Lue keskustelun säännöt.
Ehkä ihmiset vihdoinkin tajuaa että maalla on hyvä asua
23.03.2020 |
Joillain tuntuu olevan koko elämän onnellisuus kiinni siitä että saa asua Helsingissä pienessä kerrostalokopissa ja kulkea ihmisvilinässä. Kuinkas nyt kun ri voi mennä rauhassa edes ulos? Eikä ole sitä ihmisvilinää ja shoppailupaikat kiinni ym. Pian koko alue eristetään.
Maaseutua on paljon parjattu. Kukaan ei halua muuttaa sinne. Viimeisetkin halutaan pois kun palvelut lakkautetaan. Tällaisena hetkenä sitä miettii, että kuinka mukavaa maalla onkaan. Oma iso tontti, muutama naapuri 200 metrin säteellä. Saa ulkoilla ihan vapaasti. Kaupassa ei tule kuin pari ihmistä vastaan kun ei muutenkaan koskaan mitään ruuhkaa. Työpaikkansa saa pitää todennäköisemmin koska palvelut pitää pelata. Kyläkoulu jossa 1-3 luokkalaisia yhteensä ehkä 10. Päiväkotiin saa viedä lapset jos on pakko. Niitäkin nyt pakkotilanteessa siellä n.10. Kyllä saisi ihmiset enemmän arvostaa maaseutua ja pitää sen elinvoimaisena.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällainen asia koronan takia muutu.
Maalla ei ensinnäkään ole töitä juuri nimeksikään, nekin vähät vain tietyillä aloilla.
Matkat ovat sellaisia että pitäisi olla oma auto, minulla ei ole korttiakaan.
Asuin lapsuuteni maalla ja minusta se oli aina julmetun tylsää. En vain nauti erityisemmin ulkoilmasta ja niistä asioista, mitä maalla voi tehdä mutta kaupungissa ei. Enkä edes asunut missään ihan perähikiällä vaan aika lähellä suht "isoa" kaupunkia.Vaikka Suomen kaupungit ovat maailman mittakaavassa pikkuisia, on niissä sentään moninkertaisesti mahdollisuuksia maaseutuun verrattuna.
Mitä ne asiat ovat mitä maalla ei voi tehdä ja kaupungissa voi? Meinaan ihan arjessa. Äläkä vastaa, että museot ja teatteri ym, koska niitä ei kaupunkilaisetkaan käytä kuin muutaman kerran vuodessa eli aika saman määrän kuin minä maalaisena.
Olen asunut sekä kaupungissa, että maalla ja en keksi mitä täällä ei pysty tekemään ja VAIN kaupungissa pystyy.
No esimerkiksi minä käyn elokuvissa noin kaksi kertaa viikossa. Kävelen sinne ja takaisin. Lisäksi näen useamman kerran viikossa kavereita kahvilla, lounaalla tai lasillisella, mulla on muutamakin ”ulkoistettu olohuone” kävelymatkan päässä. Shoppailen ja kiertelen ostoskeskuksia useampana päivänä viikossa. Merenranta on kävelymatkan päässä. Työpaikka on kävelymatkan päässä.
Kotona käyn vain nukkumassa, joten ”koirankoppi” riittää oikein hyvin. Onpahan vähän siivottavaa. Ruoankin pidän kaupassa tai ravintolassa, kunnes haluan syödä sen.
Maalla taas mulle ei olisi mitään mikä kiinnostaisi. Mikään pihan laitto yms ei kiinnosta yhtään, en omista edes huonekasveja. En ole muutenkaan luonnosta yhtään kiinnostunut, mikään mökkeily yms ei nappaa yhtään.
Mutta edelleenkin: kukin tavallaan. Tää on ehkä maailman turhin vastakkainasettelu, oikeasti.
Eri
Ohis. Tällä hetkellä voit siis ainoastaan tehdä noista merenrannalla kävelyä.
Kävelen kyllä töihinkin edelleen ja haen ruoan kaupasta kotimatkalla. Ja ajattelin kyllä asua täällä vielä poikkeustilan jälkeenkin, ei tätä tilannetta ikuisuuksiin kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällainen asia koronan takia muutu.
Maalla ei ensinnäkään ole töitä juuri nimeksikään, nekin vähät vain tietyillä aloilla.
Matkat ovat sellaisia että pitäisi olla oma auto, minulla ei ole korttiakaan.
Asuin lapsuuteni maalla ja minusta se oli aina julmetun tylsää. En vain nauti erityisemmin ulkoilmasta ja niistä asioista, mitä maalla voi tehdä mutta kaupungissa ei. Enkä edes asunut missään ihan perähikiällä vaan aika lähellä suht "isoa" kaupunkia.Vaikka Suomen kaupungit ovat maailman mittakaavassa pikkuisia, on niissä sentään moninkertaisesti mahdollisuuksia maaseutuun verrattuna.
Mitä ne asiat ovat mitä maalla ei voi tehdä ja kaupungissa voi? Meinaan ihan arjessa. Äläkä vastaa, että museot ja teatteri ym, koska niitä ei kaupunkilaisetkaan käytä kuin muutaman kerran vuodessa eli aika saman määrän kuin minä maalaisena.
Olen asunut sekä kaupungissa, että maalla ja en keksi mitä täällä ei pysty tekemään ja VAIN kaupungissa pystyy.
No esimerkiksi minä käyn elokuvissa noin kaksi kertaa viikossa. Kävelen sinne ja takaisin. Lisäksi näen useamman kerran viikossa kavereita kahvilla, lounaalla tai lasillisella, mulla on muutamakin ”ulkoistettu olohuone” kävelymatkan päässä. Shoppailen ja kiertelen ostoskeskuksia useampana päivänä viikossa. Merenranta on kävelymatkan päässä. Työpaikka on kävelymatkan päässä.
Kotona käyn vain nukkumassa, joten ”koirankoppi” riittää oikein hyvin. Onpahan vähän siivottavaa. Ruoankin pidän kaupassa tai ravintolassa, kunnes haluan syödä sen.
Maalla taas mulle ei olisi mitään mikä kiinnostaisi. Mikään pihan laitto yms ei kiinnosta yhtään, en omista edes huonekasveja. En ole muutenkaan luonnosta yhtään kiinnostunut, mikään mökkeily yms ei nappaa yhtään.
Mutta edelleenkin: kukin tavallaan. Tää on ehkä maailman turhin vastakkainasettelu, oikeasti.
Eri
Ohis. Tällä hetkellä voit siis ainoastaan tehdä noista merenrannalla kävelyä.
Jos vaikkapa pihan laitto ei kiinnostanut ennen koronaa, miksi se kiinnostaisi sen enempää nytkään?
En itse hyötyisi maalla asumisesta nyt yhtään aiempaa enempää, kaikki mitä harrastan kotona on ennenkin ollut sisätiloissa tehtävää.
Minkä takia lantasaappaiden pitää jatkuvasti käydä sössöttämässä, että takahikiällä on mukavoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungit mainittu: helsinkiläiset vetivät heti herneen syvälle nenään.
Stadilaiset maksavat valtionosuuksina 1600 euroa, jokainen ja joka vuosi, maalle ja silti landet nillittää
Höpö höpö. Muu Suomi maksaa veroja, joilla kustannetaan Helsinkiin pakkosijoitetut valtion toiminnot. Sitten tästä potista, jonka muu Suomi maksaa, maksetaan takaisin valtionosuuksia muille kunnille. Verovaroilla maksettujen valtakunnallisten toimintojen hajauttaminen ympäri maan olisi välitön kuolinisku Helsingille.
Tosiasiassa koko muu Suomi pitää helsinkiläisten asumistukikoneistoa yllä ja yritysten pääkonttorit on sijoitettu Helsinkiin vaikka rahan tuottavat tehtaat ovat maakunnissa. Helsinki on täysi turhake ja toivon mukaan eristetään nyt täysin Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällainen asia koronan takia muutu.
Maalla ei ensinnäkään ole töitä juuri nimeksikään, nekin vähät vain tietyillä aloilla.
Matkat ovat sellaisia että pitäisi olla oma auto, minulla ei ole korttiakaan.
Asuin lapsuuteni maalla ja minusta se oli aina julmetun tylsää. En vain nauti erityisemmin ulkoilmasta ja niistä asioista, mitä maalla voi tehdä mutta kaupungissa ei. Enkä edes asunut missään ihan perähikiällä vaan aika lähellä suht "isoa" kaupunkia.Vaikka Suomen kaupungit ovat maailman mittakaavassa pikkuisia, on niissä sentään moninkertaisesti mahdollisuuksia maaseutuun verrattuna.
Mitä ne asiat ovat mitä maalla ei voi tehdä ja kaupungissa voi? Meinaan ihan arjessa. Äläkä vastaa, että museot ja teatteri ym, koska niitä ei kaupunkilaisetkaan käytä kuin muutaman kerran vuodessa eli aika saman määrän kuin minä maalaisena.
Olen asunut sekä kaupungissa, että maalla ja en keksi mitä täällä ei pysty tekemään ja VAIN kaupungissa pystyy.
Et tosiaan keksi mitään?
Ihan vaikka harrastuksia on paljon enemmän kaupungeissa. Kielikursseja, tanssia, teatteria, mikä nyt kiinnostaakin.
Lapsuudessa yksi katkeruudenaihe minulle oli nimenomaan se, etten päässyt harrastamaan tiettyjä asioita, jotka olisivat kiinnostaneet.
Siis maaseudullakin on nimenomaan hyvin aktiivien kansanopistojärjestelmä. Kieltenopiskelu ja tanssit onnistuu täälläkin. Samoin urheiluseuratoiminnan on läpi historian ollut aktiivista eli myös taitoluistelu onnistuu hienosti. Asun 3000 asukkaan paikkakunnalla. Musiikki ja teatteriesityksiä on myös yllättävän paljon. Naapurikaupungissa pääsee opiskelemaan balettia niin lapset kuin aikuiset. Ihan hirveästi kaikkea. Aktiivinen kuvataideryhmän omalla paikkakunnalla, en itse osallistu, mutta käyn näyttelyissä. Aivan samat on kuin kaupungissa (olen siis alkujaan helsinkiläinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että viihdyt. Minä en maalle muuttaisi, oli koronaa tai ei. Terveiset Kampista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällainen asia koronan takia muutu.
Maalla ei ensinnäkään ole töitä juuri nimeksikään, nekin vähät vain tietyillä aloilla.
Matkat ovat sellaisia että pitäisi olla oma auto, minulla ei ole korttiakaan.
Asuin lapsuuteni maalla ja minusta se oli aina julmetun tylsää. En vain nauti erityisemmin ulkoilmasta ja niistä asioista, mitä maalla voi tehdä mutta kaupungissa ei. Enkä edes asunut missään ihan perähikiällä vaan aika lähellä suht "isoa" kaupunkia.Vaikka Suomen kaupungit ovat maailman mittakaavassa pikkuisia, on niissä sentään moninkertaisesti mahdollisuuksia maaseutuun verrattuna.
Mitä ne asiat ovat mitä maalla ei voi tehdä ja kaupungissa voi? Meinaan ihan arjessa. Äläkä vastaa, että museot ja teatteri ym, koska niitä ei kaupunkilaisetkaan käytä kuin muutaman kerran vuodessa eli aika saman määrän kuin minä maalaisena.
Olen asunut sekä kaupungissa, että maalla ja en keksi mitä täällä ei pysty tekemään ja VAIN kaupungissa pystyy.
Lasten harrastukset esim. taitoluistelu, ryhmävoimistelu tai kilpatanssi eivät onnistu jossain korvessa. Maaseudulla menee valtavasti aikaa ja voimia lumitöihin ja nurmikonleikkaukseen,kaupungissa taloyhtiö hoitaa. Maalla julkinen liikenne ei toimi vaan kaikilla pitäisi olla oma auto että pääsee minnekään. Pienissä kylissä ihmiset ovat usein sovinististisia, rasistisia ja nurkkakuntaisia, "yhteisöllisyys" tarkoittaa kyttäämistä, juoruilua ja erilaisten ihmisten syrjintää, kaupungissa voi paremmin olla oma itsensä.
Asun alle 7000 asukkaan ”kaupungissa”, nuo kaikki luettelemasi meilllä onnistuvat, musiikissa, tanssissa ja teatteritaiteessa on useita tähtiä/kuuluisuuksia/huipputaitajia jotka ovat täältä lähtöisin.
Vesalaa en arvosta, mutta hän on lähtöisin Kärsämäeltä, siellä taitaa olla asukkaita n. 2500.
Kaikki mainitsemani sijaitsevat keskustassa, johon ei mistään sivukylältäkään ole kuin n. 15 km. Keskustassa asuvilta 1 - 3 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lapsena maalla ja kävin kyläkoulua jossa oli vaihtelevasti 15-20 oppilasta 1-6 -luokilla. Kutosluokkalaisena masennuin pahasti, kun vuotta vanhempi paras kaverini lähti yläasteelle ja kahdesta luokkatoveristani ei ollut oikein kaveriksi minulle. On aika surkeaa kun ei pääse minnekään ja valinnanvaraa samanikäisestä seurasta on niin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällainen asia koronan takia muutu.
Maalla ei ensinnäkään ole töitä juuri nimeksikään, nekin vähät vain tietyillä aloilla.
Matkat ovat sellaisia että pitäisi olla oma auto, minulla ei ole korttiakaan.
Asuin lapsuuteni maalla ja minusta se oli aina julmetun tylsää. En vain nauti erityisemmin ulkoilmasta ja niistä asioista, mitä maalla voi tehdä mutta kaupungissa ei. Enkä edes asunut missään ihan perähikiällä vaan aika lähellä suht "isoa" kaupunkia.Vaikka Suomen kaupungit ovat maailman mittakaavassa pikkuisia, on niissä sentään moninkertaisesti mahdollisuuksia maaseutuun verrattuna.
Mitä ne asiat ovat mitä maalla ei voi tehdä ja kaupungissa voi? Meinaan ihan arjessa. Äläkä vastaa, että museot ja teatteri ym, koska niitä ei kaupunkilaisetkaan käytä kuin muutaman kerran vuodessa eli aika saman määrän kuin minä maalaisena.
Olen asunut sekä kaupungissa, että maalla ja en keksi mitä täällä ei pysty tekemään ja VAIN kaupungissa pystyy.
Et tosiaan keksi mitään?
Ihan vaikka harrastuksia on paljon enemmän kaupungeissa. Kielikursseja, tanssia, teatteria, mikä nyt kiinnostaakin.
Lapsuudessa yksi katkeruudenaihe minulle oli nimenomaan se, etten päässyt harrastamaan tiettyjä asioita, jotka olisivat kiinnostaneet.Siis maaseudullakin on nimenomaan hyvin aktiivien kansanopistojärjestelmä. Kieltenopiskelu ja tanssit onnistuu täälläkin. Samoin urheiluseuratoiminnan on läpi historian ollut aktiivista eli myös taitoluistelu onnistuu hienosti. Asun 3000 asukkaan paikkakunnalla. Musiikki ja teatteriesityksiä on myös yllättävän paljon. Naapurikaupungissa pääsee opiskelemaan balettia niin lapset kuin aikuiset. Ihan hirveästi kaikkea. Aktiivinen kuvataideryhmän omalla paikkakunnalla, en itse osallistu, mutta käyn näyttelyissä. Aivan samat on kuin kaupungissa (olen siis alkujaan helsinkiläinen).
Jatkan vielä. Ateneum ja Kiasma puuttuu, mutta en käynyt niissä stadilaisena edes joka vuosi. Nyt tulee kyllä käytyä, kun tulen Helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva että viihdyt. Minä en maalle muuttaisi, oli koronaa tai ei. Terveiset Kampista.
Minä lähtisin tästä Kampin sikolätistä alta aikayksikön, jos se olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällainen asia koronan takia muutu.
Maalla ei ensinnäkään ole töitä juuri nimeksikään, nekin vähät vain tietyillä aloilla.
Matkat ovat sellaisia että pitäisi olla oma auto, minulla ei ole korttiakaan.
Asuin lapsuuteni maalla ja minusta se oli aina julmetun tylsää. En vain nauti erityisemmin ulkoilmasta ja niistä asioista, mitä maalla voi tehdä mutta kaupungissa ei. Enkä edes asunut missään ihan perähikiällä vaan aika lähellä suht "isoa" kaupunkia.Vaikka Suomen kaupungit ovat maailman mittakaavassa pikkuisia, on niissä sentään moninkertaisesti mahdollisuuksia maaseutuun verrattuna.
Mitä ne asiat ovat mitä maalla ei voi tehdä ja kaupungissa voi? Meinaan ihan arjessa. Äläkä vastaa, että museot ja teatteri ym, koska niitä ei kaupunkilaisetkaan käytä kuin muutaman kerran vuodessa eli aika saman määrän kuin minä maalaisena.
Olen asunut sekä kaupungissa, että maalla ja en keksi mitä täällä ei pysty tekemään ja VAIN kaupungissa pystyy.
Lasten harrastukset esim. taitoluistelu, ryhmävoimistelu tai kilpatanssi eivät onnistu jossain korvessa. Maaseudulla menee valtavasti aikaa ja voimia lumitöihin ja nurmikonleikkaukseen,kaupungissa taloyhtiö hoitaa. Maalla julkinen liikenne ei toimi vaan kaikilla pitäisi olla oma auto että pääsee minnekään. Pienissä kylissä ihmiset ovat usein sovinististisia, rasistisia ja nurkkakuntaisia, "yhteisöllisyys" tarkoittaa kyttäämistä, juoruilua ja erilaisten ihmisten syrjintää, kaupungissa voi paremmin olla oma itsensä.
Täällä ainakin voi noita harrastaa. Eihän kilpatanssia ole edes kaikissa kaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällainen asia koronan takia muutu.
Maalla ei ensinnäkään ole töitä juuri nimeksikään, nekin vähät vain tietyillä aloilla.
Matkat ovat sellaisia että pitäisi olla oma auto, minulla ei ole korttiakaan.
Asuin lapsuuteni maalla ja minusta se oli aina julmetun tylsää. En vain nauti erityisemmin ulkoilmasta ja niistä asioista, mitä maalla voi tehdä mutta kaupungissa ei. Enkä edes asunut missään ihan perähikiällä vaan aika lähellä suht "isoa" kaupunkia.Vaikka Suomen kaupungit ovat maailman mittakaavassa pikkuisia, on niissä sentään moninkertaisesti mahdollisuuksia maaseutuun verrattuna.
Mitä ne asiat ovat mitä maalla ei voi tehdä ja kaupungissa voi? Meinaan ihan arjessa. Äläkä vastaa, että museot ja teatteri ym, koska niitä ei kaupunkilaisetkaan käytä kuin muutaman kerran vuodessa eli aika saman määrän kuin minä maalaisena.
Olen asunut sekä kaupungissa, että maalla ja en keksi mitä täällä ei pysty tekemään ja VAIN kaupungissa pystyy.
Et tosiaan keksi mitään?
Ihan vaikka harrastuksia on paljon enemmän kaupungeissa. Kielikursseja, tanssia, teatteria, mikä nyt kiinnostaakin.
Lapsuudessa yksi katkeruudenaihe minulle oli nimenomaan se, etten päässyt harrastamaan tiettyjä asioita, jotka olisivat kiinnostaneet.Siis maaseudullakin on nimenomaan hyvin aktiivien kansanopistojärjestelmä. Kieltenopiskelu ja tanssit onnistuu täälläkin. Samoin urheiluseuratoiminnan on läpi historian ollut aktiivista eli myös taitoluistelu onnistuu hienosti. Asun 3000 asukkaan paikkakunnalla. Musiikki ja teatteriesityksiä on myös yllättävän paljon. Naapurikaupungissa pääsee opiskelemaan balettia niin lapset kuin aikuiset. Ihan hirveästi kaikkea. Aktiivinen kuvataideryhmän omalla paikkakunnalla, en itse osallistu, mutta käyn näyttelyissä. Aivan samat on kuin kaupungissa (olen siis alkujaan helsinkiläinen).
Tiedän kyllä että maallakin harrastusmahdollisuuksia on, MUTTA ei ollut sitä kieltä jota minä olisin halunnut opiskella, ei sitä tanssia, ei mitään teatteria silloin kun olin nuorempi. Naapurikaupungin tarjonnasta ei olisi ollut apua kun en sinne mitenkään olisi päässyt.
Ja tämäkin riippuu paikasta. Ei kaikissa kaupungeissakaan ole kovin hyvä valikoima, saati kaikissa pitäjissä ties missäpäin Suomea. Minä asuin sentään suht keskeisellä alueella vaikka paikkakunta olikin pieni ja lähellä oli sentään yksi isompi kaupunki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällainen asia koronan takia muutu.
Maalla ei ensinnäkään ole töitä juuri nimeksikään, nekin vähät vain tietyillä aloilla.
Matkat ovat sellaisia että pitäisi olla oma auto, minulla ei ole korttiakaan.
Asuin lapsuuteni maalla ja minusta se oli aina julmetun tylsää. En vain nauti erityisemmin ulkoilmasta ja niistä asioista, mitä maalla voi tehdä mutta kaupungissa ei. Enkä edes asunut missään ihan perähikiällä vaan aika lähellä suht "isoa" kaupunkia.Vaikka Suomen kaupungit ovat maailman mittakaavassa pikkuisia, on niissä sentään moninkertaisesti mahdollisuuksia maaseutuun verrattuna.
Mitä ne asiat ovat mitä maalla ei voi tehdä ja kaupungissa voi? Meinaan ihan arjessa. Äläkä vastaa, että museot ja teatteri ym, koska niitä ei kaupunkilaisetkaan käytä kuin muutaman kerran vuodessa eli aika saman määrän kuin minä maalaisena.
Olen asunut sekä kaupungissa, että maalla ja en keksi mitä täällä ei pysty tekemään ja VAIN kaupungissa pystyy.
Et tosiaan keksi mitään?
Ihan vaikka harrastuksia on paljon enemmän kaupungeissa. Kielikursseja, tanssia, teatteria, mikä nyt kiinnostaakin.
Lapsuudessa yksi katkeruudenaihe minulle oli nimenomaan se, etten päässyt harrastamaan tiettyjä asioita, jotka olisivat kiinnostaneet.Siis maaseudullakin on nimenomaan hyvin aktiivien kansanopistojärjestelmä. Kieltenopiskelu ja tanssit onnistuu täälläkin. Samoin urheiluseuratoiminnan on läpi historian ollut aktiivista eli myös taitoluistelu onnistuu hienosti. Asun 3000 asukkaan paikkakunnalla. Musiikki ja teatteriesityksiä on myös yllättävän paljon. Naapurikaupungissa pääsee opiskelemaan balettia niin lapset kuin aikuiset. Ihan hirveästi kaikkea. Aktiivinen kuvataideryhmän omalla paikkakunnalla, en itse osallistu, mutta käyn näyttelyissä. Aivan samat on kuin kaupungissa (olen siis alkujaan helsinkiläinen).
Jatkan vielä. Ateneum ja Kiasma puuttuu, mutta en käynyt niissä stadilaisena edes joka vuosi. Nyt tulee kyllä käytyä, kun tulen Helsinkiin.
Minä en ole niitä ihmisiä, joiden mielestä vain Helsinki on kaupunki enkä siellä asukaan. Silti en todellakaan kaipaa maalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätän tämän vain tähän, kun Helsinki on niin ihana paikka.
Lainaus eräästä tämän päivän ketjusta.
” Helsingissä he eivät ole tehneet mitään. Sinne on soitettu ja vastaanotolla käyty 2X. Mitä vaadin siellä? Pyydetty tutkimaan tarkemmin, mm. kuvaamaan kohtu, korona-testausta mutta mitään ei kuulemma tarvi tehdä. Oikeasti olo huononee, ja kuume nousee taas. Se ei mene pois, mistä voi olla kyse?”
Itse olen yhden lapsen yh ilman ajokorttia ja autoa, töissä matalapalkka- alalla. En pystyisi muuttamaan maalle vaikka haluaisinkin, ei ole varaa asua kuin vuokralla puhumattakaan autosta.
Tuntuu kuin kaikki maalla asumista hehkuttavat kuvittelisivat muidenkin olevan kahden vanhemman perheitä joilla noin vain varaa muuttaa maalle omakotitaloon. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja jotkut joutuvat tyytymään ei niin mieluisaan vaihtoehtoon kun ei ole muita mahdollisuuksia.
Mä en haluaisi asua maalla, en mistään hinnasta. Kokemusta siitäkin on. Eikö nyt voisi yrittää ymmärtää, että jokainen asuu siellä missä tuntee olonsa hyväksi. Miksi tätä asiaa täytyy vuodesta toiseen jankuttaa, kuinka mukavaa on maalla. Kiva teille jotka viihdytte, mutta läheskään kaikki ei viihdy.
Mitä jos haluaa deittailla ja olla paljon kavereiden kanssa? Toki jos on jo nainen/mies ja haluaa olla sen yhden ja saman kanssa, niin omassa pirtissä maalla on varmaan ihan rattoisaa.
Joillain varmasti on hyvä sosiaalinen elämä maaseudullakin, mutta kaupungissa on huomattavasti paremmin mahdollisuuksia järjestää siihen vaihtelua.
Minä lämpimästi kannatan että Helsingissä asuvat jäävät sinne. Kunnassamme mainostamme ankarasti Helsinkiä ihanana paikkana kaikille Sipilän, Soinin ja Orpon kutsumille nuorille miehille. Ovat onneksi luottaneet meihin ja lähteneet sinne. Meillä ei ole yhtään enää 🤩. Kiitos Helsinki.
Myös siitä olen kiitollinen, että Vantaa suurkaupunkina on saanut lentokentän, on siis taivaallisen helppoa siirtyä täältä sivistyksen keskeltä toisiin sivistyneisiin kohteisiin, tarkoitan suurkaupunkeja. Muutaman lempipaikkani jos sallitte mainita; Tukholma, Kööpenhamina, Praha, Lontoo ja Dublin. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungit mainittu: helsinkiläiset vetivät heti herneen syvälle nenään.
Stadilaiset maksavat valtionosuuksina 1600 euroa, jokainen ja joka vuosi, maalle ja silti landet nillittää
Höpö höpö. Muu Suomi maksaa veroja, joilla kustannetaan Helsinkiin pakkosijoitetut valtion toiminnot. Sitten tästä potista, jonka muu Suomi maksaa, maksetaan takaisin valtionosuuksia muille kunnille. Verovaroilla maksettujen valtakunnallisten toimintojen hajauttaminen ympäri maan olisi välitön kuolinisku Helsingille.
Tosiasiassa koko muu Suomi pitää helsinkiläisten asumistukikoneistoa yllä ja yritysten pääkonttorit on sijoitettu Helsinkiin vaikka rahan tuottavat tehtaat ovat maakunnissa. Helsinki on täysi turhake ja toivon mukaan eristetään nyt täysin Suomesta.
Mitä veroja te siellä maalla maksatte kun puolet porukasta pörrää työttömänä? Ei sen toisen puolen verot riitä teitä kaikkia elättämään.
Oletko hieman yksinkertainen? Tuossa vastattiin toiseen kommenttiin, mitä jos lukisit senkin.
t. eri