Lue keskustelun säännöt.
Eikö ihmiset viihdy kotonaan?
22.03.2020 |
Kauhee valitus, kun kehoitettu kotoilemaan. Mä ainakin nautin täysin siemauksin. Aikaa lukea kirjoja ❤
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää lukea kirjoja. Olen toiminnan miehiä. Jollekin kotihiirelle, jolla ei elämää tämä tietenkin sopii.
Zinc
Oletko sinä mies? Olen luullut sinua naiseksi kun olet niin naismainen.
Voihan se zinc olla sellainen tiedäthän miesten mies. Pitsiä, pinkkiä ja antti tuisku idolina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään pitkiä aikoja neljän seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
No meidän perheelle ei ole tämä tuonut mitään uutta. Normaalistikin viihdytään parhaiten kotosalla. Päivät töissä ja koulussa riittää ihan hyvin kodin ulkopuoliseksi elämäksi.Nytkin minä ja mies ollaan töissä, nuoret opiskelee kotona. Ihan tulla töistä, kun on ruoka valmiina!
Toki normioloissa käydään joskus jossain esim. konsertissa, mutta eipä tuo missään tunnu olla vaikka puoli vuotta poissa kaikista huvituksista. Kotona ja lähiympäristössä on vaikka mitä tekemistä. Itse luen, teen käsitöitä, askartelen, jumppaan, olen opetellut nia-tanssia, joogaan, leivon, maalaan tauluja. Kohta täällä pohjoisessakin päsee taas pyöräilemään (intohimoni), patikoimaan ja pihatöihin. Aikalailla normaalia elämää.
Monille tekee. Mun piti lähteä ulkomaille töihin, irtisanouduin töistä ja käytännössä tällä hetkellä isoissa rahallisissa ongelmissa. Olin tätä ennen vain tehnyt töitä, kotiin nukkumaan, töitä akselia masentuneena. Kaikki suunnitelmat meni pilalle vinosilmien takia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään pitkiä aikoja neljän seinän sisällä.
Kyllähän se kovasti opettelua vaatii, mutta tarpeeksi kauan kun on vaan ihan yksin niin kyllä siihen lopulta tottuu ja huomaa jopa nauttivansa siitä ettei päivän aikana näe muita ihmisiä kuin oman peilikuvansa. Se pn myös yllättävän rentouttavaa ja voimia palauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää lukea kirjoja. Olen toiminnan miehiä. Jollekin kotihiirelle, jolla ei elämää tämä tietenkin sopii.
Zinc
öö. sanoo hän joka on aina täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hyvä aika kevätsiivoukselle.
Minäkin nautin kotona olemisesta. Nuorempana oli kiva matkustella, mutta nyt en ole käynyt ulkomailla vuosiin. Massaturismi ärsyttää. Matkustelen nykyään lomilla vain kotimaassa.
Työt teen nyt etänä. Ulkoilemassa käyn joka päivä, kun se on (ainakin vielä) mahdollista. Yksi hyvä puoli on se, ettei enää tarvitse meikata päivittäin. Hiuksetkin pitäisi nyt normitilanteessa värjätä, mutta nyt en viitsi vaivautua, kun ei tarvitse olla ihmisten ilmoilla. Antaa harmaiden näkyä. :)
Elämäni ei siis ole muuttunut, suurin ero entisen on se, ettei tarvitse lähteä työpaikalle. Työkaverit ovat mukavia, heitä olisi tietysti kiva nähdä. Olemme kuitenkin Skypellä yhteydessä. Ei tämä tilanne kuitenkaan loputtomiin kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä ei saa sanoa, että ei viihdy kotona? Ne jotka sanovat, ettei arki ole muuttunut yhtään koska tämä on heille normaalia, saavat hirveästi nostoja. Heitä joille tämä on rankkaa, haukutaan ja nauretaan. Miksi teidän mielestä näin on, miksi ihmiset eivät saa olla erilaisia ja kokea asioita eri tavalla?
Itse olen vuosia kärsinyt mielenterveysongelmista. Nyt pari viime vuotta olen voinut paremmin, kävin lukion loppuun ja sain töitä. Aiemmin olin vain kotona sossun rahoilla enkä kyennyt mihinkään muuhun. En pystynyt käymään edes kaupassa ahdistuksen vuoksi. Nyt kun viimein sain itseni kotini vankeudesta pois, niin mentiin tämän takia ihanan työpaikkani, ensimmäisen jossa minua ei kiusata ja saan olla osa työyhteisöä sen lisäksi että pidän itse työstä. Harrastukseni lopetettiin, se joka pitää mielialani ylhäällä. En voi nähdä ystäviä, juuri kun olen niitä saanut vuosien yksinäisyyden jälkeen. Päivissä ei ole enää mitään syytä elää. Pelkään että jos tämä jatkuu vielä pitkään, en aio enää jatkaa. Mutta sillä ei tietenkään ole väliä, parempi itsemurhaan kuin koronaan, ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään pitkiä aikoja neljän seinän sisällä.
Tässä keskustelun kontekstissa kodiksi varmaan lasketaan myös "reviiri" johon voi kävellä tai pyöräillä. Eli voi olla isokin alue jossa voi olla hyvinkin (mielenterveydelle) arvokkaita kohteita ja silti on esimerkiksi koronaepidemian suhteen "mallikansalainen".
Tässä ehkä ihmetetiin sitä kuinka toisille tulee pakottava tarve lähteä serenoihin tai fuengiroloihin asti tunteakseen olevansa elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen salaa tyytyväinen siihen että ”joudun” töihin sairaalaan...
Asumme "väliaikaisessa asunnossa" isomman kaupungin keskustassa, ei siis omaa pihaa. 60 neliöä, 2 aikuista, 2 lasta ja 2 koiraa. En todellakaan viihdy kotona kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ilmeisesti.... itse viihdyn oikein hyvin, vaikka onkin ruma 80-lukuinen muovimattovuokrakaksio. Ei tässä elämäntyyli ole hirveästi muuttunut, vähän entistä harvemmin vielä tulee poistuttua kotoaan kuin aiemmin. Toki harmittaa, ettei voi käydä esim. elokuvissa tai nähdä ystäviä ja perhettä, mutta ei tämä tilanne loputtomiin kestä.
Viihdyn kotona ja vietän paljon aikaa kotona. Mutta tykkään myös kulkea katselemassa kaupoissa, tykkään istua välillä kahvilassa ihmisiä katsellen, pidän uimisesta ja käyn kirjastossa. Nyt en tee mitään noista.
Rakastan lapsiani ja puolisoani. Tykkäämme rakkaudesta huolimatta tehdä myös omia juttujamme kodin ulkopuolella ja tulla sen jälkeen syömään yhdessä kotiin.
En tykkää siitä, että lapset opiskelee etänä. Haastavaa ala-asteikäisen yrittää itseopiskella asioita, esim. uusia matematiikan laskuja tai yrittää löytää loputtomien linkkien takaa tehtäviä. Kun tulen töistä, vastassa onn itkuinen lapsi, jonka yritän rauhoittaa ja teemme yhdessä läksyjä ja yritän opettaa. Sama tuntuu nyt toistuvan päivittäin. Lapsi kärsii tilanteesta ja pelosta, kun jpka tuutista pursuaa koronaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo tosiaan vähän eri asia olla pakotettu kökkimään jossain itsemurha-yksiössä yksin, kun omalla pihalla väljässä omakotitalossa, ja jos on(mieluisaa)seuraa muista perheenjäsenistä! En todellakaan toivo totaalia ulkonaliikkumiskieltoa ja jotain rahoituksia montako ruokakauppaan yhtä aikaa. Jos tuollainen kestäisi kauankin, taitraisin lopetta aitseni tänne yksiöön iaika piankin vaikk introvertti ja lkähes erakko olenkin ja normiarkenikin o ntyöttömänä lähinnä kotona kökkimistä. Mutta jos en pääse ulos ainakin lähes päivittäin tuulettamaan päätäni, sekoan.
Ja rikkamaat voivat taas ostella itselleen tekemistä, todennäkösiesti on kuntoiluvälineitä kotona ym netflixit ja voi ostella eriharrastusmahdollsiuuksia kotiinkin. Köyhimmillä se on just se netti, yle Areena ja ilamsiet e-kirjat suunnilleen ja ne ulkoilulenkit, niin kauan kun pääsee sinne ulos!
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ei saa sanoa, että ei viihdy kotona? Ne jotka sanovat, ettei arki ole muuttunut yhtään koska tämä on heille normaalia, saavat hirveästi nostoja. Heitä joille tämä on rankkaa, haukutaan ja nauretaan. Miksi teidän mielestä näin on, miksi ihmiset eivät saa olla erilaisia ja kokea asioita eri tavalla?
Itse olen vuosia kärsinyt mielenterveysongelmista. Nyt pari viime vuotta olen voinut paremmin, kävin lukion loppuun ja sain töitä. Aiemmin olin vain kotona sossun rahoilla enkä kyennyt mihinkään muuhun. En pystynyt käymään edes kaupassa ahdistuksen vuoksi. Nyt kun viimein sain itseni kotini vankeudesta pois, niin mentiin tämän takia ihanan työpaikkani, ensimmäisen jossa minua ei kiusata ja saan olla osa työyhteisöä sen lisäksi että pidän itse työstä. Harrastukseni lopetettiin, se joka pitää mielialani ylhäällä. En voi nähdä ystäviä, juuri kun olen niitä saanut vuosien yksinäisyyden jälkeen. Päivissä ei ole enää mitään syytä elää. Pelkään että jos tämä jatkuu vielä pitkään, en aio enää jatkaa. Mutta sillä ei tietenkään ole väliä, parempi itsemurhaan kuin koronaan, ilmeisesti.
Syrjäytyneille on kova paikka huomata, että ihmiselle eristäytyminen yhteiskunnasta ei olekaan luonnollista. Siksi haukut heiltä niille, jotka edelleen elävät suht normaalisti (käyvät töissä ja kaupassa) ja jotka ovat harmissaan kun harrastuksia, juhlia ja tapahtumia on peruttu. Eikä se tarkoita sitä, että ihminen ei viihtyisi kotona. Normaali ihminen on aktiivinen, sosiaalinen eläin.
Niin no harva SYRJÄYTETTY on omasta halustaan siinä statuksessaan. Kyllä kieltämättä vähän nauttii siitä, kun kerrankin edes vähän aikaa joutuvat höyrypäiset adhd- kiitäjät ja manestyjät maistamaan syrjäytyneen elämämä ede sjoiltakin osin (ahaa ja läheisiähän teillä useimmilla yhä on ympärillänne ja tukenanne ja töitäkin yhä monilla näinäkin aikoina). Mutta jonkinlaiseen pysähtymiseen olette pakotettuja nyt tekin ja osa työtömien haukkujista voikin nyt joutua itse työttömäksi. Olisi kiva, jos tämä nykypäiväinen kylmä, julma, narsistinen meno muuttuisi, mutta en jaks aoikein uskoa, varmaankin sama meno jatkuu epidemian jälkeen heti kun vaan mahdollista:(
Lomaillen leirintä alueilla,siellä on mukavasti väkeä.Siistit yhteiset tilat,jossa voi kokata,tiskailla.Saunassa pöpöt katoaa.Ulkoillaan sosiaaliseti ja ollaan kavereita.Leirintä-mökki alueet on avoinna kaikille.
Viihtyy.
Varsinkin kun ei ole pentuja ja akkaa panikoimassa ja rääkymässä.
M43
Yllätys kaikille me ihmiset olemme erilaisia, eri perhetilanteessa ja eri sosiaalisuuden omaavia. Ja lisäksi fiksuuskin vaihtelee, erityisesti aika rajoittavaa katsoa tilanteita vain omasta näkökulmasta.
Niin, hänhän on Sinikka.