Mies ei enää rakasta - onko pitkällä liitolla toivoa?
15 vuotta yhteistä elämää, kaksi teini-ikäistä lasta, velaton okt, mökki ja auto. Molemmilla töitä ja talous erittäin vakaa. Elämä helppoa, ei sairauksia eikä muutakaan ongelmaa.
Mies ilmoitti että ei enää rakasta, kuulemma rakkaus loppui 4 kuukautta (!!) sitten. Ja nyt on ajatellut että eletään kämppiksinä. Ei koske minuun, ei tule metriä lähemmäksi. Jos yritän pussata tai halata on jäykkänä eikä katso edes minua.
Sanoo ettei ole toista naista. On päivät töissä, kaiken muun ajan kotona (ei harrasta mitään, eikä käy koskaan edes kavereilla eikä sukulaisilla). Jos joku nainen on niin en keksi muuta kuin face tms.
Juttelee kanssasi kuitenkin runsaasti arjen asioista eli ei pidä mykkäkoulua. Jos ei olisi sanonut, että tunteet kuolleet niin mistään en olisi huomannut, paitsi nyt kun ilmoitti asiasta. Sanoi, että ei näe meillä mitään yhteistä tulevaisuudessa. Kuulemma se sentään on hyvä puoli kämppisliitossa että saa vakipi*lua. Se viilsi sydämeen, enkä ole enää antanut tuon jälkeen koskea minuun.
Kuulemma teki erosuunnitelman jo viime marraskuussa, mihin aikoo muuttaa jne. Sanoin, että teet vain eropäätöksen ja lähdet, ovesta pääsee ulos koska vain. On kuulemma meinannut jo monta kertaa lähteä vuosien varrella, mutta ei tiedä itsekään miksi ei ole lähtenyt. Sanoin, että kerro heti kun haluat eron. Mies sanoi, että se pitää olla yhteinen päätös. Sanoin, että ei se ole yhteinen jos hän eron haluaa ja minä en ole ollut edes miettimässä eroa.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten lopulta kävi? Ja kyllä, voisin toki itsekin laittaa erohakemuksen, mutta ei ole koskaan ollut edes mielessä. Miksi mies ei eroa ja lähde jos kerran jo 4 kk sitten loppui rakkaus? Rahasta se ei ole kiinni, hän voi vuokrata vaikka heti asunnon itselleen. Omakotitalomme voi laittaa myyntiin ja rahat jakaa.
Sanoin miehelle että en halua elää missään välitilassa tietäen, että miehen tunteet loppuneet mutta ei saa aikaiseksi lähteä. Minä kuitenkin joko olen suhteessa rakkaudesta tai sitten erotaan. En halua kyräilevää kämppisliittoa.
Kommentit (228)
Hyvä. Kuulostaa siltä, että osaat tarvittaessa pitää puolesi ja asettaa rajoja. Jos mies on eksyksissä, eikö kannattaisi mennä pariterapiaan? Varmasti luottamuspulaa tulee miehen suhteen, jos hänen kanssaan jatkat.
Vielä lisään, että miehesi vaikuttaa todella itsekeskeiselle. Hän ei yhtään osaa huomioida, miltä sinusta tuntuu. Esim. ne ikkunanpesut, maalailut yms. hän todennäköisesti tekee puhtaasti itsekkäistä syistä, koska hän itse pitää niistä hommista. Ei kannata tulkita sellaista rakkaudeksi. Sen sijaan, jos hän on valmis hakemaan apua esim. terapiasta ja joustaa omissa seksitarpeissa teidän hankalassa elämäntilanteeessa, niin sen voi tulkita välittämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Kuulostaa siltä, että osaat tarvittaessa pitää puolesi ja asettaa rajoja. Jos mies on eksyksissä, eikö kannattaisi mennä pariterapiaan? Varmasti luottamuspulaa tulee miehen suhteen, jos hänen kanssaan jatkat.
Hämmästyin itsekin sitä, että pidin kerrankin puoliani. Olen aina ollut tosi (liian) kiltti ja mukautuvainen.
Mietin myös tuota pariterapian ehdottamista, mutta en ole vielä tuonut asiaa esille. Miksikö? Koska olen sisäisesti rikki. Ensimmäistä kertaa mietin nyt, että kuinka pitkälle minun täytyy puolisona venyä? Pystyykö yksikään aviovaimo vielä rakastaamaan miestään tällaisen jälkeen? Voinko enää koskaan tämän jälkeen luottaa mieheen? Ja jos mies päättää jäädä liittoon niin mikä on motiivi? Tunteethan hänellä loppuivat, onko liitto vai tapaliitto hänelle? Miten sieltä eksyksistä pääsee pois ja keksii, että kyllähän sitä vaimoa rakastaakin? Ja mahtaako mies tehdä saman tempun muutaman vuoden päästä uudelleen kun minä olen parsinut sydämeni kasaan?
Minun ei tarvitse jäädä avioliittoon rahan vuoksi. Pystyn ostamaan osituksen jälkeen itselleni velattoman perheasunnon ja auton. Eli se puoli ei huolestuta.
Onko joku käynyt onnistuneessa pariterapiassa tällaisen kokemuksen jälkeen?
AP
Vierailija kirjoitti:
Vielä lisään, että miehesi vaikuttaa todella itsekeskeiselle. Hän ei yhtään osaa huomioida, miltä sinusta tuntuu. Esim. ne ikkunanpesut, maalailut yms. hän todennäköisesti tekee puhtaasti itsekkäistä syistä, koska hän itse pitää niistä hommista. Ei kannata tulkita sellaista rakkaudeksi. Sen sijaan, jos hän on valmis hakemaan apua esim. terapiasta ja joustaa omissa seksitarpeissa teidän hankalassa elämäntilanteeessa, niin sen voi tulkita välittämiseksi.
Kiitos, tämä avasi silmiäni uudesta vinkkelistä.
Sitä olen miettinyt, että miksi mies edes suunnittelee talon julkisivun maalauksia jos on eroamassa oikeasti. Itse jos olisin eroamassa niin toki varmasti ymmärtäisin, että taloa pitää maalata mutta jättäisin sen seuraavan asukkaan tehtäväksi koska itsellä ei olisi siihen enää motivaatiota.
AP
Nusiiikaa enemmän. Nukkukaaa eri huoneisssa ja pelatkaaa kimbleä.
Vierailija kirjoitti:
AP päivittää tilannetta. Elämä sujuu riidoitta ja "normaalisti". Eli tuntuu oudolta, että mies ei rakasta, kun arkemme sujuu täysin yhteisymmärryksessä ja aivan kuten aina ennenkin.
Nyt laitoin miehelle raameja. Kysyin, että kuinka kauan hän on ajatellut elää kämppisliitossa ja miettiä. Sanoin, että haluan tietää kuinka kauan tämä 'välitila' kestää. Tarkoittaako se 1 kuukausi, 3 kuukautta vai 1 vuosi? Sanoin , myös että minun täytyy saada tietää sen vuoksi, jotta voin itse irrottautua henkisesti tästä avioliitosta ja suunnata ajatukseni ja energiani kohta uutta elämää, koska en halua roikkua löysässä hirressä. Sanoin myös, että olen miettinyt omalta osaltani omaisuuden ositusehdotusta.
Mies meni paniikkiin ja sanoi, että ei hän tiedä kuinka kauan hänen täytyy miettiä ja että vastahan hän on pari kuukautta ollut eksyksissä. Miettiminen kuulemma ottaa aikaa ja hän ei tiedä kuinka kauan se vaatii. Hän siis käytti sanaa 'eksyksissä' kuvaamaan olotilaansa. Sanoin, että minulta ei voi viedä elämän perusturvaa vain ilmoittelemalla aika ajoin, että herra on hiukan eksyksissä, rakkaus loppunut ja miettii eroa - kukaan aviopuoliso ei ansaitse sellaista tuuliviirielämää.
Mies pyysi myös taas sek*iä. Sanoin, että en voi tarjota sitä nyt hänelle, koska hän on ilmoittanut että tunteet ovat kuolleet. Sanoin, että en ole kenenkään tyhjennysalusta vaan harrastan sek*siä molemminpuolisesta rakkaudesta. Mies hermostui ja yritti silti vaatia, sanoi että sehän on vain suorite fyysisen tarpeen täyttämiseksi. Sanoin, että sinulla on edelleen ne kaksi kättä, käytä niitä.
AP
Hyvä, AP! Niin sitä pitää.
Lisäksi sun täytyy nyt tehdä päätöksiä. Vie avioeroasiaa eteenpäin, katsele asuntoa ihan tositarkoituksella. Tuskin tuosta on paluuta, kun ei kai mies ole kertaakaan sanonut haluavansa korjata asioita tms vaan hän vaan empii sitä, että onko eroaminen nyt liian vaivalloista ja voisiko vaimo tehdä sen hänen puolestaan.
Yksin jäämisen pelko estää monia lähtemästä. Monet hyppää suhteeseen hetken huumasta, kun ensimmäinen lapsi tulee niin tunteet laimenee, koska ei ole alunperin ollut tosiaan toisen kanssa, ehkä sellainen ihastuminen muttei rakkautta ollut ollenkaan
Lapset kärsii noista vanhempien toilailuista enemmän, tottakai ne tietää ja tiedostaa et kaikki ei ole hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP päivittää tilannetta. Elämä sujuu riidoitta ja "normaalisti". Eli tuntuu oudolta, että mies ei rakasta, kun arkemme sujuu täysin yhteisymmärryksessä ja aivan kuten aina ennenkin.
Nyt laitoin miehelle raameja. Kysyin, että kuinka kauan hän on ajatellut elää kämppisliitossa ja miettiä. Sanoin, että haluan tietää kuinka kauan tämä 'välitila' kestää. Tarkoittaako se 1 kuukausi, 3 kuukautta vai 1 vuosi? Sanoin , myös että minun täytyy saada tietää sen vuoksi, jotta voin itse irrottautua henkisesti tästä avioliitosta ja suunnata ajatukseni ja energiani kohta uutta elämää, koska en halua roikkua löysässä hirressä. Sanoin myös, että olen miettinyt omalta osaltani omaisuuden ositusehdotusta.
Mies meni paniikkiin ja sanoi, että ei hän tiedä kuinka kauan hänen täytyy miettiä ja että vastahan hän on pari kuukautta ollut eksyksissä. Miettiminen kuulemma ottaa aikaa ja hän ei tiedä kuinka kauan se vaatii. Hän siis käytti sanaa 'eksyksissä' kuvaamaan olotilaansa. Sanoin, että minulta ei voi viedä elämän perusturvaa vain ilmoittelemalla aika ajoin, että herra on hiukan eksyksissä, rakkaus loppunut ja miettii eroa - kukaan aviopuoliso ei ansaitse sellaista tuuliviirielämää.
Mies pyysi myös taas sek*iä. Sanoin, että en voi tarjota sitä nyt hänelle, koska hän on ilmoittanut että tunteet ovat kuolleet. Sanoin, että en ole kenenkään tyhjennysalusta vaan harrastan sek*siä molemminpuolisesta rakkaudesta. Mies hermostui ja yritti silti vaatia, sanoi että sehän on vain suorite fyysisen tarpeen täyttämiseksi. Sanoin, että sinulla on edelleen ne kaksi kättä, käytä niitä.
AP
Hyvä, AP! Niin sitä pitää.
Lisäksi sun täytyy nyt tehdä päätöksiä. Vie avioeroasiaa eteenpäin, katsele asuntoa ihan tositarkoituksella. Tuskin tuosta on paluuta, kun ei kai mies ole kertaakaan sanonut haluavansa korjata asioita tms vaan hän vaan empii sitä, että onko eroaminen nyt liian vaivalloista ja voisiko vaimo tehdä sen hänen puolestaan.
Mies ei ole kertaakaan sanonut, että haluaa korjata asioita. Hän ei ole ehdottanut pariterapiaa tai kahdenkeskisiä keskusteluja asioiden korjaamiseksi. Kaikki keskustelut ovat minun aloittamia ja ajamia. Eli joudun kysymään kysymyksiä häneltä ja hän kyllä vastaa minulle. Hän ei ole edes pohtinut ääneen, että voiko tätä korjata tai mitä meidän pitäisi tehdä, että tilanne korjaantuisi.
On siis kysymys, miksi? Miksi hän ei edes yritä ehdottaa asioiden selvittämistä ja korjaamista?
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä lisään, että miehesi vaikuttaa todella itsekeskeiselle. Hän ei yhtään osaa huomioida, miltä sinusta tuntuu. Esim. ne ikkunanpesut, maalailut yms. hän todennäköisesti tekee puhtaasti itsekkäistä syistä, koska hän itse pitää niistä hommista. Ei kannata tulkita sellaista rakkaudeksi. Sen sijaan, jos hän on valmis hakemaan apua esim. terapiasta ja joustaa omissa seksitarpeissa teidän hankalassa elämäntilanteeessa, niin sen voi tulkita välittämiseksi.
Kiitos, tämä avasi silmiäni uudesta vinkkelistä.
Sitä olen miettinyt, että miksi mies edes suunnittelee talon julkisivun maalauksia jos on eroamassa oikeasti. Itse jos olisin eroamassa niin toki varmasti ymmärtäisin, että taloa pitää maalata mutta jättäisin sen seuraavan asukkaan tehtäväksi koska itsellä ei olisi siihen enää motivaatiota.
AP
Minä maalaisin, että talosta saa paremman hinnan.
Ehdota hänelle pariterapiaa? Minä yrittäisi kaikkeni lasten takia ennen kuin luovuttaisiin. Tosin kuulostaa siltä, että miehelläsi on toinen, joka tilanne voisi elää auki. Odottelee kotona, että toisen osapuolen suhdekuviot ratkeavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP päivittää tilannetta. Elämä sujuu riidoitta ja "normaalisti". Eli tuntuu oudolta, että mies ei rakasta, kun arkemme sujuu täysin yhteisymmärryksessä ja aivan kuten aina ennenkin.
Nyt laitoin miehelle raameja. Kysyin, että kuinka kauan hän on ajatellut elää kämppisliitossa ja miettiä. Sanoin, että haluan tietää kuinka kauan tämä 'välitila' kestää. Tarkoittaako se 1 kuukausi, 3 kuukautta vai 1 vuosi? Sanoin , myös että minun täytyy saada tietää sen vuoksi, jotta voin itse irrottautua henkisesti tästä avioliitosta ja suunnata ajatukseni ja energiani kohta uutta elämää, koska en halua roikkua löysässä hirressä. Sanoin myös, että olen miettinyt omalta osaltani omaisuuden ositusehdotusta.
Mies meni paniikkiin ja sanoi, että ei hän tiedä kuinka kauan hänen täytyy miettiä ja että vastahan hän on pari kuukautta ollut eksyksissä. Miettiminen kuulemma ottaa aikaa ja hän ei tiedä kuinka kauan se vaatii. Hän siis käytti sanaa 'eksyksissä' kuvaamaan olotilaansa. Sanoin, että minulta ei voi viedä elämän perusturvaa vain ilmoittelemalla aika ajoin, että herra on hiukan eksyksissä, rakkaus loppunut ja miettii eroa - kukaan aviopuoliso ei ansaitse sellaista tuuliviirielämää.
Mies pyysi myös taas sek*iä. Sanoin, että en voi tarjota sitä nyt hänelle, koska hän on ilmoittanut että tunteet ovat kuolleet. Sanoin, että en ole kenenkään tyhjennysalusta vaan harrastan sek*siä molemminpuolisesta rakkaudesta. Mies hermostui ja yritti silti vaatia, sanoi että sehän on vain suorite fyysisen tarpeen täyttämiseksi. Sanoin, että sinulla on edelleen ne kaksi kättä, käytä niitä.
AP
Hyvä, AP! Niin sitä pitää.
Lisäksi sun täytyy nyt tehdä päätöksiä. Vie avioeroasiaa eteenpäin, katsele asuntoa ihan tositarkoituksella. Tuskin tuosta on paluuta, kun ei kai mies ole kertaakaan sanonut haluavansa korjata asioita tms vaan hän vaan empii sitä, että onko eroaminen nyt liian vaivalloista ja voisiko vaimo tehdä sen hänen puolestaan.
Mies ei ole kertaakaan sanonut, että haluaa korjata asioita. Hän ei ole ehdottanut pariterapiaa tai kahdenkeskisiä keskusteluja asioiden korjaamiseksi. Kaikki keskustelut ovat minun aloittamia ja ajamia. Eli joudun kysymään kysymyksiä häneltä ja hän kyllä vastaa minulle. Hän ei ole edes pohtinut ääneen, että voiko tätä korjata tai mitä meidän pitäisi tehdä, että tilanne korjaantuisi.
On siis kysymys, miksi? Miksi hän ei edes yritä ehdottaa asioiden selvittämistä ja korjaamista?
AP
Koska hän ei halua selvittää tai korjata asioita. Nyt tilanne on oikeasti niin huono, että en nää mitään mahdollisuuksia teillä saada asioita selviämään. Jos lähtökohta on se, että mies ei ole kertaakaan sanonut mitään siihen suuntaan että yrittäisi tai haluaisi saada asiat korjattua, on aivan turha jäädä roikkumaan.
Tämän on pakko olla provo. Ei kukaan nainen voi olla noin tyhmä, että vielä asuu tuollaisen sian kanssa. Sano, että sinäkään et koskaan ole rakastanut miestä, nykyään olet rakastunut uuteen mieheen ja kuinka paljon parempaa seksi uuden miehen kanssa on. ja lähde äläkä koskaan palaa Ei mies mitään muuta ansaitse.
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo. Ei kukaan nainen voi olla noin tyhmä, että vielä asuu tuollaisen sian kanssa. Sano, että sinäkään et koskaan ole rakastanut miestä, nykyään olet rakastunut uuteen mieheen ja kuinka paljon parempaa seksi uuden miehen kanssa on. ja lähde äläkä koskaan palaa Ei mies mitään muuta ansaitse.
Ei tämä ole provo vaan niin totta kuin olla ja voi. Ja minä elän sitä. Ei minulla ole kokemusta siitä millaisia kriisejä muiden perheissä on, ei meilläkään ole ollut aiemmin kriisejä. En tiedä onko muissa perheissä tällaisia kriisejä. Ja jos on niin selvittävätkö he nämä kriisit ja jatkavat yhdessä elämää onnellisina. Siksi kirjoittelen tänne ja haluan saada perspektiiviä. Ja sitä perspektiiviä saa muilta aviokriisejä kokeneilta.
AP
Viidenkympin villitys tai testosteronin puute, masennus? Lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies puhuu, että ollaan kämppissuhteessa niin siihen ei kuulu vakituinen seksi. Kämppissuhteessa oleminen tarkoittaa juuri sitä, että ei ole seksiä mutta asutaan yhdessä.
Sano tämä miehellesi. Ja jos vielä ehdottaa niin ei, ei mitään seksiä, ei mitään pussientyhjennystä sinun kanssasi tässä tilanteessa.
Tuli myös mieleeni, että mies ei halua laittaa eroa vireille koska haluaa säilyttää kasvonsa. Odottaa sinun tekevän aloitteen.
Sinuna en pelkästään selailisi ja jättäisi näitä sivuja miehen näkyville. Alkaisin puhua, normaalilla äänellä, että katselen tässä asuntoa/autoa/lainamahdollisuutta jne. kun kerran sinä haluat erota. Että täytyyhän minun alkaa valmistella asioita.
Jospa mies sitten alkaisi puhua mitä mieltä siitä on.
Voit varautua taas siihen mielistelyyn jos aika ei ole vielä kypsä miehen erota. Mikä siellä eroajatuksen takana sitten onkin.Samoin tuli mieleeni toinen nainen, saattaa olla joku tuttukin, siksi ei tarvitse miehen muuttua ja pystyy pitämään yhteyttä työaikana ja kotona ollessa.
Jos tuntevat toisensa hyvin ennestään ei tarvitse soidinmenoja ja treffailuja.Ei ole enää minulla tarkoitusta ylläpitää intiimiä elämää hänen kanssaan kämppisliitossa. Tuo yksi kerta oli niin kamala. Omaa tyhmyyttäni siihen suostuin, kun mies sanoi että 'enkö voi helpottaa hänen oloaan, kaksi kättä kun ei ole sama asia'. Eli tuon kommentein perusteella tuskin on miehellä intiimiä sivusuhdetta, vai?
Ehdotin myös miehelle, että kämppissuhteessa ei tarvitse keskustella muuta kuin arjen pakolliset asiat. Ja että en halua keskustella hänen kanssaan mitään small talkia vaan ollaan sitten kämppiksiä eikä jutustella niitänäitä, naureta yhdessä jne. Mies suuttui raivokkaasti tästä.
En ole enää mennyt miehen kanssa samaan aikaan saunaan. Eilen lämmitin saunan itselleni ja menin yksin saunaan. Olin aivan äimistynyt, kun mies tuli 10 minuutin päästä perässäni löylyyn ihan normaalin oloisena ja mukavia jutellen. Olin lauteilla selällään maaten ja mieskin kävin lauteille selälleen maaten niin että hänen päänsä oli 2cm päässä pepustani! Olin aivan hölmistynyt! Olin hölmistynyt että tulee oma-aloitteisesti löylyyn kanssani, koin ensimmäistä kertaa olevani kiusaantunut yhteisestä alastomuudesta ja sitten vielä laittaa päänsä lähes peppuuni kiinni. Eikö kämppisliitossa tällainen kuulosta oudolta miehen toiminnalta? Hyväksyisittekö te tällaisen kämppisliitossa, joka on vielä miehen tahdosta kämppisliitto?
AP
Voi ku olis tullut oikea mätä kananmuna-pieru äijän nokkaan!!
Mies pitää sinua itsestäänselvyytenä ja potee ehkä keski-iän kriisiä. Parasta, mitä voit tehdä on panostaa nyt itseesi. Miehen pitää tajuta ettet ole itsestäänselvyys, vasta sitten hän alkaa taas arvostaa sinua.
Mä olen AP ollut sellaisessa tilanteessa, että mies pitää mua itsestäänselvyytenä. Jos hetken annan ymmärtää, että en ole itsestäänselvyys (ts. alan puhua erosta tai poismuutosta), mies skarppaa hetken. Sen jälkeen palaa taas entiselleen. Vaikka hetkeksi saisit omaa markkina-arvoasi nousemaan esimerkiksi meikkaamalla tai avonaisia paitoja käyttämällä, mies palaa kyllä heti takaisin samaan itsestäänselvänä pitämiseen kun lopetat sen "oman arvon korostamisen" / itseesti panostamisen. Arvostuksen pitäisi tulla automaattisesti ilman, että toisen pitää koko ajan yrittää. Toki siis pitää huomioida toista normaaleilla parisuhteeseen kuuluvilla tavoilla, mutta ei niin, että mies kohtelee sinua kuin ilmaa kunnes uhkaat erolla tai toisilla miehillä ja sama kaava toistuu.
Vierailija kirjoitti:
AP antaa tilannepäivityksen.
Olen henkisesti loppu tällaisen 'välitilaelämän' kanssa. Emme riitele, vaikka pääni sisällä kiehuu ja tekisi mieli heittää mies pihalle ovesta. Olen superrauhallinen miehelle.
Eilen selailin tietokoneellani autokaupan webbisivuja. En koskaan ole tehnyt sitä aiemmin. Ajattelin, että käyn ostamassa itselleni auton, jos tässä erotaan, mutta en puhunut mitään miehelle erikseen. Mies kulki selkäni takaa kun kävin läpi läppärilläni vaihtoautovalikoimaa. Ei snaonut mitään, mutta näki. Koko loppuillan hän oli superystävällinen ja jutteli enemmän kuin koskaan eli sellaista ylisosiaalista kommunikointia normalaiin verrattuna.
Tänään taas töiden ohessa avasin läppärilläni Etuovi.comin ja katselin alueen myynnissä olevia asuntoja, koska johonkinhan tästä on lähdettävä jos ero tulee. En puhunut asiasta miehelle mitään, mutta mies huomasi mitä selaan ja jälleen kerran mies rupesi superystävälliseksi. Sanoi oma-aloitteisesti, että tekee lapsille lounaan ja hän ei normaalisti koskaan tee lapsille ruokaa tai muutakaan, lapset on aina olleet 99% mun vastuullani.
Mitä mieltä miehen reaktiosta? Pelästyikö, että alan ottamaan vastuuta mahdollisen eron valmistelusta ja jänis menee miehellä housuun vai onko vaan iloinen kun näkee että alan tekemään lähtöä kun hän ei sitä saa puheistaan huolimattaa aikaiseksi?
Tahallanihan minä nuo autokaupan ja etuoven webbisivut 'unohdin' miehen nähtäväksi. Halusin, että mies oikeasti tajuaa, että en minä tässä ikuisesti rassukkana odota että mies ylhäisyydessään kiusaa minua erouhkailuilla vaan osaan kyllä järjestää käytännön asiat ihan itse.
-AP
7 vuoden liitto, ja mies pelailee tuolla lailla kanssasi? Ei osaa olla rehellinen? Ottaisin eron ihan vaan noista syistä. Ei tule hyvät vibat tuosta miehestä. Ei ole rehellinen. Miten voi kyetä olla epärehellinen 7 vuoden jälkeen? Ellei sitten ollut kulissiavioliitto. Ihmettelen todella.
Vierailija kirjoitti:
No joo.. satavarmasti toinen kuvioissa.
Miehellä voi olla toinen nainen esim. samalla työpaikalla, ja naisella ehkä sama kuvio, että on liitossa ja kohta eroaa miehesi takia. Vajaa vuosi sitten näin tällaisen kuvion, kun mieheni sisko kuuli yllättäen että miehensä haluaa erota, ihan vain sen takia kun ei rakasta eikä toista naista ole. Ja kuinka ollakkaan.. olikin toinen nainen ollut jo puolisen vuotta.
Ei mies eroa ns. hyvästä liitosta sen takia, että ei rakasta enää. Se on liian vaivalloista. Aina löytyy muu syy.
Juuri näin. Mies ei lähde hyvästä tai huonosta liitosta, ellei ole toinen nainen (mies) kuvioissa.
AP päivittää tilannetta. Elämä sujuu riidoitta ja "normaalisti". Eli tuntuu oudolta, että mies ei rakasta, kun arkemme sujuu täysin yhteisymmärryksessä ja aivan kuten aina ennenkin.
Nyt laitoin miehelle raameja. Kysyin, että kuinka kauan hän on ajatellut elää kämppisliitossa ja miettiä. Sanoin, että haluan tietää kuinka kauan tämä 'välitila' kestää. Tarkoittaako se 1 kuukausi, 3 kuukautta vai 1 vuosi? Sanoin , myös että minun täytyy saada tietää sen vuoksi, jotta voin itse irrottautua henkisesti tästä avioliitosta ja suunnata ajatukseni ja energiani kohta uutta elämää, koska en halua roikkua löysässä hirressä. Sanoin myös, että olen miettinyt omalta osaltani omaisuuden ositusehdotusta.
Mies meni paniikkiin ja sanoi, että ei hän tiedä kuinka kauan hänen täytyy miettiä ja että vastahan hän on pari kuukautta ollut eksyksissä. Miettiminen kuulemma ottaa aikaa ja hän ei tiedä kuinka kauan se vaatii. Hän siis käytti sanaa 'eksyksissä' kuvaamaan olotilaansa. Sanoin, että minulta ei voi viedä elämän perusturvaa vain ilmoittelemalla aika ajoin, että herra on hiukan eksyksissä, rakkaus loppunut ja miettii eroa - kukaan aviopuoliso ei ansaitse sellaista tuuliviirielämää.
Mies pyysi myös taas sek*iä. Sanoin, että en voi tarjota sitä nyt hänelle, koska hän on ilmoittanut että tunteet ovat kuolleet. Sanoin, että en ole kenenkään tyhjennysalusta vaan harrastan sek*siä molemminpuolisesta rakkaudesta. Mies hermostui ja yritti silti vaatia, sanoi että sehän on vain suorite fyysisen tarpeen täyttämiseksi. Sanoin, että sinulla on edelleen ne kaksi kättä, käytä niitä.
AP