta fakta on että suurin osa ei maalle halua muuttaa. Suomalaiset haluavat pitää maaseudun asuttuna, kunhan itse ei tarvitse lähtä sinne.
Itselläni työpaikka on 60km päässä kotoa (lähimmässä kaupungissa), ja jos etätyö lisääntyy niin työpaikan sijainnilla ei olisi niin väliäkään. Nyt jo voi tehdä puolet viikosta etänä kotona. Suurentaisi kivasti työnhakualuetta tulevaisuudessa. Varmasti elävöittäisi myös maaseutua, esim. mökkiläiset voisivat oleskella täällä mökeillään muutenkin kuin vain lomillaan.
Ihmisiä on monenlaisia, osa viihtyy mainiosti kerrostalossa koko elämänsä, minä taas tukehdun kuoliaaksi jo taajamassa. Ideaalitilannehan olisi, että ainakaan työ ei estäisi asumasta siellä missä oikeasti haluaa.
Jännä vastakkainasettelu. Miksi kaikkien pitäisi asua maalla? Hieno juttu jos siellä on kivaa ja kaikki samat asiat mitä kaupungeissakin. Meilläkin on täällä ihan kivaa. Eivät kaikki kaupunkilaiset asu pienissä kopeissa slummeissa (jos niitä nyt edes Suomessa onkaan) ja osa myös tykkää siitä, että kerrostaloasuminen on helppoa.
Itse asun rauhallisella pientaloalueella omakotitalossa, ja pihaa on meille sopivan verran. Naapurit ovat varmasti lähempänä, mutta ei haittaa. Joku toinen ehkä haluaa jotain muuta, mutta ei minulta ole pois. Olen kolmannen polven helsinkiläinen, joten täällä ovat sukulaiset, ystävät ja juuret.
Vierailija kirjoitti:
Joudumme nyt olemaan ilman ravintoloita, leffakäyntejä, konsertteja, teatteria, museoita, harrastustoimintaa ym. En arvosta sitä tippaakaan nyt, joten miksi arvostaisin maaseutua missä on tultava toimeen ilman noita AINA?
Onpa sulla vääristynyt kuva maalla asumisesta. Miksi kuvittelet, että maalaiset eläisivät ilman luettelemiasi asioita?
Mulla on täältä maalta 30 min ajomatka noihin kaikkiin, paitsi harrastustoimintaa löytyy omaan makuun ja monipuolisesti ihan omasta kaupungista.
Tämä. Mäkin asuisin mielelläni maalla, jos olisi hyvin taloudellista varmuutta ja fyysistä kuntoa hoitaa pihahommia ja remontteja. Näin kun tarvitsen terveydenhoidon palveluja aika usein ja vointini pitää edes kerrostaloasunnon kotitöistä huolta on välillä huono, niin maalla asuminen ei itselleni olisi mitään rentoa puuhailua vaan jatkuvaa huolta pärjäämisessä. Ei kaikki voi vaan valita päältä mikä on houkuttelevin vaihtoehto, vaan pitää ajatella myös käytännöllisyyttä.